Viidestoista luku

Hedelmätön nainen iloitsee

Jesaja 54:1–17

 1. Miksi Saara halusi hartaasti saada lapsia, ja miten hänen oli käynyt tässä suhteessa?

SAARA halusi hartaasti saada lapsia. Hän oli kuitenkin hedelmätön, ja se tuotti hänelle paljon surua. Hänen päivinään oli häpeä olla hedelmätön, mutta hänen suruunsa liittyi muutakin. Hän toivoi hartaasti, että Jumalan hänen miehelleen antama lupaus täyttyisi. Abrahamista oli määrä tulla sellaisen siemenen isä, joka olisi siunaukseksi kaikille maan suvuille (1. Mooseksen kirja 12:1–3). Mutta heillä ei ollut lasta vielä kymmenienkään vuosien kuluttua siitä, kun Jumala oli antanut tuon lupauksen. Saara vanheni ja pysyi lapsettomana. Ehkä hän toisinaan pohti, olivatko hänen toiveensa olleet turhia. Eräänä päivänä epätoivo muuttui kuitenkin iloksi!

 2. Miksi Jesajan 54. luvun ennustuksen tulisi kiinnostaa meitä?

² Saaran ahdinko auttaa meitä ymmärtämään Jesajan 54. luvun ennustusta. Siinä puhutellaan Jerusalemia ikään kuin hedelmättömänä naisena, joka kokee monien lasten saamisesta tulevan suuren ilon. Kuvailemalla muinaista kansaansa kuvaannollisesti vaimokseen Jehova ilmaisee hellät tunteensa sitä kohtaan. Lisäksi tämä Jesajan kirjan luku auttaa meitä ratkaisemaan erään olennaisen seikan Raamatussa mainitusta ”pyhästä salaisuudesta” (Roomalaisille 16:25, 26). Sen selviäminen, mitä tässä ennustuksessa tarkoitetaan ”naisella” ja hänen kokemuksillaan, luo merkittävällä tavalla valoa nykyajan puhtaaseen palvontaan.

”Nainen” tunnistetaan

 3. Miksi hedelmättömällä ”naisella” tulee olemaan aihetta iloita?

³ Luvun 54 alkusanoista välittyy ilo: ”’Huuda ilosta, sinä hedelmätön nainen, joka et ole synnyttänyt! Ilahdu huutaen ilosta ja huuda raikuvasti, sinä jolla ei ole ollut synnytystuskia, sillä hylätyn pojat ovat lukuisammat kuin sen naisen pojat, jolla on aviomiesomistaja’, on Jehova sanonut.” (Jesaja 54:1.) Miten innoissaan Jesajan täytyykään olla, kun hän lausuu nämä sanat! Ja millaista lohtua niiden täyttyminen tuokaan Babylonin juutalaisille pakkosiirtolaisille! Siihen aikaan Jerusalem on edelleen hylättynä. Inhimillisesti katsoen ei näytä olevan toivoa siitä, että se olisi vielä joskus asuttu, niin kuin ei hedelmättömällä naisellakaan ole tavallisesti toivoa saada lapsia vanhoilla päivillään. Tätä ”naista” odottaa kuitenkin suurenmoinen siunaus tulevaisuudessa: siitä tulee hedelmällinen. Jerusalem tulee olemaan suunniltaan ilosta. Se tulee kuhisemaan ”poikia” eli asukkaita.

 4. a) Miten apostoli Paavali auttaa meitä ymmärtämään, että Jesajan 54. luvun täytyy täyttyä suuremmassa mitassa kuin vuonna 537 eaa.? b) Mikä on ”ylhäällä oleva Jerusalem”?

⁴ Tämä ennustus tulee täyttymään useammin kuin kerran, vaikka Jesaja ei ehkä sitä tiedäkään. Apostoli Paavali lainaa Jesajan 54. lukua ja selittää, että ”nainen” kuvaa jotain paljon tärkeämpää kuin maanpäällistä Jerusalemin kaupunkia. Hän kirjoittaa: ”Ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.” (Galatalaisille 4:26.) Mikä tämä ”ylhäällä oleva Jerusalem” on? Ei selvästikään Luvatussa maassa oleva Jerusalemin kaupunki. Tämä kaupunki on maan päällä, ei ”ylhäällä” taivaassa. ”Ylhäällä oleva Jerusalem” on taivaallinen ”nainen”, mahtavista henkiluomuksista koostuva Jumalan vaimonkaltainen järjestö.

 5. Keitä tai mitä kuvaavat Galatalaiskirjeen 4:22–31:ssä luonnehditun vertauskuvallisen näytelmän a) Abraham, b) Saara, c) Iisak, d) Hagar ja e) Ismael?

⁵ Miten Jehovalla voi olla kaksi vertauskuvallista vaimoa, toinen taivaassa ja toinen maan päällä? Onko tässä jokin ristiriita? Ei suinkaan. Apostoli Paavali osoittaa, että vastaus liittyy Abrahamin perheeseen, joka toimii profeetallisena esikuvana (Galatalaisille 4:22–31; ks. ”Abrahamin perhe – profeetallinen esikuva” s. 218). Saara, ”vapaa nainen” ja Abrahamin vaimo, kuvaa henkiluomuksista koostuvaa Jehovan vaimonkaltaista järjestöä. Hagar, orjatar ja Abrahamin sivuvaimo, kuvaa maanpäällistä Jerusalemia.

 6. Missä mielessä Jumalan taivaallinen järjestö oli pitkään hedelmätön?

⁶ Tätä taustaa vasten alamme ymmärtää, miten syvällinen merkitys Jesajan 54:1:llä on. Oltuaan kymmeniä vuosia hedelmätön Saara synnytti 90-vuotiaana Iisakin. Jehovan taivaallinen järjestökin oli pitkään hedelmätön. Jehova lupasi kauan sitten Eedenissä, että ”nainen”, hänen vaimonsa, tuottaisi ”siemenen” (1. Mooseksen kirja 3:15). Yli kaksituhatta vuotta myöhemmin Jehova teki liiton Abrahamin kanssa lupauksen Siemenestä. Mutta Jumalan taivaallisen vaimon oli odotettava vielä satoja ja taas satoja vuosia ennen kuin se tuotti Siemenen. Silti koitti aika, jolloin tämän aiemmin ”hedelmättömänä” olleen ”naisen” lapset olivat lukuisammat kuin lihallisen Israelin. Kuvaus hedelmättömästä naisesta auttaa meitä ymmärtämään, miksi enkelit paloivat halusta nähdä ennustetun Siemenen tulon (1. Pietarin kirje 1:12). Milloin se lopulta tapahtui?

 7. Milloin ”ylhäällä olevalla Jerusalemilla” oli aihetta iloita Jesajan 54:1:n ennustuksen mukaisesti, ja miksi vastaat siten?

⁷ Enkeleillä oli totisesti aihetta iloita, kun Jeesus syntyi ihmislapseksi (Luukas 2:9–14). Se ei kuitenkaan ollut Jesajan 54:1:ssä ennustettu tapahtuma. Vasta sitten kun Jeesus siitettiin pyhällä hengellä vuonna 29, hänestä tuli ”ylhäällä olevan Jerusalemin” hengellinen poika, jonka Jumala itse tunnusti julkisesti ’rakkaaksi Pojakseen’ (Markus 1:10, 11; Heprealaisille 1:5; 5:4, 5). Silloin Jumalan taivaallisella vaimolla oli aihetta iloita Jesajan 54:1:n täyttymykseksi. ”Nainen” oli viimeinkin tuottanut luvatun Siemenen, Messiaan! Sen satoja vuosia kestänyt hedelmättömyyden aika oli ohi. Mutta sen iloitseminen ei päättynyt tähän.

Hedelmätön nainen saa lukuisia poikia

 8. Miksi Jumalan taivaallisella vaimolla oli aihetta iloita tuotettuaan luvatun Siemenen?

⁸ Jeesuksen kuoleman ja sitä seuranneen ylösnousemuksen jälkeen Jumalan taivaallinen vaimo iloitsi saadessaan tämän suositun Pojan takaisin ”esikoisena kuolleista” (Kolossalaisille 1:18). Sitten ”nainen” alkoi tuottaa lisää hengellisiä poikia. Vuoden 33 helluntaina voideltiin noin 120 Jeesuksen seuraajaa pyhällä hengellä, ja näin heidät otettiin Kristuksen perijätovereiksi. Myöhemmin tuona päivänä heidän määränsä kasvoi 3000:lla. (Johannes 1:12; Apostolien teot 1:13–15; 2:1–4, 41; Roomalaisille 8:14–16.) Tämä poikien joukko jatkoi kasvuaan. Kristikunnan luopumuksen varhaisina vuosisatoina kasvu hidastui, kunnes se oli hyvin vähäistä. Tilanne kuitenkin muuttuisi 1900-luvulla.

 9, 10. Mitä ohje ”avarra telttasi sijaa” merkitsisi teltoissa elävälle muinaisten aikojen naiselle, ja miksi tämä on ilon aikaa tällaiselle naiselle?

⁹ Jesaja ennustaa seuraavaksi merkittävästä kasvun ajasta: ”Avarra telttasi sijaa. Ja jännitettäköön suurenmoisen tabernaakkelisi telttakankaat. Älä pidättele. Pidennä telttaköytesi ja vahvista telttavaarnasi. Sillä oikealle ja vasemmalle sinä leviät, ja kansakuntia sinun jälkeläisesi ottavat haltuunsa, ja autioitetut kaupungit he asuttavat. Älä pelkää, sillä et sinä joudu häpeään, äläkä tunne itseäsi nöyryytetyksi, sillä et sinä pety. Sillä nuoruusaikasi häpeän sinä unohdat etkä jatkuvan leskeytesi häväistystä enää muista.” (Jesaja 54:2–4.)

¹⁰ Jerusalemia puhutellaan tässä kuin sellaista vaimoa ja äitiä, joka asuu Saaran tavoin teltoissa. Kun tällaista äitiä siunataan kasvavalla perheellä, hänen on aika huolehtia kotinsa laajentamisesta. Hänen on pystytettävä pitemmät telttakankaat ja -köydet ja kiinnitettävä telttavaarnat lujasti uusiin paikkoihinsa. Se on hänelle mieluisaa työtä, ja tällaisena kiireisenä aikana hän saattaa helposti unohtaa ne vuodet, jolloin hän mietti huolestuneena, mahtaako hän koskaan synnyttää lapsia suvun jatkamiseksi.

11. a) Miten Jumalan taivaallista vaimoa siunattiin vuonna 1914? (Ks. alaviitettä.) b) Miten maan päällä olevia voideltuja on siunattu vuodesta 1919 eteenpäin?

¹¹ Maanpäällistä Jerusalemia siunattiin tällaisella uudistumisen ajalla Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. ”Ylhäällä olevaa Jerusalemia” on siunattu vieläkin enemmän.a Varsinkin vuodesta 1919 lähtien sen voidellut ”jälkeläiset” ovat menestyneet ennallistetussa hengellisessä tilassaan (Jesaja 61:4; 66:8). He ’ottivat haltuunsa kansakuntia’, sillä he levittäytyivät moniin maihin etsiäkseen kaikki ne, jotka haluaisivat liittyä heidän hengelliseen perheeseensä. Tämä kokoamistyö johti voideltujen poikien räjähdysmäiseen kasvuun. Heidän lopullinen määränsä, 144000, tuli ilmeisesti täyteen jolloinkin 1930-luvun puolivälissä (Ilmestys 14:3). Tuolloin saarnaamistyössä lakattiin kiinnittämästä huomiota voideltujen kokoamiseen. Laajeneminen ei kuitenkaan päättynyt siihen.

12. Keitä on koottu voideltujen jälkeen kristilliseen seurakuntaan 1930-luvulta lähtien?

¹² Jeesus itse ennusti, että hänellä olisi voideltujen veljiensä ”pienen lauman” lisäksi ”muita lampaita”, jotka olisi tuotava tosi kristittyjen lammastarhaan (Luukas 12:32; Johannes 10:16). Vaikka nämä voideltujen uskolliset toverit eivät ole ”ylhäällä olevan Jerusalemin” voideltuja poikia, heillä on kauan sitten ennustettu tärkeä tehtävä (Sakarja 8:23). Heitä on koottu 1930-luvulta lähtien ”suuri joukko”, mikä on johtanut kristillisen seurakunnan ennennäkemättömään laajenemiseen (Ilmestys 7:9, 10). Nykyään tuo suuri joukko käsittää useita miljoonia ihmisiä. Tämä laajentuminen on synnyttänyt kipeän tarpeen saada lisää valtakunnansaleja, konventtisaleja ja haaratoimistokomplekseja. Jesajan sanat tuntuvat osuvammilta kuin koskaan. Millainen etu onkaan olla mukana tässä ennustetussa laajentumisessa!

Äiti joka on kiinnostunut jälkeläisistään

13, 14. a) Mikä näennäinen ongelma on joissakin ilmauksissa, jotka osoitetaan Jumalan taivaalliselle vaimolle? b) Mitä voimme ymmärtää sen perusteella, että Jumala ottaa kuvauksia perheenjäsenten välillä vallitsevista suhteista?

¹³ Olemme havainneet, että ennustuksen ”nainen” edustaa suuremmassa täyttymyksessä Jehovan taivaallista järjestöä. Luettuamme Jesajan 54:4:n saatamme kuitenkin ihmetellä, miten tuo henkiluomusten järjestö on koskaan voinut joutua häpeään tai häväistyksi. Seuraavissa jakeissa sanotaan, että tämä ”nainen” hylätään, sitä ahdistetaan ja sen kimppuun hyökätään. Se jopa herättää Jumalassa närkästystä. Miten kaikki tämä voisi soveltua täydellisten, synnittömien henkiluomusten järjestöön? Vastaus liittyy perheen luonteeseen.

¹⁴ Jehova opettaa syvällisiä hengellisiä totuuksia perheenjäsenten – aviomiehen ja vaimon, äidin ja lapsen – välillä vallitsevien suhteiden avulla, koska ihmiset ymmärtävät näiden vertauskuvien merkityksen. Riippumatta siitä, missä määrin tai minkälaatuisia kokemuksia meillä on perhe-elämästä, meillä on luultavasti jonkinlainen käsitys siitä, millainen pitäisi hyvän aviosuhteen tai vanhemman ja lapsen välisen suhteen olla. Miten eloisasti Jehova siis opettaakaan meille, että hänellä on lämmin, läheinen ja luottamuksellinen suhde henkipalvelijoittensa valtaviin joukkoihin! Ja miten vaikuttavalla tavalla hän opettaakaan meille, että hänen taivaallinen järjestönsä on todella kiinnostunut maanpäällisistä hengellävoidelluista jälkeläisistään! Kun ihmispalvelijat kärsivät, uskolliset taivaalliset palvelijat – ”ylhäällä oleva Jerusalem” – kärsivät. Jeesus sanoi samansuuntaisesti: ”Sen, mitä teitte yhdelle vähäisimmistä näistä minun [hengellävoidelluista] veljistäni, sen te teitte minulle.” (Matteus 25:40.)

15, 16. Mikä on Jesajan 54:5, 6:n ensimmäinen täyttymys, ja mikä on sen suurempi täyttymys?

¹⁵ Ei ole siksi yllättävää, että suuri osa siitä, mitä sanotaan Jehovan taivaalliselle vaimolle, kuvastaa tuon ”naisen” maanpäällisten lasten kokemuksia. Mietihän seuraavia sanoja: ”’Sinun Suuri Tekijäsi on aviomiesomistajasi, armeijoiden Jehova on hänen nimensä; ja Israelin Pyhä on Lunastajasi. Häntä kutsutaan koko maan Jumalaksi. Jehova näet kutsui sinut, ikään kuin olisit tyystin hylätty ja hengeltä loukattu vaimo ja kuin nuoruusajan vaimo, joka sitten hylättiin’, on Jumalasi sanonut.” (Jesaja 54:5, 6.)

¹⁶ Mikä on tässä puhuteltu vaimo? Ensimmäisessä täyttymyksessä se on Jerusalem, joka edustaa Jumalan kansaa. Niiden 70 vuoden aikana, jotka se on Babylonin pakkosiirtolaisuudessa, siitä tuntuu, että Jehova on hylännyt sen tyystin. Suuremmassa mitassa nämä sanat viittaavat ”ylhäällä olevaan Jerusalemiin” ja siihen, mitä se koki tuottaessaan viimein ”siemenen” 1. Mooseksen kirjan 3:15:n täyttymykseksi.

Hetkellistä kuritusta, ikuisia siunauksia

17. a) Miten maanpäällistä Jerusalemia kohtaa Jumalan ”ylitsevuotava” närkästys? b) Mitä ”ylitsevuotavaa” ”ylhäällä olevan Jerusalemin” pojat kohtasivat?

¹⁷ Ennustuksessa jatketaan: ”’Pieneksi hetkeksi minä hylkäsin sinut kokonaan, mutta suurin armonosoituksin minä sinut kokoan. Ylitsevuotavassa närkästyksessä kätkin sinulta kasvoni vain hetkeksi, mutta ajan hämärään asti kestävässä rakkaudellisessa huomaavaisuudessa olen varmasti sinulle armollinen’, on Lunastajasi Jehova sanonut.” (Jesaja 54:7, 8.) Jumalan ”ylitsevuotava” närkästys peittää maanpäällisen Jerusalemin alleen, kun Babylonian joukot hyökkäävät vuonna 607 eaa. Sen 70-vuotinen pakkosiirtolaisuus voi tuntua pitkältä ajalta. Silti sen koettelemukset kestävät ”vain hetken” verrattuna niihin ikuisiin siunauksiin, joita on tiedossa niille, jotka ottavat kurituksen vastaan. Myös ”ylhäällä olevan Jerusalemin” voidelluista pojista vaikutti siltä kuin Jumalan ”ylitsevuotava” viha olisi peittänyt heidät alleen, kun Jehova salli Suuren Babylonin yllyttää poliittiset ainekset heidän kimppuunsa. Mutta miten lyhytaikaiselta tuo kuritus onkaan myöhemmin tuntunut verrattuna siihen hengellisten siunausten aikaan, joka on seurannut vuodesta 1919 lähtien!

18. Mikä tärkeä periaate voidaan panna merkille Jehovan vihastuksesta kansaansa kohtaan, ja miten tämä voi liittyä meihin itseemme?

¹⁸ Nämä jakeet ilmaisevat toisenkin tärkeän totuuden: Jumalan vihastus on ohimenevää, mutta hänen armonsa kestää ikuisesti. Hänen suuttumuksensa leimahtaa väärintekoja vastaan, mutta se on aina hallittua, tarkoituksenmukaista. Ja jos otamme vastaan Jehovan kurituksen, hänen suuttumuksensa kestää ”vain hetken” ja sitten asettuu. Sen tilalle tulevat hänen ’suuret armonosoituksensa’: hänen anteeksiantonsa ja rakkaudellinen huomaavaisuutensa. Ne kestävät ”ajan hämärään asti”. Kun siis teemme syntiä, meidän pitäisi epäröimättä katua ja yrittää korjata suhteemme Jumalaan. Jos synti on vakava, meidän tulee heti lähestyä seurakunnan vanhimpia (Jaakobin kirje 5:14). Saatetaan kyllä tarvita kuritusta, ja sitä voi olla vaikea ottaa vastaan (Heprealaisille 12:11). Se on kuitenkin lyhytaikaista verrattuna niihin ikuisiin siunauksiin, joita Jehova Jumalan anteeksianto tuo mukanaan!

19, 20. a) Mikä on sateenkaariliitto, ja miten se liittyy Babylonissa oleviin pakkosiirtolaisiin? b) Mistä ”rauhanliitto” on nykyään vakuutena voidelluille kristityille?

¹⁹ Jehova vakuuttaa nyt kansalleen lohduttavasti: ”’Tämä on minulle niin kuin Nooan päivät. Niin kuin olen vannonut, etteivät Nooan vedet varmasti enää tulvi yli maan, niin olen vannonut, etten ole närkästyvä sinuun enkä nuhteleva sinua. Sillä jopa vuoret voivat väistyä ja kukkulatkin voivat horjua, mutta minun rakkaudellinen huomaavaisuuteni ei tule väistymään sinusta eikä minun rauhanliittoni tule horjumaan’, on Jehova sanonut, hän joka on armollinen sinua kohtaan.” (Jesaja 54:9, 10.) Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala teki Nooan ja kaikkien muiden elävien sielujen kanssa liiton, jota toisinaan sanotaan sateenkaariliitoksi. Jehova lupasi, että hän ei enää aiheuta tuhoa maan päällä maailmanlaajuisella vedenpaisumuksella. (1. Mooseksen kirja 9:8–17.) Mitä se merkitsee Jesajalle ja hänen kansalleen?

²⁰ On lohdullista tietää, että rangaistus, joka heidän on kärsittävä – 70-vuotinen pakkosiirtolaisuus Babylonissa – kohtaa heitä vain kerran. Kun se on ohi, se ei enää toistu. Sen jälkeen on voimassa Jumalan ”rauhanliitto”. ’Rauhaksi’ käännetty heprean sana ei sisällä vain ajatusta sodattomuudesta vaan myös kaikenlaisesta hyvinvoinnista. Jumalan puolelta tämä liitto on pysyvä. Kukkulat ja vuoret häviävät ennemmin kuin hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa loppuu hänen kansaansa kuuluvia uskollisia kohtaan. Valitettavasti hänen maanpäällinen kansansa ei lopulta pidä omalta osaltaan tätä liittoa, vaan rikkoo oman rauhansa hylkäämällä Messiaan. ”Ylhäällä olevan Jerusalemin” pojille kävi kuitenkin paljon paremmin. Kun heidän kurittamisensa vaikea aika päättyi, he vakuuttuivat Jumalan suojeluksesta.

Jumalan kansan hengellinen turvallisuus

21, 22. a) Miksi ”ylhäällä olevan Jerusalemin” sanotaan olevan ahdistettu ja myrskyn heittelemä? b) Mitä Jumalan taivaallisen vaimon siunauksellinen tila merkitsee sen maanpäällisille jälkeläisille?

²¹ Jehova ennustaa edelleen, että hänen uskollinen kansansa saa nauttia turvallisuudesta: ”Oi ahdistettu, myrskyn heittelemä, lohduton nainen, katso, minä sidon kovalla laastilla kivesi, ja minä lasken perustuksesi safiireista. Ja minä teen sinun muurinharjasi rubiineista ja porttisi tulenhohtoisista kivistä ja kaikki rajasi ihastuttavista kivistä. Ja kaikki poikasi tulevat olemaan Jehovan opettamia, ja sinun poikiesi rauha on runsas. Sinä osoittaudut vakiintuneeksi vanhurskaudessa. Olet kaukana sorrosta – sillä et pelkää ketään – ja kaikesta kauhistavasta, sillä ei se sinua lähesty. Jos joku kuitenkin kävisi hyökkäämään, se ei tapahtuisi minun käskystäni. Joka hyökkää kimppuusi, kaatuu sinun tähtesi.” (Jesaja 54:11–15.)

²² Henkimaailmassa oleva Jehovan vaimo ei tietenkään ole koskaan joutunut suoranaisesti ahdistetuksi eikä myrskyn heittelemäksi. Mutta se kärsi, kun sen maanpäälliset voidellut ”jälkeläiset” kärsivät, varsinkin vuosina 1918 ja 1919, jolloin he olivat hengellisessä vankeudessa. Vastaavasti taivaallisen ”naisen” korottaminen kuvastaa samanlaista tilannetta sen jälkeläisten keskuudessa. Ajattele siksi, miten hehkuvasti ”ylhäällä olevaa Jerusalemia” kuvaillaan. Porttien kallisarvoiset kivet, arvokas ”kova laasti”, perustukset ja vielä rajatkin viittaavat erään selitysteoksen mukaan ”kauneuteen, loistoon, puhtauteen, voimaan ja lujuuteen”. Mikä johtaisi voidellut kristityt näin turvalliseen ja siunaukselliseen tilaan?

23. a) Miten voideltuihin kristittyihin on vaikuttanut viimeisinä päivinä se, että he ovat olleet ”Jehovan opettamia”? b) Missä mielessä Jumalan kansaa on siunattu ”ihastuttavista kivistä” tehdyillä ”rajoilla”?

²³ Johtolanka löytyy 54. luvun jakeesta 13: kaikki tulevat olemaan ”Jehovan opettamia”. Jeesus itse sovelsi tämän jakeen sanat voideltuihin seuraajiinsa (Johannes 6:45). Profeetta Daniel ennusti, että ”lopun aikana” voideltuja siunattaisiin runsaasti tosi tiedolla ja hengellisellä ymmärtäväisyydellä (Daniel 12:3, 4). Tällaisen ymmärtäväisyyden ansiosta he ovat voineet johtaa historian huomattavinta opetuskampanjaa ja levittää jumalallista opetusta koko maapallolle (Matteus 24:14). Samanaikaisesti he ovat tämän ymmärtäväisyyden avulla kyenneet erottamaan tosi uskonnon väärästä. Jesajan 54:12 mainitsee ”ihastuttavista kivistä” tehdyt ”rajat”. Vuodesta 1919 lähtien Jehova on antanut voidelluille aina vain selvemmän käsityksen niistä rajoista – hengellisistä rajalinjoista – jotka erottavat heidät väärästä uskonnosta ja maailman jumalattomista aineksista (Hesekiel 44:23; Johannes 17:14; Jaakobin kirje 1:27). Heidät on siis erotettu Jumalan omaksi kansaksi (1. Pietarin kirje 2:9).

24. Miten voimme pitää huolen siitä, että saamme opetusta Jehovalta?

²⁴ Niinpä jokaisen meistä on hyvä kysyä itseltään: saanko minä opetusta Jehovalta? Emme saa sitä automaattisesti. Meidän on nähtävä vaivaa. Jos luemme Jumalan sanaa säännöllisesti ja mietimme sitä ja jos otamme vastaan opetusta lukemalla ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” julkaisemaa raamatullista kirjallisuutta sekä valmistautumalla kristillisiin kokouksiin ja olemalla niissä läsnä, me tosiaan saamme opetusta Jehovalta (Matteus 24:45–47). Jos pyrimme soveltamaan oppimaamme ja pysymme hengellisesti hereillä ja valppaina, jumalallinen opetus saa meidät erottumaan tämän jumalattoman maailman ihmisistä (1. Pietarin kirje 5:8, 9). Mikä vielä parempaa, se auttaa meitä ’lähestymään Jumalaa’ (Jaakobin kirje 1:22–25; 4:8).

25. Mitä Jumalan lupaus rauhasta merkitsee hänen nykyiselle kansalleen?

²⁵ Jesajan profetia osoittaa myös, että voideltuja siunataan runsaalla rauhalla. Merkitseekö tämä sitä, ettei heitä vastaan koskaan hyökätä? Ei, mutta Jumala vakuuttaa, että tällaiset hyökkäykset eivät tapahdu hänen käskystään eikä hän anna niiden onnistua. Ennustus sanoo: ”’Katso! Minä olen luonut käsityöläisen, joka lietsoo puuhiilen tulta ja tuottaa työnään aseen. Minä olen myös luonut turmelijan tuhoamistyöhön. Mikään ase, joka valmistetaan sinua vastaan, ei menesty, ja jokaiselle kielelle, joka nousee tuomiolle sinua vastaan, sinä langetat tuomion. Tämä on Jehovan palvelijoiden perintöomaisuus, ja heidän vanhurskautensa on minulta’, lausuu Jehova.” (Jesaja 54:16, 17.)

26. Miksi on rauhoittavaa tietää, että Jehova on koko ihmiskunnan Luoja?

²⁶ Jehova muistuttaa palvelijoitaan toistamiseen tässä luvussa siitä, että hän on Luoja. Hän sanoi aiemmin vertauskuvalliselle vaimolleen, että hän on sen ”Suuri Tekijä”. Nyt hän sanoo olevansa kaikkien ihmisten Luoja. Jakeessa 16 kuvaillaan metallityöntekijää, joka lietsoo ahjonsa hiillosta valmistaessaan tuhon aseitaan, sekä soturia, ”tuhoamistyöhön” tarkoitettua ”turmelijaa”. Tällaiset miehet voivat näyttää pelottavilta toisten ihmisten silmissä, mutta miten he voisivat lainkaan toivoa pääsevänsä voitolle Luojastaan? Vaikka siis Jehovan kansaa vastaan hyökkäisivät tämän maailman vahvimmatkin joukot, niillä ei ole mahdollisuutta saavuttaa lopullista menestystä. Miksi ei?

27, 28. Mistä voimme olla varmoja näinä levottomina aikoina, ja mistä tiedämme, että Saatanan meitä vastaan suunnatut hyökkäykset osoittautuvat tehottomiksi?

²⁷ Turmeleva hyökkäys Jumalan kansaa ja heidän hengessä ja totuudessa suorittamaansa palvontaa vastaan on takanapäin (Johannes 4:23, 24). Jehova salli Suuren Babylonin tehdä yhden hyökkäyksen, jolla saavutettiin tilapäistä menestystä. ”Ylhäällä oleva Jerusalem” joutui hetken katselemaan, kuinka sen jälkeläiset vaiennettiin lähes täysin, kun maanpäällinen saarnaamistyö pysähtyi käytännöllisesti katsoen kokonaan. Tämä ei enää toistu! Nyt se riemuitsee pojistaan, sillä he ovat hengellisessä mielessä voittamattomia (Johannes 16:33; 1. Johanneksen kirje 5:4). Heitä vastaan on totisesti valmistettu aseita, ja lisää tullaan valmistamaan (Ilmestys 12:17). Mutta ne eivät ole menestyneet eivätkä menesty vastaisuudessakaan. Saatanalla ei ole asetta, joka voisi tehdä lopun voideltujen ja heidän tovereittensa uskosta ja palavasta innosta. Tämä hengellinen rauha on ”Jehovan palvelijoiden perintöomaisuus”, eikä kukaan voi siksi riistää sitä heiltä (Psalmit 118:6; Roomalaisille 8:38, 39).

²⁸ Mikään, mitä Saatanan maailma voi tehdä, ei tule koskaan lopettamaan sitä Jumalan työtä ja horjumatonta puhdasta palvontaa, jota hänen vihkiytyneet palvelijansa suorittavat. ”Ylhäällä olevan Jerusalemin” voidellut jälkeläiset ovat saaneet paljon lohtua tästä vakuutuksesta, ja niin on suuri joukkokin. Mitä enemmän saamme tietää Jehovan taivaallisesta järjestöstä ja sen kanssakäymisestä hänen maanpäällisten palvojiensa kanssa, sitä vahvemmaksi uskomme tulee. Niin kauan kuin uskomme on vahva, Saatanan aseet osoittautuvat hyödyttömiksi meitä vastaan käytävässä taistelussa!

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 218, 219]

Abrahamin perhe – profeetallinen esikuva

Apostoli Paavali selitti, että Abrahamin perhe palvelee vertauskuvallisena näytelmänä, profeetallisena esikuvana Jehovan suhteesta taivaalliseen järjestöönsä ja Mooseksen lain alaiseen maanpäälliseen Israelin kansakuntaan (Galatalaisille 4:22–31).

Abraham edustaa perheenpäänä Jehova Jumalaa. Abrahamin halukkuus uhrata rakas poikansa Iisak uhriksi kuvaa Jehovan halukkuutta uhrata oma rakas Poikansa uhriksi ihmiskunnan syntien puolesta (1. Mooseksen kirja 22:1–13; Johannes 3:16).

Saara kuvaa Jumalan taivaallista ”vaimoa”, hänen henkiluomuksista koostuvaa järjestöään. On osuvaa sanoa tätä taivaallista järjestöä Jehovan vaimoksi, sillä se on läheisesti tekemisissä Jehovan kanssa, alistuu hänen johtoasemaansa ja on täydessä yhteistoiminnassa hänen tarkoitustensa toteuttamisessa. Sitä kutsutaan myös ”ylhäällä olevaksi Jerusalemiksi” (Galatalaisille 4:26). Sama ”nainen” mainitaan 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä ja kuvataan näyssä Ilmestyksen 12:1–6, 13–17:ssä.

Iisak on esikuva Jumalan vaimon hengellisestä Siemenestä. Se on ensisijaisesti Jeesus Kristus. Aikanaan siihen kuitenkin sisällytettiin myös Kristuksen voidellut veljet, jotka otetaan hengellisiksi pojiksi ja joista tulee Kristuksen perijätovereita. (Roomalaisille 8:15–17; Galatalaisille 3:16, 29.)

Hagar, Abrahamin sivuvaimo, oli orja. Hän kuvaa osuvasti maanpäällistä Jerusalemia, missä vallitsi Mooseksen laki, joka osoitti kaikki siitä kiinni pitävät synnin ja kuoleman orjiksi. Paavali sanoi, että ”Hagar tarkoittaa – – Siinaita, Arabiassa olevaa vuorta”, koska lakiliitto saatettiin siellä voimaan. (Galatalaisille 3:10, 13; 4:25.)

Ismael, Hagarin poika, kuvaa ensimmäisen vuosisadan juutalaisia, Jerusalemin poikia, jotka olivat edelleen Mooseksen lain orjuudessa. Niin kuin Ismael vainosi Iisakia, niin nuo juutalaisetkin vainosivat kristittyjä, jotka olivat kuvaannollisen Saaran, ”ylhäällä olevan Jerusalemin”, voideltuja poikia. Ja aivan kuten Abraham lähetti Hagarin ja Ismaelin pois, Jehovakin hylkäsi lopulta Jerusalemin ja sen kapinalliset pojat. (Matteus 23:37, 38.)

[Kuva s. 220]

Kun Jeesus oli kastettu, hänet voideltiin pyhällä hengellä ja Jesajan 54:1 alkoi täyttyä merkittävimmällä tavallaan

[Kuva s. 225]

Jehova kätki kasvonsa Jerusalemilta ”vain hetkeksi”

[Kuvat s. 231]

Voivatko soturi ja metallityöntekijä päästä voitolle Luojastaan?