Raamatun näkökanta:

Antaako Jumala täysin anteeksi?

”Minusta tuntuu, ettei Jumala koskaan anna anteeksi syntejäni. Hän ei tule koskaan pitämään minusta sen vuoksi, mitä tein.” (Gloria)

GLORIAN ei ollut vaikea kertoa muille, että Jehova voi antaa heidän syntinsä anteeksi.a Mutta kun Gloria ajatteli omia virheitään, hän tunsi itsensä tuhoon tuomituksi. Jehovan anteeksianto vaikutti saavuttamattomalta.

Tietoisuus siitä, että on syyllistynyt väärintekoon tai noudattanut väärää elämäntapaa, voi vaivata omaatuntoa. ”Ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani”, kirjoitti Daavid tehtyään syntiä. ”Minun elämänvoimani haihtui.” (Psalmit 32:3, 4, KR-92; vrt. Psalmit 51:5.) Onneksi Jehova antaa mielellään hairahduksen anteeksi. Hän on ”altis antamaan anteeksi”. (Psalmit 86:5, UM; Hesekiel 33:11.)

Jehova näkee kuitenkin sydämen. Hänen anteeksiantonsa ei perustu pelkkään tunteiluun. (2. Mooseksen kirja 34:7; 1. Samuelin kirja 16:7.) Synnintekijän täytyy tunnustaa avoimesti väärintekonsa, ilmaista aitoa katumusta ja hylätä väärä menettelynsä vastenmielisenä ja inhottavana (Psalmit 32:5; Roomalaisille 12:9; 2. Korinttolaisille 7:11). Vasta tämän jälkeen voi väärintekijä saada anteeksi ja kokea Jehovalta tulevat ”virvoittumisen ajat” (Apostolien teot 3:19).

Mutta jotkut tuntevat olevansa tuhoon tuomittuja senkin jälkeen, kun he ovat ilmaisseet katumusta. Täytyykö heidän kantaa syyllisyyden taakkaa ikuisesti? Millaista lohdutusta Raamattu antaa niille, jotka ovat katuneet syntejään ja jättäneet ne taakseen mutta ovat siitä huolimatta ahdistuneita sydämessään? (Psalmit 94:19.)

Taakka nostetaan pois

Ahdistuneena erehdystensä tähden Daavid rukoili Jehovaa: ”Katso ahdinkoani ja vaivaani ja armahda kaikki syntini.” (Psalmit 25:18, UM.) Daavid pyysi tässä, että Jehova tekisi enemmän kuin antaisi anteeksi. Hän pyysi, että Jehova armahtaisi hänen syntinsä, että hän nostaisi tai kantaisi ne, veisi ne pois. Synnillä on vakavat seuraukset, ja epäilemättä Daavidin tapauksessa niihin sisältyi ahdistuneen omantunnon taakka.

Israelilaisia muistutettiin joka vuosi konkreettisesti siitä, että Jehova voi kantaa pois kansan synnit. Sovituspäivänä ylimmäinen pappi laski kätensä kauriin eli vuohen pään päälle, tunnusti sen yllä kaikki kansan synnit ja lähetti sen sitten kauas erämaahan. Jokainen läsnäolija saattoi nähdä kansan syntien pois siirtämisen. (3. Mooseksen kirja 16:20–22.)

Syntejään katuneet ihmiset voivat siksi lohduttautua. Sovituspäivän tapahtumat esikuvasivat paljon suurempaa syntien pois kantamista koskevaa järjestelyä: Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria. Jesaja kirjoitti profeetallisesti Jeesuksesta: ”Hän kantoi monien synnit.” (Jesaja 53:12.) Menneisyydessä tehtyjen syntien ei sen vuoksi tarvitse vaivata omaatuntoa. Mutta palauttaako Jehova nämä synnit mieleensä jolloinkin myöhemmin?

Velan peruuttaminen

Jeesus sanoi mallirukouksessaan: ”Anna meille velkamme anteeksi.” (Matteus 6:12.) Tässä ilmauksella ”anna – – anteeksi” käännetty kreikan sana on yksi muoto verbistä, joka tarkoittaa ’päästää menemään’. Synnin anteeksi antamista verrataan siis siihen, että velasta päästetään irti eli se peruutetaan. (Vrt. Matteus 18:23–35.)

Pietari laajentaa tätä ajatusta sanomalla: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois.” (Apostolien teot 3:19.) Ilmaus ”pyyhityiksi pois” tarkoittaa tuhoamista eli hävittämistä. (Vrt. Kolossalaisille 2:13, 14.)

Niiden jotka ovat katuneet, ei siksi tarvitse pelätä sitä, että Jehova vaatii heidät tilille peruuttamistaan veloista. Hän sanoo: ”Enkä sinun syntejäsi muista.” (Jesaja 43:25; Roomalaisille 4:7, 8.) Mitä tämä merkitsee katuvalle synnintekijälle?

Tahran poistaminen

Jehova sanoi profeetta Jesajan kautta: ”Vaikka teidän syntinne osoittautuisivat helakanpunaisiksi, ne tulevat valkoisiksi niin kuin lumi; vaikka ne olisivat punaiset kuin karmosiininvärinen liina, ne tulevat sellaisiksi kuin villa.” (Jesaja 1:18, UM.)

Usein on hyödytöntä yrittää poistaa piintynyttä tahraa vaatteesta. Parhaassakin tapauksessa tahra vain himmenee mutta on silti havaittavissa. On todella lohduttavaa tietää, että Jehova voi tehdä synneistä, jotka ovat yhtä räikeitä kuin helakan- tai karmosiininpunainen, yhtä valkoisia kuin lumi (vrt. Psalmit 51:9).

Katuvan synnintekijän ei siis tarvitse ajatella, että hänessä on koko loppuelämänsä ajan tahra. Jehova ei pelkästään himmennä hairahduksia niin, että katuvan ihmisen tarvitsisi olla jatkuvasti häpeissään. (Vrt. Apostolien teot 22:16.)

Muiden tuki

Vaikka Jehova nostaa pois taakan, peruuttaa velan ja poistaa synnin tahran, katuva ihminen voi silti joutua aika ajoin tunnonvaivojen valtaan. Paavali kirjoitti eräästä Korinton seurakunnassa olevasta katuvasta väärintekijästä, jolle Jumala oli antanut anteeksi mutta joka olisi voinut joutua ”liiallisen murheensa nielaisemaksi [”menehtyisi suruunsa”, KR-92]” (2. Korinttolaisille 2:7).

Miten häntä voitiin auttaa? Paavali jatkaa: ”Kehotan teitä vahvistamaan rakkautenne häneen.” (2. Korinttolaisille 2:8.) Se Paavalin käyttämä sana, joka on käännetty ilmauksella ”vahvistaa”, on lakitermi ja tarkoittaa ’laillista vahvistamista’. Katuvat ihmiset, jotka ovat saaneet anteeksi Jehovalta, tarvitsevat myös heidän kristityiltä tovereiltaan vahvistamista eli hyväksymisen merkkiä.

Tämä voi ymmärrettävästi viedä aikaa. Katuvan täytyy voittaa synnistä aiheutuva häpeäntunne ja hankkia vakuuttava vanhurskaan ihmisen maine. Hänen on kestettävä kärsivällisesti kenen tahansa sellaisen ihmisen tunteenilmauksia, joka on joutunut kärsimään hänen menneistä väärinteoistaan. Samanaikaisesti hän voi Daavidin tavoin luottaa siihen, että Jehova on antanut hänelle täysin anteeksi: ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas – – [Jehova] siirtää meistä rikkomuksemme.” (Psalmit 103:12.)

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Tuhlaajapojan paluu, Rembrandt: Scala/Art Resource, N.Y.