DIBON

1. Kuolleenmeren itäpuolella sijainnut kaupunki, jonka amorilainen Sihon anasti moabilaisilta, mutta jonka Israel sittemmin valloitti häneltä niihin aikoihin, kun israelilaiset saapuivat maahan Mooseksen johdolla (4Mo 21:25–30).

Muinainen Dibon samastetaan nykyään Dhibaniin, joka sijaitsee 5 km Arnonista pohjoiseen ja 21 km Kuolleestamerestä itään. Siellä on viime vuosina tehty tiiviisti arkeologisia tutkimuksia, ja paikka on niittänyt jonkin verran mainetta, koska sieltä löydettiin kuuluisa Mesan kivi vuonna 1868. Jotkut ovat tulkinneet tässä Mesan, Moabin kuninkaan, steelessä olevien sanojen tarkoittavan sitä, että Dibon oli aikoinaan hänen pääkaupunkinsa (Qarhan ohella) ja ”Moabin tärkein kaupunki”.

Pian sen jälkeen kun israelilaiset olivat ensi kertaa valloittaneet tämän alueen, Gadin heimo asettui sinne asumaan ja ryhtyi ”rakentamaan [eli rakentamaan uudelleen] Dibonia” ja ilmeisesti antoi sille pitemmän nimen Dibon-Gad, joka mainitaan kansakunnan leiripaikkojen luettelossa (4Mo 32:34; 33:45, 46). Dibonin katsottiin kuitenkin kuuluvan Ruubenin perintöosaan (4Mo 32:2, 3; Jos 13:8, 9, 15–17). Kun moabilaiset pääsivät uudelleen valtaan kuningas Eglonin hallituskaudella, Dibon joutui luultavasti kärsimään, kunnes tuomari Ehudin voitto toi sille huojennusta (Tu 3:12–30). Raamatussa on kerrottu 2. Kuninkaiden kirjan 3:4, 5:ssä, että useita satoja vuosia myöhemmin, ”heti kun Ahab kuoli”, Moabin kuningas Mesa kapinoi israelilaisten herruutta vastaan. Raamatussa ei sanota tarkasti, kuinka kauan tämä kapina kesti. Mahdollisesti Mesa onnistui tuolloin yhdistämään useita israelilaiskaupunkeja ”Qarhaan”, kuten hän kehuskelee Mesan kivessä. Toisin kuin Mesan propagandakirjoitus väittää, Raamatun muistiinmerkinnät osoittavat selvästi, että Moab kärsi perinpohjaisen tappion, kun sen joukot ryhtyivät taistelemaan Israelin, Juudan ja Edomin yhteen liittyneitä sotajoukkoja vastaan. (2Ku 3:4–27.)

Vajaat 200 vuotta myöhemmin Dibon tunnettiin jälleen kerran moabilaiskaupunkina, ja Jesaja (15:2) lausui sitä vastaan tuomiojulistuksen. Seudun asukkaista todetaan sen vuoksi profeetallisesti, että he menevät ”Huoneeseen ja Diboniin, uhrikukkuloille”, suremaan Moabin autioitusta.

Joidenkin tutkijoiden esittämien teorioiden mukaan Jesaja viittasi tässä siihen, että ’itkeminen’ Dibonin lähellä olevilla ”uhrikukkuloilla” johtui Assyrian aiheuttamasta uhasta, mutta Assyrian tuolla seudulla aikaansaamasta tuhosta ei ole muistiinmerkintöjä. Kun Jehovan palvelija Jeremia profetoi satakunta vuotta myöhemmin, että Dibon ’laskeutuisi kunniasta ja istuisi janoisena’ (Jer 48:18), Jesajan aiemmin esittämä ennustus ei ollut nähtävästi vielä toteutunut. Myöhemmin profetoinut Jeremia esittikin siksi ilmeisesti samankaltaisen sanoman uudelleen ja varmisti näin toiseen kertaan Moabia koskevan tuomioennustuksen. Jolloinkin sen jälkeen kun Jerusalem oli tuhoutunut 607 eaa., Nebukadnessar hävitti Moabin perusteellisesti, ja Dibonin asukkaat jäivät ehkä hänen mentyään ’janoamaan’ entisen loistonsa aikaisia ylellisyyksiä, ja lisäksi he saattoivat hylättyinä, nöyryytettyinä vankeina janota kirjaimellisesti vettä ja muita jokapäiväisiä välttämättömyyksiä (Jer 25:9, 17–21).

Dibonista on löydetty suuret varastot erittäin hyvin säilynyttä viljaa, jonka otaksutaan olevan peräisin suunnilleen ensimmäisen vuosituhannen eaa. jälkipuoliskolta, ja tämä näyttää vahvistavan sen joidenkuiden näkemyksen, että Dibonin seutu, joka on vielä nykyäänkin hedelmällistä aluetta, on ehkä aikoinaan ollut Palestiinan vilja-aitta.

Jotkut kommentaattorit ajattelevat Dibonin olevan sama paikka kuin Jesajan 15:9:ssä mainittu Dimon (ks. DIMON).

2. Juudassa sijainnut paikka (Ne 11:25), joka joidenkuiden mielestä on sama kuin Dimona (Jos 15:22; ks. DIMONA).