JUOPUMUS

Liiallisesta alkoholijuomien nauttimisesta johtuva humalatila. Ihminen, jolla on tapana käyttää alkoholia liikaa siinä määrin, että hän juopuu siitä, on juoppo.

Muinaisissa Raamatun maissa päihdyttäviä juomia olivat mm. rypäleistä valmistettu viini (5Mo 32:14) ja viljasta tehdyt alkoholijuomat (Jes 1:22). Jehova antaa ”viiniä, joka ilahduttaa kuolevaisen ihmisen sydämen”, ja hän hyväksyy viinin ja muiden väkijuomien kohtuullisen käytön (Ps 104:14, 15). (Ks. OLUT; VIINI JA VÄKEVÄT ALKOHOLIJUOMAT.)

Tuomitaan Raamatussa. Raamatussa paheksutaan voimakkaasti niin runsasta alkoholin käyttöä, että ihminen juopuu. Viisas Sananlaskujen kirjan kirjoittaja kuvailee eloisasti ja tieteen kannalta paikkansapitävästi liiallisen alkoholijuomien käytön vaikutuksia. Hän varoittaa: ”Kenellä on voivotusta? Kenellä on levottomuutta? Kenellä on riitoja? Kenellä on huolta? Kenellä on haavoja syyttä? Kenellä on sameat silmät? Niillä, jotka viipyvät kauan viinin ääressä, niillä jotka tulevat hakemaan sekoitettua viiniä. Älä katsele viiniä, kun se punertaa, kun se välkehtii maljassa [kun viini näyttää liian houkuttelevalta, helmeilevältä], kun se liukkaasti valahtaa alas [kun se menee alas kurkusta liian helposti]. Lopulta se puree niin kuin käärme ja erittää myrkkyä niin kuin kyy [voi aiheuttaa fyysistä sairautta (esim. maksakirroosin) sekä mielisairautta (juoppohulluutta) ja jopa tappaa]. Sinun silmäsi näkevät outoja [alkoholi vaikuttaa lamaannuttavasti aivojen hallintakeskuksiin; asenteet, jotka tavallisesti hillitään, nousevat esiin; esiintyy harha-aistimuksia; ihminen täyttää muistikatkojaan kertomalla mielikuvituksellisia kokemuksia hyvin uskottavasti; hän käyttäytyy estottomasti], ja sinun sydämesi puhuu turmeltuneita [ihminen ilmaisee ajatuksia ja haluja, jotka hän tavallisesti tukahduttaa].” (San 23:29–33; Ho 4:11; Mt 15:18, 19.)

Kirjoittaja kuvailee juopon tuntemuksia edelleen: ”Ja sinusta on tuleva kuin meren sydämessä makaava [hän on hukkuvan tavoin sekava ja menettää lopulta tajuntansa], jopa kuin maston huipussa makaava [samoin kuin laivan keinuminen tuntuu siellä kaikkein pahimmin, juoppo on vaarassa menettää henkensä tapaturman, sydänkohtauksen, tappelun yms. vuoksi]. ’He ovat iskeneet minua, mutta en tullut sairaaksi; he ovat lyöneet minua, mutta en tiennyt siitä [sanoo juoppo ikään kuin puhuen itsekseen; hän ei tajunnut, mitä todellisuudessa tapahtui, eikä tuntenut juopumuksestaan koitunutta rangaistusta]. Milloin herään? Haenpa sitä vielä vähän lisää [hänen täytyy nyt nukkua pois liian juomisen vaikutukset, mutta hän on juoman orja ja haluaa juoda lisää, kun taas pystyy siihen].’” Hän köyhtyy, koska hän tuhlaa kohtuuttomia summia alkoholijuomiin ja koska hänestä tulee epäluotettava ja työkyvytön. (San 23:20, 21, 34, 35.)

Kiellettyä kristillisessä seurakunnassa. Juoppo on taipuvainen riehakkuuteen, pitämään kovaa, hillitöntä meteliä ja käyttäytymään naurettavasti, mikä aiheuttaa häpeää (San 20:1; Ps 107:27; Jes 19:14). Sen vuoksi juopottelua ei tule suvaita kristillisessä seurakunnassa. Jumalan suhtautuminen juopumukseen kävi ilmi Laista, jonka hän antoi Israelille. Poika, joka oli itsepäinen ja kapinallinen, ahmatti ja juoppo, piti kivittää kuoliaaksi (5Mo 21:18–21). Raamattu käskee myös poistamaan katumattomat ja piintyneet juopot kristillisestä seurakunnasta (1Ko 5:11–13). ”Juopottelu” ja ”mässäilyt”, joita kansat yleensä harrastavat, kuuluvat ”lihan tekoihin”. Jos kristitty, joka on puhdistettu sellaisista tavoista, palaa niihin uudelleen eikä kadu, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan (1Ko 6:9–11). Hänen täytyy lakata tuhlaamasta aikaansa kansakuntien tahdon toteuttamiseen niiden liiallisessa viininkäytössä ja juomingeissa (1Pi 4:3). Hänen täytyy omistautua tuottamaan Jumalan hengen hedelmiä (Ga 5:19–24).

Kristityiltä valvojilta (1Ti 3:1–3; Tit 1:7), avustavilta palvelijoilta (1Ti 3:8), iäkkäiltä miehiltä ja naisilta (Tit 2:2, 3), nuorilta miehiltä ja naisilta (Tit 2:4–8) ja lapsilta (varsinkin valvojien lapsilta) (Tit 1:6) vaaditaankin sen vuoksi mm. kohtuullisuutta ja tervemielisyyttä.

Puhuessaan Herran illallisesta apostoli Paavali ojensi Korintin kristittyjä väärän käytöksen vuoksi. Jotkut toivat omia ruokiaan ja juomiaan seurakunnan kokouspaikkaan. Vaikka he itse söivät ja joivat liikaa, he eivät jakaneet runsaudestaan toisille, ja he saattoivat siten varattomat veljensä häpeään. Kun sitten koitti Herran illallisen aika, jotkut eivät olleet ylensyömisensä ja -juomisensa vuoksi sellaisessa tilassa, että heidän olisi ollut sopivaa nauttia sitä, kun taas toiset olivat nälissään. Sen vuoksi Paavali sanoi: ”Toinen on nälkäinen mutta toinen päihdyksissä.” (1Ko 11:20–22.)

On hyvä huomata, että Mooseksen lain alaisuudessa pappien ei ollut sopivaa nauttia alkoholijuomia, kun he osallistuivat uskonnollisiin palvontamenoihin. Heitä kiellettiin juomasta viiniä tai väkijuomia heidän ollessaan virantoimituksessa, jotteivät he kuolisi (3Mo 10:8–11).

Miksi Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Nooan ja Lootin juopumuksesta?

Raamatussa mainitaan useita juopumustapauksia, ja niiden tarkoitus on valaista jotain tärkeää asiaa. Siksi siinä kerrotaan, että Nooa istutti vedenpaisumuksen jälkeen viinitarhan, ”joi viiniä ja päihtyi”. Tämä on kirjoitettu Raamattuun sen osoittamiseksi, miksi Nooa kirosi Kanaanin. (1Mo 9:20–27.) Lootin kaksi tytärtä antoivat isälleen kahtena yönä niin paljon viiniä, että hän juopui, ja he olivat hänen kanssaan sukupuolisuhteissa (1Mo 19:30–38). Tämä kertomus valaisee Moabin ja Ammonin kansakuntien alkuperää ja niiden suhdetta Israeliin. Loot oli ilmeisesti niin juovuksissa, että hän menetti arvostelukykynsä, mutta ei umpihumalassa, ts. niin tolkuttomassa humalassa, ettei olisi kyennyt olemaan sukupuolisuhteissa. Koska Jumalan sana tuomitsee juopumuksen hyvin voimakkaasti, voimme olla varmoja siitä, että näillä vanhurskailla miehillä ei ollut tapana juoda liikaa; he eivät olleet juoppoja. Se että Raamattu ei peittele totuutta kertoessaan meitä hyödyttävistä tapahtumista, jotka liittyivät Raamatun huomattaviin henkilöihin, on osoitus sen avoimuudesta. Muita juopumustapauksia mainitaan seuraavissa raamatunkohdissa: 1. Samuelin kirja 25:36–38; 2. Samuelin kirja 11:13; 1. Kuninkaiden kirja 20:15–21.

Väärä olettamus. Kun Kristuksen opetuslasten päälle vuodatettiin pyhää henkeä vuoden 33 helluntaina ja he puhuivat eri kielillä, jotkut sanoivat: ”He ovat täynnä makeaa viiniä.” Mutta Pietari selitti: ”Nämä eivät näet ole juovuksissa, kuten te luulette, sillä on päivän kolmas tunti” auringonnoususta (n. klo 6:sta) laskien eli n. klo 9 aamulla. (Ap 2:1–4, 13–15.) Näillä helluntain tapahtumia tarkkailevilla oli Jesajan profetian kirjakäärö, jossa sanotaan: ”Voi niitä, jotka nousevat varhain aamulla vain hakeakseen väkijuomaa.” (Jes 5:11.) Ei ollut tosiaankaan tavanomaista pitää juhlia niin varhain aamulla, ja oli epärealistista ajatella, että kaikki 120 henkeä olisivat olleet juovuksissa siihen aikaan aamusta. Paavali osoittaa, mikä oli tavanomaista, sanoessaan: ”Ne, jotka juovat itsensä juovuksiin, ovat tavallisesti juovuksissa yöllä.” (1Te 5:7.)

Kuvaannollinen juopumus. Efraim oli kymmenen heimon valtakunnan hallitseva heimo, ja tuon valtakunnan johtajat olivat hengellisesti juopuneita ”viinistä”. He esimerkiksi ihannoivat poliittista riippumattomuutta ja liittoja Juudan valtakunnan vihollisten kanssa, vaikka Juudan valtakunnan kuninkaat istuivat ”Jehovan valtaistuimella” (1Ai 29:23). Epäilemättä he juopottelivat kirjaimellisestikin. Nuo miehet olivat liitossa Jehova Jumalan kanssa, mutta he rikkoivat sen ylimielisesti, juopuneen tavoin, ja häpäisivät hänet. (Jes 28:1–4.)

Myös Juudan papit ja johtajat juopuivat kuvaannollisesti. He olivat uskonnollisia oppaita, mutta lisäsivät opetukseensa ihmisten perinteitä; heillä oli väärä näkemys Jumalan pyhästä kansakunnasta, ja he puhuivat siitä valhetta. He eivät pyytäneet apua Jumalalta vaan Assyrialta. (Jes 29:1, 9–14; 2Ku 16:5–9.) Ennustuksen mukaisesti Assyria vei juopuneen Israelin pois 740 eaa. Luopio-Juuda pakotettiin myöhemmin juomaan Jehovan vihastuksen malja, ja se lähetettiin hoiperrellen Babylonin pakkosiirtolaisuuteen 607 eaa. (Jes 51:17–23). Koska Babylon (”Sesakin kuningas”) kohteli Jumalan kansaa raa’asti, se joutui juomaan tuon saman maljan 68 vuotta myöhemmin (Jer 25:15–29).

Vertauskuvallinen ”Suuri Babylon” kuvataan Raamatussa juopuneeksi prostituoiduksi, jolla on kädessään kultainen malja ”täynnä iljetyksiä ja hänen haureutensa epäpuhtauksia”. Maan asukkaat ovat juovuksissa ”hänen haureutensa viinistä”. Hän itse on ”juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä”. Hänen irstailunsa johtaa hänen ikuiseen tuhoonsa. (Il 17:1–6, 16; 14:8; 18:8; ks. SUURI BABYLON.)