Marathonin taistelu – erään maailmanvallan nöyryytys

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KUN nykyajan matkailija laskeutuu Marathonin tasankoa ympäröiviltä kukkuloilta, jotka sijaitsevat Kreikassa noin 40 kilometriä Ateenasta koilliseen, hän aistii heti tuossa paikassa vallitsevan rikkomattoman rauhan ja tyyneyden. Hän voi tuskin kuvitella, että täällä on käyty eräs historian kuuluisimmista taisteluista, jonka avulla estettiin menestyksellisesti mesopotamialaisen maailmanvallan eteneminen itse Eurooppaan. Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia sitä sanotaan ”yhdeksi tärkeimmistä taisteluista läntisen sivistyksen historiassa”. Ja historioitsija Will Durant kuvailee sitä ”yhdeksi historian uskomattomimmista voitoista”.

Maailmanvalta kohtaa vastustusta

Danielin kirjassa olevat Raamatun profetiat kuvaavat hyvin eloisasti maailmanvaltojen ylivaltaa, laajenemista ja menestystä. Daniel kirjoitti kuvakielellä mutta hyvin osuvasti Meedo-Persian maailmanvallasta seuraavasti: ”Katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. – – sille sanottiin näin: ’Nouse ja syö paljon lihaa’.” (Daniel 7:5.)

Tämä osoittautui todeksi. Kun Meedo-Persia oli valtansa huipulla 500-luvun loppupuolella eaa., sen voittamattomilta tuntuneet sotajoukot pyyhkäisivät Kyyroksen ja Dareios I:n johdolla länteen yli Lyydian. Sekä Traakia että Makedonia, jotka sijaitsivat Pohjois-Kreikassa, pakotettiin alistumaan sen valtaan. Tämä merkitsi sitä, että lähes puolet kreikkaa puhuvasta maailmasta oli jo Persian vallassa, sillä vallatessaan Lyydian persialaiset ottivat hallintaansa myös Joonian rannikolla sijaitsevat kreikkalaiset kaupungit, jotka olivat olleet Lyydian vaikutuspiirissä.

Joonian piiritetyistä kreikkalaisista kaupungeista kantautuneisiin avunpyyntöihin vastasivat vain Ateenan ja Eretrian kaupunkivaltiot. Tämä ei estänyt Persian koulutettuja sotajoukkoja valloittamasta näitä kaupunkeja ja alistamasta kapinoivia joonialaisia valtaansa. Kaiken lisäksi Dareios päätti, että hänen täytyisi rangaista noita kreikkalaisia kaupunkivaltioita kapinoivien joonialaisten auttamisesta.

Kun Ateena, Sparta ja Eretria halveksivasti kieltäytyivät täyttämästä Persian vaatimuksia, Persian voimakkaat ratsu- ja jalkaväkijoukot astuivat laivoihin ja aloittivat matkan kohti Kreikkaa varhaiskesällä 490 eaa. Elokuussa persialaiset olivat valmiita kohtaamaan Ateenan ja sen hallinnassa olevan Attikan.

Kysymyksiä strategiasta

Persialaiset nousivat maihin Marathonissa ja ylittivät Attikan itärannikon rämeisen tasangon, joka sijaitsi vain noin 42 kilometrin päässä Ateenasta. Ateenalaisten tulevaisuus näytti hyvin synkältä. He olivat onnistuneet kokoamaan vaivaiset 9000 jalkaväensotilasta ja lisäksi 1000 miestä Plataiaista, eivätkä he saaneet mitään apua ratsuväeltä eivätkä jousimiehiltä.a Vaikka he pyysivät Spartan apua, heidän avunpyyntönsä kaikui kuuroille korville, sillä spartalaiset viettivät parhaillaan uskonnollista juhlaa Apollon kunniaksi. Ateenalaisten oli siksi taisteltava yksin persialaisia vastaan pienellä sotajoukollaan.

Kymmenen eri kenraalia muodosti komitean, joka teki strategiaa koskevat päätökset enemmistön äänten perusteella. Nyt heidän päätettävänään oli kaksi asiaa. Ensiksikin, pitäisikö heidän pitää joukkonsa Ateenassa puolustamassa kaupunkia vai pitäisikö heidän kohdata persialaiset taistelukentällä? Ottaen huomioon sen, ettei Ateenalla ollut vahvoja suojamuureja, kokouksen ylivoimainen enemmistö äänesti sen puolesta, että taistelu käytäisiin Marathonissa.

Toiseksi, pitäisikö heidän hyökätä, vaikka todennäköisyys puhui heitä vastaan – varsinkin persialaisten lukumääräisen ylivoiman vuoksi – vai pitäisikö heidän jäädä odottamaan toivoen kaiken aikaa, että spartalaiset jotenkin ehtisivät riittävän ajoissa auttamaan ja he voisivat näin vastustaa menestyksellisesti persialaisten pelottavaa hyökkäystä?

Kenraali Miltiades – sodankäynnin taitaja

Eräs avainhahmo, joka ilmaantui johtajan rooliin, oli kreikkalainen kenraali Miltiades. Hän oli kokenut ja uudistusmielinen sotapäällikkö, veteraani, joka oli taistellut Persian armeijan puolella aiemmilla sotaretkillä pohjoisessa. Hänellä oli siksi ensikäden tietoa vihollisesta. Hän tunsi hyvin paitsi Persian sotajoukkojen kokoonpanon myös heidän aseensa ja, mikä kaikkein tärkeintä, heidän taistelustrategiansa. Lisäksi taistelua edeltäneinä päivinä hän toimi viisaasti tutkien hyvin tarkasti taistelukentän ympäristön.

Miltiades tiesi myös, että oli välttämätöntä hyökätä nopeasti, sillä Ateenan vastaperustetussa demokratiassa oli Persialle myönteisiä ryhmiä, jotka olisivat olleet mielissään Ateenan tappiosta. Taistelua edeltäneenä iltana muuan persialainen loikkari puikahti kreikkalaisten leiriin tuomaan sellaista uutista, että Persian ratsuväki oli väliaikaisesti vetäytynyt. Erään teorian mukaan Persian ratsuväki oli noussut laivoihinsa voidakseen ehkä hyökätä ateenalaisia vastaan Attikan itärannalta ja valloittaa kaupungin heti Marathonissa melko varmasti saamansa voiton jälkeen. Olipa syy mikä tahansa, tämä poisti vakavimman vaaran ateenalaisten jalkaväensotilaiden edestä.

Aamun sarastaessa kreikkalaiset falangit hyökkäsivät. (Ks. sivun 24 tekstiruutua.) Hämmästyneet persialaiset vetäytyivät, mutta tekivät pian vastahyökkäyksen tunkeutuen kreikkalaisten taistelulinjan keskustaan. Näin persialaiset lankesivat tietämättään Miltiadeen taitavasti virittämään ansaan! Hän oli tarkoituksellisesti jättänyt kreikkalaisten keskustan heikoksi voidakseen vahvistaa sivustoja useammilla miesriveillä. Nyt vahvat sivustat yhtyivät yhtäkkiä, kävivät persialaisten kimppuun ja tappoivat heitä valtavat määrät, kunnes jäännös, joka onnistui säilymään elossa tästä ankarasta hyökkäyksestä, pakeni takaisin laivoihinsa. Seurauksena oli hirvittävä verilöyly. Persialta kaatui noin 6400 miestä, kun taas ateenalaiset menettivät vain 192 miestä.

Legenda kertoo, että lähetti kiidätti uutisen Kreikan voitosta Ateenaan. Virheellisen perimätiedon mukaan hän olisi ollut nimeltään Feidippides, mutta todellisuudessa Feidippides juoksi Ateenasta Spartaan pyytämään apua ennen taistelua. Legendan mukaan eräs toinen nuori kreikkalainen juoksi 42 kilometrin matkan Marathonista Ateenaan ja saavuttuaan sinne huusi: ”Iloitkaa, me voitimme!”, minkä jälkeen hän kaatui kuolleena maahan. Tätä sanotaan ensimmäiseksi maratoniksi, josta meille tuttu nykypäivän pitkänmatkan juoksukilpailu on saanut alkunsa; tällainen on tämän sanan alkuperä.

Vaikka osa persialaisten laivoista sytytettiin tuleen, suuri enemmistö 600 laivan laivastosta onnistui pääsemään Sounionin niemen ympäri, joka sijaitsee Attikan eteläkärjessä, ja saapui Ateenaan. Voittoisat ateenalaisjoukot ehtivät sinne kuitenkin ensin ja kohtasivat persialaiset jälleen. Persialaisten oli pakko vetäytyä. Ateenalaiset olivat voittaneet vastoin kaikkia odotuksia!

Ateenalaiset olivat suunniltaan ilosta, varsinkin koska voitto oli tullut ilman spartalaisten apua.

Taistelun merkitys

Ateenan voitto on ikuistettu marmorisiin ja pronssisiin muistomerkkeihin, joita on Marathonissa ja Delfoissa. Historioitsija Pausaniaan mukaan matkailijat uskoivat 650 vuotta myöhemmin yhä kuulevansa taistelevien miesten aavemaisia ääniä ylittäessään taistelukentän.

Miksi Marathonin taistelu oli merkityksellinen Raamatun kannalta? Se enteili kauan etukäteen sitä, että lopulta Danielin profetiassa mainittu Kreikan ”kauris” ottaisi vallan Meedo-Persian ”kaksisarvisesta oinaasta”b (Daniel 8:5–8).

Taistelupaikalla edelleen seisova Marathonin muistomerkki muistuttaa siitä suuresta kuolonuhrien ja kärsimyksen määrästä, jonka ihmiskunta on maksanut jatkuvasta vallan ja herruuden tavoittelustaan. Historian veriset sivut, hiljaiset taistelukentät ja hylätyt haudat ovat täynnä ”suurmiehiä”, ”sankareita” ja ”häviäjiä” – kaikki maailmanpolitiikan ja valtataistelun uhreja. Pian koittaa kuitenkin aika, jolloin kaikki poliittiset valtataistelut ovat ohi, sillä Jumala on ennustanut: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Daniel 2:44.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 24]

Hopliitti ja falangi – voiton kaava

Kirjassa A Soaring Spirit kommentoidaan ateenalaisten voiton kahta päätekijää näin: ”Hopliiteilla, joiksi Kreikan jalkaväensotilaita sanottiin, oli vahvemmat haarniskat sekä lujemmat kilvet ja pitemmät keihäät kuin heitä vastassa olleilla persialaisilla. Mutta vielä merkittävämpää oli se, että he taistelivat konemaisen tehokkaasti falangeissa, joissa oli peräti 12 peräkkäistä riviä. Kunkin rivin sotilaat olivat painautuneet niin lähelle toisiaan, että heidän kilpensä muodostivat lähes aukottoman muurin. Kohdatessaan tällaisen näkymän persialaiset saivat tietää, miksi falangi oli pelottavin muinaisen maailman tuntema sota-ase.”

[Lähdemerkintä]

The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck

[Kuvat s. 23]

Marathonin tasanko. Pikkukuvat: taistelussa kuolleiden 192 ateenalaisen muistomerkki