Saatana Panettelija

Määritelmä: Henkiluomus, joka on Jehova Jumalan ja kaikkien tosi Jumalaa palvovien päävastustaja. Hänelle annettiin nimi Saatana, koska hänestä tuli Jehovan vastustaja. Saatana tunnetaan lisäksi Panettelijana, koska hän on huomattavin Jumalan panettelija. Saatanaa sanotaan myös alkuperäiseksi käärmeeksi ilmeisesti siksi, että hän käytti Eedenissä käärmettä pettämään Eevan, ja siitä syystä ”käärme” alkoi merkitä ’pettäjää’. Ilmestyskirjassa Saatanaa kuvataan myös vertauskuvalliseksi ahnaaksi lohikäärmeeksi.

Mistä voimme tietää, että sellainen henkipersoona on todella olemassa?

Todisteet perustuvat pääasiassa Raamattuun. Tämä henkipersoona mainitaan siinä toistuvasti nimeltä (Saatana 54 kertaa, Panettelija 33 kertaa). Raamatussa on myös silminnäkijän todistus Saatanan olemassaolosta. Kuka tuo silminnäkijä oli? Jeesus Kristus, joka eli taivaassa ennen maan päälle tuloaan, puhui toistuvasti paholaisesta käyttäen hänen nimeään (Luuk. 22:31; 10:18; Matt. 25:41).

Se, mitä Raamattu sanoo Saatana Panettelijasta, on järkevää. Ihmiskunnan kokema kurjuus on täysin suhteetonta ihmisten pahuuteen nähden. Se, mitä Raamattu selittää Saatanan alkuperästä ja toiminnasta, osoittaa selvästi, miksi viha, väkivalta ja sodat ovat vitsanneet ihmiskuntaa tuhansien vuosien ajan, vaikka suurin osa ihmisistä haluaisi elää rauhassa, ja miksi tilanne on mennyt niin pitkälle, että tuho uhkaa nyt koko ihmiskuntaa.

Ellei Saatanaa olisi todellisuudessa olemassa, ei sen hyväksymisestä, mitä Raamattu sanoo hänestä, olisi pysyvää hyötyä ihmiselle. Monessa tapauksessa kuitenkin sellaiset, jotka ovat aikaisemmin harrastaneet okkultismia tai kuuluneet spiritismiä harrastaviin ryhmiin, kertovat olleensa siihen aikaan suuresti hämmentyneitä, koska he kuulivat näkymättömistä lähteistä tulevia ”ääniä”, joutuivat yli-inhimillisten olentojen ”riivaamiksi” jne. He saivat aitoa helpotusta opittuaan tietämään, mitä Raamattu sanoo Saatanasta ja hänen demoneistaan, ja sovellettuaan Raamatun neuvoa karttaa spiritistisiä tapoja ja etsiä Jehovan apua rukouksessa. (Ks. pääaihetta ”Spiritismi”, s. 340–345.)

Sen uskominen, että Saatana on olemassa, ei merkitse sen ajatuksen hyväksymistä, että hänellä on sarvet, piikkipäinen häntä ja hiilihanko ja että hän käristää ihmisiä tulisessa helvetissä. Raamatussa ei kuvailla Saatanaa siten. Tämä käsitys on niiden keskiaikaisten taiteilijoiden mielikuvituksen tuotetta, jotka saivat vaikutteita kreikkalaisen mytologisen Pan-jumalan kuvista ja niistä infernon kuvauksista, joita italialainen runoilija Dante Alighieri kirjoitti. Sen sijaan että Raamattu opettaisi tulista helvettiä, se sanoo selvästi, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään” (Saarn. 9:5).

Onko Saatana kenties vain ihmisen sisällä oleva paha?

Jobin 1:6–12 ja 2:1–7 kertovat meille Jehova Jumalan ja Saatanan välisistä keskusteluista. Jos Saatana olisi persoonan sisällä oleva paha, niin tässä tapauksessa tuon pahan täytyisi olla Jehovassa. Se on kuitenkin täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu kertoo Jehovasta: ”[Hänessä] ei ole epävanhurskautta.” (Ps. 92:15; Ilm. 4:8.) On merkille pantavaa, että heprealainen teksti käyttää Jobin kirjan kertomuksissa ilmausta has·Sa·tanʹ (Saatanan edessä on määräinen artikkeli), mikä osoittaa, että tarkoitetaan Jumalan huomattavaa vastustajaa. (Ks. myös Sak. 3:1, 2, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Luukkaan 4:1–13 kertoo, että Panettelija yritti houkutella Jeesusta tekemään hänen tahtonsa. Kertomus esittää Panettelijan lausunnot ja Jeesuksen esittämät vastaukset. Kiusasiko Jeesusta silloin hänen itsensä sisimmässä oleva paha? Sellainen näkemys ei ole sopusoinnussa sen kanssa, että Raamattu kuvaili Jeesuksen olleen synnitön (Hepr. 7:26; 1. Piet. 2:22). Vaikka Johanneksen 6:70:ssä käytetään kreikkalaista sanaa di·aʹbo·los kuvailemaan Juudas Iskariotissa kehittynyttä pahaa ominaisuutta, Luukkaan 4:3:ssa käytetään ilmausta ho di·aʹbo·los (Panettelijan edessä on määräinen artikkeli), mikä ilmaisee sen viittaavan nimenomaiseen persoonaan.

Onko Saatanan syyttäminen vain keino, jonka avulla yritetään väistää vastuuta huonoista olosuhteista?

Jotkut ihmiset syyttävät Saatanaa siitä, mitä he itse tekevät. Raamattu osoittaa päinvastoin, että ihmisillä itsellään on usein suuri vastuu kokemastaan pahuudesta, johtuupa se sitten toisista ihmisistä tai heidän omasta käytöksestään (Saarn. 8:9; Gal. 6:7). Raamattu ei kuitenkaan jätä meitä tietämättömiksi sen yli-inhimillisen vihollisen olemassaolosta ja keinoista, joka on aiheuttanut niin paljon murhetta ihmiskunnalle. Se osoittaa, miten voimme pysyä poissa hänen valtansa alaisuudesta.

Mistä Saatana on tullut?

Kaikki Jehovan työt ovat täydellisiä; hänestä ei lähde mitään epävanhurskasta; hän ei siis luonut mitään pahaa (5. Moos. 32:4; Ps. 5:4). Se, josta tuli Saatana, oli alkujaan Jumalan täydellinen henkipoika. Sanoessaan, ettei Panettelija ”pysynyt lujana totuudessa”, Jeesus osoitti, että hän johonkin aikaan oli ”totuudessa” (Joh. 8:44). Mutta kuten kaikille Jumalan älyllisille luomuksille, tällekin henkipojalle annettiin vapaa tahto. Hän käytti valinnanvapauttaan väärin, antoi itsetärkeyden tunteitten kehittyä sydämessään, alkoi himoita palvontaa, joka kuului vain Jumalalle, ja houkutteli sitten Aadamin ja Eevan kuuntelemaan häntä, sen sijaan että he olisivat totelleet Jumalaa. Hän teki siis toimintatavallaan itsestään Saatanan, joka nimi merkitsee ’vastustajaa’. (Jaak. 1:14, 15; ks. myös aihetta ”Synti”, s. 355, 356.)

Miksi Jumala ei tuhonnut Saatanaa heti hänen kapinansa jälkeen?

Saatana oli herättänyt vakavia kiistakysymyksiä: 1) Jehovan suvereenisuuden oikeudenmukaisuus ja oikeellisuus. Epäsikö Jehova ihmiskunnalta vapauden, joka olisi edistänyt sen onnellisuutta? Riippuiko ihmisten kyky hallita menestyksellisesti asioitaan ja heidän jatkuva elämänsä tosiaan siitä, että he tottelisivat Jumalaa? Oliko Jehova ollut epärehellinen antaessaan lain, jonka mukaan tottelemattomuus johtaisi heidän kuolemaansa? (1. Moos. 2:16, 17; 3:3–5.) Oliko Jehovalla siis tosiaan oikeus hallita? 2) Älyllisten luomusten nuhteettomuus Jehovaa kohtaan. Aadamin ja Eevan lankeaminen herätti kysymyksen: tottelisivatko Jehovan palvelijat häntä tosiaan rakkaudesta, vai voisivatko he kaikki luopua Jumalasta ja seurata Saatanan johtoa? Saatana otti viimeksi mainitun kiistakysymyksen uudelleen esille Jobin päivinä. (1. Moos. 3:6; Job 1:8–11; 2:3–5; ks. myös Luuk. 22:31.) Näitä kiistakysymyksiä ei voitu ratkaista pelkästään teloittamalla kapinoitsijat.

Kysymys ei ollut siitä, että Jumalan olisi tarvinnut todistaa mitään itselleen. Mutta jotta nämä kiistakysymykset eivät enää koskaan häiritsisi kaikkeuden rauhaa ja hyvinvointia, Jehova on antanut riittävän ajan kulua, jotta ne ratkaistaisiin ilman pienintäkään epäilystä. Aikanaan kävi ilmi, että Aadamin ja Eevan tottelemattomuus Jumalalle tosiaan johti kuolemaan (1. Moos. 5:5). Mutta kiistakysymys sisälsi muutakin. Siksi Jumala on sallinut sekä Saatanan että ihmisten kokeilla kaikkia mahdollisia hallitusmuotoja, joita he ovat suinkin keksineet. Mikään niistä ei ole saanut aikaan pysyvää onnellisuutta. Jumala on antanut ihmiskunnan mennä äärimmäisyyteen saakka sellaisessa elämäntavassa, jossa jätetään huomioon ottamatta Hänen vanhurskaat mittapuunsa. Hedelmät puhuvat puolestaan. On niin kuin Raamattu totuudenmukaisesti sanoo: ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jer. 10:23.) Samaan aikaan Jumala on antanut palvelijoilleen tilaisuuden todistaa rakkaudellisella tottelevaisuudellaan, että he ovat uskollisia häntä kohtaan Saatanan aikaansaamista houkutuksista ja vainoista huolimatta. Jehova kehottaa palvelijoitaan sanoen: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni, niin että voin antaa vastauksen pilkkaajalleni.” (Sananl. 27:11.) Uskollisiksi osoittautuvat saavat paljon hyötyä nyt, ja heillä on odote saada elää ikuisesti täydellisyydessä. He tulevat käyttämään tuon elämän Jehovan tahdon tekemiseen, hänen jonka persoonallisuutta ja teitä he sydämestään rakastavat.

Kuinka merkittävä osa Saatanalla on nykyajan maailmassa?

Jeesus Kristus sanoi häntä ”maailman hallitsijaksi”, persoonaksi, jota ihmiskunta yleensä tottelee jättämällä hänen yllytyksestään Jumalan vaatimukset huomioon ottamatta (Joh. 14:30; Ef. 2:2). Raamattu kutsuu häntä myös ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”; juuri häntä tätä järjestelmää kannattavien ihmisten uskonnolliset tavat kunnioittavat (2. Kor. 4:4; 1. Kor. 10:20).

Yrittäessään kiusata Jeesusta Kristusta Panettelija ”vei hänet ylös ja näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki asutun maan valtakunnat, ja Panettelija sanoi hänelle: ’Minä annan sinulle kaiken tämän vallan ja niiden loiston, sillä se on luovutettu minulle, ja minä annan sen kenelle tahdon. Jos sinä siis teet palvontateon minun edessäni, niin se kaikki tulee olemaan sinun.’” (Luuk. 4:5–7.) Ilmestyksen 13:1, 2 paljastaa, että Saatana antaa ’voiman, valtaistuimen ja suuren vallan’ maailmanlaajuiselle poliittiselle hallitusjärjestelmälle. Danielin 10:13, 20 paljastaa, että Saatanalla on ollut demoniruhtinaita hallitsemassa maailman suuria valtakuntia. Efesolaiskirjeen 6:12 puhuu näistä ’hallituksina, valtoina, tämän pimeyden maailmanhallitsijoina, taivaallisissa olevina pahoina henkivoimina’.

Ei ole ihme, että 1. Johanneksen kirjeen 5:19 sanoo: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” Saatanan valta kestää kuitenkin vain rajallisen ajan, ja hän saa pitää sitä vain siksi, että Jehova, Kaikkivaltias Jumala, sallii sen.

Miten pitkään Saatanan annetaan johtaa ihmiskuntaa harhaan?

Ks. todisteita siitä, että me elämme nykyään Saatanan pahan asiainjärjestelmän viimeisissä päivissä pääaiheista ”Ajankohdat”, s. 31–34, ja ”Viimeiset päivät”.

Vapautumista Saatanan pahasta vaikutusvallasta kuvataan vertauskuvin seuraavasti: ”Minä näin taivaasta tulevan alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahleketju kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen alkuperäisen käärmeen, joka on Panettelija ja Saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi. Ja hän heitti hänet syvyyteen ja sulki ja sinetöi sen hänen jälkeensä, jottei hän enää eksyttäisi kansakuntia, ennen kuin ne tuhat vuotta ovat päättyneet. Tämän jälkeen hänet täytyy päästää irti vähäksi aikaa.” (Ilm. 20:1–3.) Mitä sitten tapahtuu? ”Panettelija, joka heitä eksytti, heitettiin tuli- ja rikkijärveen.” (Ilm. 20:10.) Mitä se merkitsee? Ilmestyksen 21:8 vastaa: ”Tämä tarkoittaa toista kuolemaa.” Hän tulee olemaan poissa iäksi!

Merkitseekö Saatanan ’syvyyteen heittäminen’ sitä, että hänet suljetaan autioitetun maan päälle, missä hän ei voi kiusata ketään tuhanteen vuoteen?

Jotkut viittaavat (yllä lainattuun) Ilmestyksen 20:3:een tukeakseen tätä ajatusta. He sanovat, että ”syvyys” edustaa maan autioitettua tilaa. Edustaako se? Ilmestyksen 12:7–9, 12 osoittaa, että jonkin aikaa ennen Saatanan syvyyteen heittämistä hänet ”heitettiin” alas taivaasta maan päälle, jossa hän aiheuttaa lisääntyviä vaikeuksia ihmiskunnalle. Kun siis Ilmestyksen 20:3 sanoo, että Saatana ’heitetään syvyyteen’, häntä ei varmaankaan yksinkertaisesti jätetä sinne, missä hän jo on – näkymättömänä, mutta suljettuna maan läheisyyteen. Hänet poistetaan kauaksi siitä, ”jottei hän enää eksyttäisi kansakuntia, ennen kuin ne tuhat vuotta ovat päättyneet”. Huomaa, että Ilmestyksen 20:3:n mukaan tuhannen vuoden päätyttyä Saatana, eivätkä kansakunnat, päästetään pois syvyydestä. Kun Saatana päästetään vapaaksi, ne ihmiset, jotka aikaisemmin muodostivat nuo kansakunnat, ovat jo paikalla.

Joskus tämän uskomuksen tueksi viitataan Jesajan 24:1–6:een ja Jeremian 4:23–29:ään (KR-38). Niissä sanotaan: ”Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi – –. Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut.” ”Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä – –. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä – –. Sillä näin sanoo Herra: Koko maa tulee autioksi – –. Jokainen kaupunki on hyljätty, eikä niissä kukaan asu.” Mitä nämä ennustukset merkitsevät? Ne saivat ensimmäisen täyttymyksensä Jerusalemissa ja Juudan maassa. Tuomionsa toimeenpanemiseksi Jehova salli babylonialaisten valloittaa maan. Lopulta se jätettiin kokonaan autioksi ja tyhjäksi. (Ks. Jer. 36:29.) Mutta Jumala ei silloin hävittänyt koko maapallon kaikkia asukkaita, eikä niin tapahdu nytkään. (Ks. pääaihetta ”Maa”, s. 223–226, ja myös pääaihetta ”Taivas”.) Hän autioittaa kuitenkin täysin uskottoman Jerusalemin nykyisen vastineen, kristikunnan, joka tuottaa Jumalan nimelle häpeää epäpyhällä käytöksellään, ja Saatanan koko muun näkyvän järjestön.

Sen sijaan, että maa tulisi olemaan autio erämaa Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana ja Saatanan ollessa syvyydessä, siitä tulee kokonaan paratiisi. (Ks. ”Paratiisi”.)