Onnellisia siitä, että Jehova osoittaa meille tiensä

”Tosi Jumala – täydellinen on hänen tiensä; mitä Jehova on sanonut, se on puhdistettua.” (2. SAMUELIN KIRJA 22:31)

1, 2. a) Mikä kuuluu kaikkien ihmisten perustarpeisiin? b) Kenen esimerkkiä meidän on hyvä jäljitellä?

KAIKKIEN ihmisten perustarpeisiin kuuluu tarve saada opastusta. Me tosiaankin tarvitsemme apua selviytyäksemme elämän eri tilanteista. Jehova on kyllä antanut meille järjen ja omantunnon auttamaan meitä erottamaan oikean väärästä. Mutta jotta omatuntomme olisi luotettava opas, sitä täytyy valmentaa. (Heprealaisille 5:14.) Ja voidaksemme tehdä hyviä ratkaisuja mielemme tarvitsee oikeaa tietoa ja myös valmennusta tuon tiedon arvioimisessa (Sananlaskut 2:1–5). Tästäkään huolimatta ratkaisumme eivät elämän epävarmuuden vuoksi ehkä johda haluttuun tulokseen (Saarnaaja 9:11). Meillä itsellämme ei ole luotettavaa keinoa saada selville, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

² Näistä ja monista muista syistä profeetta Jeremia kirjoitti: ”Tiedän hyvin, oi Jehova, ettei ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Jeesus Kristus, suurin koskaan elänyt ihminen, otti vastaan ohjausta. Hän sanoi: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla.” (Johannes 5:19.) Siksi on todella viisasta jäljitellä Jeesusta ja etsiä Jehovalta apua askeleittemme ohjaamiseen! Kuningas Daavid lauloi: ”Tosi Jumala – täydellinen on hänen tiensä; mitä Jehova on sanonut, se on puhdistettua. Hän on kilpenä kaikille häneen turvautuville.” (2. Samuelin kirja 22:31.) Jos emme nojaudu omaan viisauteemme, vaan pyrimme vaeltamaan Jehovan tietä, saamme täydellistä opastusta. Jumalan tien hylkääminen johtaa onnettomuuteen.

Jehova osoittaa tien

3. Miten Jehova opasti Aadamia ja Eevaa, ja millaisia tulevaisuudennäkymiä hän tarjosi heille?

³ Tarkastellaanpa Aadamin ja Eevan tapausta. Vaikka he olivat synnittömiä, he tarvitsivat ohjausta. Jehova ei jättänyt Aadamia suunnittelemaan itse kaikkea kauniissa Eedenin puutarhassa. Sen sijaan Jumala antoi hänelle työtä tehtäväksi. Ensiksi Aadamin piti antaa nimet eläimille. Sitten Jehova antoi Aadamille ja Eevalle pitkän aikavälin tavoitteita. Heidän piti alistaa maa, täyttää se jälkeläisillään ja huolehtia maapallon eläimistä. (1. Mooseksen kirja 1:28.) Tämä olisi suunnaton tehtävä, mutta lopputuloksena olisi maailmanlaajuinen paratiisi, joka olisi täynnä täydellisiä, eläinkunnan kanssa sopusoinnussa eläviä ihmisiä. Miten suurenmoinen tulevaisuudennäkymä! Lisäksi kun Aadam ja Eeva vaeltaisivat uskollisesti Jehovan tietä, heillä olisi viestintäyhteys häneen (vrt. 1. Mooseksen kirja 3:8). Todella ihmeellinen etu: kestävä, henkilökohtainen suhde Luojaan!

4. Miten Aadam ja Eeva ilmaisivat luottamuksen ja uskollisuuden puutetta ja millaisin tuhoisin seurauksin?

⁴ Jehova kielsi ensimmäistä ihmisparia syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta, joka oli Eedenissä, ja tämä soi heille heti tilaisuuden osoittaa tottelevaisuutensa – halunsa vaeltaa Jehovan tietä (1. Mooseksen kirja 2:17). Pian tuo tottelevaisuus pantiin kuitenkin koetukselle. Kun Saatana tuli esittämään petollisia sanojaan, Aadamin ja Eevan piti osoittaa uskollisuutta Jehovaa kohtaan ja luottaa Hänen lupauksiinsa, mikäli he halusivat pysyä tottelevaisina. Valitettavasti heiltä puuttui uskollisuutta ja luottamusta. Kun Saatana tarjosi Eevalle riippumattomuutta ja syytti väärin Jehovaa valehtelemisesta, Eeva tuli petetyksi ja hän oli tottelematon Jumalalle. Aadam seurasi Eevaa syntiin. (1. Mooseksen kirja 3:1–6; 1. Timoteukselle 2:14.) Se aiheutti heille suunnattomat menetykset. Jehovan tietä vaeltaminen olisi tuonut heille alati kasvavaa iloa heidän täyttäessään edistyvästi hänen tahtonsa. Nyt heidän elämänsä oli sen sijaan täynnä pettymyksiä ja tuskaa, kunnes he kuolivat (1. Mooseksen kirja 3:16–19; 5:1–5).

5. Mikä on Jehovan kauaskantoinen tarkoitus, ja miten hän auttaa uskollisia ihmisiä näkemään sen toteutumisen?

⁵ Jehova ei kuitenkaan muuttanut tarkoitustaan, jonka mukaan maa olisi jonakin päivänä täydellisten, synnittömien ihmisten paratiisikoti (Psalmit 37:11, 29). Eikä hän ole koskaan jättänyt antamatta täydellistä opastusta niille, jotka vaeltavat hänen tietään ja toivovat näkevänsä tuon lupauksen toteutumisen. Niille meistä, joilla on korvat kuulla, Jehovan ääni takaamme sanoo: ”Tässä on tie. Kulkekaa sitä.” (Jesaja 30:21.)

Jotkut vaelsivat Jehovan tietä

6. Ketkä kaksi entisaikojen miestä vaelsivat Jehovan tietä ja millaisin tuloksin?

⁶ Raamatun kertomuksen mukaan vain vähemmistö Aadamin ja Eevan jälkeläisistä vaelsi Jehovan tietä. Abel oli näistä ensimmäinen. Vaikka hän kohtasi ennenaikaisen kuoleman, hän kuoli Jehovan suosiossa, ja siksi häntä odottaa varmasti osallisuus ’vanhurskaiden ylösnousemukseen’ Jumalan määräaikana (Apostolien teot 24:15). Hän tulee näkemään, miten Jehovan suurenmoinen tarkoitus maan ja ihmiskunnan suhteen lopulta täyttyy (Heprealaisille 11:4). Toinen Jehovan tietä vaeltanut oli Hanok, jonka ennustus tämän asiainjärjestelmän lopullisesta lopusta on säilynyt Juudaan kirjeessä (Juudaan kirje 14, 15). Myöskään Hanok ei elänyt niin pitkään kuin hänelle olisi ollut mahdollista (1. Mooseksen kirja 5:21–24). Silti ”hän sai todistuksen, että hän oli miellyttänyt Jumalaa hyvin” (Heprealaisille 11:5). Hänen poistuessaan maalliselta näyttämöltä hänellä samoin kuin Abelillakin oli varma ylösnousemustoivo, ja hän tulee olemaan niiden joukossa, jotka näkevät Jehovan tarkoitusten täyttymisen.

7. Miten Nooa perheineen osoitti uskollisuutta ja luottamusta Jehovaa kohtaan?

⁷ Kun vedenpaisumusta edeltänyt maailma vajosi syvemmälle jumalattomuuteen, Jehovan totteleminen koetteli yhä enemmän uskollisuutta. Tuon maailman lähetessä loppuaan vain yhden pienen ryhmän havaittiin vaeltavan Jehovan tietä. Nooa perheineen kuunteli Jumalaa ja luotti hänen sanoihinsa. He toteuttivat uskollisesti eteensä asetetut tehtävät eivätkä antaneet vetää itseään mukaan noiden päivien maailman jumalattomiin tapoihin. (1. Mooseksen kirja 6:5–7, 13–16; Heprealaisille 11:7; 2. Pietarin kirje 2:5.) Me voimme olla kiitollisia heidän uskollisesta ja luottavaisesta tottelevaisuudestaan. Sen ansiosta he säilyivät elossa vedenpaisumuksesta ja heistä tuli esivanhempiamme. (1. Mooseksen kirja 6:22; 1. Pietarin kirje 3:20.)

8. Mitä sisältyi Jumalan tietä vaeltamiseen Israelin kansakunnan osalta?

⁸ Aikanaan Jehova teki liiton uskollisen Jaakobin jälkeläisten kanssa, ja heistä tuli hänen erikoiskansansa (2. Mooseksen kirja 19:5, 6). Jehova ohjasi liittokansaansa kirjoitetun Lain ja papiston sekä profeettojen kautta antamansa jatkuvan opastuksen välityksellä. Israelilaisista kuitenkin riippui, noudattivatko he tuota ohjausta. Jehova pani profeettansa sanomaan israelilaisille: ”Katsokaa, minä panen eteenne tänään siunauksen ja kirouksen: siunauksen, jos te tottelette Jehovan, Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänään teille annan, ja kirouksen, jos ette tottele Jehovan, Jumalanne, käskyjä vaan poikkeatte siltä tieltä, josta minä tänään annan teille käskyn, ja kuljette muiden jumalien perässä, joita ette ole tunteneet.” (5. Mooseksen kirja 11:26–28.)

Miksi jotkut hylkäsivät Jehovan tien

9, 10. Millaisen tilanteen vuoksi israelilaisten piti luottaa Jehovaan ja kehittää uskollisuutta häntä kohtaan?

⁹ Samoin kuin oli Aadamin ja Eevan laita, myös israelilaisten piti luottaa Jehovaan ja olla uskollisia häntä kohtaan pysyäkseen tottelevaisina. Israel oli pieni kansakunta, jonka ympärillä oli riidanhaluisia naapureita. Lounaassa olivat Egypti ja Etiopia, koillisessa Syyria ja Assyria. Aivan lähellä olivat Filistea, Ammon, Moab ja Edom. Jossakin vaiheessa jokainen näistä osoittautui Israelin viholliseksi. Lisäksi ne kaikki harjoittivat väärää uskontoa, jolle oli ominaista epäjumalien palvonta, astrologia ja joissakin tapauksissa törkeät sukupuolimenot ja julmat lapsiuhrit. Israelin naapurit panivat toivonsa siihen, että heidän jumalansa antaisivat heille suuret perheet, tuottoisat sadot ja voiton sodissa.

¹⁰ Ainoastaan Israel palvoi yhtä Jumalaa, Jehovaa. Hän lupasi heille siunauksia – suuret perheet, runsaat sadot ja turvan heidän vihollisiltaan – jos he tottelisivat hänen lakejaan (5. Mooseksen kirja 28:1–14). Ikävä kyllä monet israelilaiset eivät totelleet niitä. Monet niistä, jotka vaelsivat Jehovan tietä, joutuivat kärsimään uskollisuutensa vuoksi. Joitakuita heidän maanmiehensä jopa kiduttivat, ivasivat, ruoskivat, vangitsivat, kivittivät ja tappoivat. (Apostolien teot 7:51, 52; Heprealaisille 11:35–38.) Millainen koetus sen onkaan täytynyt olla uskollisille! Miksi sitten niin monet harhautuivat Jehovan tieltä? Kaksi seuraavaa esimerkkiä Israelin historiasta auttavat meitä näkemään heidän virheellisen ajattelunsa.

Ahasin huono esimerkki

11, 12. a) Mitä Ahas kieltäytyi tekemästä, kun Syyria uhkasi häntä? b) Mistä kahdesta lähteestä Ahas etsi turvaa?

¹¹ Ahas hallitsi Juudan eteläistä valtakuntaa 700-luvulla eaa. Hänen hallituskautensa ei ollut rauhallinen. Erään kerran Syyria ja Israelin pohjoinen valtakunta liittyivät sotaan häntä vastaan, ja ”hänen sydämensä ja hänen kansansa sydän alkoi vapista” (Jesaja 7:1, 2). Mutta kun Jehova tarjosi tukea ja kehotti Ahasia panemaan hänet koetukselle, Ahas kieltäytyi jyrkästi! (Jesaja 7:10–12.) Se johti siihen, että Juuda hävisi sodan ja kärsi suuren mieshukan (2. Aikakirja 28:1–8).

¹² Vaikka Ahas kieltäytyi panemasta Jehovaa koetukselle, hän ei ollut liian ylpeä pyytääkseen apua Assyrian kuninkaalta. Siitä huolimatta Juuda kärsi edelleen naapureittensa käsissä. Kun Assyriakin kääntyi Ahasia vastaan ja ”aiheutti hänelle ahdinkoa”, kuningas ”alkoi uhrata Damaskoksen jumalille, jotka löivät häntä, ja hän sanoi: ’Koska Syyrian kuninkaiden jumalat auttavat heitä, niin minä uhraan niille, jotta ne auttaisivat minua.’” (2. Aikakirja 28:20, 23.)

13. Mitä Ahas ilmaisi sillä, että hän kääntyi Syyrian jumalien puoleen?

¹³ Eräänä myöhäisempänä ajankohtana Jehova sanoi Israelille: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa. Oi kunpa vain todella kiinnittäisit huomiota minun käskyihini! Silloin rauhastasi tulisi niin kuin virta ja vanhurskaudestasi kuin meren aallot.” (Jesaja 48:17, 18.) Ahasin kääntyminen Syyrian jumalien puoleen ilmaisi, miten kaukana hän oli ’astumisesta sitä tietä, jota hänen tuli vaeltaa’. Kansakuntien ajattelutapa johti hänet täysin harhaan, niin että hän luotti niiden vääriin turvallisuuden lähteisiin Jehovan asemesta.

14. Miksi Ahasilla ei ollut aihetta puolustella itseään, kun hän kääntyi väärien jumalien puoleen?

¹⁴ Kansakuntien jumalat, Syyrian jumalat mukaan luettuina, olivat pitkään osoittautuneet ”arvottomiksi jumaliksi” (Jesaja 2:8). Aiemmin kuningas Daavidin hallituskaudella Jehovan ylemmyys Syyrian jumaliin verrattuna nähtiin selvästi silloin, kun syyrialaisista tuli Daavidin palvelijoita (1. Aikakirja 18:5, 6). Ainoastaan Jehova, ”jumalien Jumala ja herrojen Herra, suuri, mahtava ja pelkoa herättävä Jumala”, voi taata todellisen turvallisuuden (5. Mooseksen kirja 10:17). Ahas kuitenkin käänsi selkänsä Jehovalle ja odotti suojelusta kansakuntien jumalilta. Siitä oli Juudalle tuhoisat seuraukset. (2. Aikakirja 28:24, 25.)

Juutalaiset Jeremian kanssa Egyptissä

15. Millä tavoin juutalaiset, jotka olivat Jeremian päivinä Egyptissä, tekivät syntiä?

¹⁵ Kansansa äärimmäisen uskottomuuden vuoksi Jehova salli vuonna 607 eaa. babylonialaisten tuhota Jerusalemin ja sen temppelin. Kansakunnan enemmistö vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Jotkut jätettiin kuitenkin jäljelle, heidän joukossaan profeetta Jeremia. Kun käskynhaltija Gedalja murhattiin, tämä ryhmä pakeni Egyptiin ja vei Jeremian mukanaan. (2. Kuninkaiden kirja 25:22–26; Jeremia 43:5–7.) Siellä he alkoivat uhrata väärille jumalille. Jeremia puhui vakavasti uskottomille juutalaisille, mutta he olivat itsepäisiä. He kieltäytyivät kääntymästä Jehovan puoleen ja sanoivat, että he suitsuttaisivat uhrisavua ”taivaiden kuningattarelle”. Miksi? Koska näin he ja heidän esi-isänsä olivat tehneet ’Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, kun he saivat kyllikseen leipää ja tulivat hyvin toimeen eivätkä nähneet mitään onnettomuutta’. (Jeremia 44:16, 17.) Lisäksi juutalaiset väittivät: ”Siitä ajasta lähtien, jolloin lakkasimme suitsuttamasta uhrisavua ’taivaiden kuningattarelle’ ja vuodattamasta juomauhreja hänelle, meiltä on puuttunut kaikkea, ja miekan ja nälänhädän välityksellä olemme kohdanneet loppumme.” (Jeremia 44:18.)

16. Miksi Egyptiin menneet juutalaiset olivat järkeilyssään täysin väärässä?

¹⁶ Miten valikoiva muisti voikaan olla! Mitkä olivat tosiasiat? Juutalaiset olivat tosiaan uhranneet väärille jumalille maassa, jonka Jehova oli heille antanut. Joskus, esimerkiksi Ahasin päivinä, he kärsivät tuon luopumuksen vuoksi. Jehova oli kuitenkin ”hidas vihastumaan” liittokansalleen (2. Mooseksen kirja 34:6; Psalmit 86:15). Hän lähetti profeettojaan kehottamaan sitä katumaan. Toisinaan kun kuningas oli uskollinen, Jehova siunasi häntä, ja kansa hyötyi tuosta siunauksesta, vaikka useimmat heistä olivatkin uskottomia (2. Aikakirja 20:29–33; 27:1–6). Miten väärässä nuo Egyptiin menneet juutalaiset olivatkaan väittäessään, että hyvinvointi, josta he olivat nauttineet kotimaassaan, oli tullut heidän vääriltä jumaliltaan!

17. Miksi Juuda menetti maansa ja temppelinsä?

¹⁷ Ennen vuotta 607 eaa. Jehova oli kehottanut Juudan kansaa: ”Totelkaa minun ääntäni, niin minusta on tuleva teidän Jumalanne ja teistä itsestänne tulee minun kansani; ja teidän on vaellettava kaikessa sitä tietä, josta annan teille käskyn, jotta teidän kävisi hyvin.” (Jeremia 7:23.) Juutalaiset menettivät temppelinsä ja maansa nimenomaan siksi, että he kieltäytyivät vaeltamasta ’kaikessa sitä tietä, josta Jehova oli antanut heille käskyn’. Älkäämme me missään tapauksessa tehkö tuota kohtalokasta erehdystä.

Jehova siunaa hänen tietään vaeltavia

18. Mitä Jehovan tietä vaeltavilta vaaditaan?

¹⁸ Jehovan tietä vaeltaminen vaatii nykyään samoin kuin menneisyydessäkin uskollisuutta – päätöstä palvella yksinomaan häntä. Se vaatii luottamusta – täydellistä uskoa siihen, että Jehovan lupaukset ovat luotettavia ja että ne tulevat toteutumaan. Jehovan tietä vaeltaminen vaatii tottelevaisuutta – hänen lakiensa noudattamista niistä poikkeamatta ja hänen korkeiden normiensa pitämistä. ”Jehova on vanhurskas, hän todella rakastaa vanhurskaita tekoja.” (Psalmit 11:7.)

19. Mitä jumalia monet palvovat nykyään ja millaisin seurauksin?

¹⁹ Ahas odotti suojelusta Syyrian jumalilta. Egyptiin menneet israelilaiset toivoivat, että ”taivaiden kuningatar” – muinaisessa Lähi-idässä laajalti palvottu jumalatar – soisi heille aineellista hyvinvointia. Nykyään monet jumalat eivät ole kirjaimellisia epäjumalia. Jeesus varoitti palvelemasta ”rikkautta” ennemmin kuin Jehovaa (Matteus 6:24). Apostoli Paavali puhui ”ahneudesta – – joka on epäjumalanpalvelusta” (Kolossalaisille 3:5). Hän puhui myös niistä, joiden ”jumala on heidän vatsansa” (Filippiläisille 3:19). Raha ja aineellinen kuuluvat tärkeimpiin nykyään palvottaviin jumaliin. Todellisuudessa useimmat – myös monet, joilla on yhteyksiä uskontoon – ’panevat toivonsa epävarmaan rikkauteen’ (1. Timoteukselle 6:17). Palvellessaan näitä jumalia monet tekevät erittäin kovasti työtä, ja jotkut saavat siitä palkkansa: heillä on ensiluokkaiset asunnot, he hankkivat kalliita esineitä ja syövät ylellisiä aterioita. Kaikki eivät kuitenkaan pääse osalliseksi tällaisesta runsaudesta. Ja nekin, jotka pääsevät, havaitsevat lopulta nämä asiat sellaisenaan epätyydyttäviksi. Ne ovat epävarmoja ja tilapäisiä eivätkä tyydytä hengellisiä tarpeita (Matteus 5:3).

20. Millainen tasapaino meidän täytyy säilyttää?

²⁰ Meidän täytyy tosin osoittaa käytännöllisyyttä eläessämme tämän asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä. Meidän täytyy huolehtia järkevästi perheemme aineellisesta hyvinvoinnista. Mutta jos pidämme korkeaa elintasoa, rahan hankkimista tai muuta sellaista suuremmassa arvossa kuin Jumalan palvelemista, olemme langenneet eräänlaiseen epäjumalanpalvelukseen emmekä enää vaella Jehovan tietä (1. Timoteukselle 6:9, 10). Entä kun kohtaamme terveys-, raha- tai muita ongelmia? Meidän ei tulisi olla niiden Egyptiin menneiden juutalaisten kaltaisia, jotka panivat ongelmansa sen syyksi, että he palvelivat Jumalaa. Sen sijaan meidän tulisi tehdä se, minkä Ahas jätti tekemättä: panna Jehova koetukselle. Etsi uskollisesti Jehova Jumalalta opastusta. Noudata luottavaisesti hänen ohjaustaan ja rukoile voimaa ja viisautta kaikissa tilanteissa. Odota sitten turvallisin mielin Jehovan siunausta.

21. Mitä siunauksia koituu niille, jotka vaeltavat Jehovan tietä?

²¹ Israelin historian vaiheet kertovat, miten Jehova siunasi runsain määrin niitä, jotka vaelsivat hänen tietään. Kuningas Daavid lauloi: ”Oi Jehova, johdata minua vanhurskaudessasi vihollisteni takia.” (Psalmit 5:8.) Jehova antoi hänelle sotilaallisia voittoja naapurikansoista, jotka myöhemmin ahdistelivat Ahasia. Salomon hallituskautena Israelia siunattiin sillä rauhalla ja hyvinvoinnilla, jota juutalaiset Egyptissä myöhemmin kaipasivat. Ahasin pojalle Hiskialle Jehova antoi voiton jopa mahtavasta Assyriasta. (Jesaja 59:1.) Jehovan käsi ei tosiaankaan ollut lyhyt hänen uskollistensa suhteen, jotka eivät seisoneet ”syntisten teillä” vaan iloitsivat Jumalan laista (Psalmit 1:1, 2). Sama pitää yhä paikkansa. Miten sitten voimme nykyään olla varmoja siitä, että vaellamme Jehovan tietä? Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

Muistatko?

◻ Mitkä ominaisuudet ovat elintärkeitä voidaksemme vaeltaa Jehovan tietä?

◻ Miksi Ahasin ajattelu oli valheellista?

◻ Mitä väärää oli Egyptiin menneiden juutalaisten järkeilyssä?

◻ Miten voimme vahvistaa päätöstämme vaeltaa Jehovan tietä?

[Kuva s. 13]

Ahas luotti Syyrian jumaliin ennemmin kuin Jehovaan