Kun itä ja länsi kohtaavat
”OI, ITÄ on itä ja länsi on länsi, eikä kohtaa ne toisiaan.” Nämä englantilaisen runoilijan Rudyard Kiplingin sanat muistuttavat niistä ihmiskuntaa jakavista syvistä kulttuurieroista, jotka osaltaan aiheuttavat kaikkialla ympärillämme nykyään riehuvaa vihaa heimojen, rotujen ja kansojen välille. Monet pohtivat sitä, eikö Jumala voi tehdä jotain tälle tilanteelle. Kyllä hän voi! Ja hän tekee sille jotain jo nyt! Siihen viittasi Kiplingin runon seuraava säe. Kuinka kauan itä ja länsi olisivat eripuraisia? Runoilija sanoi: ”Edessä Herran tuomion on taivas kohtaava maan.”
Jumala on antanut vastuun tuomitsemisesta Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle (Johannes 5:22–24, 30). Mutta milloin tämä tuominnan aika alkaa? Ketkä tuomitaan ja millaisin tuloksin? Jeesus itse kertoi eräässä ennustuksessa maailmansodista ja niihin liittyvistä vaikeuksista, jotka alkoivat vaivata ihmiskuntaa vuonna 1914. Hän sanoi niiden olevan näkymättömän ”läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki”. (Matteus 24:3–8.)
Jeesus huipentaa tämän suuren profetian siihen, että hän osoittaa tämän nykyisen aikamme olevan tuominnan aikaa ja sanoo itsestään: ”Kun Ihmisen Poika saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen. Ja kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.” Kuvaannollisesti puhuen kaikkia maailman kansoja kootaan nyt Tuomarin eteen ja ne joutuvat tekemään tilin siitä, miten ne suhtautuvat hänen pelastussanomaansa. Kun suuressa ahdistuksessa pannaan pian toimeen tuomio, tottelemattomat vuohen kaltaiset ihmiset ”menevät ikuiseen pois karsimiseen, mutta vanhurskaat [tottelevaiset lampaan kaltaiset] ikuiseen elämään”. (Matteus 25:31–33, 46; Ilmestys 16:14–16.)
”Auringonnoususta” ja ”auringonlaskusta”
Tämän maailman tuominta alkoi todellisuudessa ensimmäisen maailmansodan myrskyisinä vuosina. Tuolloin kristikunnan papisto tuki keskenään sotivia puolia kaikin voimin. Tämä osoitti sen olevan osa ”Jumalan vihan” ansaitsevasta turmeltuneesta maailmasta (Johannes 3:36). Entä miten oli niiden rauhaa rakastavien kristittyjen laita, jotka uskoivat Jumalaan? Heitä alettiin koota Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, puolelle vuodesta 1919 lähtien.
He ovat tulleet maailman kaikista osista; ensiksi koottiin jäljellä olevat niistä 144 000 voidellusta, joita on valittu kautta satoja vuosia kestäneen kristillisen ajan. Heistä on määrä tulla ”Kristuksen perijätovereita” hänen taivaalliseen valtakuntaansa (Roomalaisille 8:17). Jumalan profeetta sanoo heille: ”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä [”auringonnoususta”, UM], päivän laskemilta [”auringonlaskusta”, UM] minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä – kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.” (Jesaja 43:5–7.)
Eikä tässä kaikki! Erityisesti 1930-luvulla alettiin koota suurta joukkoa, johon kuuluu nykyään miljoonia ihmisiä. He ovat niitä ”lampaita”, joista Jeesus puhui Matteuksen 25:31–46:ssa. Samoin kuin voideltu jäännös ennen heitä, he uskovat Häneen, joka julistaa: ”Te olette minun todistajani, – – ja minä olen Jumala.” (Jesaja 43:10–12.) Myös tämän suuren joukon kokoaminen tapahtuu ”päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta”, pohjoisesta ja etelästä, ”hamasta maan äärestä”.
Nämä rauhaa rakastavat lampaat sulautetaan yhteen kansainväliseen veljesseuraan. He asuvat 231 maassa ja puhuvat noiden maiden monia eri kieliä. Siitä huolimatta he ovat hengellisesti yhdessä oppimassa Raamatussa esitetyn Valtakunnan sanoman ”puhdasta kieltä”, jotta he ”kaikki huutaisivat avuksi Jehovan nimeä palvellakseen häntä olka olkaa vasten” (Sefanja 3:9, UM). Heidän yksimielisyytensä uskonkäsityksissä, tarkoituksessa ja teoissa todistaa suurenmoisella tavalla, että niin idässä ja lännessä kuin kaikilla muillakin ilmansuunnilla asuvat kansat ovat todellakin kohdanneet toisensa palvellakseen ja ylistääkseen yhdessä suvereenia Herraa Jehovaa.
Joissakin maissa tämä kokoaminen tapahtuu mitä erikoisimmissa oloissa, kuten seuraavat raportit osoittavat.