MANTELIPUU

(hepr. luz [1Mo 30:37]; ša·qedʹ [1Mo 43:11]).

Mantelipuu (Amygdalus communis) on Palestiinan, Libanonin ja joidenkin Mesopotamian alueiden kotoperäinen kasvi. Se kuuluu ruusujen sukuun ja kasvaa sekä luonnonvaraisena että viljeltynä hedelmäpuuna.

Heprealainen sana ša·qedʹ tarkoittaa kirjaimellisesti ’heräävää’, ja se sopiikin hyvin mantelipuulle, koska se on ensimmäisiä talven levon jälkeen kukkivia puita ja sen kukat puhkeavat jo tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Pane merkille Jeremian 1:11, 12:ssa esitetty sanaleikki, jossa vastineella ”mantelipuu” käännettyä heprealaista sanaa (ša·qedʹ) seuraa ilmaus ”pysyä valveilla” (šo·qedʹ). Puu saattaa kasvaa yli 5 m korkeaksi, ja kun se kukkii, se on ihastuttavien vaaleanpunaisten – ja joskus valkoisten – pareittain kasvavien kukkien peitossa. Saarnaajan 12:5:ssä käytetään kukkivaa mantelipuuta kuvaamaan ikääntymisen aiheuttamaa valkohapsisuutta. Lehdet ovat soikeat ja sahalaitaiset. Mantelipuun soikean hedelmän toinen pää on pyöreä ja toinen terävä. Sitä on aina pidetty herkkuna, ja kun Jaakob lähetti Egyptiin palaavien poikiensa mukana lahjan, osa siitä oli manteleita (1Mo 43:11). Sen ytimestä saadaan arvostettua öljyä, 50 kg:sta manteleita n. 22 kg.

Mantelinkukkia käytettiin epäilemättä niiden herkän kauneuden vuoksi tabernaakkelin lampunjalkojen haaroissa olleiden kukkakupujen mallina (2Mo 25:33, 34; 37:19, 20). Myös Aaronin sauva oli mantelipuun oksa; se versoi ihmeen kautta yhdessä yössä, ja siinä kasvoi kypsiä manteleita, mikä todisti, että Jumala hyväksyi Aaronin voidelluksi ylimmäiseksi papiksi (4Mo 17:8).