Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Valituslaulujen kirjasta
PROFEETTA Jeremia näkee sen tuomiosanoman täyttyvän, jota hän on julistanut 40 vuotta. Miltä hänestä tuntuu olla todistamassa omin silmin rakkaan kaupunkinsa tuhoutumista? ”Jeremia istuutui itkemään ja valittamaan tällä valituslaululla Jerusalemia”, sanoo kreikkalainen Septuaginta Valituslaulujen kirjan johdannossa. Profeetta Jeremia kirjoittaa Valituslaulut vuonna 607 eaa., jolloin Jerusalemin polttaminen ja sitä edeltänyt puolitoistavuotinen piiritys ovat vielä tuoreina hänen mielessään, ja niinpä tästä kirjasta kuvastuu elävästi hänen syvä tuskansa (Jeremia 52:3–5, 12–14). Historia ei kerro, että mitään muuta kaupunkia olisi valitettu yhtä vaikuttavalla ja riipaisevalla tavalla.
Valituslaulujen kirja koostuu viidestä lyyrisestä runosta. Ensimmäiset neljä ovat valitus- eli surulauluja, ja viides on anomus eli rukous. Neljä ensimmäistä laulua ovat alfabeettisia eli niin sanottuja aakkosellisia akrostikoneja, joissa peräkkäiset jakeet alkavat eri kirjaimilla heprean 22-kirjaimisen aakkoston mukaisessa järjestyksessä. Vaikka viidennessä laulussa on 22 jaetta eli yhtä monta kuin on heprean aakkosia, sen jakeet eivät noudata aakkosjärjestystä (Valituslaulut 5:1, engl. viitelaitoksen alav.).
”SILMÄNI OVAT RIUTUNEET – – KYYNELISTÄ”
”Oi kuinka onkaan joutunut istumaan yksin tuo kaupunki, jossa oli runsaasti väkeä! Kuinka onkaan tullut lesken kaltaiseksi se, joka oli väekäs kansakuntien joukossa! Kuinka se, joka oli ruhtinatar hallintoalueiden joukossa, onkaan joutunut pakkotyön alaiseksi!” Näin profeetta Jeremia alkaa valittaa Jerusalemia. Hän esittää syyn tähän onnettomuuteen: ”Jehova itse on tuottanut hänelle murhetta hänen rikkomustensa runsauden takia.” (Valituslaulut 1:1, 5.)
Jerusalem, joka personoidaan miehensä ja lapsensa menettäneeksi leskeksi, kysyy: ”Onko tuskaa minun tuskani veroista?” Tämä leski esittää Jumalalle rukouksen ja sanoo siinä vihollisistaan: ”Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun eteesi, ja kohtele heitä ankarasti, niin kuin olet kohdellut minua ankarasti kaikkien rikkomusteni takia. Sillä monet ovat huokaukseni ja sydämeni on sairas.” (Valituslaulut 1:12, 22.)
Syvän ahdistuksen vallassa Jeremia sanoo: ”Suuttumuksesta hehkuen hän [Jehova] on katkaissut Israelin jokaisen sarven. Hän on kääntänyt oikean kätensä takaisin vihollisen edestä, ja Jaakobissa hän palaa kuin liekehtivä tuli, joka on kuluttanut yltympäri.” Profeetta kuvailee syvää suruaan, kun hän valittaa: ”Silmäni ovat riutuneet pelkistä kyynelistä. Sisukseni ovat käymistilassa. Maahan on maksani vuotanut.” Ohikulkijatkin ovat ilmaisseet hämmästyksensä sanomalla: ”Onko tämä se kaupunki, josta oli tapana sanoa: ’Se on kauneuden täydellisyys, koko maan riemun aihe’?” (Valituslaulut 2:3, 11, 15.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:15: Miten Jehova oli ”polkenut Juudan neitsyttyttärelle kuuluvan viinikuurnan”? Tuhotessaan kaupungin, jota kuvaillaan neitsyeksi, babylonialaiset vuodattivat niin paljon verta, että tapahtumaa voitiin verrata viinirypäleiden survomiseen viinikuurnassa. Koska Jehova oli ennustanut tuon tuhon ja antoi sen tapahtua, hänen voidaan sanoa ”polkeneen – – viinikuurnan”.
2:1: Miten ”Israelin kauneus” ”heitettiin – – taivaasta maan päälle”? ”Taivaat ovat maata korkeammat”, ja siksi jonkin korkean alentamista kuvataan toisinaan sen heittämisellä ”taivaasta maan päälle”. ”Israelin kauneus” – kunnia ja valta, joka sillä oli ollut Jehovan siunatessa sitä – heitettiin alas, kun Jerusalem tuhottiin ja Juuda autioitettiin. (Jesaja 55:9.)
2:1, 6: Mitä ovat Jehovan ”jalkojen alusta” ja hänen ”majansa”? Psalmista lauloi: ”Tulkaamme hänen suurenmoiseen tabernaakkeliinsa, kumartukaamme hänen jalkojensa alustan eteen.” (Psalmit 132:7.) Valituslaulujen 2:1:ssä mainittu ”jalkojen alusta” tarkoittaa näin ollen Jehovan palvontahuonetta eli hänen temppeliään. Babylonialaiset ”polttivat Jehovan huoneen” ikään kuin se olisi ollut maja tai pelkkä koju puutarhassa (Jeremia 52:12, 13).
2:16, 17: Eikö heprean aakkosjärjestys edellyttäisi sitä, että 16. jae alkaisi heprean ajin-kirjaimella ja 17. jae pe-kirjaimella? Sepittäessään tällaisia runoja henkeytetyt kirjoittajat noudattivat yleensä aakkosjärjestystä. He eivät kuitenkaan tehneet niin, jos lopputulos olisi kuulostanut teennäiseltä tai luonnottomalta. Ajatussisältöä pidettiin tärkeämpänä kuin muistin apuna käytettävää tyylikeinoa. Samat kaksi kirjainta esiintyvät päinvastaisessa järjestyksessä myös tämän kirjan lauluissa 3 ja 4 (Valituslaulut 3:46, 49; 4:16, 17).
2:17: Minkä ”sanan” Jehova toteutti Jerusalemin yhteydessä? Tässä viitataan ilmeisesti 3. Mooseksen kirjan 26:17:ään, joka kuuluu: ”Minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja te kärsitte tappion vihollistenne edessä, ja ne, jotka teitä vihaavat, polkevat teidät maahan, ja te jopa pakenette, vaikkei kukaan aja teitä takaa.”
Opetuksia meille
1:1–9: Jerusalem itkee vuolaasti yöllä, ja hänen kyyneleensä ovat hänen poskillaan. Hänen porttinsa ovat autioita, ja hänen pappinsa huokailevat. Hänen neitsyensä ovat murheen murtamia, ja hän itse tuntee katkeruutta. Minkä vuoksi? Koska Jerusalem on tehnyt ilmeistä syntiä. Hänen epäpuhtautensa on hänen liepeissään. Rikkomus ei tuota iloa vaan kyyneleitä, huokailua, murhetta ja katkeruutta.
1:18: Rangaistus, jonka Jehova langettaa rikkojille, on aina oikeudenmukainen ja vanhurskas.
2:20: Israelilaisia varoitettiin, että jos he eivät kuuntelisi Jehovan ääntä, heidän ylleen tulisi kirouksia. He joutuisivat muun muassa syömään ”poikiensa ja tyttäriensä lihaa”. (5. Mooseksen kirja 28:15, 45, 53.) Miten epäviisasta onkaan kääntyä pois Jumalasta tottelemattomuuden tielle!
”ÄLÄ KÄTKE KORVAASI HELPOTUKSEN PYYNNÖLTÄNI”
Valituslaulujen 3. luvussa Israelin kansaa sanotaan ”voimakkaaksi mieheksi”. Vastoinkäymisistään huolimatta tämä mies laulaa: ”Hyvä on Jehova häneen toivonsa panevalle, häntä etsivälle sielulle.” Hän anoo rukouksessa tosi Jumalalta: ”Sinun täytyy kuulla minun ääneni. Älä kätke korvaasi helpotuksen pyynnöltäni, avunhuudoltani.” Hän pyytää Jehovaa kiinnittämään huomiota vihollisen aiheuttamaan häväistykseen ja sanoo: ”Sinä, oi Jehova, maksat heille takaisin heidän kättensä teon mukaisella kohtelulla.” (Valituslaulut 3:1, 25, 56, 64.)
Jeremia purkaa tunteita, joita Jerusalemin puolitoistavuotisen piirityksen hirvittävät vaikutukset ovat hänessä herättäneet, ja valittaa: ”Rangaistus kansani tyttären erheestä tulee myös suuremmaksi kuin rangaistus Sodoman synnistä, sen, joka kukistettiin kuin hetkessä ja jota yhdetkään kädet eivät kääntyneet auttamaan.” Jeremia jatkaa: ”Miekalla tapettujen on käynyt paremmin kuin nälkään kuolleiden, koska nämä riutuvat pellon tuotteiden puutteen lävistäminä.” (Valituslaulut 4:6, 9.)
Viidennessä runossa kuvaillaan Jerusalemin asukkaiden puheita. He sanovat: ”Muista, oi Jehova, mitä meille on tapahtunut. Katso ja näe meidän häväistyksemme.” Kertoessaan koettelemuksistaan he anovat: ”Sinä, oi Jehova, ajan hämärään asti sinä istut valtaistuimellasi. Sinun valtaistuimesi pysyy sukupolvesta sukupolveen. Tuo meidät takaisin luoksesi, oi Jehova, niin me tulemme auliisti takaisin. Anna meille uusia päiviä kuten muinoin.” (Valituslaulut 5:1, 19, 21.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
3:16: Mitä tarkoitetaan sanoilla ”soralla hän murskaa hampaani”? Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Matkalla pakkosiirtolaisuuteen juutalaisten oli pakko paistaa leipänsä maahan kaivetuissa kuopissa, minkä vuoksi heidän leivässään oli soraa.” Tällaisen leivän syöminen saattoi rikkoa hampaita.
4:3, 10: Miksi Jeremia vertaa ”kansansa tytärtä” ”strutseihin erämaassa”? Strutsi ”kohtelee poikasiaan tylysti, ikään kuin ne eivät olisikaan sen omia”, sanotaan Jobin 39:16:ssa. Esimerkiksi kun poikaset ovat kuoriutuneet, strutsiemo lähtee tiehensä toisten naaraiden kanssa ja koiras ottaa vastuun poikasten hoidosta. Entä mitä tapahtuu vaaran uhatessa? Niin koiraat kuin naaraatkin pakenevat pesältä ja jättävät poikasensa. Babylonialaisten piirittäessä Jerusalemia nälänhätä kävi kaupungissa niin ankaraksi, että äideistä, jotka yleensä ovat sääliväisiä, tuli jälkeläisiään kohtaan julmia: he olivat niin kuin strutsit erämaassa. Tämä oli jyrkkä vastakohta sille, miten sakaaliemot huolehtivat pennuistaan.
5:7: Pitääkö Jehova ihmisiä tilivelvollisina esi-isiensä erheistä? Ei pidä. Jehova ei suoranaisesti rankaise ihmisiä heidän esi-isiensä synneistä. Raamatussa sanotaan: ”Kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.” (Roomalaisille 14:12.) Erheiden seuraukset voivat kuitenkin olla pitkäaikaisia, ja niistä voivat joutua kärsimään seuraavatkin sukupolvet. Esimerkiksi muinaisen Israelin kääntyminen epäjumalanpalvelukseen teki myös myöhemmiṇ eläneille uskollisille israelilaisille vaikeaksi noudattaa vanhurskautta (2. Mooseksen kirja 20:5).
Opetuksia meille
3:8, 43, 44: Jerusalemia kohdanneen onnettomuuden aikana Jehova kieltäytyi kuuntelemasta tuon kaupungin asukkaiden avunhuutoa. Minkä vuoksi? Koska kansa oli ollut tottelematon eikä katunut. Jos haluamme Jehovan vastaavan rukouksiimme, meidän täytyy totella häntä. (Sananlaskut 28:9.)
3:20: Jehovalla, joka on ”Korkein kaikessa maassa”, on niin ylhäinen asema, että hänen on alennuttava ”katsomaan taivasta ja maata” (Psalmit 83:18; 113:6). Jeremia kuitenkin tiesi, että Kaikkivaltias halusi kumartua syvään ihmisten puoleen eli tulla alas heidän tasolleen rohkaistakseen heitä. Voimme olla iloisia siitä, että tosi Jumala on paitsi kaikkivoipa ja kaikkiviisas myös nöyrä.
3:21–26, 28–33: Miten voimme kestää ankaratkin kärsimykset? Jeremia kertoo sen meille. Meidän ei tulisi unohtaa, että Jehovan rakkaudellinen huomaavaisuus on ylitsevuotavaa ja hänen armonosoituksensa ovat monet. Meidän tulisi myös muistaa, että jo pelkkä elossa olemisemmekin on riittävä syy olla luopumatta toivosta ja että meidän täytyy olla kärsivällisiä ja odottaa hiljaa, valittamatta, pelastusta Jehovalta. Lisäksi meidän tulisi ”painaa – – suumme aivan tomuun asti”, toisin sanoen alistua nöyrästi koettelemuksiin, koska tajuamme, että mitä tahansa Jumala salliikin tapahtua, siihen on hyvä syy.
3:27: Uskon koetusten kohtaaminen saattaa merkitä nuorelle sitä, että hän joutuu kestämään vaikeuksia ja pilkkaa. Mutta ”hyvä on voimakkaan miehen kantaa iestä nuoruudessaan”. Miksi? Koska se, että nuori oppii kantamaan kärsimyksen iestä, valmistaa häntä kohtaamaan ongelmia myöhempinä vuosina.
3:39–42: Kun kärsimme syntiemme vuoksi, ei ole viisasta ”antautua valitteluihin”. Älkäämme valittako sitä, että saamme kärsiä väärintekomme seuraukset, vaan ”tarkkailkaamme – – teitämme ja tutkikaamme ne ja palatkaamme toki Jehovan luo”. Meidän on viisasta katua ja oikaista tiemme.
Luota Jehovaan
Raamatussa oleva Valituslaulujen kirja paljastaa, miten Jehova suhtautui Jerusalemiin ja Juudan maahan sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat polttaneet kaupungin ja autioittaneet maan. Valituslauluissa olevat synnintunnustukset paljastavat, että Jehovan näkökannalta katsottuna onnettomuuden syynä olivat kansan erheet. Tämän kirjan henkeytetyissä lauluissa on myös säkeitä, joista kuvastuu toivon paneminen Jehovaan ja halu kääntyä oikealle tielle. Vaikka useimmilla ihmisillä ei Jeremian päivinä ollutkaan tällaisia tunteita, nuo laulut kertovat siitä, mitä Jeremia ja katuva jäännös tunsivat.
Valituslaulujen kirjassa oleva Jehovan arvio Jerusalemin tilanteesta opettaa meille kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin Jerusalemin tuho ja Juudan autioitus painottavat tottelevaisuutta Jehovaa kohtaan ja varoittavat jättämästä Jumalan tahtoa huomiotta (1. Korinttilaisille 10:11). Toiseksi voimme ottaa oppia Jeremian esimerkistä (Roomalaisille 15:4). Jopa toivottomalta näyttäneessä tilanteessa tämä syvästi murheellinen profeetta odotti pelastusta Jehovalta. Meidän on tärkeää panna täysi luottamuksemme Jehovaan ja hänen Sanaansa (Heprealaisille 4:12).
[Kuva s. 8, 9]
Profeetta Jeremia näki tuomiosanomansa toteutuvan.
[Kuva s. 10]
Näiden korealaistodistajien usko joutui koetukselle heidän kristillisen puolueettomuutensa vuoksi.