Jakakaa ”maa perinnöksi”

1, 2. a) Minkä käskyn Hesekiel saa Jehovalta? b) Mitä kysymyksiä tarkastelemme?

HESEKIEL on juuri nähnyt näyn, joka on epäilemättä vienyt hänen ajatuksensa lähes 900 vuoden taakse Mooseksen ja Joosuan päiviin. Tuolloin Jehova kuvaili Moosekselle Luvatun maan rajoja, ja myöhemmin hän kertoi Joosualle, kuinka maa tulisi jakaa Israelin heimojen kesken (4. Moos. 34:1–15; Joos. 13:7; 22:4, 9). Mutta nyt eletään vuotta 593 eaa., ja Jehova käskee Hesekieliä ja muita pakkosiirtolaisia jakamaan Luvatun maan Israelin heimojen kesken uudelleen (Hes. 45:1; 47:14; 48:29).

² Minkä sanoman näky sisälsi Hesekielille ja muille pakkosiirtolaisille? Miksi tämä näky rohkaisee Jumalan kansaa nykyään? Täyttyykö se suuremmassa mitassa tulevaisuudessa?

3, 4. a) Mitkä neljä lupausta Hesekielin viimeinen näky sisälsi pakkosiirtolaisille? b) Mitä lupausta tarkastelemme tässä luvussa?

³ Hesekielin saama viimeinen näky käsittää yhdeksän lukua hänen kirjastaan (Hes. 40:1–48:35). Näyssä pakkosiirtolaisille annettiin neljä lupausta siitä, mitä tapahtuisi, kun he palaisivat kotimaahansa. Ensiksikin puhdas palvonta palautettaisiin ennalleen Jumalan temppelissä. Toiseksi oikeamieliset papit ja paimenet johtaisivat kansaa. Kolmanneksi kaikki, jotka palaisivat Israeliin, saisivat maata perinnöksi. Neljänneksi Jehova olisi jälleen heidän kanssaan ja asuisi heidän keskuudessaan.

⁴ Tämän kirjan 13. ja 14. luvussa käsiteltiin sitä, miten kaksi ensimmäistä lupausta täyttyivät. Tässä luvussa keskitytään kolmanteen lupaukseen, joka koski maan perimistä. Seuraavassa luvussa käsitellään Jehovan läsnäoloon liittyvää lupausta. (Hes. 47:13–21; 48:1–7, 23–29.)

5, 6. a) Mikä maa-alue määrättiin jaettavaksi Hesekielin näyssä? (Ks. kuva luvun alussa.) b) Miksi näky perinnöksi jaettavasta maasta annettiin?

⁵ Lue Hesekielin 47:14. Näyssä Jehova kiinnitti Hesekielin huomion maa-alueeseen, joka muistuttaisi pian ”Eedenin puutarhaa” (Hes. 36:35). Jehova sanoi: ”Tämä on se maa-alue, joka teidän tulee jakaa perinnöksi Israelin 12 heimolle.” (Hes. 47:13.) Jaettavaksi määrätty ”maa-alue” oli ennallistettava Israelin maa, johon pakkosiirtolaiset palaisivat. Seuraavaksi Jehova kuvaili yksityiskohtaisesti, mitkä olivat maan tarkat ulkorajat, kuten Hesekielin 47:15–21:ssä kerrotaan.

⁶ Miksi tämä näky perinnöksi jaettavasta maasta annettiin? Se että näyssä määritettiin maan rajat tarkasti, oli Hesekielille ja muille pakkosiirtolaisille tae siitä, että heidän rakas kotimaansa ennallistettaisiin aivan varmasti. Voimme vain kuvitella, miten suuresti tämä Jehovan antama yksityiskohtainen lupaus innosti pakkosiirtolaisia! Saivatko Jumalan muinaiset palvelijat tosiaan sen maan, joka heille luvattiin perinnöksi? Kyllä saivat.

 7. a) Mitä alkoi tapahtua vuonna 537 eaa., ja mitä se tuo mieleen? b) Mitä kysymystä tarkastelemme nyt?

⁷ Vuonna 537 eaa., noin 56 vuotta sen jälkeen kun Hesekiel oli saanut näkynsä, tuhannet pakkosiirtolaiset alkoivat palata Israelin maahan ja ottaa sitä haltuunsa. Nuo merkittävät tapahtumat tuovat mieleemme sen, mitä nykyaikana on tapahtunut Jumalan palvelijoiden keskuudessa. Hekin ovat eräässä mielessä saaneet maa-alueen. Jehova on antanut heidän astua hengelliseen maahan ja ottaa sen haltuunsa. Muinaisen Luvatun maan ennallistaminen voikin opettaa meille paljon nykyisen hengellisen maan ennallistamisesta. Mietitään kuitenkin ensin, millä perusteella voidaan sanoa, että hengellinen maa tosiaan on olemassa nykyään.

 8. a) Millä kansalla Jehova on korvannut luonnollisista israelilaisista koostuvan kansan? b) Mikä on hengellinen maa eli paratiisi? c) Milloin se tuli olemassaoloon, ja ketkä ovat asuttaneet sen?

⁸ Aiemmassa Hesekielille antamassaan näyssä Jehova osoitti, että Israelin ennallistamista koskevat profetiat täyttyisivät suuremmassa mitassa sen jälkeen kun hänen ”palvelijansa Daavid”, Jeesus Kristus, alkaisi hallita kuninkaana (Hes. 37:24). Tämä tapahtui vuonna 1914. Tuolloin luonnollisista israelilaisista koostuvan Jumalan kansan tilalle oli jo kauan sitten tullut hengellinen Israel, jonka muodostavat hengellä voidellut kristityt. (Lue Matteuksen 21:43; 1. Pietarin kirjeen 2:9.) Sen lisäksi että Jehova korvasi luonnollisen Israelin kansan hengellisellä kansalla, hän korvasi kirjaimellisen Israelin maan hengellisellä maalla eli hengellisellä paratiisilla (Jes. 66:8). Kuten tämän kirjan 17. luvussa osoitettiin, hengellinen maa on turvallinen hengellinen ympäristö eli toiminta-alue, jossa maan päällä jäljellä olevat voidellut ovat palvoneet Jehovaa vuodesta 1919 lähtien. (Ks. tekstiruutu 9B, ”Miksi vuonna 1919?”) Ajan mittaan hengelliseen maahan alkoi tulla myös niitä, joilla on toivo elää maan päällä, ”muita lampaita” (Joh. 10:16). Vaikka hengellinen paratiisi kasvaa ja laajenee nykyään, sen siunauksista voidaan nauttia täysin määrin vasta Harmageddonin jälkeen.

 9. Mitä yksityiskohtaisia ohjeita Jehova antoi maan jakamisesta?

⁹ Lue Hesekielin 48:1, 28. Kuvailtuaan maan ulkorajoja Jehova kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka itse maa jaettaisiin heimoille. Hän käski jakamaan maan tasaisesti 12 perintöosaan pohjoisesta etelään. Ensin piti antaa alue Danin heimolle maan pohjoisimmasta osasta ja lopuksi Gadin heimolle maan eteläisimmästä osasta. Jokainen 12 perintöosasta oli vaakasuora maakaistale, joka ulottui maan itärajalta länteen Suurellemerelle eli Välimerelle (Hes. 47:20).

10. Mistä tämä näyn osa sai pakkosiirtolaiset todennäköisesti vakuuttumaan?

¹⁰ Mistä näyn tämä osa sai pakkosiirtolaiset todennäköisesti vakuuttumaan? Hesekielin yksityiskohtaisen kuvauksen maan jakamisesta on täytynyt korostaa heille sitä, että jakaminen organisoitaisiin hyvin. Lisäksi maan jakaminen tarkasti 12 heimon kesken tähdensi sitä, että jokainen pakkosiirtolaisuudesta palaava saisi aivan varmasti perintöosan ennallistetusta maasta. Kukaan ei jäisi maattomaksi tai kodittomaksi.

11. Mitä profeetallinen näky maan jakamisesta voi opettaa meille? (Ks. tekstiruutu ”Maan jakaminen”.)

¹¹ Mitä me voimme oppia tästä näystä? Ennallistetussa Luvatussa maassa oli paikka paitsi papeille, leeviläisille ja päämiehille myös kaikille muille 12 heimoon kuuluville (Hes. 45:4, 5, 7, 8). Samoin nykyisessä hengellisessä paratiisissa on paikka paitsi voidelluille ja niille ”suureen joukkoon” kuuluville, jotka ottavat johdon, myös kaikille muille suuren joukon jäsenille (Ilm. 7:9).a Onpa tehtävämme Jehovan järjestössä millainen tahansa, meillä on varma paikka ja tärkeää työtä hengellisessä maassamme. Eikö olekin sydäntä lämmittävää!

12, 13. Mitä nimenomaisia ohjeita Jehova antoi heimoille jaettavista maa-alueista?

¹² Jotkin maan jakamiseen liittyvät Jehovan ohjeet ehkä ihmetyttivät Hesekieliä, koska ne erosivat niistä ohjeista, jotka Jehova oli antanut Moosekselle. Yksi tällainen ero koski maata ja toinen sen asukkaita.

¹³ Maa. Moosesta käskettiin antamaan monilukuiselle heimolle enemmän maata kuin harvalukuiselle (4. Moos. 26:52–54). Hesekielin näyssä Jehova kuitenkin käski antamaan kaikille heimoille ”yhtä suuret osat” (Hes. 47:14). Näin ollen jokaisen 12 perintöosan pohjois- ja etelärajan välisen etäisyyden piti olla täsmälleen sama. Kuuluivatpa israelilaiset mihin heimoon tahansa, heillä kaikilla olisi yhtäläinen mahdollisuus nauttia niistä luonnon antimista, joita runsasvetinen Luvattu maa pystyi tuottamaan.

14. Miten Jehovan ohjeet, jotka koskivat ulkomaalaisia, menivät pidemmälle kuin Mooseksen laki?

¹⁴ Asukkaat. Mooseksen laki suojeli ulkomaalaisia ja antoi heille oikeuden osallistua Jehovan palvontaan, mutta he eivät voineet omistaa maata (3. Moos. 19:33, 34). Nyt Jehova kuitenkin sanoi Hesekielille jotain sellaista, mikä meni tuota lakia pidemmälle. Hän käski: ”Teidän tulee antaa ulkomaalaiselle perintö sen heimon alueelta, jonne hän on asettunut asumaan.” Näin Jehova poisti merkittävän eron ”syntyperäisten israelilaisten” ja maassa asuvien ulkomaalaisten väliltä. (Hes. 47:22, 23.) Saamassaan näyssä Hesekiel näki, että ennallistetun maan asukkaat olivat tasa-arvoisia ja palvoivat Jehovaa yksimielisesti (3. Moos. 25:23).

15. Minkä muuttumattoman totuuden Jehovan ohjeet, jotka koskivat maata ja sen asukkaita, vahvistivat?

¹⁵ Nämä kaksi merkittävää ohjetta, jotka koskivat maata ja sen asukkaita, rohkaisivat varmasti pakkosiirtolaisia. He tiesivät, että Jehova antaisi heille kaikille yhtä arvokkaan paikan, olivatpa he sitten syntyperäisiä israelilaisia tai Jehovaa palvovia ulkomaalaisia (Esra 8:20; Neh. 3:26; 7:6, 25; Jes. 56:3, 8). Nuo ohjeet myös vahvistivat koskettavan ja muuttumattoman totuuden: Jehovalle kaikki hänen palvelijansa ovat yhtä arvokkaita. (Lue Haggain 2:7.) Tuo totuus on tärkeä myös meille, onpa meillä taivaallisen tai maanpäällisen elämän toivo.

16, 17. a) Miten me hyödymme maata ja sen asukkaita koskevien yksityiskohtien tarkastelusta? b) Mitä käsitellään seuraavassa luvussa?

¹⁶ Miten me hyödymme näiden maata ja sen asukkaita koskevien yksityiskohtien tarkastelusta? Ne muistuttavat meitä siitä, että tasa-arvoisuuden ja yksimielisyyden tulee olla selvästi nähtävissä maailmanlaajuisessa perheessämme. Jehova ei ole puolueellinen. Meidän täytyy kysyä itseltämme: Olenko Jehovan tavoin puolueeton? Näkyykö käytöksestäni, että arvostan sydämestäni kaikkia veljiä ja sisaria, onpa heidän rotunsa tai elämäntilanteensa mikä tahansa? (Room. 12:10.) Olemme iloisia siitä, että Jehova on antanut meille kaikille yhtäläisen mahdollisuuden päästä hengelliseen paratiisiin, missä voimme palvoa häntä kokosieluisesti ja nauttia kaikesta siitä hyvästä, mitä hän antaa meille (Gal. 3:26–29; Ilm. 7:9).

¹⁷ Mitä voimme oppia neljännestä lupauksesta, joka on Hesekielin viimeisen näyn loppuosassa? Lupaus koski sitä, että Jehova olisi pakkosiirtolaisten kanssa, ja sitä käsitellään seuraavassa luvussa.