Jumala on ”valmis antamaan anteeksi”

1–3. a) Mitä raskasta taakkaa psalminkirjoittaja Daavid kantoi, ja mikä lohdutti häntä? b) Mikä taakka voi painaa meitä tehtyämme syntiä, mutta mitä Jehova vakuuttaa?

”RIKKOMUKSENI hukuttavat minut alleen”, sanoi psalminkirjoittaja Daavid. ”Ne ovat raskaampi taakka kuin jaksan kantaa. Olen turtunut ja täysin musertunut.” (Psalmit 38:4, 8.) Daavid tiesi, kuinka raskas taakka huono omatunto voi olla. Häntä lohdutti kuitenkin se, että vaikka Jehova vihaa syntiä, hän ei vihaa syntiä tehnyttä ihmistä, jos tämä katuu vilpittömästi ja hylkää väärän menettelynsä. Daavid luotti täysin siihen, että Jehova haluaa osoittaa katuville armoa. Hän sanoi: ”Sinä, Jehova, olet – – valmis antamaan anteeksi.” (Psalmit 86:5.)

² Huono omatunto voi painaa meitäkin musertavana taakkana, kun teemme syntiä. Tunnonvaivat ovat terve tunne. Ne voivat saada meidät ryhtymään tarpeellisiin toimiin korjataksemme virheemme. Vaarana on kuitenkin se, että syyllisyys nujertaa meidät. Tuomitseva sydämemme saattaa väittää hellittämättä, ettei Jehova anna meille anteeksi, kaduimmepa kuinka syvästi tahansa. Jos ”liiallinen suru musertaa” meidät, Saatana voi yrittää saada meidät luovuttamaan ja ajattelemaan, että Jehova pitää meitä arvottomina ja ettemme ole tarpeeksi hyviä palvelemaan häntä (2. Korinttilaisille 2:5–11).

³ Suhtautuuko Jehova asiaan näin? Kaukana siitä! Anteeksianto on yksi Jehovan suuren rakkauden piirre. Sanassaan hän vakuuttaa, että kun kadumme aidosti virheitämme, hän haluaa antaa meille anteeksi (Sananlaskut 28:13). Jotta voisimme vakuuttua siitä, että Jehovan anteeksianto ulottuu myös meihin, tarkastelemme nyt, miksi ja miten hän antaa anteeksi.

 4. Mitä Jehova muistaa meistä, ja miten se vaikuttaa siihen, kuinka hän kohtelee meitä?

⁴ Jehova on perillä rajoituksistamme. ”Hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että olemme tomua”, sanotaan psalmissa 103:14. Hän ei unohda, että meidät on luotu tomusta ja olemme hauraita ja heikkoja epätäydellisyyden vuoksi. Sanat, joiden mukaan hän tietää, ”miten meidät on muovattu”, tuovat mieleen Raamatun vertauksen Jehovasta savenvalajana ja meistä hänen muovaaminaan saviastioina (Jeremia 18:2–6). Hän ottaa huomioon syntisen luontomme haurauden ja valitsee aina parhaan tavan muovata meitä sen mukaan, noudatammeko hänen ohjaustaan vai emme.

 5. Miten Roomalaiskirjeessä kuvaillaan synnin voimakasta otetta?

⁵ Jehova ymmärtää, miten voimakas synti on. Sitä kuvaillaan hänen Sanassaan mahtavaksi voimaksi, joka pitää ihmistä kuolettavassa otteessaan. Kuinka vahva tuo ote on? Apostoli Paavali selittää tätä Roomalaiskirjeessä: olemme ”synnin alaisuudessa” niin kuin sotilaat ovat komentajansa alaisuudessa (Roomalaisille 3:9); synti on ”hallinnut kuninkaana” ihmiskuntaa (Roomalaisille 5:21); se ”asuu” meissä (Roomalaisille 7:17, 20); sen ”laki” vaikuttaa meissä jatkuvasti ja yrittää ohjailla toimintaamme (Roomalaisille 7:23, 25). Synnillä on siis erittäin voimakas ote meistä epätäydellisistä ihmisistä (Roomalaisille 7:21, 24).

6, 7. a) Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka etsivät hänen armoaan murtunein sydämin? b) Miksi meidän ei tule pitää Jumalan armoa itsestään selvänä?

⁶ Jehova tietää, ettemme voi totella häntä täydellisesti, halusimmepa sitä kuinka hartaasti tahansa. Hän vakuuttaa meille, että kun etsimme hänen armoaan murtunein sydämin, hän antaa anteeksi. Psalmissa 51:17 sanotaan: ”Murtunut henki kuuluu uhreihin, jotka Jumala hyväksyy. Särkynyttä ja musertunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.” Jehova ei koskaan torju eli käännytä luotaan ihmistä, joka on ”särkynyt ja musertunut” syyllisyyden taakan vuoksi.

⁷ Merkitseekö tämä sitä, että voimme pitää Jumalan armoa itsestään selvänä ja puolustella synnintekoa syntisellä luonnollamme? Ei. Jehova ei koskaan anna pelkkien tunteiden ohjata itseään. Hänen armollaan on rajat. Hän ei anna anteeksi niille, jotka itsepäisesti ja tahallaan jatkavat synnin tekemistä antamatta merkkiäkään katumuksesta (Heprealaisille 10:26). Toisaalta hän on valmis antamaan anteeksi, kun hän näkee murtuneen sydämen. Mietitäänpä nyt muutamia havainnollisia ilmauksia, joiden avulla Raamattu kuvailee tätä Jehovan rakkauden suurenmoista piirrettä.

 8. Mitä Jehova tavallaan tekee antaessaan syntimme anteeksi?

⁸ Daavid sanoi katuvana: ”Lopulta tunnustin sinulle syntini, en peittänyt rikkomustani. – – Niin sinä annoit anteeksi syntini, rikkomukseni.” (Psalmit 32:5.) Ilmauksella ”annoit anteeksi” käännetyn heprean sanan perusmerkitys on ’kohottaa ylös’ tai ’viedä’. Tässä se tarkoittaa syyllisyyden, pahan teon tai rikkomuksen ottamista pois. Jehova siis tavallaan kohotti Daavidin synnit ylös ja vei ne pois. Se epäilemättä lievitti Daavidin syyllisyydentunteita (Psalmit 32:3). Mekin voimme luottaa täysin siihen, että Jumala vie pois niiden synnit, jotka etsivät hänen anteeksiantoaan Jeesuksen lunastusuhriin osoittamansa uskon perusteella (Matteus 20:28).

 9. Kuinka kauas meistä Jehova siirtää syntimme?

⁹ Daavid kuvaili Jehovan anteeksiantoa kauniisti sanomalla: ”Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt väärintekomme.” (Psalmit 103:12.) Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Kuinka kaukana itä on lännestä? Itä on aina äärettömän etäällä lännestä; ne eivät koskaan kohtaa toisiaan. Erään tutkijan mukaan tämä ilmaus merkitsee ”niin kaukana kuin mahdollista, niin kaukana kuin vain voimme kuvitella”. Daavidin sanat osoittavat, että kun Jehova antaa anteeksi, hän siirtää syntimme äärettömän kauas meistä.

10. Miksi meidän ei tulisi ajatella, että saatuamme syntimme Jehovalta anteeksi kannamme niiden tahraa loppuelämämme?

¹⁰ Oletko koskaan yrittänyt poistaa tahraa vaaleasta vaatteesta? Et ehkä saanut sitä kokonaan pois, vaikka teit kaikkesi. Huomaa, miten Jehova kuvailee kykyään antaa anteeksi: ”Vaikka teidän syntinne ovat kirkkaanpunaisia, niistä tehdään yhtä valkoisia kuin lumi. Vaikka ne ovat punaisia kuin karmiininvärinen kangas, niistä tulee yhtä valkoisia kuin villa.” (Jesaja 1:18.)a ”Karmiininpunainen” oli yksi värjättyjen materiaalien syvistä väreistä (Nahum 2:3). Emme mitenkään pysty omin neuvoin poistamaan synnin tahraa. Mutta Jehova voi muuttaa kirkkaanpunaiset ja karmiininpunaiset synnit valkoisiksi kuin lumi tai värjäämätön villa. Kun Jehova antaa syntimme anteeksi, meidän ei tarvitse ajatella, että kannamme niiden tahraa loppuelämämme.

11. Missä mielessä Jehova heittää syntimme selkänsä taakse?

¹¹ Parannuttuaan hengenvaarallisesta sairaudesta Hiskia kirjoitti koskettavan kiitoslaulun, jossa hän sanoi Jehovalle: ”Olet heittänyt kaikki syntini selkäsi taakse.” (Jesaja 38:17.) Kun Jehova heittää synnit taakseen, hän ei enää näe niitä eikä kiinnitä niihin huomiota. Erään lähteen mukaan ajatus voitaisiin ilmaista seuraavasti: ”Olet tehnyt – – [syntini] sellaisiksi kuin niitä ei olisi ollutkaan.” Miten rauhoittava ajatus!

12. Miten profeetta Miika osoittaa, että kun Jehova antaa anteeksi, hän poistaa syntimme pysyvästi?

¹² Profeetta Miika oli varma siitä, että Jehova antaisi anteeksi katuvalle kansalleen. Hän kirjoitti: ”Kuka on sinun kaltaisesi Jumala, joka – – sivuuttaa perinnöstään jäljellä olevien väärinteon? – – Sinä heität kaikki heidän syntinsä meren syvyyksiin.” (Miika 7:18, 19.) Kuvittelehan, mitä nuo sanat merkitsivät Raamatun aikoina eläneille ihmisille. Oliko heillä mitään mahdollisuutta saada takaisin esinettä, joka singottiin ”meren syvyyksiin”? Miikan sanat siis osoittavat, että kun Jehova antaa anteeksi, hän poistaa syntimme pysyvästi.

13. Mitä merkitsevät Jeesuksen sanat ”anna meille velkamme anteeksi”?

¹³ Jeesus kehotti meitä rukoilemaan: ”Anna meille velkamme anteeksi.” (Matteus 6:12, alaviite.) Hän siis vertasi syntejä velkoihin (Luukas 11:4, alaviite). Tehdessämme syntiä meistä tulee Jehovan ”velallisia”. Sanoilla ”anna anteeksi” käännetty kreikan verbi merkitsee erään hakuteoksen mukaan ”antaa velan olla, luopua siitä, niin ettei peri sitä”. Kun Jehova antaa anteeksi, hän tavallaan mitätöi velan, joka muuten veloitettaisiin tililtämme. Katuvat synnintekijät voivat saada lohtua siitä, että Jehova ei milloinkaan vaadi maksettavaksi velkaa, jonka hän on mitätöinyt (Psalmit 32:1, 2).

14. Minkä mielikuvan sanat ”jotta syntinne pyyhittäisiin pois” herättävät?

¹⁴ Jehovan anteeksiantoa kuvaillaan myös Apostolien tekojen 3:19:ssä: ”Katukaa ja kääntykää, jotta syntinne pyyhittäisiin pois.” Joidenkin tutkijoiden mukaan tässä käytetty kreikan verbi herättää mielikuvan käsin kirjoitetun tekstin pyyhkimisestä. Muinoin käytetty muste oli tehty noesta, arabikumista ja vedestä. Se lähti pois märällä sienellä, jos sen pyyhki heti kirjoittamisen jälkeen. Eikö tämä välitäkin kauniin kuvan Jehovan armosta? Kun hän antaa syntimme anteeksi, hän ikään kuin ottaa sienen ja pyyhkii ne pois.

15. Mitä Jehova haluaa meidän tietävän hänestä?

¹⁵ Mitä opimme näistä erilaisista kielikuvista? Jehova selvästikin haluaa meidän tietävän, että hän on valmis antamaan syntimme anteeksi, jos hän näkee meidän katuvan vilpittömästi. Meidän ei tarvitse pelätä, että hän käyttäisi virheitämme meitä vastaan tulevaisuudessa. Tämän vahvistaa vielä eräs piirre, jonka Raamattu paljastaa Jehovan armosta: kun hän antaa anteeksi, hän unohtaa.

16, 17. Mitä Raamattu tarkoittaa sanoessaan, että Jehova unohtaa syntimme?

¹⁶ Jehova sanoi niistä, jotka kuuluisivat uuteen liittoon: ”Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää muista heidän syntiään.” (Jeremia 31:34.) Tarkoittaako tämä sitä, että kun Jehova antaa anteeksi, hän ei pysty enää muistamaan syntejä? Se tuskin on mahdollista. Raamattu kertoo monien sellaisten ihmisten synneistä, joille Jehova antoi anteeksi, muun muassa Daavidin (2. Samuelin kirja 11:1–17; 12:13). Jehova selvästikin tietää edelleen heidän rikkomuksensa. Kertomukset heidän synneistään sekä heidän katumuksestaan ja Jumalan anteeksiannosta on säilytetty meidän hyödyksemme (Roomalaisille 15:4). Mitä Raamattu sitten tarkoittaa sanoessaan, että Jehova ei muista niiden syntejä, joille hän antaa anteeksi?

¹⁷ Tässä ”muistamiseksi” käännetty heprean verbi ei viittaa ainoastaan menneiden asioiden mieleen palauttamiseen. Eräässä Raamatun sanakirjassa kerrotaan, että siihen liittyy ”lisäajatus asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä” (Theological Wordbook of the Old Testament). Synnin ”muistamiseen” sisältyy siis se, että ryhdytään toimiin synnintekijöitä vastaan (Hoosea 9:9). Sanoilla ”enkä enää muista heidän syntiään” Jumala vakuuttaa, että annettuaan katuville synnintekijöille anteeksi hän ei enää tulevaisuudessa käytä noita syntejä heitä vastaan (Hesekiel 18:21, 22). Hän unohtaa siinä mielessä, että hän ei palaa synteihimme voidakseen syyttää tai rangaista meitä yhä uudelleen. Eikö olekin lohduttavaa tietää, että Jumalamme antaa anteeksi ja unohtaa?

18. Miksi anteeksianto ei merkitse sitä, että Jehova suojelisi väärintekijää ikäviltä seurauksilta?

¹⁸ Kun Jehova antaa anteeksi, suojeleeko hän väärintekijää kaikilta ikäviltä seurauksilta? Ei suinkaan. Emme voi tehdä syntiä joutumatta kärsimään siitä. Paavali kirjoitti: ”Sitä, mitä ihminen kylvää, hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.) Teoistamme saattaa olla seurauksia. Se ei tarkoita, että annettuaan anteeksi Jehova aiheuttaisi meille vastoinkäymisiä. Kohdatessaan ongelmia kristitty ei saisi ajatella, että Jehova ehkä rankaisee häntä menneistä synneistä (Jaakobin kirje 1:13). Toisaalta Jehova ei suojele meitä kaikilta väärien tekojemme vaikutuksilta. Avioero, ei-toivottu raskaus, sukupuolitauti, luottamuksen tai kunnioituksen menetys – nämä kaikki saattavat olla synnin surullisia, väistämättömiä seurauksia. Muista, että kun Daavid teki aviorikoksen Batseban kanssa ja tapatti Uurian, Jehova antoi kyllä hänelle anteeksi mutta ei suojellut häntä noiden syntien tuhoisilta seurauksilta (2. Samuelin kirja 12:9–12).

19–21. a) Miten 3. Mooseksen kirjan 6:1–7:ssä oleva laki hyödytti sekä uhria että syyllistä? b) Millainen toiminta ilahduttaa Jehovaa, jos syntimme ovat loukanneet toisia?

¹⁹ Synneillämme saattaa olla muitakin seurauksia, varsinkin jos tekomme ovat loukanneet toisia. Ajatellaanpa esimerkiksi 3. Mooseksen kirjan 6. luvussa mainittua tapausta. Mooseksen laki käsittelee siinä tilannetta, jossa henkilö ottaa toisen israelilaisen omaisuutta ryöstämällä, kiristämällä tai pettämällä. Sitten hän kieltää syyllisyytensä ja julkeaa jopa vannoa väärin. Yhden sana on toisen sanaa vastaan. Myöhemmin hän saa kuitenkin tunnonvaivoja ja tunnustaa syntinsä. Saadakseen anteeksi Jumalalta hänen on otettava vielä kolme askelta: hänen tulee palauttaa omaisuus, maksaa uhrille korvauksena 20 prosenttia varastetun omaisuuden arvosta ja antaa pässi syyllisyysuhriksi. Lopuksi laki sanoi: ”Pappi toimittaa hänelle sovituksen Jehovan edessä, ja hänelle annetaan anteeksi.” (3. Mooseksen kirja 6:1–7.)

²⁰ Tämä laki oli armollinen järjestely Jumalalta. Se hyödytti uhria, joka sai omaisuutensa takaisin ja tunsi epäilemättä suurta huojennusta, kun syyllinen vihdoin tunnusti syntinsä. Samalla laki hyödytti sitä, jonka omatunto viimein pani hänet tunnustamaan syyllisyytensä ja hyvittämään väärän tekonsa. Ellei hän tehnyt näin, hän ei saanut Jumalalta anteeksi.

²¹ Emme nykyään ole Mooseksen lain alaisuudessa, mutta se valottaa meille, mitä Jehova ajattelee eri asioista, muun muassa anteeksiannosta (Kolossalaisille 2:13, 14). Jos syntimme ovat loukanneet toisia, Jumala on iloinen, kun teemme voitavamme vääryyden oikaisemiseksi (Matteus 5:23, 24). Tähän saattaa sisältyä syntimme tunnustaminen, syyllisyytemme myöntäminen ja myös anteeksipyynnön esittäminen uhrille. Sitten voimme vedota Jehovaan Jeesuksen uhrin perusteella ja saada varmuuden siitä, että hän on antanut meille anteeksi (Heprealaisille 10:21, 22).

22. Mitä Jehovan anteeksiantoon saattaa liittyä?

²² Antaessaan anteeksi Jehova saattaa rakastavana Isänä antaa myös jonkin verran ”kuritusta” (Sananlaskut 3:11, 12). Katuva kristitty voi joutua luopumaan tehtävästään palvella vanhimpana, avustavana palvelijana tai tienraivaajana. Kallisarvoisten tehtävien menettäminen joksikin aikaa voi tehdä kipeää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jehova ei olisi antanut anteeksi. Meidän on muistettava, että Jehovalta tuleva ”kuritus” on todiste hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Sen vastaanottaminen on meidän parhaaksemme. (Heprealaisille 12:5–11.)

23. Miksi emme koskaan saisi ajatella, että Jehovan armo ei ulotu meihin, ja miksi meidän tulisi jäljitellä hänen anteeksiantavaisuuttaan?

²³ On hyvin lohduttavaa tietää, että Jumalamme on ”valmis antamaan anteeksi”. Älä koskaan ajattele, että Jehovan armo ei ulotu sinuun. Jos todella kadut, teet parhaasi vääryyden oikaisemiseksi ja rukoilet hartaasti anteeksiantoa Jeesuksen vuodatetun veren perusteella, voit olla varma siitä, että Jehova antaa sinulle anteeksi (1. Johanneksen kirje 1:9). Haluamme jäljitellä Jehovan anteeksiantavaisuutta. Jehova antaa meille anteeksi, vaikka hän ei itse tee koskaan syntiä. Eikö meidän syntisten ihmisten tulisi sitä suuremmalla syyllä antaa anteeksi toinen toisellemme?