Jeremia – epäsuosittu Jumalan tuomioiden profeetta
Toukokuun 2. ja elokuun 22. päivän välisenä aikana on teokraattisen palveluskoulun viikoittainen raamatunlukuosuus Jeremian kirjasta. Seuraavissa kolmessa tutkittavassa kirjoituksessa esitetään hyviä taustatietoja tuon profeetan kirjoitusten ymmärtämiseksi
”Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, – – minä asetin sinut kansojen profeetaksi.” – JEREMIA 1:5.
1. a) Mitä mieltä jotkut ovat Jeremiasta nyt jälkeenpäin? b) Mitä mieltä hän itse oli itsestään?
”PROFEETTOJEN joukossakin Jeremia erottuu muista jättiläisen tavoin.” Tämä erään raamatunoppineen lausunto on täysin päinvastainen siihen verrattuna, mitä Jeremia itse ajatteli itsestään, kun Jehova alun perin valtuutti hänet palvelemaan profeettana Juudalle ja kansoille. Hänen vastauksensa kuului: ”Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori.” Ilmeisesti Jeremia hyvin tajusi olevansa nuori, ja vihamielisten kansojen kohtaamisen aiheuttama haaste tuntui ylivoimaiselta. Jehova oli toista mieltä. – Jeremia 1:6.
2. Miten Jehova juurrutti luottamusta Jeremiaan?
2 Keskustelu, jonka Jehova kävi nuoren Jeremian kanssa, osoittaa selvästi, että tämä oli yksi niistä harvoista ihmisistä, joiden syntymän Jehova otti vastuulleen. Miksi hän sitten oli erityisen kiinnostunut Jeremiasta tämän hedelmöitymisestä lähtien? Koska Jehovalla oli mielessään erikoistehtävä häntä varten. Siksi hän saattoi sanoa: ”Ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin.” (Jeremia 1:5) Sitten hän käski nuorukaista: ”Älä sano: ’Minä olen nuori’, vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän, ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra.” Tässä Jeremialle ei jätetty mahdollisuutta suhtautua tehtäväänsä puolisydämisesti. Sen sijaan se vaati rohkeutta ja Jehovaan luottamista. – Jeremia 1:7, 8.
3. Miksi Jeremian tehtävä oli melkoinen haaste?
3 Tällaisen suoran valtuutuksen saaminen Jumalalta on varmasti tehnyt tähän nuoreen mieheen syvän vaikutuksen ja kenties häkellyttänyt häntä. Ja millainen tehtävä se olikaan! ”Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.” Juudassa 600-luvun puolivälin tienoilla eaa. vallinnut tilanne, joka oli noiden sanojen taustana, asetti varmastikin valtavan vastuun tälle tehtäväänsä aloittelevalle profeetalle. Hänen täytyi käydä ylpeää, itsetyytyväistä kansaa vastaan, joka luotti pyhään kaupunkiinsa, Jerusalemiin, ja sen temppeliin kuin taikakaluun. Suorittaessaan loppuun 40 vuotta kestävän palveluksensa profeettana Jerusalemissa hänen täytyisi esittää sanomansa viiden eri kuninkaan (Joosian, Jooahaan, Joojakimin, Joojakinin ja Sidkian) hallituskausien aikana. Hänen täytyisi tehdä tiettäväksi epäsuotuisia langettavia tuomioita juutalaisille ja babylonialaisille. – Jeremia 1:10; 51:41–64.
Miksi Jeremian pitäisi kiinnostaa meitä?
4, 5. a) Miksi Jeremian ajan tapahtumat koskevat meitä? (Roomalaisille 15:4) b) Mikä erikoissovellutus kiinnostaa meitä?
4 Saattaisimme kuitenkin kysyä, mitä tekemistä noilla kauan sitten sattuneilla tapahtumilla on meidän kanssamme, jotka elämme nyt lähellä tämän 1900-luvun loppua. Apostoli Paavali vastasi tähän kysymykseen tarkastellessaan jonkin verran Israelin historiaa Korinton seurakunnalle osoittamassaan kirjeessä. Hän kirjoitti: ”Mutta näistä seikoista tuli meidän esimerkkejämme, jottei meistä tulisi sellaisia, jotka haluavat pahaa, niin kuin he sitä halusivat – –, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” – 1. Korinttolaisille 10:6, 11.
5 Israelissa ja Juudassa sattuneet tapahtumat ovat varoittavana esimerkkinä tänä lopun aikana toimivalle tosi kristilliselle seurakunnalle. Voimme myös havaita rinnakkaisuuksia ja esikuvia, jotka esittävät ennakkovälähdyksiä tulevaisuudessa sattuvista tapahtumista. (Vrt. Jeremian 51:6–8:aa Ilmestyksen 18:2, 4:ään.) Jeremian profeettana palvelemisella ja Jerusalemia kohdanneilla tapahtumilla on siis syvällinen merkitys Jehovan todistajille nykyään, erityisesti heidän kristikunnan valta-alueella suorittamansa palveluksen suhteen, kuten havaitsemme seuraavissa kirjoituksissa.
Jeremia julisti pelottomasti Jumalan tuomioita
6. Mikä teki Jeremian tehtävästä entistä vaikeamman, mutta miten häntä rohkaistiin?
6 Kannustaakseen Jeremiaa hänen pelottavalta tuntuvan vastuunsa täyttämisessä Jehova vakuutti hänelle edelleen: ”Nouse ja puhu heille kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä heitä kauhistu, – – katso, minä teen sinusta tänä päivänä varustetun kaupungin – – koko maata vastaan, Juudan kuninkaita, sen ruhtinaita, sen pappeja vastaan ja maan kansaa vastaan.” Ei ole epäilystäkään siitä, että Jeremian täytyi olla varustetun kaupungin kaltainen, jotta hän saattoi rohkeasti kohdata Juudan hallitsijat ja papit. Lisäksi epäsuosiossa olevan haastavan sanoman esittäminen kansalle ei ollut mikään helppo tehtävä. – Jeremia 1:17, 18.
7. Miksi juutalaisten hallitsijat vastustivat Jeremiaa?
7 ”Ja he sotivat sinua vastaan”, varoitti Jehova, ”mutta eivät voita sinua.” (Jeremia 1:19) Miksi sitten juutalaiset ja heidän hallitsijansa haluaisivat taistella tätä profeettaa vastaan? Koska hänen sanomansa hyökkäsi heidän itsetyytyväisyyttään ja heidän muodollista palvontaansa vastaan. Jeremia ei säästellyt sanojaan: ”Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa. Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin [nekin, joiden olisi pitänyt valvoa hengellisiä ja moraaliarvoja], harjoittavat petosta.” – Jeremia 6:10, 13.
8. Miten papit ja profeetat pettivät kansaa?
8 He tosin ohjasivat kansaa uhraamaan. He suorittivat tosi palvontaan kuuluvia muodollisuuksia, mutta heidän sydämensä ei ollut niissä mukana. Muotomenot merkitsivät heille enemmän kuin oikea käytös. Samaan aikaan juutalaisten uskonnolliset johtajat tuudittivat kansan väärään turvallisuudentunteeseen sanomalla: ”Rauha, rauha!”, vaikka rauhaa ei ollut. (Jeremia 6:14; 8:11) He tosiaankin petkuttivat kansaa uskomaan, että he olivat rauhassa Jumalan kanssa. Heidän ei mielestään tarvinnut olla mistään huolissaan, sillä he olivat Jehovan varjeltu kansa, jonka hallussa oli pyhä kaupunki ja sen temppeli. Mutta oliko Jehova samaa mieltä tästä tilanteesta?
9. Minkä varoituksen Jeremia esitti palvojille heidän temppelinsä suhteen?
9 Jehova käski Jeremian asettua täysin kaikkien nähtäville temppelin porttiin ja esittämään Hänen sanomansa sinne saapuville palvojille. Hänen täytyi sanoa heille: ”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ – – [Niistä sanoista] ei ole hyötyä.” Juutalaiset vaelsivat näkemisen eivätkä uskon avulla kerskuessaan temppelissään. He olivat jo unohtaneet Jehovan varoittavat sanat: ”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte?” Jehovaa, tämän suunnattoman kaikkeuden Suvereenia Herraa, ei varmastikaan voitu rajoittaa heidän temppelinsä ulkonaisiin puitteisiin, olipa se kuinka loistoisa tahansa! – Jeremia 7:1–8; Jesaja 66:1.
10, 11. Millainen oli Jeremian tuomitseman kansan hengellinen tila, ja onko kristikunnan tilanne yhtään parempi? (2. Timoteukselle 3:5)
10 Jeremia jatkoi pistävää julkista nuhteluaan: ”Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne – –, ja sanotte: ’Me kyllä pelastumme’ – tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!” Jumalan ’valittuna kansana’ juutalaiset ajattelivat, että hän suvaitsisi kaikenlaista käytöstä niin pitkään kuin he vain toivat uhrejaan temppeliin. Jos he pitivät häntä tunteellisena isänä, joka antaa aina myöten hemmotellulle ja ainoalle lapselle, niin he joutuisivat heräämään äkisti kovaan todellisuuteen. – Jeremia 7:9, 10; 2. Mooseksen kirja 19:5, 6.
11 Juudan palvonta oli vajonnut niin alas Jehovan silmissä, että voitiin esittää seuraava musertava kysymys: ”Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini?” Tilanne ei ollut yhtään parempi lähes 700 vuotta myöhemmin, kun Jeesus, Jeremiaa suurempi profeetta, käytti juuri näitä sanoja tuomitessaan jälleenrakennetussa temppelissä hänen aikanaan harjoitetun riistämisen ja kaupallisuuden. Eikä tilanne ole yhtään parempi nykyään kristikunnassa. – Jeremia 7:11; Matteus 16:14; Markus 11:15–17.
Vartijoista ei välitetty, tuho ennustettiin
12. Miten juutalaiset suhtautuivat Jehovan heille lähettämiin profeettoihin?
12 Jeremia ei suinkaan ollut ensimmäinen profeetta, jota Jumala käytti varoittamaan Israelia ja Juudaa heidän väärästä tiestään. Edellisten satojen vuosien aikana profeetat Jesaja, Miika, Hoosea ja Ooded oli lähetetty vartijoina varoittamaan kansaa. (Jesaja 1:1; Miika 1:1; Hoosea 1:1; 2. Aikakirja 28:6–9) Miten enemmistö oli suhtautunut? ”Minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä.’ Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele.’” (Jeremia 6:17; 7:13, 25, 26) He kieltäytyivät kuuntelemasta Jeremiaa. Sen sijaan he vainosivat häntä ja yrittivät vaientaa hänet. Siksi Jehova päätti, että he joutuisivat maksamaan kalliisti röyhkeydestään ja epäuskostaan. – Jeremia 20:1, 2; 26:8, 11; 37:15; 38:6.
13. Millä perusteella Jumala langetti kansalle tuomion?
13 Vastaukseksi siihen, että tuo kansa hylkäsi hänen sanansaattajansa, Jehova lähetti ikään kuin kutsun maan kansoille sanoen: ”Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa [”ajatustensa”, UM] hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini.” Miksi kansa joutuisi kärsimään onnettomuuden? Väärän toimintansa takia, joka perustui heidän vääriin ajatuksiinsa. He hylkäsivät Jehovan sanat ja lain ja seurasivat omia itsekkäitä, lihallisia halujaan. – Jeremia 6:18, 19; Jesaja 55:8, 9; 59:7.
14. Mihin äärimmäisyyksiin asti heidän väärä palvontansa meni? (Vrt. 2. Aikakirja 33:1–9.)
14 Mitä sellaista he sitten tekivät Juudassa, mikä nostatti Jehovan vihan? He valmistivat uhrikakkuja ”taivaan kuningattarelle”. He vuodattivat juomauhreja muille jumalille loukatakseen ehdoin tahdoin Jehovaa. Sen tähden Jehova kysyy: ”Minuako he pahoittavat, – – eivätkö pikemminkin itseänsä, omaksi häväistykseksensä?” (Jeremia 7:18, 19, Väliaikainen käännös, 1913) Heidän pilkkaavat rikoksensa vajosivat kuitenkin vielä alhaisempiin syvyyksiin – he asettivat iljettäviä epäjumalia temppeliin, joka kantoi Jehovan nimeä. He rakensivat alttareita Jerusalemin ulkopuolelle Hinnominlaaksoon ”polttaakseen tulessa poikiansa ja tyttäriänsä”. Minkä hinnan he saisivat maksaa kaikesta tästä tosi palvonnan halveksunnastaan? – Jeremia 7:30, 31.
Juuda joutuu maksamaan kalliisti
15. Mitä huonoja uutisia Jeremialla oli Juudalle?
15 Vuoteen 632 eaa. mennessä Assyria oli kukistunut kaldealaisten ja meedialaisten edessä ja Egypti oli alennettu Juudan eteläpuolella sijaitsevaksi vähäpätöiseksi valtioksi. Todellinen uhka Juudaa vastaan tulisi hyökkäysreittiä pitkin pohjoisesta. Jeremian täytyi siksi kertoa juutalaistovereilleen huonoja uutisia: ”Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta, – – [he] ovat julmat ja armahtamattomat. – – [He ovat] varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Siion.” Tuohon aikaan Babylonia oli nousemassa maailmanvallaksi. Se olisi Jumalan välikappale uskottoman Juudan rankaisemiseksi. – Jeremia 6:22, 23; 25:8, 9.
16. Miksi siinä ei ollut mitään järkeä, että Jeremia puhuisi kansan puolesta?
16 Oliko siinä mitään järkeä, että Jeremia yrittäisi puhua maanmiestensä puolesta? Voitaisiinko tosi palvonnan suhteen kenties tehdä myönnytyksiä? Ehkäpä Jehova hyväksyisi puolinaiset toimenpiteet ja antaisi kansalleen anteeksi? Jehovan kanta oli selvä. Hän käski Jeremiaa ainakin kolme kertaa: ”Älä rukoile tämän kansan puolesta, – – sillä en minä sinua kuule.” Rinnakkaistäyttymyksessä tämä synkkä varoitus tietää pahaa kristikunnalle. – Jeremia 7:16; 11:14; 14:11.
17, 18. Miten Jumalan tuomio pantiin lopulta täytäntöön Juudaa vastaan?
17 Miten Juudalle lopulta kävi? Täsmälleen siten kuin Jehova oli ennustanut Jeremian kautta. Kuningas Joojakimin hallituskaudella Juudasta tuli mahtavan Babylonian vasallivaltakunta. Kolme vuotta myöhemmin Joojakim teki kapinan. Tämä järjetön teko johti vieläkin suurempaan nöyryytykseen babylonialaisten käsissä, kun nämä piirittivät Jerusalemin kaupungin. Tähän aikaan mennessä Joojakim oli kuollut, ja hänen seuraajanaan oli hänen poikansa Joojakin. Babylonialaisten suorittama piiritys pakotti Juudan alistumaan, ja Joojakin ja koko kuningasperhe sekä juutalaisen yhteiskunnan yläluokan jäsenet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. – 2. Kuningasten kirja 24:5–17.
18 Mitä tapahtui pyhälle temppelille ja kaikille sen arvokkaille, pyhille temppelikaluille? Ne eivät todellakaan osoittautuneet miksikään onnenkaluiksi Juudalle. Nebukadnessar ”vei pois sieltä kaikki Herran temppelin ja kuninkaan linnan aarteet, ja hän rikkoi kaikki kultakalut, jotka Israelin kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin.” (2. Kuningasten kirja 24:13) Lopulta myös Babylonian nimittämä kuningas, Sidkia, joka oli jätetty hallitsemaan sitä, mitä Jerusalemista oli jäljellä, teki kapinan ylempiään vastaan. Se oli viimeinen pisara Nebukadnessarille. Jerusalemin kaupunki piiritettiin uudelleen, ja vuonna 607 eaa. se kukistui Nebusaradanin edessä, ja se tuhottiin maan tasalle. – Jeremia 34:1, 21, 22; 52:5–11.
19, 20. Miten Juudan ja Jeremian asenteet olivat toisiinsa nähden vastakkaiset ennustetun onnettomuuden suhteen, ja miten lopulta kävi?
19 Miten tuhoisa romahdus se olikaan ’valitulle kansalle’! Jeremian tuomiojulistukset oli sen sijaan selvästi osoitettu oikeiksi. Kun juutalaiset olivat eläneet haavemaailmassa uskoen, ettei heille voisi sattua mitään vahinkoa, ”pahanilmanlintu” Jeremia oli itse asiassa ollut realisti eikä tappiomielialan vallassa oleva uneksija. (Jeremia 38:4; pane merkille, että ”onnettomuudesta” puhutaan noin 60 kertaa Jeremian kirjassa.) Jehovan tuomio oli käynyt toteen täsmällisesti: ”Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa. Ja minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon – –, sillä maa on tuleva raunioiksi”! – Jeremia 7:28, 34.
20 Tällä murheellisella tavalla ylpeiden, itsetyytyväisten juutalaisten täytyi tunnustaa, että vaikka he huusivat Jumalaa avukseen ja heillä oli erityinen suhde häneen, se ei taannut heille pelastusta. Ennustuksessa sanottiinkin: ”Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys! Ohi on elonaika, lopussa kesä, mutta ei ole meille apua tullut.” (Jeremia 8:15, 20) Juudalle oli nyt tullut tilinteon aika. Pelotonta profeetta Jeremiaa sen sijaan suojeltiin koko hänen toimintansa ajan, ja hänen sallittiin saattaa tehtävänsä päätökseen. Hän kuoli pakkosiirtolaisuudessa, ei Babyloniassa epäsuosioon joutuneen kansan keskellä, vaan Egyptissä. Hän oli julistanut Jumalan tuomioita pelottomasti ja uskollisesti yli 65 vuoden ajan.
21. Mitkä kysymykset vielä kiinnostavat meitä?
21 Meitä kiinnostaa nyt kuitenkin se, mikä sovellutus tällä Jeremian elämällä ja palveluksella on meidän ajallemme. Kuka olisi Jeremian vastine tällä 1900-luvulla? Entä Juudan ja Jerusalemin vastineet? Ja mikä vastaa pohjoisesta tulevaa uhkaa? Seuraavat kirjoituksemme tarkastelevat näitä kysymyksiä.
Muistatko?
◻ Miten Jeremia suhtautui valtuutukseensa, ja mitä Jehova vastasi?
◻ Miksi Jeremian ajan tapahtumat kiinnostavat meitä?
◻ Mitkä uskonnolliset olosuhteet Jeremia tuomitsi, ja mihin juutalaiset luottivat?
◻ Miten Jerusalemille ja Juudalle lopulta kävi?
[Huomioteksti s. 12]
Jeremia julisti pelottomasti Jumalan tuomioita juutalaisten johtajille ja kansalle
[Kuva s. 13]
Naiset leipoivat kakkuja ”taivaan kuningattarelle”