LAKIS

Juudan kaupunki Sefelassa (Jos 15:21, 33, 39). Lakisin ajatellaan olevan Tell ed-Duweir (Tel Lakhish), laaksojen ympäröimä rauniokumpu, joka sijaitsee n. 24 km Hebronista länteen. Tämä paikka sijaitsi muinoin strategisesti tärkeässä kohdassa Jerusalemista Egyptiin johtavan päätien varrella. Yhteen aikaan kaupungin pinta-ala oli n. 8 ha ja siellä oli ehkä 6000–7500 asukasta.

Israelin valloittaessa Kanaania Lakisin kuningas Jafia hyökkäsi neljän muun kuninkaan kanssa Gibeonin kaupunkia vastaan, joka oli tehnyt rauhan Joosuan kanssa (Jos 10:1–5). Vastaukseksi Gibeonin avunpyyntöön israelilaisarmeija lähti Gilgalista koko yön kestävälle marssille. Jehovan avulla israelilaiset kukistivat kanaanilaisliittoutuman, sulkivat kuninkaat loukkuun erääseen luolaan ja sitten teloittivat heidät. (Jos 10:6–27; 12:11.) Myöhemmin Lakisin kaupunki valloitettiin alle kaksi päivää kestäneen taistelun jälkeen ja sen asukkaat surmattiin. Myös Geserin kuningas Horam, joka oli tullut Lakisin avuksi, kärsi tappion. (Jos 10:31–35.)

Jotkut arkeologit yhdistävät Israelin Lakisia vastaan tekemän sotaretken paksuun tuhkakerrokseen, joka löydettiin Tell ed-Duweirista; samasta paikasta löydettiin mm. Ramseksen skarabee. Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, että kaupunki olisi poltettu, kuten todetaan Jerikosta (Jos 6:24, 25), Aista (Jos 8:28) ja Hasorista (Jos 11:11). Joosuan 11:13 näyttää pikemminkin osoittavan, että israelilaiset polttivat ”omilla kummuillaan olevia kaupunkeja” vain harvoin. Siksi ei ole mitään raamatullisia perusteita uskoa sen tuhon, josta tuhkakerros on peräisin, tapahtuneen Joosuan päivinä ja sitten ajoittaa israelilaisten Kanaanin-valloitusta sen mukaan. Ei tule myöskään unohtaa, ettei voida olla täysin varmoja siitä, kenelle Ramsekselle skarabee on kuulunut. Ainakin yksi arkeologi sanoi skarabeen kuuluneen Ramses III:lle, joten hänen mukaansa filistealaiset tuhosivat Lakisin 1100-luvulla eaa.

Rehabeamin hallituskaudella (997–981 eaa.) Lakisia vahvistettiin sotilaallisesti (2Ai 11:5–12). Myöhemmin, n. 830 eaa., kuningas Amasja yritti paeta salaliittolaisia Lakisiin, mutta häntä ajettiin takaa ja hänet surmattiin siellä (2Ku 14:19; 2Ai 25:27).

Sanherib piirittää. Assyrian kuningas Sanherib piiritti Lakisia 732 eaa. Hän lähetti sieltä rabsaken, tartanin ja rabsarisin suuri sotajoukko mukanaan Jerusalemiin, jotta kuningas Hiskia olisi saatu antautumaan. Sanherib uhmasi Jehovaa pääedustajansa rabsaken välityksellä ja lähetti myöhemmin sanansaattajien mukana Jerusalemiin vielä pilkka- ja uhkauskirjeitä, joiden tarkoitus oli saada Hiskia antautumaan. Tämä Jehova Jumalan uhmaaminen johti lopulta siihen, että Jumalan enkeli tuhosi 185000 assyrialaissoturia yhdessä yössä. (2Ku 18:14, 17–35; 19:8–13, 32–35; Jes 36:1–20; 37:8–13, 33–36.)

Ninivessä sijainneesta Sanheribin palatsista peräisin oleva kuva Lakisin piirityksestä osoittaa, että kaupunkia ympäröi kaksoismuuri, jossa oli säännöllisin välein torneja, ja että palmut, viiniköynnökset ja viikunapuut kukoistivat ympäröivillä kukkuloilla. Kuvaan, jossa Sanherib ottaa vastaan Lakisista saatua sotasaalista, liittyy seuraava teksti: ”Sanherib, maailman kuningas, Assyrian kuningas, istui nimedu-valtaistuimelle ja kävi läpi Lakisista (La-ki-su) (otetun) saaliin.” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. B. Pritchard, 1974, s. 288.)

Babylonialaiset valloittavat. Kun babylonialaiset Nebukadnessarin johdolla vyöryivät Juudaan (609–607 eaa.), Lakis ja Aseka olivat kaksi viimeistä linnoitettua kaupunkia, jotka kukistuivat ennen Jerusalemin valloitusta (Jer 34:6, 7). Ns. Lakisin kirjeet (jotka on kirjoitettu saviastian kappaleille ja joista 18 löydettiin Tell ed-Duweirista 1935 ja kolme muuta 1938) näyttävät kytkeytyvän tähän aikaan. Kirjeessä nro IV, joka on ilmeisesti lähetetty joltain etuvartioasemalta Lakisissa olleelle sotapäällikölle, sanotaan mm.: ”Me tarkkailemme Lakisin merkkejä kaikkien niiden viitteiden mukaan, jotka herrani on antanut, sillä me emme voi nähdä Asekaa.” Tämä viesti antaa ymmärtää, että Aseka oli jo vallattu, joten sieltä ei saatu mitään merkkejä. Lisäksi on kiinnostavaa, että melkein kaikissa Lakisin kirjeissä, joita pystytään lukemaan, on seuraavansisältöiset sanat: ”Suokoon יהוה [Jahwe tai Jehova] herrani kuulla juuri tänä päivänä hyviä uutisia!” (Lakisin ostrakon IV.) Tämä ilmaisee, että Jumalan nimeä käytettiin tuohon aikaan yleisesti. (Ancient Near Eastern Texts s. 322.)

Juudan ja Jerusalemin 70-vuotisen autioituksen jälkeen kotimaahansa palaavat juutalaispakkosiirtolaiset asettuivat jälleen asumaan Lakisiin (Ne 11:25, 30).

Profeetallinen maininta. Miikan 1:13:ssa Lakisille sanotaan profeetallisesti: ”Kiinnitä vaunut hevosvaljakkoon, oi Lakisin asujatar. Synnin alku hän oli Siionin tyttärelle, sillä sinusta on löydetty Israelin kapinat.” Nämä sanat liittyvät laajempaan tappiokuvaukseen, ja niissä Lakisia kehotetaan nähtävästi valmistautumaan pakoon. Lakisin ”synnistä” ei puhuta muualla Raamatussa. Ehkä jokin Jerusalemissa käyttöön otettu epäjumalanpalveluksen muoto oli alkuisin Lakisista. Tai tämä synti liittyi mahdollisesti siihen, että Juuda oli pannut luottamuksensa hevosiin ja vaunuihin, jotka oli saatettu tuoda Lakisiin Egyptistä.