Onko Raamattu Jumalan henkeyttämä?

 1, 2. Miksi monet kunnioittavat Raamattua, ja mitä sen kirjoittajat väittävät?

RAAMATTUA kutsutaan The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa ”ihmishistorian luultavasti vaikutusvaltaisimmaksi kirjakokoelmaksi”. Monet arvostavat sitä suuresti sen iän vuoksi: jotkin sen osat kirjoitettiin 3500 vuotta sitten. Lisäksi sen käytännölliset ja ajantasaiset neuvot ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että sitä on levitetty yli kolme miljardia kappaletta ja se on käännetty joko kokonaan tai osittain liki kahdelletuhannelle kielelle, minkä johdosta se on maailman kaikkien aikojen menekkiteos.

² Näiden seikkojen lisäksi, jotka kaikki herättävät kunnioitusta Raamattua kohtaan, on vielä yksi syy, jonka vuoksi se on halki vuosisatojen ollut niin vaikutusvaltainen ja vetoava kirja: se väittää olevansa kaikkivaltiaan Jumalan henkeytetty ilmoitus. Mooses, joka laati Tooran (Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa), ”kirjoitti” muistiin kaiken, minkä Jumala käski hänen kirjoittaa, muun muassa luomiskertomuksen, selostuksen Nooan ajan vedenpaisumuksesta sekä kuvauksen Aabrahamin ja Mooseksen itsensä toiminnasta Jumalan yhteydessä (2. Mooseksen kirja 24:3, 4). Kuningas Daavid sanoi: ”Herran henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni.” (2. Samuelin kirja 23:2.) Jotkut muut raamatunkirjoittajat väittivät samaten toimivansa Jumalan ohjaamina. Nämä kirjoitukset muodostavat Jumalan oman selityksen historiasta – sen todellisesta merkityksestä, tulkinnasta ja lopputuloksesta. Raamatun monet kirjoittajat – kuninkaat, palkkalaiset, papit ja muut – olivat sihteereitä, jotka kirjoittivat muistiin Jumalan, Raamatun Tekijän ja sen lupausten Takaajan, ajatuksia.

 3. Mikä osoittaa, etteivät usko Jumalaan ja usko tieteeseen ole yhteensopimattomia?

³ Koska Raamattu väittää olevansa jumalallista alkuperää, liittyy monien mielestä kenties tärkein kysymys sen Tekijän olemassaoloon. Monet kieltävät Jumalan olemassaolon suoralta kädeltä. Toiset taas luulevat kaikkien älykkäiden ihmisten hylänneen ajatuksen Jumalasta ja uskon Raamattuun ja kysyvät: ”Miksi tiedemiehet eivät usko Jumalaan?” Pitääkö tämä käsitys paikkansa? Eräässä New Scientist -lehden kirjoituksessa sanottiin: ”Yleinen käsitys on, että tiedemiehet eivät usko Jumalaan – –. Tällainen käsitys on kertakaikkisen väärä.”² Samassa artikkelissa kerrotaan erään yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja teollisuuslaboratorioissa tehdyn satunnaistiedustelun osoittaneen, että jopa ”kahdeksalla aina kymmenestä tiedemiehestä on uskonnollinen vakaumus tai he hyväksyvät periaatteita, jotka ovat ’epätieteellisiä’”. Siksi ei ole oikein sanoa, etteivät usko ja tiede tai tiedemiehet sovi yhteen. (Ks. tekstiruutua s. 4, 5.)

Onko henkeytyksen puolesta todisteita?

 4. Mitkä tieteelliset totuudet mainittiin Raamatussa tuhansia vuosia sitten?

⁴ Vaikka tultaisiinkin siihen tulokseen, että vakuuttavat todisteet puoltavat Luojan olemassaoloa, jäljelle jää edelleen kysymys siitä, onko hän henkeyttänyt miehiä kirjoittamaan hänen ajatuksiaan ja tarkoituksiaan muistiin Raamattuun. Voimme olla varmoja siitä monestakin syystä, muun muassa Raamatun tieteellisen tarkkuuden vuoksi (ks. tekstiruutua s. 6). Esimerkiksi Job sanoi runsaat 3000 vuotta sitten, että Jumala ”ripustaa maan tyhjyyden päälle” (Job 26:7). Profeetta Jesaja ilmoitti noin 2700 vuotta sitten, että Jumala ”istuu korkealla maanpiirin päällä” (Jesaja 40:22). Miten Job tai Jesaja saattoi tuntea nämä tieteelliset perustotuudet maan riippumisesta tyhjyyden päällä avaruudessa ja sen pallonmuotoisuudesta? Ne voivat olla tunnettuja tosiasioita nykyään, mutta nuo lausunnot annettiin aikana, jolloin sellaisista käsityksistä ei ollut kuultukaan. Eikö Jumalan ilmoitus olekin järkevin selitys?

 5, 6. Minkä ennustusten täyttymykset todistavat, että raamatunkirjoittajat olivat Jumalan henkeyttämiä?

⁵ Kenties merkittävin Raamatun sisältämä todiste siitä, että se on Jumalan henkeyttämä, ovat ennustukset, jotka ovat itse asiassa etukäteen kirjoitettua historiaa. Esimerkiksi profeetta Jesaja ei ennustanut ainoastaan, että Babylonia hävittäisi Jerusalemin ja veisi koko Israelin kansan vankeuteen, vaan myös että persialainen kenraali Kyyros valloittaisi lopulta Babylonin ja vapauttaisi juutalaiset vankeudesta (Jesaja 13:17–19; 44:27–45:1). Millä muulla tavalla kuin Jumalan henkeyttämänä Jesaja olisi osannut ennustaa 200 vuotta etukäteen, milloin Kyyros syntyisi, mikä hänen nimensä olisi ja mitä hän täsmällisesti sanottuna tekisi? (Ks. tekstiruutua s. 7.)

⁶ Jotkin huomattavimmista profetioista kirjoitti 500-luvulla eaa. elänyt profeetta Daniel. Sen lisäksi että hän ennusti Babylonin kaatuvan meedialaisten ja persialaisten edessä, hän profetoi myös siitä, mitä tapahtuisi pitkän ajan kuluttua hänen jälkeensä, kaukaisessa tulevaisuudessa. Danielin ennustuksissa esimerkiksi kerrotaan, että Kreikka nousisi maailmanvallaksi Aleksanteri Suuren johdolla (336–323 eaa.), että hänen valtakuntansa jaettaisiin hänen neljän kenraalinsa kesken hänen ennenaikaisen kuolemansa jälkeen ja että syntyisi Rooman valtakunta, jonka sotilaallinen voima olisi pelottava (ensimmäisellä vuosisadalla eaa.). (Daniel 7:6; 8:21, 22.) Kaikki nämä tapahtumat ovat nykyään kiistattomia historiallisia tosiasioita.

 7, 8. a) Miten jotkut ovat kiistäneet Raamatun ennustukset? b) Mikä osoittaa, etteivät petossyytteet ole perusteltuja?

⁷ Koska Raamatun ennustukset ovat olleet niin täsmällisiä, kriitikot ovat leimanneet ne petoksiksi; toisin sanoen ne ovat heidän mukaansa jälkikäteen kirjoitettua historiaa, joka on naamioitu ennustuksiksi. Mutta kuinka järkeenkäypää jonkun on väittää, että juutalaiset papit olisivat rohjenneet keksiä ennustuksia? Entä miksi he olisivat keksineet profetioita, joihin sisältyi ankarimpia kuviteltavissa olevia hyökkäyksiä heitä itseään vastaan? (Jesaja 56:10, 11; Jeremia 8:10; Sefanja 3:4.) Miten lisäksi kokonaista lukutaitoista kansaa, jonka valmennuksessa ja koulutuksessa käytettiin Raamattua pyhänä kirjana, olisi voitu huijata tällä tavoin? (5. Mooseksen kirja 6:4–9.)

⁸ Miten kokonaisten kulttuurien, esimerkiksi Edomin ja Babylonian, katoamiseen olisi voinut liittyä minkäänlaista petosta, kun ne hävisivät vasta satoja vuosia Raamatun heprealaisten kirjoitusten valmistumisen jälkeen? (Jesaja 13:20–22; Jeremia 49:17, 18.) Vaikka joku kaikesta huolimatta väittäisikin, ettei näitä ennustuksia kirjoitettu kyseisten profeettojen omana aikana, ne merkittiin joka tapauksessa muistiin ennen 200-lukua eaa., sillä tuolla vuosisadalla niistä jo tehtiin kreikankielistä Septuaginta-käännöstä. Myös Kuolleenmeren kirjakääröt (joihin kuuluu katkelmia kaikista Raamatun profeetallisista kirjoista) ovat peräisin kahdelta ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. Kuten sanottu, monet profetiat täyttyivät vasta näiden ajankohtien jälkeen.

Onko Raamattu täynnä ristiriitoja?

 9–12. a) Miksi jotkut sanovat, että Raamattu on ristiriitainen? b) Miten jotkin ”ristiriidat” voidaan selvittää?

⁹ Jotkut kuitenkin sanovat: ”Raamattu on täynnä ristiriitoja ja eroavuuksia.” Tämän väitteen esittäjät eivät useinkaan ole itse tutkineet asiaa, vaan he ovat vain kuulleet toisilta esimerkin tai kaksi ilman sen enempiä perusteluja. Todellisuudessa useimmat oletetut eroavuudet ovat helposti ratkaistavissa, jos pidämme mielessä, että raamatunkirjoittajilla oli tapana tiivistää asiansa muutamaan sanaan. Luomiskertomuksessa on tästä esimerkki. Verratessaan 1. Mooseksen kirjan 1:1, 3:a saman luvun jakeisiin 14–16 ovat monet kysyneet, miten Jumala saattoi ”tehdä” valot neljäntenä luomispäivänä, kun – mitä ilmeisimmin näistä samoista valonlähteistä tuleva – valo ulottui maahan jo ensimmäisenä luomispäivänä. Heprealaiskirjoittaja vältti tässä tapauksessa pitkät selitykset valitsemalla huolellisesti sanansa. Huomaa, että jakeissa 14–16 käytetään sanaa ”tehdä” jakeessa 1 esiintyvän sanan ”luoda” sijasta sekä ilmausta ”valot” jakeen 3 ilmauksen ”valkeus” sijasta. Tämä osoittaa, että aurinko ja kuu, jotka olivat jo olemassa, tulivat neljäntenä luomispäivänä selvästi näkyviin maan sakean ilmakehän läpi.a

¹⁰ Sukuluettelotkin ovat aiheuttaneet jonkin verran hämmennystä. Esimerkiksi Esra mainitsee 23 nimeä pappien sukuluettelossa 1. Aikakirjan 6:3–14:ssä mutta vain 16 nimeä omassa, saman ajanjakson käsittävässä sukuluettelossaan Esran 7:1–5:ssä. Kyseessä ei ole eroavuus, vaan pelkkä tiivistys. Lisäksi kun kirjoittaja pani muistiin jonkin tapahtuman, hän saattoi tarkoitusperiensä mukaan korostaa, supistaa, sisällyttää tai jättää pois yksityiskohtia, jotka joku toinen raamatunkirjoittaja ilmaisi eri tavalla puhuessaan samasta tapahtumasta. Tällöin ei ole kyse ristiriidoista vaan pikemminkin erilaisista kertomuksista, joista heijastuvat kirjoittajan näkökulma ja se, millaiselle lukijakunnalle hän kirjoitti.b

¹¹ Näennäiset epäjohdonmukaisuudet voidaan usein selvittää vain tarkastelemalla tekstiyhteyttä. Monesti esimerkiksi kuulee kysyttävän, mistä Kain sai vaimonsa. Tällä kysymyksellä halutaan osoittaa, että Raamatun kertomus on ristiriitainen. Aadamilla ja Eevalla luullaan olleen vain kaksi poikaa, Kain ja Aabel. Ongelma tulee helposti korjatuksi lukemalla hieman eteenpäin. 1. Mooseksen kirjan 5:4:ssä sanotaan: ”Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” Kain siis avioitui jonkun sisarensa tai ehkä veljen- tai sisarentyttärensä kanssa, mikä oli täysin sopusoinnussa Jumalan alkuperäisen tarkoituksen kanssa ihmissuvun lisääntymisen ja laajenemisen suhteen (1. Mooseksen kirja 1:28).

¹² Ihmiskunnan historiassa on varmasti monia yksityiskohtia, joita ei kirjoitettu Jumalan historiankirjaan. Siihen on kuitenkin kirjoitettu jokainen yksityiskohta, joka on ollut tarpeen niin sitä ensimmäiseksi lukeneille kuin meille nykyään elävillekin, tekemättä sitä raskaaksi ja mahdottomaksi lukea.

Vain oppineidenko ymmärrettäväksi?

13–15. a) Miksi jotkut otaksuvat, ettemme voi ymmärtää Raamattua? b) Mistä tiedämme, että Jumala tarkoitti Sanansa ymmärrettäväksi?

¹³ Oletko koskaan kysynyt, miksi on niin monia keskenään ristiriitaisia raamatunselityksiä? Kuultuaan uskonnollisten auktoriteettien kiistelevän toinen toisensa kanssa jotkut vilpittömät ihmiset hämmentyvät ja lannistuvat. Lukuisat ihmiset ovat tehneet sen päätelmän, että Raamattu on sekava ja ristiriitainen kirja. Monet ovat sen tähden hylänneet sen kokonaan, koska he otaksuvat, ettei sitä pysty lukemaan eikä ymmärtämään. Toiset ovat tämän uskonnollisten tulkintojen kirjon edessä haluttomia tutkimaan vakavasti Raamattua. Jotkut taas sanovat: ”Oppineet ovat opiskelleet vuosikausia uskonnollisissa oppilaitoksissa. Miten minulla voisi olla mitään perusteita asettaa heidän opetuksensa kyseenalaisiksi?” Mutta ajatteleeko Jumala tällä tavoin?

¹⁴ Antaessaan Lain Israelin kansalle Jumala ei osoittanut, että kyseessä olisi palvontajärjestelmä, jota sen jäsenet eivät voisi ymmärtää, joka olisi jätettävä teologiaan perehtyneiden viisaiden tai ”oppineiden” käsiin. Jumala julisti Mooseksen kautta 5. Mooseksen kirjan 30:11, 14:ssä: ”Tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle vaikea täyttää eikä liian kaukana. Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” Koko kansaa, ei pelkästään sen johtajia, kehotettiin: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Jumalan käskyt, jotka tuli kirjoittaa muistiin, olivat kyllin selviä koko kansan, sekä vanhempien että lasten, noudatettaviksi.c

¹⁵ Uskonnolliset johtajat joutuivat jo Jesajan päivinä Jumalan tuomitsemiksi, koska he katsoivat asiakseen tulkita Hänen lakejaan ja tehdä niihin lisäyksiä. Profeetta Jesaja kirjoitti: ”Tuo kansa on lähestynyt minua suullaan ja kunnioittanut minua huulillaan, mutta se on pitänyt sydämensä minusta kaukana, ja palvonta, jota se on suorittanut minulle, on ollut ulkoa opittuja ihmiskäskyjä.” (Jesaja 29:13, Tanakh.) Heidän palvontansa oli vaihtunut ihmisten eikä Jumalan käskyiksi (5. Mooseksen kirja 4:2). Juuri nämä ”ihmiskäskyt”, heidän omat tulkintansa ja selityksensä, olivat ristiriitaisia. Jumalan sanat eivät olleet. Samoin on laita nykyään.

Onko suulliselle Tooralle mitään raamatullisia perusteita?

16, 17. a) Mitä jotkut ajattelevat suullisesta laista? b) Mitä voimme päätellä suullisesta laista Raamatun perusteella?

¹⁶ Jotkut uskovat Mooseksen saaneen ”kirjoitetun Tooran” lisäksi ”suullisen Tooran”. Tämän uskomuksen mukaan Jumala ohjasi asioita niin, että joitakin käskyjä ei kirjoitettu muistiin vaan ne välitettiin suusanallisesti sukupolvelta toiselle, ja siten ne säilyivät ainoastaan suullisena perinteenä. (Ks. tekstiruutua s. 10.) Raamatun kertomuksessa osoitetaan kuitenkin selvästi, ettei Moosesta koskaan käsketty välittämään suullista lakia. 2. Mooseksen kirjan 24:3, 4:ssä sanotaan: ”Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: ’Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme’.” Sitten Mooses ”kirjoitti kaikki Herran sanat”. Lisäksi 2. Mooseksen kirjan 34:27:ssä kerrotaan: ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa’.” Kirjoittamattomalla suullisella lailla ei ollut mitään sijaa siinä liitossa, jonka Jumala teki Israelin kanssa. (Ks. tekstiruutua s. 8.) Yhdessäkään raamatunkohdassa ei viitata suullisen lain olemassaoloon.d Ja mikä vielä tärkeämpää, sen opetukset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa ja vahvistavat niin muodoin sitä väärinkäsitystä, että Raamattu on sisäisesti ristiriitainen (ks. tekstiruutua s. 22). Jumala ei kuitenkaan ole vastuussa tästä hämmennyksestä vaan ihminen. (Jesaja 29:13.) (Ks. tekstiruutuja s. 20, 21.)

¹⁷ Päinvastoin kuin ihmisten ristiriitaiset tulkinnat, on itse Raamattu selvä ja luotettava. Jumala on antanut meille Sanassaan lukuisia todisteita siitä, että Jesajan 2:2–4:ssä kuvailtu rauhaisa maailma ei ole pelkkä unelma vaan lähestyvää todellisuutta. Sitä ei saa aikaan kukaan muu kuin profetioiden ja Raamatun Jumala.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 4, 5]

ONKO EVOLUUTIO TOSIASIA?

ENSIMMÄISEN Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa sanotaan, että kaikki elävät olennot luotiin ”lajinsa mukaan” eli pääryhmittäin (1. Mooseksen kirja 1:12, 24, 25). Monet kehitysopin kannattajat ovat teoriansa puolesta puhuessaan ivanneet Raamatun kertomusta. Mutta todistaako mikään sen puolesta, että risteytys tai mutaatiot olisivat koskaan tuottaneet uuden lajin?e Vanhimmista todisteista aina nykyisiin asti ovat koirat olleet koiria ja kissat kissoja. Jopa vanhimpien fossiilisten hyönteisten joukosta löytyneet torakatkin ovat käytännöllisesti katsoen täysin nykyisten torakoiden kaltaisia.

Mitä todisteita tiedeyhteisö sitten on tuonut esiin runsaan sadan vuoden tiiviin tutkimustyön tuloksena Darwinin Lajien synnyn ilmestymisen jälkeen?f Mitä päätelmiä jotkut asiantuntijat ovat tehneet?

FOSSIILISTO: Jotkut kutsuvat fossiilistoa ”lopulliseksi ja korkeimmaksi tuomioistuimeksi”, koska se on ainoa luonnontieteen käytettävissä oleva luotettava elämän historia. Mitä se osoittaa?

Luonnontieteiden professori John Moore kertoi Lontoon geologisen seuran ja Englannin paleontologisen liiton tekemän laajan tutkimuksen tuloksista. ”Noin 120 tiedemiestä, kaikki alansa asiantuntijoita, valmisti 30 lukua yli 800-sivuiseen suurteokseen esitelläkseen – – kasvi- ja eläinfossiiliston. – – Jokaisella kasvien ja eläinten pääryhmällä tai -lajilla osoitetaan olevan kaikista muista ryhmistä tai lajeista poikkeava, erillinen historia! Sekä kasvien että eläinten ryhmät ilmaantuvat fossiilistoon äkisti. – – Yhteisestä esi-isästä ei näy jälkeäkään puhumattakaan mistään yhteydestä johonkin matelijaan, oletettuun kantamuotoon.” (Should Evolution Be Taught?, 1970, s. 9, 14.)

OLISIVATKO MUTAATIOT VOINEET SAADA AIKAAN KEHITYSTÄ? Mutaatioiden vahingollisuuden vuoksi The Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa myönnetään: ”Sitä, että useimmat mutaatiot ovat eliölle haitallisia, näyttää olevan vaikea sovittaa näkemykseen, jonka mukaan mutaatiot ovat evoluution raaka-ainelähde. Biologian oppikirjoissa kuvatut mutantit ovat todellakin epämuodostumia ja luonnottomuuksia, ja kaikesta päättäen mutaatio pikemminkin tuhoaa kuin rakentaa.” (1977, osa 10, s. 742.)

ENTÄ APINAIHMISET? Science Digest -lehdessä sanottiin: ”On huomionarvoinen tosiasia, että kaikki aineelliset todisteet ihmisen kehityksestä voidaan vieläkin sijoittaa väljästi yhteen ainoaan ruumisarkkuun. – – Esimerkiksi nykyiset ihmisapinat näyttävät ilmaantuneen tyhjästä. Niillä ei ole menneisyyttä, eikä fossiilisto kerro niistä mitään. Ja nykyihmisen – pystyssä kävelevän, karvattoman, työkaluja valmistavan, isoaivoisen olennon – todellinen alkuperä on, mikäli olemme rehellisiä itsellemme, aivan yhtä suuri salaisuus.” (Toukokuu 1982, s. 44.)

KRIISISSÄ OLEVA TEORIA: Pane merkille seuraavat molekyylibiologi Michael Dentonin sanat, jotka on lainattu hänen kirjastaan Evolution: A Theory in Crisis:

”On täysin selvää, ettei Darwinilla ollut alkuunkaan riittävää todistusaineistoa kehitysoppinsa vahvistamiseksi. – – Hänen yleisluonteinen teoriansa – jonka mukaan kaikki maanpäällinen elämä on saanut alkunsa ja kehittynyt vähitellen kasaantuvien, satunnaisten mutaatioiden ketjun tietä – on yhä, niin kuin Darwininkin aikana, puhtaasti teoreettinen olettamus vailla minkäänlaisten tosiasioiden suoranaista tukea ja hyvin kaukana siitä selviöstä, jonka jotkut tämän teorian kiihkeimmistä kannattajista haluaisivat meidän uskovan. – – Näin ratkaisevan tärkeän teorian – teorian, joka kirjaimellisesti muutti maailman – olisi odottanut olevan jotain muuta kuin metafysiikkaa, jotain muuta kuin myytti.” (1986, s. 69, 77, 358.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 6]

”ALUSSA LOI JUMALA . . .”

”. . . TAIVAAN JA MAAN.” (1. Mooseksen kirja 1:1.) – Useimmat tiedemiehet ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että maailmankaikkeudella oli alku. Astronomi Robert Jastrow kirjoittaa: ”Näemme nyt, miten tähtitieteelliset todisteet johtavat raamatulliseen käsitykseen maailman synnystä. Yksityiskohdat eroavat, mutta niin tähtitieteen kuin Raamatunkin kertomus alusta sisältää samat olennaiset ainekset: ihmiseen johtanut tapahtumaketju alkoi äkisti ja täsmällisenä ajankohtana valon ja energian leimahduksessa.” (God and the Astronomers, 1978, s. 14.)

”. . . ELÄVIÄ OLENTOJA.” (1. Mooseksen kirja 1:20.) – Fyysikko H. S. Lipson tajusi, että elämän syntyminen sattumalta oli hyvin epätodennäköistä, ja sanoi: ”Ainoa hyväksyttävä selitys on luominen. Tiedän sen olevan pannaan julistettu asia fyysikoille, niin kuin se toden totta on minulle itsellenikin, mutta me emme saa hylätä teoriaa, josta emme pidä, jos kokeelliset todisteet tukevat sitä.” (Physics Bulletin, 1980, 31. vsk., s. 138.)

Vaikka alkusynty onkin epätodennäköinen, niin eikö se silti olisi ollut mahdollinen? Fyysikko ja astronomi Fred Hoyle sanoo: ”Vähäisinkään objektiivinen todiste ei tue sitä olettamusta, että elämä syntyi alkuliemessä täällä Maan päällä.” Lisäksi hän toteaa: ”Samalla kun biokemistit pääsevät yhä paremmin perille elämän kunnioitusta herättävästä mutkikkuudesta, käy selväksi, että elämän alun sattumanvaraisuuden todennäköisyys on niin häviävän pieni, että se voidaan sulkea kokonaan pois. Elämää ei voi syntyä sattumalta.” Hoyle jatkaa: ”Biologit heittäytyvät perusteettomien kuvitelmien vietäviksi voidakseen kieltää sen, mikä on vastaansanomattoman ilmeistä: 200000 aminohappoketjua, ja näin ollen elämä, ei syntynyt sattumalta.” Oikeastaan hän kysyykin: miten ihmeessä pelkästä kemikaalien sattumanvaraisesta liittymisestä toisiinsa alkuliejussa voisivat syntyä ne 2000 entsyymiä, jotka ovat välttämättömiä elämälle? Hän sanoo todennäköisyyden olevan yksi 10⁴⁰⁰⁰⁰:sta eli ”suurin piirtein sama kuin se mahdollisuus, että noppaa heittämällä saisi kuutosen 50000 kertaa peräjälkeen”! (F. Hoyle, The Intelligent Universe, 1983, s. 11, 12, 17, 23.) Hän jatkaa: ”Jollei ihminen yhteiskunnallisten käsitystensä tai tieteellisen koulutuksensa takia ennakkoluuloisesti pidä kiinni näkemyksestä, jonka mukaan elämä syntyi maan päällä [itsestään], tämä yksinkertainen laskutoimitus kumoaa tuon ajatuksen lopullisesti.” (Fred Hoyle ja Chandra Wickramasinghe, Evolution From Space, 1981, s. 24.)

[Tekstiruutu s. 7]

JUMALA JOKA ”PALJASTAA SALAISUUDET” ENNUSTUSTEN VÄLITYKSELLÄ

PROFEETTA Daniel sanoi eräälle muinaiselle kuninkaalle: ”Salaisuutta, jonka kuningas tahtoo tietää, eivät viisaat, noidat, tietäjät eivätkä tähtienselittäjät voi ilmoittaa kuninkaalle. Mutta on Jumala taivaassa; hän paljastaa salaisuudet.” (Daniel 2:27, 28.) Onko todisteita siitä, että Jumala todella paljastaa salaisuudet ennustusten välityksellä? Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Babylonin tuho: ”Näin sanoo Herra voidellulleen Koorekselle, jonka oikeaan käteen minä olen tarttunut kukistaakseni kansat hänen edestään ja riisuakseni kuninkaitten kupeilta vyöt, että ovet hänen edessään avautuisivat eivätkä portit sulkeutuisi.” (Jesaja 45:1, ennustettiin noin vuonna 732 eaa. Ks. myös Jeremia 50:35–38; 51:30–32, ennustettiin ennen vuotta 625 eaa.)

Täyttymys vuonna 539 eaa.: Historioitsijat Herodotos ja Ksenofon kertovat, että Persian Kyyros johdatti Babylonin keskitse virranneen Eufratin vedet toisaalle ja lähetti sotajoukkonsa joenuomaa pitkin kaupunkiin, niin että vartijat yllätettiin ja kaupunki vallattiin yhdessä yössä. Kyyros ei olisi voinut päästä kaupunkiin tämänkään strategian avulla, ellei Eufratin törmällä olleita portteja olisi jätetty huolettomasti auki. Portit eivät sulkeutuneet, aivan niin kuin profetiassa sanottiin.

Tyroksen häviö: ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Tyyro, ja nostatan monet kansat sinua vastaan, niinkuin meri nostaa aaltonsa. – – ja minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja panen sen paljaaksi kallioksi. – – kivesi, puusi, tomusi he heittävät meren syvyyteen.” (Hesekiel 26:3, 4, 12, ennustettiin noin vuonna 613 eaa.)

Täyttymys vuonna 332 eaa.: Aleksanteri Suuri rakensi maasillan eli penkereen mantereelta saaressa (noin 800 metrin päässä rannasta) sijaitsevaan Tyyron eli Tyroksen osaan, niin että hänen sotilaansa saattoivat marssia sitä pitkin ja hyökätä saarikaupunkiin. The Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa kerrotaan: ”Maan tasalle hävittämänsä kaupungin mannerosan jäännöksistä hän rakensi vuonna 332 valtavan penkereen, jolla saari liitettiin mantereeseen.” Saarikaupunki hävitettiin suhteellisen lyhyen piirityksen jälkeen, ja Hesekielin ennustus täyttyi kaikkia yksityiskohtia myöten. Jopa vanhan Tyroksen (mannerkaupungin) ”kivet, puut, tomu” heitettiin ”meren syvyyteen”.

Jerusalemin tuho: ”Niin Jesaja sanoi Hiskialle: ’Kuule Herran Sebaotin sana: Katso, päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä sinun isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin; ei mitään jää jäljelle.’” (Jesaja 39:5, 6, ennustettiin noin vuonna 732 eaa.; ks. myös Jesaja 24:1–3; 47:6.)

Profeetta Jeremia julisti: ”Minä – – tuon heidät [babylonialaiset] tätä maata ja sen asukkaita vastaan – –. Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” (Jeremia 25:9, 11, ennustettiin ennen vuotta 625 eaa.)

Täyttymys vuonna 607 eaa. (useimpien maallisten ajanlaskujen mukaan vuonna 586 eaa.): Babylonia tuhosi Jerusalemin puolentoista vuoden piirityksen jälkeen. Kaupunki ja temppeli hävitettiin maan tasalle, ja juutalaiset vietiin Babyloniin. (2. Aikakirja 36:6, 7, 12, 13, 17–21.) Koko kansa jäi 70 vuodeksi vankeuteen Jeremian ennustuksen mukaisesti. Sen hämmästyttävä vapautuminen, jonka Babylonin valloittanut Kyyros Suuri sai aikaan vuonna 537 eaa., täytti Jesajan ennustuksen, jossa Kyyros (Koores) oli mainittu nimeltä (Jesaja 44:24–28). Babylonin vankeudessa ollut profeetta Daniel laski kansansa vapautuksen tarkan ajankohdan Jeremian ennustuksen perusteella (Daniel 9:1, 2).

[Tekstiruutu s. 8]

MISSÄ OLI SUULLINEN LAKI . . .

. . . kun Mooses toisti kaikki Jumalan käskyt koko Israelin kansan kuullen? Sen jälkeen kansa suostui noudattamaan sitä, mitä hän oli toistanut, ja sitten hän ”kirjoitti kaikki Herran sanat” (2. Mooseksen kirja 24:3, 4, kursivointi lisätty).

. . . kun Joosua kokosi Israelin kansan sen saavuttua Luvattuun maahan ja luki sille jälleen kerran kaikki ne sanat, joita se oli suostunut noudattamaan? ”Ei mitään siitä, mitä Mooses oli käskenyt, Joosua jättänyt lukematta kaiken Israelin seurakunnan läsnäollessa.” (Joosua 8:35, kursivointi lisätty.)

. . . kun kadoksissa ollut Mooseksen ”lain kirja” löytyi temppelin korjaustöiden yhteydessä kuningas Joosian aikana? Kun kirjaa oli luettu Joosialle, hän repäisi murheellisena vaatteensa tajutessaan, ettei Lakia ollut noudatettu sukupolviin sen mukaan kuin oli kirjoitettu. Sitten hän järjesti pääsiäisjuhlan, jota ei ollut vietetty oikealla tavalla koko sinä aikana, jona kuninkaat ja heitä edeltäneet tuomarit olivat johtaneet kansaa. Missä oli ”uskollisesti välitetty” suullinen laki noina vuosisatoina? Jos se olisi ollut olemassa, näitä tietoja ei olisi koskaan unohdettu. Ainoastaan tarkasti säilytettyjen kirjallisten muistiinmerkintöjen ansiosta kansa saattoi jälleen tehdä Jumalan tahdon oikein. (2. Kuningasten kirja 22:8–23:25.)

. . . kun profeetta Jeremia julisti: ”Kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta”? (Jeremia 6:13.) Tällainen oli suureksi osaksi Israelin kansan johtajien hengellinen tila sen historian aikana; tämä piti paikkansa varsinkin papeista, joiden tehtävänä oli opettaa Lakia (Malakia 2:7, 8). Kirjalliset asiakirjat puhuvat selvää kieltään, mutta voitaisiinko näin uskottomien miesten luottaa säilyttävän uskollisesti jonkin suullisen perinteen?

. . . niinä yli tuhantena vuotena, joina Raamatun heprealaisia kirjoituksia kirjoitettiin? Yksikään raamatunkirjoittaja Mooseksesta Malakiaan ei viittaa sellaiseen suulliseen lakiin. Se mainitaan vasta satoja vuosia myöhemmin rabbien aikana, jolloin eripuraiset uskonnolliset lahkot taistelivat juutalaisten valvonnasta ja määräysvallasta. Eivätkö nuo vuosisadat, jotka vaikenivat tästä aiheesta, sekä henkeytetyn Raamatun todistus kumoakin väitteen siitä, että tuollainen henkeytetty suullinen laki olisi joskus ollut olemassa?

[Tekstiruutu/Kuva s. 9]

KUOLLEENMEREN KIRJAKÄÄRÖT

Nämä ajanlaskuamme edeltäviltä vuosikymmeniltä peräisin olevat kirjakääröt osoittavat, että Raamatun teksti välitettiin täsmällisesti halki vuosisatojen. Ne vahvistavat myös sen, että ennustukset kirjoitettiin ennen täyttymystään

[Tekstiruutu s. 10]

ONKO TOORALLA ”SEITSEMÄTKYMMENET KASVOT”?

NYKYPÄIVIEN Israelissa ei ole harvinaista kuulla ihmisten lainaavan tunnettua juutalaista ilmausta ”Tooralla on seitsemätkymmenet kasvot”, mikä osoittaa heidän uskovan, että Raamattua voi tulkita monilla jopa keskenään ristiriitaisilla tavoilla. Tämän katsotaan pitävän paikkansa sekä kirjoitetusta että niin sanotusta suullisesta laista. The Encyclopedia of Judaism -tietosanakirjassa kerrotaan: ”Suullinen laki ei ole tarkasti määritelty lakikokoelma; siihen sisältyy monia erilaisia ja jopa keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Viisaat sanoivat niistä: ’Ne ovat kaikki elävän Jumalan sanoja.’” (S. 532.) Mutta onko järkevää uskoa Jumalan henkeyttäneen ristiriitaisia ja eripuraisuutta kylväviä näkemyksiä? Miten tuollaiset ristiriitaisuudet hyväksyttiin?

Koko sen ajan, kun Raamatun heprealaisia kirjoituksia kirjoitettiin (noin vuosina 1513–443 eaa.), Jumalan nimittämät edustajat selvittivät erimielisyyksiä; Jumala itse tuki heitä hyvin usein osoittamalla voimansa tai täyttämällä ennustuksia, joita hän oli käskenyt heidän esittää (2. Mooseksen kirja 28:30; 4. Mooseksen kirja 16:1–50; 27:18–21; 5. Mooseksen kirja 18:20–22). Jos joku opetti siihen aikaan ristiriitaisia selityksiä ja tulkintoja, häntä ei pidetty oppineena vaan luopiona. Jumala varoitti koko kansaa: ”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5. Mooseksen kirja 12:32.)

Aikanaan Israelin kansan ajattelutapa muuttui kuitenkin perusteellisesti. Fariseukset, jotka nousivat huomattavaan asemaan juutalaisuudessa ensimmäisellä vuosisadalla, kannattivat kaksisataa vuotta aiemmin kehittämänsä ”suullisen Tooran” opettamista. Heidän mukaansa Jumala antoi Siinain vuorella Israelin kansalle kirjoitetun lain lisäksi myös suullisen lain. Tuon uskomuksen mukaan tämä henkeytetty suullinen laki tulkitsi ja selvensi kirjoitetun lain yksityiskohtia, jotka Jumala oli tarkoituksellisesti käskenyt Moosesta jättämään kirjoittamatta. Suullista lakia ei pitänyt kirjoittaa muistiin, vaan se tuli välittää suusanallisesti opettajalta oppilaalle, sukupolvelta toiselle. Se antoi niin muodoin erityistä arvovaltaa fariseuksille, jotka pitivät itseään tämän suullisen perinteen vartijoina.g

Fariseusten kannattama näkemys pääsi voitolle sen jälkeen, kun toinen temppeli hävitettiin vuonna 70, ja niin juutalaisuudesta tuli rabbivaltainen uskonto, jollainen se ei ollut aiemmin ollut.h Kun rabbeille annettiin huomattavampi sija kuin papeille tai profeetoille, suullinen laki nousi juutalaisuudessa keskeiseen asemaan. The Encyclopedia of Judaism -tietosanakirjassa sanotaankin: ”Suullista Tooraa alettiin pitää kirjoitettua Tooraa tärkeämpänä, sillä jälkimmäisen selittäminen ja ymmärtäminen riippuivat edellisestä.” (1989, s. 710.)

Kun rabbien arvovalta kasvoi ja perinteet lisääntyivät, suullisen lain kirjoittamista koskenut kielto poistettiin. Judah Ha-Nasi (135–219) kirjoitti 100-luvun lopulla ja 200-luvun alussa järjestelmällisesti nämä rabbien suulliset perinteet Mišna-nimiseksi teokseksi. Myöhemmin tehtyjä lisäyksiä kutsuttiin Toseftaksi. Sitten rabbit huomasivat käyneen tarpeelliseksi selittää vuorostaan Mišnaa, ja nämä suullisen perinteen tulkinnat muodostivat perustan mittavalle kirjakokoelmalle nimeltä Gemara (koottiin 200–400-luvulla). Yhdessä nämä teokset tulivat tunnetuksi Talmudina. Rabbien näkemysten selittäminen jatkuu vielä nykyäänkin. Koska kaikkia näitä suuresti toisistaan eroavia käsityksiä ei voida saattaa sopusointuun keskenään, niin onko yllättävää, että monet mieluummin katsovat Tooralla olevan ”seitsemätkymmenet kasvot”?

[Alaviitteet]