TERVAPÄÄSKY

(hepr. sis).

Tervapääsky, joka voi Raamatussa edustaa myös muita kiitäjiä, on yksi nopeimmin lentäviä lintuja, jonka tavanomainen vauhti on yli 100 km/t ja joka pystyy tekemään lyhyitä pyrähdyksiä mahdollisesti jopa yli 200 km:n tuntinopeudella. Saalistaessaan hyönteisiä, jotka se nielee lennosta, se syöksähtelee energisesti ja vaivattoman näköisesti pitkillä, ohuilla sirppimäisillä siivillään. Israelissa tavataan neljää kiitäjälajia, joista alppikiitäjä (Apus melba) on suurin ja tunnistettavissa valkoisesta vatsapuolestaan. Se saapuu kiitäjistä ensimmäisenä Palestiinaan kevään lähestyessä, minkä jälkeen sinne muuttavat pian pitkinä parvina tervapääskyt (Apus apus). Ne rakentavat pesänsä pimeisiin paikkoihin, usein räystäiden alle ja joskus onttoihin puihin tai kallionseinämiin, ja pesät tehdään oljista ja höyhenistä, jotka liimataan yhteen linnun rauhasten erittämällä tahmealla syljellä. Tervapääskyn jalkoja ei nähtävästi ole rakenteeltaan suunniteltu kävelemistä tai oksalla istumista varten, joten lintu hankkii kaiken ravintonsa ja kaikki pesätarvikkeensa lentäessään, ja se jopa juo pyyhkäisemällä vedenpintaa; se lepää tarrautuneena pystysuoriin pintoihin. Tervapääskyn huudossa on hiukan valittava, melankolinen sävy.

Heprealaisen sanan sis ajatellaan tarkoittavan tervapääskyä sillä perusteella, että tuota samaa nimeä käytetään tervapääskystä arabian kielessä. Joidenkin tutkijoiden mielestä nimi viittaa syöksähdyksestä lähtevään ääneen, mutta toiset katsovat nimen edustavan tervapääskyn kimakkaa huutoa si-si-si.

Toivuttuaan sairaudestaan Hiskia sanoi pohdiskelevassa kirjoituksessaan, että hän ’sirkutti kuin tervapääsky’, ilmeisesti melankolisesti, ja profeetta Jeremia käytti tervapääskyä, joka on muuttolintu, esimerkkinä nuhdellessaan Juudan kansaa, koska se ei tunnistanut Jumalan tuomion aikaa (Jes 38:14; Jer 8:7).