Palvelusta ”päivien lopulla”

1, 2. a) Mikä Jeremian näky ilmaisi hänen profeetallisten julistustensa teeman? b) Miksi Jeremian sanoman pitäisi kiinnostaa meitä?

”MITÄ näet?” kysyi Jumala vasta nimittämältään profeetalta. ”Näen padan, jota puhalletaan, ja sen suu on pohjoisesta poispäin”, vastasi nuori Jeremia. Tuo näky kertoi ennalta, millaista sanomaa Jeremia tulisi julistamaan. (Lue Jeremian 1:13–16.) Tuota kuvaannollista pataa puhallettiin – ei sen jäähdyttämiseksi vaan sen alla palavan tulen lietsomiseksi. Jehova ennusti, että vaikeudet vyöryisivät padasta tulikuuman nesteen lailla Juudan maahan sen uskottomuuden vuoksi. Miksi padan suu oli kohti etelää? Tämä osoitti vaikeuksien tulevan pohjoisesta: sieltä hyökkäisi Babylonia. Ja niin kävikin. Palvellessaan profeettana Jeremia näki kiehuvan padan sisällön ryöppyävän toistuvasti, kunnes Jerusalem lopulta tuhoutui.

² Babyloniaa ei enää ole olemassa, mutta meidän pitäisi silti olla kiinnostuneita Jeremian profeetallisista sanomista. Miksi? Koska elämme ”päivien lopulla”, jolloin monet väittävät olevansa kristittyjä, vaikka he ja heidän kirkkonsa ovat Jumalan epäsuosiossa. (Jer. 23:20.) Jehovan todistajat sitä vastoin saarnaavat Jeremian tavoin sekä tuomion että toivon sanomaa.

 3. a) Miten Jeremian kirja on järjestetty? b) Mikä on tämän luvun tarkoitus?

³ Jeremia todennäköisesti saneli kertomuksensa sihteerilleen profeetanuransa loppupuolella sen sijaan, että tapahtumat olisi kirjoitettu muistiin sitä mukaa kuin ne tapahtuivat (Jer. 25:1–3; 36:1, 4, 32). Jeremian kirjassa tapahtumat eivät ole aikajärjestyksessä, sillä Jeremia järjesti monet sen osat aiheittain. Meidän onkin hyödyllistä saada yleiskuva Jeremian ja Valituslaulujen kirjojen historiallisesta taustasta ja niissä kerrottujen asioiden tapahtumajärjestyksestä. Tutustu siksi sivun 19 aikajanaan. Meidän on helpompi ymmärtää Jeremian sanoja ja tekoja, kun tiedämme, kuka milloinkin oli Juudan kuninkaana ja mitä Juudassa ja sen lähialueilla tapahtui. Silloin hyödymme enemmän Jumalan sanomasta, jonka hän antoi kansalleen Jeremian välityksellä.

4–6. Mikä oli Jumalan muinaisen kansan tilanne Jeremian profeetanuraa edeltävinä vuosikymmeninä?

⁴ Jeremia palveli profeettana hyvin myrskyisänä aikana. Tuolloin Assyria, Babylonia ja Egypti kilpailivat keskenään vallasta. Noin 93 vuotta ennen kuin Jeremia alkoi toimia profeettana, Assyria kukisti Israelin pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan ja karkotti monia sen asukkaita. Tuohon aikaan Jehova puolusti Jerusalemia ja sen uskollista kuningasta Hiskiaa Assyrian hyökkäystä vastaan. Luultavasti muistat, että Jumala surmasi ihmeen avulla 185 000 vihollissotilasta. (2. Kun. 19:32–36.) Yksi Hiskian pojista oli Manasse. Jeremia ilmeisesti syntyi Manassen 55-vuotisen hallituskauden aikana, jolloin Juuda joutui Assyrian poliittisen valvonnan alaisuuteen (2. Aik. 33:10, 11).

⁵ Jeremia kirjoitti Kuninkaiden kirjat, ja 2. Kuninkaiden kirjassa hän kertoi, että Manasse rakensi uudelleen isänsä hajottamat uhrikukkulat. Manasse pystytti alttareita Baalille ja taivaiden armeijalle jopa Jehovan temppeliin. Hän myös vuodatti paljon viatonta verta ja uhrasi oman poikansa polttoteurasuhrina väärälle jumalalle. Lyhyesti sanottuna ”hän teki laajassa mitassa sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. Kaiken tuon pahuuden vuoksi Jumala määräsi, että Jerusalemia ja Juudaa kohtaisi onnettomuus, kuten oli jo käynyt Samarialle ja Israelille. (2. Kun. 21:1–6, 12–16.) Manassen kuoltua hänen poikansa Amon jatkoi isänsä harjoittamaa epäjumalanpalvontaa, mutta pian tilanne muuttuisi. Kahden vuoden kuluttua, vuonna 659 eaa., Amon murhattiin ja kruunun sai hänen 8-vuotias poikansa Josia.

⁶ Josian 31 vuotta kestäneen hallituskauden aikana Babyloniasta tuli vähitellen voimakkaampi mahti kuin Assyriasta. Josia näki, että nyt Juudalla oli jälleen mahdollisuus saavuttaa itsenäisyys. Toisin kuin isänsä ja isoisänsä Josia palveli uskollisesti Jehovaa ja teki suuria uskonnollisia uudistuksia. (2. Kun. 21:19–22:2.) Kahdentenatoista hallitusvuotenaan Josia alkoi tuhota uhrikukkuloita, pyhiä paaluja ja epäjumalankuvia kaikkialta valtakunnastaan, ja myöhemmin hän määräsi, että Jehovan temppeli korjattaisiin. (Lue 2. Aikakirjan 34:1–8.) Jeremia sai tehtävän palvella Jumalan profeettana Josian 13. hallitusvuonna (647 eaa.).

7, 8. a) Miten kuningas Josian ja hänen edeltäjiensä Manassen ja Amonin hallituskaudet poikkesivat toisistaan? b) Millainen ihminen Josia oli? (Ks. tekstiruutu s. 20.)

⁷ Kun hyvän kuninkaan Josian 18. hallitusvuotena korjattiin temppeliä, ylimmäinen pappi löysi ”lain kirjan”. Kuningas pyysi sihteeriään lukemaan sen hänelle. Josia tunnusti kansansa erheet, etsi Jehovan ohjausta naisprofeetta Huldan välityksellä ja kehotti alamaisiaan noudattamaan Jumalan käskyjä. Hulda kertoi Josialle, että Jehova tuottaisi ”onnettomuuden” Juudan asukkaille heidän uskottomuutensa vuoksi. Koska Josialla oli kuitenkin oikea asenne puhdasta palvontaa kohtaan, onnettomuus ei kohtaisi hänen elinaikanaan. (2. Kun. 22:8, 14–20.)

⁸ Kuningas Josia ryhtyi jälleen toimiin juuriakseen pois epäjumalanpalveluksen rippeetkin. Hän oli niin innokas, että hän jopa meni alueelle, joka oli aiemmin ollut Israelin pohjoisen valtakunnan hallussa, ja hajotti Betelin uhrikukkulan ja alttarin. Lisäksi hän järjesti ennennäkemättömän pesah-juhlan. (2. Kun. 23:4–25.) Jeremia on varmasti ollut hyvin mielissään! Ei ollut kuitenkaan helppoa saada ihmisiä muuttamaan tapojaan. Manasse ja Amon olivat syösseet ihmiset turmeltuneeseen epäjumalanpalvontaan, joten hengellisyys oli rappiotilassa. Josian uudistuksista huolimatta Jumala käski Jeremiaa sanomaan Juudan asukkaille, että heidän jumalansa olivat yhtä lukuisia kuin heidän kaupunkinsa. Jeremian maanmiehet olivat kuin uskoton vaimo: he olivat hylänneet Jehovan ja harjoittivat haureutta vieraiden jumalien kanssa. Jeremia julisti: ”Yhtä monta alttaria kuin Jerusalemissa on katuja te olette pystyttäneet tuolle häpeälliselle, alttareita uhrisavun suitsuttamiseksi Baalille.” (Lue Jeremian 11:1–3, 13.)

 9. Mitä kansojen keskuudessa tapahtui Josian viimeisinä hallitusvuosina?

⁹ Jeremian sanomista huolimatta juutalaiset eivät muuttuneet eivätkä naapurikansat lakanneet taistelemasta vallasta. Vuonna 632 eaa. babylonialaisten ja meedialaisten yhdistyneet joukot valloittivat Niniven, Assyrian pääkaupungin. Kolme vuotta myöhemmin Egyptin farao Neko johdatti armeijansa pohjoiseen auttamaan ahtaalle joutuneita assyrialaisia. Syystä, jota Raamattu ei kerro, Josia yritti Megiddossa saada Egyptin joukot kääntymään takaisin, mutta haavoittui kuolettavasti. (2. Aik. 35:20–24.) Millaisiin poliittisiin ja uskonnollisiin muutoksiin tämä surullinen tapahtuma johtaisi Juudassa? Entä mitä uusia haasteita Jeremia kohtaisi?

10. a) Millä tavoin Josian kuolemaa seurannut aika muistuttaa meidän aikaamme? b) Miten Jeremian toiminnan tarkasteleminen hyödyttää meitä?

¹⁰ Ajattelehan, miltä Jeremiasta tuntui, kun hän kuuli Josian kuolemasta. Syvästi murheellisena hän lauloi Josiasta surulauluja (2. Aik. 35:25). Elettiin jo muutenkin huolien täyttämää aikaa, ja lisäksi epävakaa maailmantilanne aiheutti Juudalle paineita. Kilpailevat vallat – Egypti, Assyria ja Babylonia – punoivat juoniaan saadakseen tuon alueen hallintaansa. Lisäksi Juudan uskonnollinen ilmapiiri muuttui Josian kuoltua. Hallintojärjestelmä, joka oli suhtautunut Jeremian toimintaan pääosin myönteisesti, oli nyt tullut päätökseensä, ja tilalle nousivat vihamieliset vallanpitäjät. Nykyäänkin monet veljistämme ovat nähneet, miten suhteellinen uskonnonvapaus on muuttunut vainoksi ja kielloiksi. Kuka tietää, kuinka moni meistä vielä joutuu kohtaamaan samanlaisia muutoksia. Miten ne voivat vaikuttaa meihin? Mitä nuhteettomuuden säilyttäminen saattaa vaatia meiltä? Meidän on nämä kysymykset mielessämme rohkaisevaa tarkastella, millaisista vaikeuksista Jeremia selviytyi.

11. Mitä Juudassa tapahtui Josian kuoltua?

¹¹ Juudan asukkaat asettivat Jerusalemissa Josian pojan Jehoahasin valtaistuimelle. Jehoahas, joka tunnettiin myös nimellä Sallum, hallitsi vain kolme kuukautta. Kun farao Neko palasi etelään taisteltuaan babylonialaisia vastaan, hän poisti tuon uuden kuninkaan valtaistuimelta ja vei hänet Egyptiin. Jeremia julisti, että Jehoahas ei enää palaisi. (Jer. 22:10–12; 2. Aik. 36:1–4.) Neko asetti hänen tilalleen Jojakimin, joka niin ikään oli Josian poika. Jojakim ei seurannut isänsä hyvää esimerkkiä. Sen sijaan että hän olisi jatkanut isänsä uudistuksia, hän palvoi epäjumalia. (Lue 2. Kuninkaiden kirjan 23:36, 37.)

12, 13. a) Millainen uskonnollinen ilmapiiri vallitsi Jojakimin alkaessa hallita? b) Miten juutalaiset uskonnolliset johtajat kohtelivat Jeremiaa?

¹² Jojakimin alettua hallita Jehova käski Jeremian mennä temppeliin ja tuomita suorin sanoin Juudan asukkaat heidän pahuutensa vuoksi. He kuvittelivat, että Jehovan temppeli suojelisi heitä taikakalun tavoin. Mutta jos he eivät luopuisi tavastaan ”varastaa, murhata ja syyllistyä aviorikokseen ja vannoa väärin ja suitsuttaa uhrisavua Baalille ja kulkea muiden jumalien perässä”, Jehova hylkäisi temppelinsä samoin kuin ne tekopyhät ihmiset, jotka siellä palvoivat. Olihan Jehova ylimmäisen papin Eelin päivinä hylännyt Silossa sijainneen tabernaakkelin. Juudan maasta tulisi ”täysin hävitetty paikka”. (Jer. 7:1–15, 34; 26:1–6.)a Jeremia totisesti tarvitsi rohkeutta julistaakseen sanomaansa! Hän todennäköisesti puhui huomattavien, vaikutusvaltaisten ihmisten edessä. Nykyäänkin jotkut veljet ja sisaret ovat tunteneet tarvitsevansa rohkeutta todistaakseen kadulla tai lähestyäkseen rikkaita tai merkittäviä ihmisiä. Voimme luottaa siihen, että Jehova varmasti tukee meitä, kuten hän tuki Jeremiaakin. (Hepr. 10:39; 13:6.)

¹³ Millä tavoin Juudassa vallinnut uskonnollinen ja poliittinen ilmapiiri vaikutti siihen, kuinka uskonnolliset johtajat suhtautuivat Jeremian sanoihin? Profeetta itse kertoo, että ”papit ja profeetat ja kaikki kansa ottivat hänet kiinni ja uhkasivat: ’Sinä tulet kuolemalla kuolemaan.’ ” He sanoivat raivoissaan: ”Tämä mies ansaitsee kuolemantuomion.” (Lue Jeremian 26:8–11.) Jeremian vastustajat eivät kuitenkaan onnistuneet tappamaan häntä. Jehova oli profeettansa kanssa ja vapautti hänet. Jeremia itse ei antanut vastustajien lukumäärän eikä heidän uhkaavan käytöksensä säikäyttää itseään. Meidän pitäisi jäljitellä hänen esimerkkiään.

14, 15. a) Mihin työhön Jeremia ja hänen sihteerinsä Baruk ryhtyivät Jojakimin neljäntenä hallitusvuonna? b) Millainen ihminen Jojakim oli? (Ks. tekstiruutu s. 25.)

¹⁴ Jojakimin neljäntenä hallitusvuonna Jehova käski Jeremiaa kirjoittamaan muistiin kaikki ne sanat, jotka Jehova oli puhunut Josian päivistä lähtien. Niinpä Jeremia saneli sihteerilleen Barukille kaiken, mitä Jumala oli hänelle menneinä 23 vuotena sanonut. Hänen tuomiosanomansa koskivat noin 20:tä kuningasta ja valtakuntaa. Jeremia kehotti Barukia lukemaan kirjakäärön ääneen Jehovan huoneessa. Miksi? Jehova sanoi: ”Ehkä Juudan huoneeseen kuuluvat kuuntelevat kaikkea sitä onnettomuutta, jonka aion tuottaa heille, jotta he palaisivat kukin pahalta tieltään ja jotta minä todella antaisin anteeksi heidän erheensä ja syntinsä.” (Jer. 25:1–3; 36:1–3.)

¹⁵ Kun muuan hovivirkamies luki kirjakääröä kuningas Jojakimille, tämä leikkasi sen palasiksi ja poltti sen. Sitten hän käski tuoda Jeremian ja Barukin eteensä. ”Mutta Jehova piti heidät piilossa.” (Lue Jeremian 36:21–26.) Koska Jojakimin asenne oli läpeensä paha, Jehova julisti profeettansa kautta: ”Urosaasin hautauksella hänet haudataan: hänet raahataan pois ja heitetään Jerusalemin porttien ulkopuolelle.” (Jer. 22:13–19.) Mitä luulet, liioitteliko Jeremia esittäessään tämän yksityiskohtaisen ennustuksen?

16. Mitä myönteistä sanomaa Jeremia julisti?

¹⁶ Vaikka Jeremian piti viedä tuomiosanomia, hän ei ollut tuomiopäivän profeetta. Hän julisti myös toivon sanomaa. Jehova vapauttaisi israelilaisten jäännöksen vihollisten käsistä ja veisi heidät takaisin omaan maahansa, missä he voisivat asua turvassa. Jumala tekisi kansansa kanssa ”uuden”, ”ajan hämärään asti kestävän liiton” ja kirjoittaisi lakinsa heidän sydämeensä. Hän antaisi anteeksi heidän erheensä eikä enää muistaisi heidän syntejään. Lisäksi Daavidin jälkeläinen olisi ”toteuttava oikeutta ja vanhurskautta maassa”. (Jer. 31:7–9; 32:37–41; 33:15.) Nämä ennustukset täyttyisivät tulevina vuosikymmeninä ja vuosisatoina. Ne vaikuttavat myös meidän elämäämme ja antavat meille ikuisen elämän toivon. Jeremian päivinä Juudan viholliset jatkoivat kuitenkin valtataisteluaan. (Lue Jeremian 31:31, 33, 34 ja Heprealaiskirjeen 8:7–9; 10:14–18.)

17, 18. Mitä huomattavaa maailmannäyttämöllä tapahtui Jojakimin ja Sidkian hallituskausilla?

¹⁷ Vuonna 625 eaa. babylonialaiset ja egyptiläiset kävivät ratkaisevan taistelun Karkemisissa, joka sijaitsi lähellä Eufratvirtaa noin 600 kilometriä Jerusalemista pohjoiseen. Kuningas Nebukadnessar löi farao Nekon sotajoukot, ja siihen loppui Egyptin valta tuolla alueella. (Jer. 46:2.) Juudaa hallitsi nyt Nebukadnessar, ja Jojakim pakotettiin hänen palvelijakseen. Oltuaan vasallina kolme vuotta Jojakim kuitenkin kapinoi. (2. Kun. 24:1, 2.) Sen seurauksena Nebukadnessar marssi armeijoineen Juudaan vuonna 618 eaa. ja piiritti Jerusalemin. Voi vain kuvitella, miten sekasortoista aikaa se oli, jopa Jumalan profeetalle Jeremialle. Jojakim todennäköisesti kohtasi loppunsa piirityksen aikana.b Kun Jojakimin poika Jojakin oli istunut Juudan valtaistuimella vain kolme kuukautta, hän antautui babylonialaisille. Nebukadnessar ryösti Jerusalemilta sen rikkaudet ja vei pakkosiirtolaisuuteen kuningas Jojakinin perheineen sekä Juudan jalosukuisten perheet, kansakunnan väkevät miehet ja käsityöläiset. Karkotettujen joukossa olivat Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. (2. Kun. 24:10–16; Dan. 1:1–7.)

¹⁸ Nyt Nebukadnessar asetti Juudan kuninkaaksi Sidkian, joka hänkin oli Josian poika. Hän olisi Daavidin sukuhaaran viimeinen maallinen kuningas. Hänen hallituskautensa päättyi, kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 607 eaa. (2. Kun. 24:17.) Sidkian 11 hallitusvuoden aikana Juudassa oli yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä. Jeremian piti selvästikin luottaa täysin häneen, jolta oli saanut profeetan tehtävän.

19. Miten Jeremian aikalaiset suhtautuivat hänen sanomaansa, ja miksi sen pitäisi kiinnostaa sinua?

¹⁹ Kuvittelehan itsesi Jeremian asemaan. Josian päivien jälkeen hän oli nähnyt poliittista kuohuntaa ja Jumalan kansan hengellisen rappeutumisen. Hän tiesi tilanteen kuitenkin huonontuvan entisestään. Hänen kotikaupunkinsa asukkaat sanoivat hänelle: ”Et saa profetoida Jehovan nimessä, ettet kuolisi käsissämme.” (Jer. 11:21.) Silloinkin kun Jeremian ennustukset täyttyivät, juutalaiset sanoivat: ”Mitä tulee siihen sanaan, jonka olet puhunut meille Jehovan nimessä, me emme kuuntele sinua.” (Jer. 44:16.) Mutta ihmisten elämä oli vaakalaudalla, ja näin on myös nykyään. Julistamasi sanoma on Jehovalta, kuten oli Jeremiankin sanoma. Voitkin vahvistaa palvelusintoasi tarkastelemalla, miten Jehova suojeli profeettaansa Jerusalemin tuhoon johtavana aikakautena.

20. Miksi Sidkian hallituskausi oli Jeremialle erityisen vaikeaa aikaa? (Ks. tekstiruutu s. 29.)

²⁰ Profeetta Jeremia saattoi kokea vaikeimmat vuotensa Sidkian hallituskaudella. Monen edeltäjänsä tavoin Sidkia ”teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä”. (Jer. 52:1, 2.) Hän oli babylonialaisten vallan alaisuudessa, ja Nebukadnessar pakotti hänet vannomaan Jehovan nimessä kuuliaisuutta Babylonian kuninkaalle. Siitä huolimatta Sidkia lopulta kapinoi. Jeremian viholliset yrittivät painostaa Jeremiaa tukemaan kapinaa. (2. Aik. 36:13; Hes. 17:12, 13.)

21–23. a) Mitkä kaksi vastakkaista ryhmää Juudassa oli Sidkian hallituskaudella? b) Millaista kohtelua Jeremia sai osakseen, ja miksi sen pitäisi kiinnostaa meitä?

²¹ Sidkian hallituskaudella – ilmeisesti sen alkupuolella – Edomin, Moabin, Ammonin, Tyroksen ja Sidonin kuninkaat lähettivät Jerusalemiin sanansaattajia. Ehkä he yrittivät saada Sidkian mukaan Nebukadnessaria vastaan muodostettuun liittoumaan. Jeremia puolestaan kehotti Sidkiaa pysymään alamaisena Babylonialle. Hän myös antoi sanansaattajille iesvarret osoittaakseen, että heidänkin kansojensa pitäisi palvella babylonialaisia. (Jer. 27:1–3, 14.)c Ajatus ei saanut kannatusta. Lisäksi mies nimeltä Hananja vaikeutti entisestään Jeremian tehtävää välittää epäsuosittua sanomaa. Hananja oli väärä profeetta, joka väitti julkisesti Jumalan nimessä, että Babylonian ies murrettaisiin. Jehova taas julisti Jeremian välityksellä, että vuoden kuluessa Hananja, tuo petkuttaja, kuolisi. Juuri näin tapahtui. (Jer. 28:1–3, 16, 17.)

²² Juudassa muodostui nyt kaksi vastakkaista ryhmää: ne jotka kannattivat Babylonian valtaan alistumista ja ne jotka lietsoivat kapinaa. Vuonna 609 eaa. Sidkia kapinoi etsimällä sotilaallista apua Egyptistä. Jeremia joutui siksi kestämään kapinaa kannattavien kansalliskiihkoa. (Jer. 52:3; Hes. 17:15.) Nebukadnessar joukkoineen palasi Juudaan tukahduttamaan kapinaa. He valloittivat kaikki Juudan kaupungit ja piirittivät Jerusalemin uudelleen. Tuona kriittisenä aikana Jeremia ilmoitti Sidkialle ja hänen alamaisilleen, että Jerusalem kukistuisi babylonialaisten käsissä. Niitä jotka jäisivät kaupunkiin, odottaisi kuolema, kun taas ne, jotka siirtyisivät kaldealaisten puolelle, jäisivät henkiin. (Lue Jeremian 21:8–10; 52:4.)

²³ Juudan ruhtinaat väittivät Jeremian liittoutuneen babylonialaisten kanssa. Kun Jeremia kiisti sen, he löivät häntä ja veivät hänet pidätettyjen taloon. (Jer. 37:13–15.) Siitäkään huolimatta Jeremia ei suostunut pehmentämään Jehovan sanomaa. Tämän vuoksi ruhtinaat taivuttelivat Sidkiaa surmaamaan Jeremian. He panivat profeetan tyhjään vesisäiliöön, jonka pohjalla oli syvälti liejua. Jeremia olisi voinut kuolla sinne, mutta etiopialainen Ebed-Melek, joka palveli kuninkaan talossa, pelasti hänet. (Jer. 38:4–13.) Nykyäänkin Jehovan palvelijat ovat lukuisia kertoja joutuneet vaaralle alttiiksi, koska he ovat vakaumuksensa vuoksi kieltäytyneet sekaantumasta poliittisiin kiistoihin. Jeremian kokemus voi varmasti vahvistaa meitä kohtaamaan koetuksia ja selviytymään niistä.

24. Kuvaile vuonna 607 eaa. sattuneita tapahtumia.

²⁴ Vuonna 607 eaa. babylonialaiset murtautuivat viimein Jerusalemin muurien läpi ja kaupunki kukistui. Nebukadnessarin joukot polttivat Jehovan temppelin, hajottivat kaupungin muurit ja tappoivat Juudan jalosukuiset. Sidkia yritti paeta, mutta hänet otettiin kiinni ja tuotiin valloittajan eteen. Sidkian pojat surmattiin hänen silmiensä edessä, ja sitten Nebukadnessar sokaisi hänen silmänsä, sitoi hänet ja vei Babyloniin. (Jer. 39:1–7.) Juudaa ja Jerusalemia koskevat Jeremian sanat tosiaan kävivät toteen. Jeremia ei kuitenkaan riemuinnut, vaan suri kansaansa kohdannutta onnettomuutta. Hänen tunteitaan kuvaillaan Raamatun Valituslauluissa. Tuon kirjan lukemisen pitäisi vaikuttaa meihin syvästi.

25, 26. a) Mitkä tapahtumat seurasivat Jerusalemin kukistumista? b) Miten Jeremian aikalaiset suhtautuivat sanomaan, jonka hän esitti Jerusalemin kukistumisen jälkeen?

²⁵ Miten Jeremialle kävi näiden dramaattisten tapahtumien jälkeen? Jerusalemin ruhtinaat olivat vanginneet hänet, mutta babylonialaiset valloittajat kohtelivat häntä hyvin ja päästivät hänet vapaaksi. Myöhemmin Jeremia joutui niiden juutalaisten joukkoon, jotka vietiin vankeuteen, mutta hänet vapautettiin. Hänellä oli vielä tehtävää Jumalan palveluksessa; hänen oli määrä toimia jäljelle jääneiden juutalaisten keskuudessa. Nebukadnessar nimitti valloitetun maan käskynhaltijaksi Gedaljan ja lupasi noille Juudan asukkaille, että he saisivat elää rauhassa, kunhan vain palvelisivat häntä, Babylonian kuningasta. Jotkut tyytymättömät juutalaiset kuitenkin murhasivat Gedaljan. (Jer. 39:13, 14; 40:1–7; 41:2.) Jeremia kehotti, että juutalaisten jäännös jäisi asumaan maahan eikä pelkäisi Babylonian kuningasta. Mutta heidän johtajansa sanoivat Jeremiaa valehtelijaksi ja pakenivat Egyptiin, ja he ottivat väkipakolla mukaansa Jeremian ja Barukin. Jeremia kuitenkin ennusti, että Nebukadnessar tunkeutuisi myös Egyptiin, alistaisi sen valtaansa ja aiheuttaisi Juudasta paenneille onnettomuuden. (Jer. 42:9–11; 43:1–11; 44:11–13.)

²⁶ Jälleen kerran Jeremian maanmiehet päättivät olla kuuntelematta Jumalan tosi profeettaa. Miksi? He järkeilivät: ”Siitä ajasta lähtien, jolloin lakkasimme suitsuttamasta uhrisavua ’taivaiden kuningattarelle’ ja vuodattamasta juomauhreja hänelle, meiltä on puuttunut kaikkea, ja miekan ja nälänhädän välityksellä olemme kohdanneet loppumme.” (Jer. 44:16, 18.) Miten surkea heidän hengellinen tilansa olikaan! Toisaalta on rohkaisevaa todeta, että epätäydellinen ihminen voi pysyä uskollisena Jehovalle, vaikka hänen ympärillään olisi uskottomia.

27. Mitä tiedämme Jeremian profeetanuran viimeisistä vuosista?

²⁷ Viimeinen tapahtuma, josta Jeremia kertoo, ajoittuu vuoteen 580 eaa., jolloin Nebukadnessarin seuraaja Evil-Merodak vapautti Jojakinin vankilasta (Jer. 52:31–34). Jeremian on täytynyt tuohon aikaan olla noin 90-vuotias. Meillä ei ole luotettavaa tietoa hänen elämänsä loppuajasta. Todennäköisesti Jeremia eli viimeiset vuotensa Egyptissä ja kuoli siellä Jehovalle uskollisena oltuaan erikoispalveluksessa noin 67 vuotta. Tähän ajanjaksoon mahtui vuosia, jolloin tosi palvontaa edistettiin, samoin kuin monia vuosia, jolloin luopiopalvonta rehotti hänen ympärillään. Oli joitakin Jumalaa pelkääviä ihmisiä, jotka kuuntelivat Jeremiaa. Suurin osa ei kuitenkaan ottanut hänen sanomaansa vastaan, vaan jopa osoitti avointa vihamielisyyttä. Epäonnistuiko Jeremia siis tehtävässään? Ei todellakaan! Jehova oli sanonut hänelle jo alussa: ”He tulevat varmasti taistelemaan sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä ’minä olen sinun kanssasi’.” (Jer. 1:19.) Meillä Jehovan todistajilla on nykyään samanlainen tehtävä kuin Jeremialla. Voimme siksi odottaa samanlaista vastaanottoa. (Lue Matteuksen 10:16–22.) Mitä siis voimme oppia Jeremialta, ja miten meidän tulisi suhtautua palvelukseemme? Pohditaanpa näitä kysymyksiä.