Kuka johtaa kansat rauhaan?

 1, 2. Miten Jesajan 2:2–4:n ennustus täyttyy meidän aikanamme?

JESAJAN 2. luku on paljon muutakin kuin vain ennustus juutalaisten paluusta Jerusalemiin 70 vuotta kestäneen Babylonin vankeuden jälkeen. Profetia ei tosiaankaan viittaa sen vähempään kuin siihen, että kaikkiin kansakuntiin kuuluvia kansoja kääntyy palvomaan ainoaa tosi Jumalaa, Jehovaa. Se merkitsee sellaisen kansainvälisen veljesseuran muodostumista, joka suorittaa pyhää, Jumalalle otollista palvelusta.

² Näin suuren, kaikenmaalaisista ihmisistä koostuvan väkijoukon muuttuminen ei olisi ainoastaan epätavallista vaan myös näkyvää, aivan niin kuin se tapahtuisi vuorella kaikkien nähden. Juuri näin tapahtuu parhaillaan Jehovan todistajien keskuudessa kautta maailman. Miljoonat kristikunnan uskonnoista tulleet ihmiset ovat oppineet, että Jumala on yksi, ja lakanneet palvomasta kolminaisuutta. Intialaiset hindut ovat jättäneet taakseen jumaltensa pantheonin ja lukemattomat epäjumalat yhden tosi Jumalan tähden. Samoin ovat toimineet Afrikassa, kaukaisilla saarilla ja Lähi-idässä asuvat ihmiset. Ne jotka ovat nousseet Jehovan pyhälle vuorelle, hänen puhtaaseen palvontaansa, ovat panneet pois kaikenlaisen rotu-, heimo- ja poliittisen vihan; he kirjaimellisesti ”eivät – – enää opettele sotimaan”. (Jesaja 2:2–4.)

Messiaan henkilöllisyys kiistanaiheena

 3. Miten Messias vaikuttaisi kansoihin Jesajan 11:10:n mukaan?

³ Tämä kansainvälinen veljesseura liittyy myös koko ihmiskuntaa koskevan Jumalan tarkoituksen toteutumiseen: kaikkiin kansakuntiin kuuluvat ihmiset tulisivat siunatuiksi Aabrahamista polveutuvan luvatun ”siemenen” välityksellä ja palvelisivat siten yksimielisesti Jumalaa totuudessa (1. Mooseksen kirja 3:15; 22:18). Myöhemmät ennustukset osoittavat tämän ”siemenen” olevan myös Mooseksen kaltainen profeetta, joka välittäisi uuden liiton; kaikkien kansojen vilpittömät ihmiset palvoisivat Jumalaa yksimielisesti tämän laillisen perusteen turvin (5. Mooseksen kirja 18:15, 18, 19; Jeremia 31:31–34). Lisäksi juuri tämä olisi Messias, Daavidin sukuhaaraan kuuluva hallitsija, jonka valtaistuimen Jumala vahvistaisi ikuisiksi ajoiksi (1. Aikakirja 17:11, 12). Profeetta Jesajan mukaan Messias olisi se yhdistävä hahmo, joka kokoaisi kaikista kansoista (hepreaksi gō·jimʹ) tulevia ihmisiä yhteen. Jesajan 11:10:ssä sanotaan: ”Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna [”merkkinä”, UM], ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.”

 4. Mitä eräs rabbi sanoi Jeesuksen vaikutuksesta ihmiskuntaan?

⁴ Messiaan henkilöllisyydestä on kiistelty vuosisatoja. Jesajan 11:10:n ja muiden raamatunkohtien mukaan hän olisi juutalainen, kuningas Daavidin (Iisain pojan) jälkeläinen, ja kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset hyväksyisivät hänet lailliseksi, Jumalan lähettämäksi Messiaaksi. Rabbi H. G. Enelow kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla eläneestä juutalaisesta opettajasta Jeesuksesta seuraavasti: ”Kukaan järkevä juutalainen ei voi olla välittämättä siitä tosiasiasta, että jollakulla juutalaisella on ollut niin suunnaton osuus ihmiskunnan uskonnollisessa kasvatuksessa ja ohjaamisessa.”¹⁰ Onko toista juutalaista, jonka niin monet pakanat olisivat hyväksyneet Messiaaksi? Voisiko joku toinen juutalainen tulla vielä laajemmin hyväksytyksi? Se että Jeesus saattaa olla Messias, on kuitenkin joidenkuiden mielestä hyvin epämieluisa ajatus. Heidän perustelunsa ovat tarkastelemisen arvoisia.

Kristikunnan luopumus

 5–7. Miksi Jeesuksen ja kristikunnan nimet tuntuvat monista vastenmielisiltä?

⁵ Useimpien ei-kristittyjen ihmisten silmissä on Jeesuksen nimestä tehnyt vastenmielisen juuri kristikunta, jonka jäsenien oletetaan noudattavan Kristuksen opetuksia. Monet kansakunnat ovat Jeesuksen nimessä kärsineet kristikunnan käsissä, mutta juutalaiset ovat eittämättä kärsineet enemmän kuin ketkään muut.

⁶ Antisemitismi huipentui kristikunnassa omana aikanamme natsien hirmutekoihin. Ne johtuivat monestakin syystä, mutta uskonnollista vihaa ei voida sivuuttaa yhtenä pääsyynä. Ja vaikka jotkut kristikuntaan kuuluvat kieltäisivätkin tämän, niin se että ”kristityt” – sekä katolilaiset että protestantit – osallistuivat tappamiseen tai katsoivat sitä läpi sormien, on kiistämätön tosiasia. Elie Wiesel kiteyttää juutalaisten näkökannan kirjassaan A Jew Today näin: ”Miten on selitettävissä, että Hitleriä ja Himmleriä ei erotettu kirkosta? Että Pius XII ei pitänyt tarpeellisena, etten sanoisi väistämättömänä, Auschwitzin ja Treblinkan tuomitsemista? Että suurin osa SS-miehistä oli kirkon jäseniä, jotka loppuun asti pitivät kiinni kristillisistä yhteyksistään? Että oli tappajia, jotka joukkomurhien välillä kävivät ripittäytymässä? Että heillä kaikilla oli kristillinen perhetausta ja kaikki olivat saaneet kristillisen kasvatuksen?”¹¹ Kuinka paljon uskoa juutalaisten voisi siksi odottaa ilmaisevan johonkuhun, jonka nimi on liittynyt läpi vuosisatojen jokaiseen heidän kokemaansa nöyryytykseen ja vastoinkäymiseen?

⁷ Millaisia asioita, suoranaisen vainon ohella, kuuluu siihen moraaliseen malliin, jonka ”kristityt” maat ovat antaneet muulle maailmalle? Tuskin muuta kuin sotia, ristiretkiä ja ”pyhä” inkvisitio. Jopa ensimmäinen ja toinen maailmansota alkoivat ”kristityissä” maissa. Voidaanko ”kristillisen” moraalin sanoa olleen esimerkillistä? Esimerkiksi aids riehuu valtoimenaan maissa, joissa väestön enemmistö tunnustautuu kristityksi. Kristikunnan papisto on kuuluisa skandaaleistaan. Se että moraalittomat televisioevankelistat kahmivat kokoon miljoonia dollareita ja elävät kuin ruhtinaat, että papit harjoittavat homoseksuaalisuutta ja että jotkut heistä on jopa haastettu oikeuteen alaikäisten poikien seksuaalisesta riistosta ovat vain muutamia niistä asioista, jotka ei-kristittyjen mielestä kuvaavat kristikuntaa – nämä hedelmät tahraavat Jeesuksen nimen, hänen jota ”kristityt” väittävät seuraavansa.

 8–10. a) Miksi kristikunta ei voi hyvin perustein väittää edustavansa Jeesusta ja tosi kristillisyyttä? b) Miten Raamatussa varoitettiin siitä, että tapahtuisi luopumus Jeesuksen tosi opetuksista?

⁸ Lisäksi kristikunnassa rehottava epäjumalien palvonta herättää aiheellisesti vastenmielisyyttä sekä juutalaisissa että muslimeissa. Nämä uskonnot eivät liioin voi hyväksyä monia kristikunnan epäraamatullisia oppeja, muun muassa Marian kunnioittamista ”Jumalan äitinä”. Juutalaiset halveksivat erityisesti kolminaisuusoppia, koska se on täysin vastoin juutalaisuuden ydintä – sitä monoteistista käsitystä, joka ilmaistaan sanoilla: ”Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” (5. Mooseksen kirja 6:4.)

⁹ Kristikunnan harjoittama vaino, sen sodat, moraalittomuus, ulkokultaisuus ja Jumalaa häpäisevät opit eivät ole anteeksiantamattomia pelkästään ei-kristittyjen silmissä vaan myös kaikkivaltiaan Jumalan silmissä. Tästä syystä Jehovan todistajilla ei ole mitään tekemistä kristikunnan kanssa, vaikka he ovatkin Jeesuksen seuraajia. Toisaalta kristikunnalla ei ole mitään tekemistä tosi kristillisyyden kanssa. Kristikuntaa ja varhaiskristillisyyttä ei oikeastaan yhdistä mikään muu kuin Jeesuksen nimen käyttö. Mutta jos Jeesuksen opetukset olivat niin poikkeuksellisen hyviä ja käytännöllisiä, niin miten tuollainen luopumus sai alkunsa?

¹⁰ Tosiasiassa Jeesus itse sekä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten, eli virheellisesti Uudeksi testamentiksi kutsutun osan, kirjoittajat ennustivat väärien kristittyjen ilmaantumisen ja luopumuksen Jeesuksen tosi opetuksista (Apostolien teot 20:29, 30; 2. Tessalonikalaisille 2:1–12; 1. Timoteukselle 4:1–3; 2. Pietarin kirje 2:1, 2). Matteuksen 7:21–23:n mukaan Messias itse tuomitsisi nämä luopiot sen vuoksi, mitä he ovat, ja sanoisi heille: ”En ole koskaan tuntenut teitä! Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.” (Vrt. Matteus 13:24–30, 37–43.)

Miksi tarvittiin uusia Raamatun kirjoja?

11, 12. a) Mitä ovat Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset? b) Ketkä kirjoittivat ne? c) Miksi Jumalan henkeytys oli tarpeen niiden kirjoittamisessa?

¹¹ Kaikki Jeesuksen seuraajat olivat aluksi juutalaisia. Tuhannet ensimmäisellä vuosisadalla eläneet juutalaiset, muun muassa ”suuri joukko pappeja”, hyväksyivät Jeesuksen Mooseksen kaltaiseksi profeetaksi, Messiaaksi (Apostolien teot 2:5, 37, 41; 4:4; 6:7; 5. Mooseksen kirja 18:18). Juuri näistä juutalaisista tuli Jehova Jumalan uuden, kansainvälisen palvojien ryhmän perustus, joka vahvistettiin laillisesti Mooseksen kaltaisen profeetan välittämän ”uuden liiton” pohjalta (Jeremia 31:31–34).

¹² Uuden liiton vuoksi tarvittiin uusia henkeytettyjä kirjoituksia, joista nuo uuden liiton alaisuudessa Jumalaa palvelevat ihmiset saisivat tarpeellista lisätietoa. Kaikkien näiden Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olivat juutalaisia. He selostavat Jeesuksen elämää ja opetuksia, kertovat moniin Heprealaisten kirjoitusten ennustuksiin liittyviä yksityiskohtia, ja selvittävät seikkoja, jotka koskevat Messiasta ja hänen osaansa Jumalan tarkoituksessa. Lisäksi Kreikkalaisiin kirjoituksiin kuuluu kirjeitä, joissa uutta, kansainvälistä palvojien joukkoa neuvotaan ja rohkaistaan.a

Oliko Jeesus luvattu Messias?

13–16. Mikä sai monet ensimmäisen vuosisadan juutalaiset vakuuttumaan siitä, että Jeesus oli Messias?

¹³ Eivätkö Jeesuksen päivien uskonnolliset johtajat kuitenkin kieltäneet hänet? Kyllä kielsivät, ja he vaikuttivat vuorostaan ihmisjoukkoihin. Mutta eivätkö uskonnolliset johtajat kieltäneet myös Jeremian ja muut profeetat näiden elinaikana? (Jeremia 7:25, 26; 20:1–6; 2. Aikakirja 36:15, 16.) Ne Jeesuksen aikalaiset, jotka uskoivat häneen – ja jotka saattoivat tutkia suoraan hänen opetuksiaan ja tekojaan sekä häntä koskevia ennustuksia – eivät luopuneet uskostaan sen vuoksi, että uskonnolliset johtajat, jotka pelkäsivät menettävänsä uskonnollisen ylivaltansa, vastustivat heitä. Se mitä nuo vilpittömät juutalaiset olivat omin silmin nähneet, vakuutti heidät siitä, että messiaaniset ennustukset olivat täyttyneet Jeesuksessa. Mitkä voimakkaat todisteet saivat nuo ensimmäisen vuosisadan juutalaiset vaarantamaan halukkaasti kaiken, jopa henkensäkin, julistamalla uskovansa, että Jeesus on luvattu Messias? (Johannes 9:22; 16:2.)

¹⁴ Ensinnäkin ajankohta oli oikea. Messiasta koskeva ennustus Danielin 9. luvussa osoitti hänen ilmaantuvan ennen toisen temppelin tuhoamista (Daniel 9:24–27).b

¹⁵ Toiseksi mies oli oikea. Hän oli Juudan sukukunnasta ja kuningas Daavidin jälkeläinen (1. Mooseksen kirja 49:10; 1. Aikakirja 17:11–14; vrt. Matteus 1:1–16; Luukas 3:23–31). Lisäksi hän oli syntynyt Betlehemissä, jota ensimmäisen vuosisadan juutalaiset pitivät yleisesti paikkana, missä Messiaan oli määrä syntyä (Miika 5:1; vrt. Matteus 2:4–6; Luukas 2:1–7; Johannes 7:42).c Nämä kaikki olivat tärkeitä suosituksia, joita Jeesuksen päivien juutalaiset odottivat Messiaalla olevan voidakseen tunnistaa hänet.

¹⁶ Sitten tuo mies antoi oikeaa opetusta. Se ei ollut poliittista tai legalistista (lain kirjainta korostavaa), vaan hengellistä ja eettistä.d Hän meni hyvin yksinkertaisesti asioiden ytimeen. Lisäksi hän vetosi rohkeasti pelkästään Raamattuun ylimpänä auktoriteettinaan eikä aikaisempien uskonnollisten johtajien lausuntoihin, kuten yleensä oli tapana. Tämä hämmästytti väkijoukkoja, sillä ”hän opetti näitä ihmisiä niin kuin sellainen, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa” (Matteus 7:29). Jeesuksen elämää kuvailevista kertomuksista paljastuu niin vaikuttava persoonallisuus ja niin selväpiirteinen opetus, että historioitsijat mainitsevat tämän yhtenä perusteluna väitteelle, että hän ei ollut mikään myyttinen hahmo.e

17–20. a) Missä Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksissa puhuttiin Messiaan tulon ja hänen uhrikuolemansa ajasta? b) Miksi Messiaan täytyi kuolla?

¹⁷ Monet Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustukset, joita oli jo pitkään pidetty messiaanisina, täyttyivät Jeesuksen kärsimysten ja kuoleman yhteydessä. Messiaan kuolema liitetään noissa profetioissa syntien anteeksiantamiseen. Tästä Messiaan kuoleman tuottamasta sovituksesta puhutaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa lunastusuhrina (Matteus 20:28; Roomalaisille 3:24). Millaisista ennustuksista oli kyse?

¹⁸ Pane merkille Danielin 9:24, 25:ssä olevan ennustuksen sanat: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, – – voideltuun [”Messiaaseen”, hepreaksi Ma·šiʹaḥ], ruhtinaaseen asti.” Se että ”Messias” (voideltu) sekä luopumuksen päättyminen ja syntien lukitseminen sinetillä liittyvät jakeissa toisiinsa, on silmiinpistävää. Jakeessa 26 jatketaan, että ”kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu [”Messias”, hepreaksi Ma·šiʹaḥ]”, toisin sanoen hänet tapetaan. (Ks. tekstiruutua s. 26.)

¹⁹ Toinen kohta, joka liittyy Messiaan tuhoamiseen eli tappamiseen sovitusuhrina, löytyy Jesajan 52:13:sta 53:12:een. (Ks. tekstiruutua s. 28.) Ensimmäisen vuosisadan rabbit sovelsivat tämän kohdan Messiaaseen samoin kuin Rambam sekä muut keskiajan rabbit. Jakeista käy kiistattoman selvästi ilmi, että anteeksianto kytkeytyy Messiaaseen ja hänen kuolemaansa.

²⁰ Monet ensimmäisen vuosisadan juutalaiset ymmärsivät näillä perusteilla vaivatta sen opetuksen, että Messiaan kuolema tekisi mahdolliseksi syntien täyden anteeksiannon Jumalan silmissä. He tiesivät Raamatun puhuvan ihmisen synnynnäisestä epätäydellisyydestä (Saarnaaja 7:21). He tajusivat päivittäin synnit sovittavan uhrin tarpeellisuuden; tuo tarve heijastui lakiliiton piirteistä ja luonteesta. Jeesuksen elämää käsittelevien kertomusten tapahtumissa hänet esitetään täydellisenä ihmisenä, jonka kuolema voisi sovittaa ihmiskunnan synnit (Matteus 20:28; Luukas 1:26–38).f Kun Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa osoitettiin Lakiin kuuluvien erilaisten uhrien olevan esikuva tästä lopullisesta ja täydellisestä uhrista, Lain kaikki piirteet sekä monet muut Raamatun osat saivat täydemmän merkityksen (Heprealaisille 10:1–10).g

Luotettava profeetta kuten Mooses

21, 22. a) Miten Jerusalemin tuhoon liittyvät historialliset tapahtumat todistavat Jeesuksen olleen tosi profeetta? b) Miten myös meidän aikamme historialliset tapahtumat todistavat tämän?

²¹ Sen lisäksi että Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa selitetään Jeesuksen kuoleman olleen lunastusuhri, niissä valotetaan hänen rooliaan Mooseksen kaltaisena profeettana (5. Mooseksen kirja 18:18; ks. s. 14 kpl 17–19). Tässä tehtävässään hän ennusti Jerusalemin tuhon ja neuvoi opetuslapsiaan pakenemaan kaupungista nähdessään sen armeijoiden ympäröimänä (Matteus 23:37–24:2; Luukas 21:20, 21). Mutta miten piiritetystä kaupungista voi paeta? Juutalainen historioitsija Josef ben Mattitjahu (Josephus), joka oli näiden tapahtumien silminnäkijä, vastaa kirjoittaessaan: ”Cestius [roomalaisten komentaja vuonna 66] – – kutsui yhtäkkiä miehensä pois, luopui toivosta, vaikka hän ei ollut kärsinyt yhtäkään vastoinkäymistä, ja toimien täysin järjenvastaisesti vetäytyi pois kaupungista.”¹³ Näin avautui kristittyjen tarvitsema pakotie pois kaupungista. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 70, roomalaiset joukot palasivat kenraali Tituksen johdolla ja piirittivät kaupungin jälleen. Jeesus oli ennustanut, että viholliset rakentaisivat kaupungin ympärille varustuksen teroitetuista paaluista, piirittäisivät sen ja ahdistaisivat sitä joka puolelta (Luukas 19:43). Josephus vahvistaa Tituksen rakentaneen teroitetuista paaluista varustuksen, joka oli noin kahdeksan kilometrin pituinen ja jota varten maaseutu hakattiin puuttomaksi noin 16 kilometrin säteellä. Jeesus antoi ennustuksissaan tarkat ohjeet siitä, miten välttää tuhoutuminen roomalaisten käsissä, ja niiden totuudenmukaisuuden todistaa se, että kaikki niitä noudattaneet pelastuivat (Luukas 21:20–24).

²² Jeesus myös kertoi etukäteen, että Jumala hävittäisi tulevaisuudessa kaiken pahuuden ja sen harjoittajat. Luukkaan 21:24:ssä hän viittasi ”kansain määräaikoihin” ja osoitti siten Jumalan sallivan ihmishallintoa tiettyyn aikarajaan asti.h Lisäksi Jeesus ennusti, että ihmishallinnon viimeisille päiville olisivat ominaisia sodat, nälänhätä, maanjäristykset, ruttotaudit, rikollisuus ja väkivalta ja että ennen ihmishallinnon loppua kaikkiin kansakuntiin kuuluville ihmisille tiedotettaisiin maailmanlaajuisen opetustyön avulla Jumalan hallituksen hallitsevan taivaasta käsin (ks. Matteus 24:3–14; Luukas 21:10, 11). Jehovan todistajat uskovat, että tämä suuri, eri piirteistä koostuva tunnusmerkki on ollut ilmeinen vuodesta 1914 lähtien, jolloin ”kansain määräajat” päättyivät. He olivat jo kauan ennen sitä julistaneet, että vuosi 1914 olisi merkittävä ajankohta ihmiskunnan historiassa. Kun ensimmäinen maailmansota alkoi tuon vuoden elokuussa, heidän odotuksensa saivat vahvistuksen. Yksikään todistaja ei ollut saanut mitään jumalallista näkyä; he tekivät tuon päätelmän tutkittuaan ahkerasti Raamattua.

Kansoja valmennetaan rauhan teille

23. Miten Jeesuksesta saattoi tulla Jumalan valtakunnan nimitetty Kuningas?

²³ Sillä että Messias antaisi lunastusuhrin ja toimisi Mooseksen kaltaisena profeettana, ei olisi kovinkaan paljon arvoa, ellei hänen lopullinen tehtävänsä Jumalan tarkoituksen toteutumisessa täyttyisi – ellei hänestä tulisi Jumalan valtakunnan nimitettyä Kuningasta (Jesaja 9:5, 6). Mutta miten Jeesuksella voisi olla tällainen asema, jos hän kerran kuoli? Sopusoinnussa Messiasta koskevien ennustusten kanssa Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä hänen kuolemansa jälkeen (Psalmit 16:8–11; Jesaja 53:10, 12; vrt. Matteus 28:1–7; Luukas 24:44–46; Apostolien teot 2:24–32; 1. Korinttolaisille 15:3–8). Jumala teki hänet jälleen eläväksi mutta ei ihmisenä, koska hän oli antanut täydellisen ihmiselämänsä uhriksi, vaan väkevänä henkiolentona, joka jäi Jumalan oikealle puolelle odottamaan lisäohjeita (Psalmit 110:1; Apostolien teot 2:33–35; Heprealaisille 10:12, 13).

24–26. Miten Jehovan todistajat täyttävät osaltaan Jesajan ennustuksen?

²⁴ Kuningas Daavid kirjoitti, että Jumalan kansa olisi Messiaan hallinnon alkamisen aikaan ”altis” (Psalmit 110:3). Vaikka maailman olosuhteet ovat jatkuvasti pahentuneet tuon merkittävän vuoden 1914 jälkeen, myös ennustuksen myönteinen puoli on täyttynyt: Jumalan kansa on saarnannut alttiisti omalla ajallaan ”valtakunnan hyvää uutista – – koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille” (Matteus 24:14). Jehovan todistajat esimerkiksi käyttävät joka vuosi satoja miljoonia tunteja kertoakseen ihmisille Jumalan valtakunnasta ja johtaakseen ilmaisia Raamatun kotitutkisteluja niille, jotka haluavat tutkia tosiasioita.

²⁵ Koko tämä työ tehdään ilmaiseksi. Työntekijät ovat kaikenikäisiä ja edustavat kaikkia elämänaloja ja miltei kaikkia kuviteltavissa olevia ammatteja. Juuri heitä kuvaillaan Jesajan 2:3:ssa sanoin: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran [hepreaksi יהוה, Jehovan] vuorelle.’” Tämä ei ole vain jokin rynnistys ”sielujen voittamiseksi”. Kyseessä on maailmanlaajuinen opetusohjelma, jolla on kaksi tavoitetta: 1) tiedottaa kaikkien kansakuntien ihmisille, että Jumalan valtakunta hallitsee, ja kertoa heille täsmällisesti, mitä se tulee pian tekemään, sekä 2) opettaa ilmaiseksi kaikkia niitä, jotka haluavat tutkia tosiasioita ja palvella elävää Jumalaa hänen toivomustensa mukaisesti. Työ onnistuu ja ennustus täyttyy varmasti. Miksi? Koska itse Jehova Jumala tukee sitä (Sakarja 4:6).

²⁶ Eikö olekin järkevää ajatella, että Jehovan todistajien työ täyttää Jesajan 2:3:n ennustuksen? Tiedätkö keitään muita, jotka tekisivät tätä työtä? Vai pidätkö sitä vain sattumana, että miljoonat ihmiset varaavat elämässään aikaa kertoakseen sanomaa, jota koskeva ennustus lausuttiin noin kaksituhatta vuotta sitten, sanomaa jota piti kaiuttaa ennennäkemättömän levottomana aikana? Näinä viimeisinä päivinä juuri Jehovan todistajista on tosiaan tullut ”kansakuntien valo” (Jesaja 42:6; 49:6; UM). He muodostavat ainoan kansainvälisen veljesseuran, joka palvelee Jehova Jumalaa yksimielisesti ja rauhanomaisesti Messiaan, ”Iisain juuren”, alaisuudessa, jonka he julistavat olevan kansoille ”merkkinä” (Jesaja 11:10, UM).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 26]

KUKA OLI ”VOIDELTU”? MILLOIN HÄN TULISI?

Daniel 9:24: ”Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi.”

◆ Mitä tuo ajanjakso merkitsee?

”Synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan.” Jo näiden sanojen perusteella voisi odottaa, että kyseessä on yksi Raamatun tärkeimmistä ennustuksista.

Daniel 9:26: ”Kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu [”Messias”, hepreaksi Ma·šiʹaḥ], eikä häneltä jää ketään.” Huomaa, että Messias tuhottaisiin eli hän kuolisi ennen kuin toinen temppeli hävitettäisiin vuonna 70, sillä jakeessa jatketaan: ”Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki.”

◆ Miten juutalaiset raamatunselittäjät ymmärtävät tämän ennustuksen?

Juutalaisilla raamatunselittäjillä ei ole yhtä vakiintunutta, yleisesti hyväksyttyä tulkintaa tästä ennustuksesta. Jotkut yrittävät yhdistää sen osia kansan paluuseen Babylonin pakkosiirtolaisuudesta (537 eaa.), toiset kreikkalaistamista vastaan suunnatun makkabealaiskapinan aikaan (168–165 eaa.) ja jotkut toisen temppelin tuhoon vuonna 70, kun taas eräät katsovat sen osien liittyvän vielä edessä olevaan Messiaan tuloon.

Kaiken kaikkiaan nykyajan juutalaisuuden esittämien tulkintojen voitaisiin sanoa jäävän puutteellisiksi kahdessa pääkohdassa:

1. Ne pyrkivät vähättelemään tämän ennustuksen tärkeyttä ja sivuuttavat kokonaan siinä mainittujen tapahtumien nimenomaisen tarkoituksen lopettaa synti ja pahat teot sekä vahvistaa iankaikkinen vanhurskaus.

2. Yksikään näistä vakioselityksistä ei sovi täsmällisesti mihinkään järkevään ajanlaskuun, vaikka Daniel sai tämän ennustuksen juuri sitä varten sellaisessa muodossa, että sen täyttymisajankohta voitaisiin määrittää (vrt. Daniel 9:2).

◆ Onko tästä ennustuksesta olemassa sellaista selitystä, joka on sopusoinnussa siinä mainittujen tapahtumien nimenomaisen tarkoituksen ja historiallisten tosiasioiden kanssa?

Pane merkille seuraavat seikat:

Seitsemänkymmentä viikkoa: Miltei kaikki juutalaiset raamatunselittäjät ymmärtävät tämän merkitsevän vuosiviikkoja eli 490:tä vuotta. Tämä sopii yhteen Raamatun profeetallisen laskutavan ”päivä vuodeksi luettuna” kanssa (4. Mooseksen kirja 14:34; 3. Mooseksen kirja 25:8; Hesekiel 4:6).

◆ ”Siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleenrakennettava” (Daniel 9:25): Nehemia kertoo, että hänelle annettiin kuningas Artakserkseen 20. hallitusvuotena tehtäväksi rakentaa uudelleen Jerusalem. Tämä tapahtui vuonna 455 eaa. (Nehemia 2:1–8; ks. Jehovan todistajien julkaiseman hakuteoksen Insight on the Scriptures 2. osan s. 614–616, 899, 900.)

Seitsemän viikkoa: Seitsemän (vuosi)viikkoa (eli 49 vuotta) viittaa aikaan, joka kului Jerusalemin kaupungin jälleenrakentamiseen.

Kuusikymmentäkaksi viikkoa: Kuusikymmentäkaksi (vuosi)viikkoa (eli 434 vuotta) viittaa aikaan, joka kului kaupungin jälleenrakennustöiden valmistumisesta Messiaan tuloon.i

Kun nämä kaksi ajanjaksoa lasketaan yhteen, saadaan 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta. Kun lähtökohtana on vuosi 455 eaa., niin 69. viikko päättyi vuonna 29.

Vuosi 29: Betlehemissä syntynyt ja Nasaretissa kasvanut juutalainen ja Daavidin jälkeläinen nimeltä Jeesus (hepreaksi Ješua) alkaa saarnata Israelin alueella (Luukas 3:1–3, 21, 22).

◆ ”Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu [”Messias”, UM]” (Daniel 9:26): Jeesus tapetaan vuonna 33, kun hän on saarnannut kolme ja puoli vuotta. Tämä on sopusoinnussa Danielin 9:27:n kanssa.

◆ ”Hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” (Daniel 9:27): Jeesus puhui kuolemastaan uhrina (Matteus 20:28). Se oli Jumalan näkökannalta lakiliiton alaisuudessa uhrattujen uhrien huipennus (Heprealaisille 8:1–13). Jeesuksen uhrikuolema muodosti perustan kaikelle sille, mistä puhuttiin Danielin 9:24:ssä.

Se toisi syntien anteeksiannon.

Se vahvisti Jumalan lupaukset ja ennustukset.

Se muodosti laillisen, Jumalan mittapuiden mukaisen perustan vanhurskaudelle, joka kestäisi tulevaisuudessa ikuisesti.

Tämä kaikki tapahtui, kuten profetiassa osoitettiin, ennen toisen temppelin hävitystä.

Eikö mikä tahansa muu selitys, joka viittaisi jo toteutuneeseen täyttymykseen, jäisikin vaillinaiseksi edellä esitetyn merkityksen suhteen?

Jos ennustuksen sanotaan toteutuvan tulevaisuudessa, se ei voisi mitenkään sisältyä mainittuihin 70 vuosiviikkoon eikä olisi täyttynyt ennen Jerusalemin toisen temppelin hävitystä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 28]

”MINUN PALVELIJANI” – KUKA HÄN ON?

”Katso, minun palvelijani – – oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, – – jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. – – mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. – – Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat – –. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. – – hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. – – hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. – – hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” (Jesaja 52:13–53:12.)

Jesaja kuvaa tässä läpikotaisin viatonta ja puhdasta ihmistä, jonka kärsimys ja kuolema tuottivat sovituksen tämän omalle kansalle, joka ei tunnustanut häntä.

Useimmat juutalaiset raamatunselittäjät pitävät kuitenkin nykyään vahvistettuna tosiasiana sitä, että jakeissa viitataan koko Israelin kansaan tai johonkin siihen kuuluvaan vanhurskaaseen ryhmään.

Kysymys kuuluu: onko tämä kuvaus koskaan sopinut Israelin kansaan tai edes sen osaan, vai soveltuuko se johonkin yksilöön?

Jesajan kirjoitettua nämä profeetalliset sanat (noin vuonna 732 eaa.) ei yhdenkään juutalaisen tai rabbin mainita yli 800 vuoteen opettaneen, että ”palvelija” tuli käsittää kollektiivisesti. Ennustuksen ymmärrettiin yleisesti koko tämän ajan viittaavan yksilöön ja sitä pidettiin tavallisesti messiaanisena.

Pane merkille myös erään tätä ennustusta käsittelevän kirjan esipuheessa oleva huomautus: ”Amoraiittien kaudelta [500-luvulle asti] ja sitä edeltäneeltä ajalta säilyneissä juutalaisissa raamatunselityksissä annetaan ymmärtää, että siihen aikaan tuota hahmoa pidettiin usein, ellei jopa yleisesti, kiistattomana Messiaana, mikä on tietysti myös hieman myöhäisemmältä ajalta peräisin olevan targumin tulkinta asiasta.” (The Fifty-Third Chapter of Isaiah According to the Jewish Interpreters, toim. H. M. Orlinsky, 1969, s. 17.)

Miksi joku haluaisi hylätä luonnollisimman käsityksen näistä jakeista – nimittäin sen, että ne viittaavat yksilöön, jopa Messiaaseen – ja tulkita ne uudelleen? Eikö kyseessä ole ollut yksinkertaisesti yritys välttää kaikkia yhtymäkohtia tämän ennustuksen ja Jeesuksen, tuon ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen välillä, johon kuvaus sopi jokaista yksityiskohtaa myöten?

[Kuva s. 25]

Jehovan todistajat (kuvassa Galileanmeren rannalla) toimivat myös maailmanlaajuisesti ja kehottavat kaikkien kansojen ihmisiä hankkimaan lisää tietoa Jumalan tarkoituksista ja vaatimuksista