IISAI

(lyhentymä nimestä Jissia, joka merkitsee ’Jehova saa unohtamaan’, tai mahd. lyhentymä nimestä Abisai).

Juudan heimoon kuuluneen kuningas Daavidin isä; Ruutin ja Boasin pojanpoika, joka oli yksi rengas Abrahamista Jeesukseen johtavassa sukuhaarassa (Ru 4:17, 22; Mt 1:5, 6; Lu 3:31, 32). Iisai sai kahdeksan poikaa, joista yksi ilmeisesti kuoli ennen kuin hänelle ehti syntyä omia poikia, mistä saattaa johtua se, ettei hänen nimeään mainita Aikakirjojen sukuluetteloissa (1Sa 16:10, 11; 17:12; 1Ai 2:12–15). Daavidin kahta sisarta, Abigailia ja Serujaa, ei sanota missään Iisain tyttäriksi, mutta toista heistä sanotaan ”Nahasin tyttäreksi” (1Ai 2:16, 17; 2Sa 17:25). Nahas on saattanut olla Iisain vaimon edellinen mies, jolloin Iisain vaimon tyttäret olisivat olleet Iisain poikien sisarpuolia, tai sitten Nahas on voinut olla Iisain toinen nimi tai jopa hänen vaimonsa nimi, kuten jotkut ovat ehdottaneet.

Iisailla oli lampaita ja hän asui Betlehemissä. Kuningas Saulin käännyttyä pois tosi palvonnasta Jehova lähetti Samuelin Iisain luo voitelemaan yhden hänen pojistaan kuninkaaksi. Iisai toi esiin seitsemän vanhinta poikaansa, mutta kun Jehova ei valinnut ketään heistä, Iisain oli pakko kutsua paikalle nuorin poikansa Daavid, joka oli laiduntamassa lampaita. Tämän pojan Jehova valitsi. (1Sa 16:1–13.)

Kun Saul kutsui Daavidin luokseen soittamaan hänelle tyynnyttävää harppumusiikkia, iäkäs Iisai lähetti Daavidin mukana anteliaan lahjan ja antoi hänelle myöhemmin luvan jäädä joksikin aikaa Saulin hoviin (1Sa 16:17–23; 17:12). Myöhemmin kun Daavid oli nähtävästi taas paimentamassa lampaita, Iisai lähetti hänet viemään elintarvikkeita kolmelle vanhimmalle pojalleen, jotka palvelivat Saulin armeijassa (1Sa 17:13, 15, 17, 18, 20). Saulin julistettua Daavidin lainsuojattomaksi Iisai ja hänen vaimonsa saivat turvapaikan Moabista (1Sa 22:3, 4).

Muun muassa Saul, Doeg, Nabal ja Seba sanoivat Daavidia usein ”Iisain pojaksi” halveksivaan sävyyn (1Sa 20:27, 30, 31; 22:7–9, 13; 25:10; 2Sa 20:1; 1Ku 12:16; 2Ai 10:16), mutta esimerkiksi Daavid itse, samoin kuin Esra ja Jehova Jumala, käyttivät tuota ilmausta kunnioittavammin (1Sa 16:18; 17:58; 2Sa 23:1; 1Ai 10:14; 12:18; 29:26; Ps 72:20; Lu 3:32; Ap 13:22).

Profeetallinen lupaus, jonka mukaan ”Iisain juuri seisoo merkkinä kansoille” ja tuomitsee vanhurskaudessa, täyttyy Kristuksessa Jeesuksessa, joka on kuolematon ja jossa Iisain sukuhaara sen vuoksi säilyy (Jes 11:1–5, 10; Ro 15:8, 12).