Luottamus voi palautua!

VAIKKA nykyinen luottamuspula on ”viimeisten päivien” tunnusmerkki, luottamuksen puute ilmeni jo tuhansia vuosia sitten (2. Timoteukselle 3:1). Se tuli esiin varsin yllättävässä paikassa – paratiisissa. Tuosta paikasta sanotaan Raamatussa: ”Jumala istutti puutarhan Eedeniin, itään päin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka hän oli muodostanut. Siksi Jehova Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi, ja myös elämän puun keskelle puutarhaa sekä hyvän ja pahan tiedon puun.” (1. Mooseksen kirja 2:8, 9.)

Myöhemmät jakeet luovat valoa näiden jakeiden merkitykseen nykyisen luottamuspulan kannalta. Niissä kerrotaan: ”Jehova Jumala antoi ihmiselle myös tämän käskyn: ’Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.’” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Oliko Aadamilla mitään syytä epäillä Jehovan sanoja?

Kertomus jatkuu: ”Mutta käärme osoittautui varovaisimmaksi kaikista kedon villieläimistä, jotka Jehova Jumala oli tehnyt. Niinpä se alkoi sanoa naiselle: ’Onko tosiaan niin, että Jumala on sanonut: te ette saa syödä jokaisesta puutarhan puusta?’ Tähän nainen sanoi käärmeelle: ’Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmää. Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: ”Ette saa syödä siitä ettekä saa koskea siihen, ettette kuolisi.”’ Tähän käärme sanoi naiselle: ’Ette suinkaan kuole. Sillä Jumala tietää, että juuri sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne todella avautuvat ja te tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala, niin että tiedätte hyvän ja pahan.’ Nainen näki nyt, että puussa oli hyvää ravintoa ja että silmät kaipasivat sitä, niin, puu oli haluttava katsella. Siksi hän otti sen hedelmää ja söi sitä. Jälkeenpäin hän antoi myös miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin söi sitä.” (1. Mooseksen kirja 3:1–6.)

Jättäessään Jumalan selvän varoituksen huomiotta Aadam ja Eeva osoittivat epäluottamusta Jehovaa kohtaan. He ilmensivät samanlaista asennetta kuin Jumalan vastustaja Saatana, joka oli puhunut Eevalle kirjaimellisen käärmeen välityksellä. Saatana ei luottanut Jehovan tapaan hallita. Tämä yhdessä ylpeän, kunnianhimoisen sydämen kanssa sai hänet kapinoimaan Jumalaa vastaan ja eksyttämään ihmiset samalle tielle. Hänen vaikutuksestaan nämä alkoivat ajatella, ettei Jumalaan voinut luottaa.

Seurauksena jännittyneet välit

Olet saattanut panna merkille, että ystävyyden säilyttäminen on vaikeaa niille, jotka eivät luota toisiin. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. elänyt roomalainen kirjailija Publilius Syrus kirjoitti: ”Vain luottamus pitää ystävyyden koossa.” Kapinallisella teollaan Aadam ja Eeva osoittivat, etteivät he luottaneet Jumalaan. Siksi Jumalalla ei varmasti ollut mitään syytä luottaa heihin. Luottamuksen näin romahdettua nuo ensimmäiset ihmiset menettivät Jumalan ystävyyden. Mikään ei viittaa siihen, että Jehova olisi enää koskaan puhunut heille tuomittuaan heidät heidän kapinastaan.

Aadamin ja Eevan keskinäinenkin suhde kärsi. Jehova varoitti Eevaa: ”Kivulla sinä synnytät lapsia, ja mieheesi on sinun halusi, ja hän hallitsee sinua.” (1. Mooseksen kirja 3:16.) Vuoden 1992 kirkkoraamattu sanoo: ”Hän pitää sinua vallassaan.” Sen sijaan että Aadam olisi käyttänyt johtoasemaansa rakkaudellisesti, kuten Jumala oli halunnut, hänestä tuli nyt vaimonsa herra, joka piti tätä vallassaan.

Syntiin lankeamisen jälkeen Aadam yritti vierittää syyn tapahtuneesta vaimonsa niskoille. Aadamin mielestä juuri Eevan toiminta johti siihen, että heidät häädettiin täydellisestä puutarhasta maan koskemattomille alueille ja heidän osanaan olisi raataa kaikkea muuta kuin ihanteellisissa oloissa ennen kuin he palaisivat tomuun (1. Mooseksen kirja 3:17–19). Voimme hyvin kuvitella, että tämä aiheutti kitkaa noiden kahden välillä. Aadam on voinut reagoida voimakkaasti ja ilmoittaa, ettei hän enää koskaan kuuntelisi Eevaa. Hänellä on ehkä mielestään ollut täysi syy sanoa tälle jotain siihen tapaan, että tästä lähtien hän itse olisi se, joka määrää. Eeva taas on saattanut nähdä, että Aadam oli epäonnistunut tehtävässään perheen päänä, ja siksi menettänyt luottamuksen mieheensä. Joka tapauksessa osoittamalla epäluottamusta Jumalaa kohtaan ihmiset menettivät hänen ystävyytensä ja vahingoittivat keskinäistä suhdettaan.

Keneen voimme luottaa?

Kaikki eivät ansaitse luottamustamme, kuten Aadamin ja Eevan esimerkki osoittaa. Mistä tiedämme, kuka sen ansaitsee ja kuka ei?

Psalmissa 146:3 neuvotaan: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu.” Ja Jeremian 17:5–7:ssä sanotaan: ”Kirottu on se voimakas mies, joka panee luottamuksensa ihmiseen ja todellisuudessa tekee lihan käsivarrekseen ja jonka sydän kääntyy pois Jehovasta.” Toisaalta ”siunattu on se voimakas mies, joka panee luottamuksensa Jehovaan ja jonka turva Jehovasta on tullut”.

Ihmisiin luottaminen ei tietenkään aina ole väärin. Nämä raamatunkohdat vain tähdentävät sitä, että Jumala on aina luottamuksen arvoinen, mutta epätäydellisiin ihmisiin luottaminen voi joskus johtaa onnettomuuteen. Esimerkiksi sellaisia ihmisiä odottaa pettymys, jotka uskovat ihmisten saavan aikaan sen, mihin vain Jumala pystyy – tuomaan pelastuksen sekä täyden rauhan ja turvallisuuden (Psalmit 46:9; 1. Tessalonikalaisille 5:3).

Todellisuudessa ihmiset instituutioineen ansaitsevat luottamuksen ainoastaan siinä määrin kuin he toimivat sopusoinnussa Jumalan tarkoitusten kanssa ja noudattavat jumalisia periaatteita. Jos siis haluamme herättää toisissa luottamusta itseämme kohtaan, meidän täytyy puhua totta sekä olla rehellisiä ja luotettavia (Sananlaskut 12:19; Efesolaisille 4:25; Heprealaisille 13:18). Ainoastaan silloin, kun käyttäydymme Raamatun periaatteiden mukaisesti, on toisilla syytä luottaa meihin ja tuo luottamus koituu keskinäiseksi vahvistukseksi ja rohkaisuksi.

Luottamus palautuu

Jehovan todistajilla on lujat perusteet luottaa Jumalaan ja kannustaa toisia samaan. Jehova on uskollinen, ja häneen voi aina luottaa sellaisena, joka tekee niin kuin sanoo, sillä ”Jumalan on mahdotonta valehdella”. Rakkauden Jumalaan pantu luottamus ei milloinkaan tuota pettymystä. (Heprealaisille 6:18; Psalmit 94:14; Jesaja 46:9–11; 1. Johanneksen kirje 4:8.)

Niillä ihmisillä, joita yhdistää luottamus Jehovaan ja jotka elävät hänen periaatteittensa mukaan, on voimakas vaikutin osoittaa luottamusta toinen toistaan kohtaan. Luottamuspulasta kärsivässä maailmassa on suuri ilo löytää luotettavia ihmisiä! Kuvittele, miten erilainen maailma olisikaan, jos voisimme luottaa täysin siihen, mitä muut sanovat tai tekevät. Jumalan lupaamassa tulevassa uudessa maailmassa näin tulee olemaan. Minkäänlaista luottamuspulaa ei synny enää koskaan!

Haluaisitko elää silloin? Jos haluat, Jehovan todistajat kehottavat sinua lujittamaan luottamustasi Jumalaan ja hänen lupauksiinsa siten, että hankit lisää tietoa siitä, mitä hän vaatii antaakseen elämän. Raamatun tutkiminen tarjoaa todisteita siitä, että Jumala on olemassa, että hän on kiinnostunut ihmiskunnan hyvinvoinnista ja että hän ryhtyy pian toimiin korjatakseen maailman ongelmat Valtakuntansa välityksellä. Miljoonat ihmiset ovat oppineet luottamaan Jumalaan ja hänen Sanaansa, Raamattuun. Jehovan todistajat esittelevät sinulle mielellään julkiseen palvelukseensa kuuluvan raamatuntutkistelukurssin, jonka voi saada maksutta. Lisää tietoa saat myös kirjoittamalla tämän lehden julkaisijoille.

[Huomioteksti s. 5]

Epäluottamus Jumalaa kohtaan vahingoittaa ihmissuhteita

[Huomioteksti s. 6]

Ihmiset ovat luottamuksen arvoisia vain siinä määrin kuin he toimivat sopusoinnussa jumalisten periaatteiden kanssa