Tuon toisen maailmanvallan heikentyessä kaldealainen Nabopolassar perusti sitten uuden dynastian Babyloniin n. 645 eaa. Hänen poikansa Nebukadnessar II, joka suoritti entistämistyön loppuun ja saattoi kaupungin sen mahtavimpaan loistoon, kerskui: ”Eikö tämä ole se suuri Babylon, jonka minä olen – – rakentanut?” (Da 4:30.) Se säilytti tuon loistonsa kolmannen maailmanvallan pääkaupunkina vuoden 539 eaa. lokakuun 5. päivän yöhön saakka (gregoriaanisen kalenterin mukaan), jolloin Kyyros Suuren johdolla hyökänneet Meedo-Persian armeijat kukistivat Babylonin.

Tuona kohtalokkaana yönä Belsassar järjesti Babylonin kaupungissa suuret pidot tuhannelle ylimykselleen. Nabunaid ei ollut näkemässä rapattuun seinään ilmestynyttä pahaenteistä kirjoitusta: ”MENE, MENE, TEKEL ja PARSIN.” (Da 5:5–28.) Kärsittyään tappion persialaisten käsissä Nabunaid oli paennut lounaaseen, Borsippan kaupunkiin. Mutta Jehovan profeetta Daniel oli saapuvilla Babylonissa tuona yönä 5. lokakuuta 539 eaa., ja hän tulkitsi seinään kirjoitetun tekstin merkityksen. Kyyroksen armeijan miehet eivät nukkuneet leirissään Babylonin valloittamattomalta vaikuttaneiden muurien ympärillä. Heille se oli vilkkaan toiminnan yö. Nerokkaan strategian mukaisesti Kyyroksen armeijan insinöörit käänsivät mahtavan Eufratin kulkusuunnan, niin ettei se enää virrannut Babylonin kaupungin läpi. Sitten persialaiset kulkivat pitkin joenuomaa, nousivat rantapenkereiden yli valloittaakseen kaupungin äkkirynnäköllä laiturin varrella olevien porttien kautta. He riensivät pitkin katuja, tappoivat kaikki, jotka tekivät vastarintaa, valtasivat palatsin ja surmasivat Belsassarin. Sitten kaikki oli ohitse. Babylon oli kukistunut yhdessä yössä, ja vuosisatoja kestänyt seemiläisten ylivalta päättyi. Babylon joutui arjalaisten valtaan, ja Jehovan profetia täyttyi. (Jes 44:27; 45:1, 2; Jer 50:38; 51:30–32; ks. kuva, 2. osa, s. 325; KYYROS.)