NISKA, KAULA

Kaula on ruumiinosa, joka yhdistää ihmisen tai eläimen pään vartaloon; niska on kaulan takaosa. Niskaa tarkoittavat heprean sanat korostavat ilmeisesti sitä kaularangan rakenteellista piirrettä, että se voi taittua tai murtua (2Mo 13:13; 1Sa 4:18). Raamatussa sanoja ”niska” ja ”kaula” käytetään usein kuvaannollisesti.

Heprean kielessä sellaisen, joka pakeni tappion jälkeen, sanottiin kirjaimellisesti kääntävän viholliselleen ”niskansa”, ts. kaulansa selkäpuolen (vrt. Jos 7:8). Näin ollen se, että ’jonkun käsi oli hänen vihollistensa niskassa’, merkitsi sitä, että hän oli kukistanut tai alistanut heidät (1Mo 49:8; 2Sa 22:41; Ps 18:40). Samanlainen merkitys on sillä, että egyptiläisissä ja assyrialaisissa muistomerkeissä hallitsijoiden kuvataan taisteluissa tallaavan vihollistensa niskaa. Samaan tapaan Joosua käski armeijansa komentajia: ”Astukaa esiin. Pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.” (Jos 10:24.)

Jonkun niskassa oleva ies kuvasi orjuutta tai alistumista (1Mo 27:40; Jer 30:8; Ap 15:10). Usein esiintyvät ilmaukset ”jäykkäniskainen” ja ”niskan jäykistäminen” edustavat kapinallista ja uppiniskaista henkeä. Raamatussa varoitetaan, että ”mies, jota toistuvasti ojennetaan mutta joka jäykistää niskansa, murskataan äkkiä, eikä parannusta ole”. (San 29:1; 5Mo 9:6, 13; 31:27; 2Ku 17:14; Ps 75:5; Jes 48:4.)

Vanhempien antaman kurin ja heidän valtansa merkitystä (ja sitä kautta Jumalan käskyjen ja lakien verratonta arvoa) tähdennetään kehotuksella ’kietoa ne kaulaansa’, jossa pidettiin kauniita ja kallisarvoisia koristeita (San 1:8, 9; 3:1–3; 6:20, 21). Se, että joku kävelee kaula kenossa, voi olla osoitus pöyhkeydestä (Jes 3:16).

Kurkku. ’Kurkkua’ tarkoittava heprean sana viittaa ilmeisesti siihen kaulan osaan, missä nielu ja kurkunpää (äänielin) sijaitsevat (Ps 149:6; Jer 2:25). Raamatussa sanotaan valehtelevista ja verta vuodattavista jumalattomista: ”Heidän suussaan ei ole mitään luotettavaa, heidän – – kurkkunsa on avoin hauta.” (Ps 5:9; Ro 3:13.)