Kolmas luku

Koeteltuja – mutta uskollisia Jehovalle!

1, 2. Mitkä merkittävät tapahtumat edelsivät Danielin kertomusta?

ESIRIPPU nousee profeetallisessa Danielin kirjassa aikana, jolloin kansainvälisellä näyttämöllä tapahtuu merkittävä muutos. Assyria oli juuri menettänyt pääkaupunkinsa Niniven. Juudan maan eteläpuolella oli Egyptin asema heikentynyt vähemmän tärkeäksi. Ja Babylonia oli nopeasti nousemassa suurvallaksi taistelussa maailmanherruudesta.

² Vuonna 625 eaa. Egyptin farao Neko teki viimeisen yrityksen estääkseen Babylonian laajenemisen etelään. Siinä tarkoituksessa hän johti armeijansa Karkemisiin Eufratin yläjuoksulle. Karkemisin taistelu, joksi sitä alettiin kutsua, oli ratkaiseva, historiallinen tapahtuma. Babylonian armeija, jota johti kruununprinssi Nebukadnessar, antoi farao Nekon joukoille murskaavan iskun (Jeremia 46:2). Voittonsa siivittämänä Nebukadnessar valtasi Syyrian ja Palestiinan ja teki käytännöllisesti katsoen lopun Egyptin herruudesta tällä alueella. Vasta hänen isänsä Nabopolassarin kuolema keskeytti tilapäisesti hänen valloitusretkensä.

3. Mikä oli tuloksena Nebukadnessarin ensimmäisestä sotaretkestä Jerusalemia vastaan?

³ Seuraavana vuonna Nebukadnessar – joka nyt oli noussut valtaistuimelle ”Babylonin kuninkaaksi” – käänsi jälleen huomionsa Syyrian ja Palestiinan sotaretkiinsä. Tällöin hän tuli Jerusalemiin ensimmäisen kerran. Raamattu kertoo: ”Hänen [Jojakimin] päivinään nousi Babylonin kuningas Nebukadnessar, ja niin Jojakimista tuli hänen palvelijansa kolmeksi vuodeksi. Tämä kääntyi kuitenkin pois ja kapinoi häntä vastaan.” (2. Kuninkaiden kirja 24:1.)

NEBUKADNESSAR JERUSALEMISSA

4. Miten Danielin 1:1:ssä oleva ilmaus ”Jojakimin kuninkuuden kolmantena vuonna” on ymmärrettävä?

⁴ Ilmaus ”kolmeksi vuodeksi” on erityisen kiinnostava, sillä Danielin alkusanat kuuluvat: ”Juudan kuninkaan Jojakimin kuninkuuden kolmantena vuonna Babylonin kuningas Nebukadnessar tuli Jerusalemin luo ja ryhtyi piirittämään sitä.” (Daniel 1:1.) Vuosina 628–618 eaa. hallinneen Jojakimin todellisen kuninkuuden kolmantena vuonna Nebukadnessar ei ollut vielä ”Babylonin kuningas” vaan kruununprinssi. Vuonna 620 eaa. Nebukadnessar pakotti Jojakimin maksamaan veroa. Mutta noin kolmen vuoden kuluttua Jojakim kapinoi. Kuningas Nebukadnessar tuli siis Jerusalemiin toisen kerran vuonna 618 eaa., jolloin Jojakim oli kolmatta vuottaan Babylonian vasallikuninkaana, rankaisemaan kapinallista Jojakimia.

5. Mikä oli tuloksena Nebukadnessarin toisesta sotaretkestä Jerusalemia vastaan?

⁵ Tuloksena tästä piirityksestä oli, että ”aikanaan Jehova antoi hänen käsiinsä Juudan kuninkaan Jojakimin ja osan tosi Jumalan huoneen välineistä” (Daniel 1:2). Jojakim luultavasti kuoli joko salamurhan tai kapinan uhrina piirityksen alkuvaiheessa (Jeremia 22:18, 19). Vuonna 618 eaa. hänen 18-vuotias poikansa Jojakin seurasi häntä kuninkaaksi. Mutta Jojakinin hallituskausi kesti vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää, ja hän antautui vuonna 617 eaa. (Vrt. 2. Kuninkaiden kirja 24:10–15.)

6. Mitä Nebukadnessar teki Jerusalemin temppelin pyhille välineille?

⁶ Nebukadnessar otti sotasaaliiksi Jerusalemin temppelin pyhiä välineitä ja ”vei ne Sinearin maahan jumalansa huoneeseen, ja välineet hän vei jumalansa [Mardukin eli hepreaksi Merodakin] aarrekammioon” (Daniel 1:2; Jeremia 50:2). On löydetty babylonialainen kirjoitus, jossa Nebukadnessarin esitetään sanoneen Mardukin temppelistä: ”Minä varastoin sisään hopeaa ja kultaa ja kallisarvoisia kiviä – – ja sijoitin sinne valtakuntani aarrekammion.” Saamme lukea näistä pyhistä välineistä uudelleen kuningas Belsassarin ajan yhteydessä (Daniel 5:1–4).

JERUSALEMIN NUORISON PARHAIMMISTO

7, 8. Mitä voimme Danielin 1:3, 4, 6:n perusteella päätellä Danielin ja hänen kolmen toverinsa taustasta?

⁷ Babyloniin vietiin muutakin kuin Jehovan temppelin aarteita. Kertomuksessa sanotaan: ”Sitten kuningas käski ylimmän hovivirkamiehensä Aspenasin tuoda Israelin poikia ja kuninkaallisia jälkeläisiä ja jalosukuisia – lapsia, joissa ei ollut mitään vikaa vaan jotka olivat näöltään kauniita ja ymmärsivät kaikkea viisautta ja olivat tietoon perehtyneitä ja joilla oli tarkkanäköisyyttä sen suhteen, mikä on tunnettua, jotka olivat myös kyvykkäitä seisoakseen palvelemassa kuninkaan palatsissa.” (Daniel 1:3, 4.)

⁸ Ketkä valittiin? Meille kerrotaan: ”Heidän joukossaan oli Juudan poikia: Daniel, Hananja, Misael ja Asarja.” (Daniel 1:6.) Tämä luo valoa Danielin ja hänen tovereittensa muutoin hämärän peitossa olevaan taustaan. Huomaamme esimerkiksi, että he olivat ”Juudan poikia”, kuninkaallista heimoa. Olivatpa he kuninkaallista sukuhaaraa tai eivät, on kuitenkin järkevää ajatella heidän olleen ainakin jossain määrin huomattavista ja vaikutusvaltaisista perheistä. Paitsi että he olivat mieleltään ja ruumiiltaan terveitä, heillä oli ymmärtäväisyyttä, viisautta, tietoa ja tarkkanäköisyyttä – kaikkea tätä kun he olivat vielä niin nuoria, että heitä kutsuttiin ”lapsiksi”, kenties alun toisella kymmenellä. Danielin ja hänen tovereittensa on täytynyt olla huomattavia – parhaimmistoa – Jerusalemin nuorison joukossa.

9. Miksi näyttää varmalta, että Danielin ja hänen kolmen toverinsa vanhemmat olivat Jumalaa pelkääviä?

⁹ Kertomuksessa ei sanota, ketkä olivat näiden nuorukaisten vanhempia. Näyttää kuitenkin varmalta, että he olivat jumalisia yksilöitä, jotka olivat suhtautuneet vanhemmuuteen liittyvään vastuuseensa vakavasti. Kun otamme huomioon sen moraalisen ja hengellisen rappion, joka Jerusalemissa vallitsi siihen aikaan, varsinkin ”kuninkaallisten jälkeläisten ja jalosukuisten” keskuudessa, on selvää, että Danielin ja hänen kolmen toverinsa oivalliset ominaisuudet eivät olleet ilmaantuneet sattumalta. On tarpeetonta sanoakaan, että vanhemmille on täytynyt olla sydäntä särkevää nähdä, miten heidän poikiaan lähdettiin viemään vieraaseen maahan. Jos he vain olisivat voineet tietää, mihin se kaikki johti, niin kuinka ylpeitä he olisivatkaan olleet! Miten tärkeää vanhemmille onkaan kasvattaa lapsensa ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”! (Efesolaisille 6:4.)

TAISTELU MIELESTÄ

10. Mitä nuorille heprealaisille opetettiin, ja mikä sen tarkoitus oli?

¹⁰ Taistelu pakkosiirtolaisten nuoresta mielestä alkoi heti. Varmistaakseen näiden sen ajan heprealaisten teini-ikäisten muovaamisen babylonialaiseen järjestelmään sopiviksi Nebukadnessar määräsi, että hänen virkamiestensä piti ”opettaa heille kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä” (Daniel 1:4). Tämä ei ollut mitään tavallista opetusta. Muuan tietosanakirja selittää, että se ”käsitti sumerin, akkadin, aramean – – ja muiden kielten samoin kuin niillä kirjoitetun laajan kirjallisuuden opiskelua” (The International Standard Bible Encyclopedia). ”Laaja kirjallisuus” sisälsi historiaa, matematiikkaa, tähtitiedettä ja niin edelleen. Kuitenkin ”suuri osuus oli niihin liittyvillä uskonnollisilla teksteillä, niin enteillä kuin astrologiallakin”.

11. Millä keinoin heprealaisnuoret haluttiin saada omaksumaan Babylonin hovin elämäntapa?

¹¹ Jotta nämä heprealaiset nuoret omaksuisivat täysin babylonilaisen hovielämän tavat ja kulttuurin, ”kuningas määräsi heille päivittäisen määräannoksen kuninkaan herkuista ja hänen juomaviinistään, niin, jotta heitä ravittaisiin kolme vuotta ja he niiden päätyttyä seisoisivat kuninkaan edessä” (Daniel 1:5). Lisäksi ”ylin hovivirkamies alkoi määrätä [heille] nimiä. Niin hän nimesi Danielin Beltesassariksi ja Hananjan Sadrakiksi ja Misaelin Mesakiksi ja Asarjan Abednegoksi.” (Daniel 1:7.) Raamatun aikoina oli yleisenä tapana antaa henkilölle uusi nimi jonkin hänen elämässään sattuneen huomattavan tapahtuman merkiksi. Esimerkiksi Jehova muutti Abramin ja Saarain nimet Abrahamiksi ja Saaraksi (1. Mooseksen kirja 17:5, 15, 16). Kun ihminen muuttaa jonkun toisen ihmisen nimen, se on selvä todiste hänen vallastaan eli herruudestaan. Kun Joosefista tuli Egyptin elintarvikevirkamies, farao nimitti hänet Safenat-Paneahiksi. (1. Mooseksen kirja 41:44, 45; vrt. 2. Kuninkaiden kirja 23:34; 24:17.)

12, 13. Miksi voidaan sanoa, että heprealaisten nuorukaisten nimien muuttaminen oli yritys sabotoida heidän uskoaan?

¹² Danielin ja hänen kolmen heprealaisen ystävänsä tapauksessa nimenmuutokset olivat merkittäviä. Heidän vanhempiensa antamat nimet olivat sopusoinnussa Jehovan palvonnan kanssa. ”Daniel” merkitsee ’tuomarini on Jumala’. ”Hananjan” merkitys on ’Jehova on osoittanut suosiota’. ”Misael” merkitsee mahdollisesti ’kuka on Jumalan kaltainen?’ ”Asarja” merkitsee ’Jehova on auttanut’. Epäilemättä heidän vanhempiensa hartaana toiveena oli, että heidän poikansa kasvaisivat Jehovan ohjauksessa hänen uskollisiksi palvelijoikseen.

¹³ Näille neljälle heprealaiselle annetut uudet nimet olivat kuitenkin läheisessä yhteydessä väärien jumalien nimiin, mikä antoi ymmärtää, että tällaiset jumaluudet olivat alistaneet tosi Jumalan valtaansa. Mikä salakavala yritys näiden nuorukaisten uskon sabotoimiseksi!

14. Mitä Danielille ja hänen kolmelle toverilleen annetut uudet nimet merkitsevät?

¹⁴ Danielin nimi muutettiin Beltesassariksi, joka merkitsee ’suojele kuninkaan elämää’. Tämä oli ilmeisesti lyhennetty muoto Belille eli Mardukille, Babylonin pääjumalalle, esitetystä rukouksesta. Olipa Nebukadnessarilla jotain tekemistä tämän nimen valitsemisessa Danielille tai ei, joka tapauksessa hän tunnusti ylpeästi, että se oli annettu ”jumalani nimen mukaan” (Daniel 4:8). Hananja nimettiin uudelleen Sadrakiksi, jonka jotkut asiantuntijat uskovat olevan yhdyssana ja merkitsevän ’Akun käskyä’. Kiinnostavaa on, että Aku on erään sumerilaisen jumalan nimi. Misaelin uudeksi nimeksi annettiin Mesak (mahdollisesti Mi·ša·aku), joka ilmeisesti on ovela väännös merkityksestä ’kuka on Jumalan kaltainen?’ merkitykseksi ’kuka on se mikä Aku on?’ Asarjan babylonialainen nimi oli Abednego, joka luultavasti merkitsee ’Negon palvelijaa’. ”Nego” taas on muunnos nimestä ”Nebo”, ja tämän jumalan mukaan olivat myös lukuisat Babylonian hallitsijat saaneet nimensä.

PÄÄTÖS PYSYÄ USKOLLISENA JEHOVALLE

15, 16. Mitkä vaarat kohtasivat nyt Danielia ja hänen tovereitaan, ja mikä oli heidän reaktionsa?

¹⁵ Babylonialaiset nimet, uudelleenkoulutusohjelma ja erikoisruokavalio – tämä kaikki oli yritys saada Daniel ja kolme nuorta heprealaista omaksumaan babylonialainen elämäntapa mutta myös vieroittaa heidät omasta Jumalastaan, Jehovasta, sekä uskonnollisesta valmennuksestaan ja taustastaan. Mitä nämä nuoret tekisivät jouduttuaan vastakkain kaiken tämän painostuksen ja kiusauksen kanssa?

¹⁶ Henkeytetty kertomus sanoo: ”Mutta Daniel päätti sydämessään, ettei hän saastuttaisi itseään kuninkaan herkuilla eikä hänen juomaviinillään.” (Daniel 1:8a.) Vaikka ainoastaan Daniel mainittiin nimeltä, on seurauksista päätellen ilmeistä, että hänen kolme toveriaan tukivat hänen päätöstään. Sanat ”päätti sydämessään” osoittavat, että Danielin vanhempien ja muiden kotona antama opetus oli tavoittanut hänen sydämensä. Samanlainen valmennus epäilemättä ohjasi kolmea muuta heprealaista heidän päätöksenteossaan. Tämä valaisee selvästi, miten arvokasta on valmentaa lapsiamme jo silloin, kun he saattavat näyttää liian nuorilta ymmärtääkseen (Sananlaskut 22:6; 2. Timoteukselle 3:14, 15).

17. Miksi Daniel ja hänen toverinsa vastustivat vain kuninkaan päivittäisiä ruoka-annoksia eivätkä muita järjestelyjä?

¹⁷ Miksi nuoret heprealaiset vastustivat ainoastaan herkkuja ja viiniä mutta eivät muita järjestelyjä? Danielin perustelu ilmaisee selvästi syyn: ”ettei hän saastuttaisi itseään”. Vaikka ”kaldealaisten kirjoituksen ja kielen” oppiminen ja babylonialaisen nimen saaminen saattoikin olla vastenmielistä, se ei ollut välttämättä saastuttavaa. Ajattelehan Mooseksen lähes tuhat vuotta aiemmin antamaa esimerkkiä. Vaikka hänelle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”, hän pysyi uskollisena Jehovalle. Hänen omien vanhempiensa antama kasvatus antoi hänelle lujan perustuksen. Niinpä ”uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses täysikasvuiseksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi, ja valitsi ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin synnistä saatavan tilapäisen nautinnon”. (Apostolien teot 7:22; Heprealaisille 11:24, 25.)

18. Millä tavoin kuninkaan tarjoama ruoka olisi saastuttanut nuoret heprealaiset?

¹⁸ Millä tavoin Babylonian kuninkaan tarjoama ruoka olisi saastuttanut nämä nuoret miehet? Ensiksikin herkut ovat saattaneet sisältää Mooseksen laissa kiellettyjä ruokia. Babylonialaiset söivät esimerkiksi epäpuhtaita eläimiä, jotka Lain mukaan olivat israelilaisilta kiellettyjä (3. Mooseksen kirja 11:1–31; 20:24–26; 5. Mooseksen kirja 14:3–20). Toiseksi babylonialaisilla ei ollut tapana vuodattaa teurastettujen eläinten verta pois ennen niiden lihan syömistä. Sellaisen lihan syöminen, josta ei verta ollut vuodatettu pois, olisi ollut verta koskevan Jehovan lain suoranaista rikkomista (1. Mooseksen kirja 9:1, 3, 4; 3. Mooseksen kirja 17:10–12; 5. Mooseksen kirja 12:23–25). Kolmanneksi väärien jumalien palvojat uhraavat tavallisesti ruokansa epäjumalille, ennen kuin he syövät sen yhteysaterialla. Jehovan palvelijat eivät halunneet osallistua mihinkään sellaiseen! (Vrt. 1. Korinttilaisille 10:20–22.) Ja vihdoin rasvaisten ruokien ja väkijuomien nauttiminen päivästä toiseen olisi tuskin ollut terveellistä minkään ikäisille ihmisille, nuorista puhumattakaan.

19. Miten heprealaisnuoret olisivat voineet järkeillä, mutta mikä auttoi heitä tulemaan oikeaan johtopäätökseen?

¹⁹ Monikin saattaa tietää, mitä olisi tehtävä, mutta on aivan toista olla kyllin rohkea tehdäkseen niin painostuksen ja kiusauksenkin alaisena. Daniel ja hänen kolme toveriaan olisivat voineet ajatella, että koska he olivat kaukana vanhemmistaan ja ystävistään, nämä eivät tietäisi, mitä he tekisivät. He olisivat myös voineet järkeillä, että kyseessä oli kuninkaan määräys ja ettei näyttänyt olevan vaihtoehtoa. Sitä paitsi jotkut muut nuoret epäilemättä hyväksyivät järjestelyt auliisti ja pitivät niihin osallistumista etuna pikemmin kuin vaikeutena. Mutta sellainen virheellinen ajattelu voisi helposti johtaa salaisen synnin ansaan, joka uhkaa monia nuoria. Heprealaisnuoret tiesivät, että ”Jehovan silmät ovat joka paikassa” ja että ”tosi Jumala saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa” (Sananlaskut 15:3; Saarnaaja 12:14). Ottakaamme kaikki oppia näiden uskollisten nuorten menettelystä.

ROHKEUS JA KESTÄVYYS PALKITTIIN

20, 21. Mihin toimintaan Daniel ryhtyi ja millaisin tuloksin?

²⁰ Päätettyään sydämessään vastustaa turmelevaa vaikutusta Daniel ryhtyi toimimaan päätöksensä mukaisesti. ”Hän pyysi toistuvasti ylimmältä hovivirkamieheltä, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään.” (Daniel 1:8b.) ”Pyysi toistuvasti” – tämä on huomionarvoinen ilmaus. Useimmiten tarvitaan sinnikästä yrittämistä, mikäli toivomme menestyvämme kiusausten vastustamisessa tai joidenkin heikkouksien voittamisessa (Galatalaisille 6:9).

²¹ Danielin tapauksessa sinnikkyys kannatti. ”Tosi Jumala antoikin Danielin saada osakseen rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa ylimmän hovivirkamiehen edessä.” (Daniel 1:9.) Danielille ja hänen tovereilleen suotuisa lopputulos ei johtunut siitä, että he ihmisinä olisivat olleet miellyttäviä ja älykkäitä. Se johtui pikemminkin Jehovan siunauksesta. Daniel epäilemättä muisti heprealaisen sananlaskun: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6.) Tämän neuvon noudattaminen todellakin palkittiin.

22. Minkä aiheellisen vastaväitteen hovivirkamies esitti?

²² Aluksi ylin hovivirkamies vastusteli: ”Minä pelkään herraani kuningasta, joka on määrännyt ruokanne ja juomanne. Miksi hänen siis pitäisi nähdä kasvonne alakuloisina verrattuna ikäistenne lasten kasvoihin, ja miksi teidän pitäisi tehdä pääni syylliseksi kuninkaan edessä?” (Daniel 1:10.) Nämä olivat aiheellisia vastaväitteitä ja pelontunteita. Nebukadnessar ei ollut kuningas, jolle olisi vastattu kieltävästi, ja virkamies tajusi, että hänen ’päänsä’ olisi vaarassa, jos hän toimisi vastoin kuninkaan määräyksiä. Mitä Daniel tekisi?

23. Miten Daniel osoitti ymmärtäväisyyttä ja viisautta siinä, miten hän menetteli?

²³ Tässä ymmärtäväisyys ja viisaus tulivat mukaan kuvaan. Nuori Daniel luultavasti muisti sananlaskun: ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananlaskut 15:1.) Daniel ei vaatinut itsepintaisesti, että hänen pyyntöönsä oli suostuttava, eikä yllyttänyt muita tekemään hänestä marttyyria, vaan jätti asian sikseen. Sopivana hetkenä hän lähestyi ”vartijaa”, joka kenties oli halukkaampi antamaan hänelle liikkumavaraa, koska hän ei ollut suoraan tilivelvollinen kuninkaalle (Daniel 1:11).

EHDOTUS KYMMENPÄIVÄISESTÄ KOKEESTA

24. Mitä koetta Daniel ehdotti?

²⁴ Daniel ehdotti vartijalle koetta sanomalla: ”Panisitko palvelijasi kokeeseen kymmeneksi päiväksi, ja annettakoon meille vihanneksia syödäksemme ja vettä juodaksemme, ja sallittakoon, että meidän ulkomuotomme ja kuninkaan herkkuja syövien lasten ulkomuoto näkyy edessäsi, ja tee palvelijoillesi sen mukaan mitä näet.” (Daniel 1:12, 13.)

25. Mitä luultavasti sisältyi ”vihanneksiin”, joita Danielille ja hänen kolmelle ystävälleen tarjoiltiin?

²⁵ Kymmenen päivää ’vihanneksia ja vettä’ – tulisiko heistä ’alakuloisen’ näköisiä muihin verrattuna? ”Vihanneksia” on käännetty heprealaisesta sanasta, joka pohjimmaltaan merkitsee ’siemeniä’. Eräät raamatunkäännökset kääntävät sen ”palkokasvien siemeniksi”. Joidenkin oppineiden mielestä tekstiyhteys viittaa ruokavalioon, joka sisälsi muutakin kuin syötäviä siemeniä. Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Daniel ja hänen toverinsa pyysivät tavallisen kansan yksinkertaista kasvisruokaa kuninkaanpöydän rasvaisen liharuoan sijasta.” Vihannekset saattoivat siis sisältää ravitsevia ruokalajeja, joiden valmistukseen oli käytetty kurkkuja, linssejä, meloneja, papuja, purjoja, sipuleja, valkosipulia ja erilaisista viljalajeista tehtyä leipää. Kukaan ei varmasti olisi pitänyt sellaista nälkäkuurina. Ilmeisesti vartija näki, mistä oli kysymys. ”Lopulta hän kuunteli heitä tässä asiassa ja pani heidät kokeeseen kymmeneksi päiväksi.” (Daniel 1:14.) Mikä oli tulos?

26. Mikä oli tuloksena kymmenpäiväisestä kokeesta, ja miksi tulos oli sellainen kuin oli?

²⁶ ”Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät ulkomuodoltaan paremmilta ja lihaltaan täyteläisemmiltä kuin kaikki kuninkaan herkkuja syövät lapset.” (Daniel 1:15.) Tätä ei pidä käsittää todisteeksi siitä, että kasvisruokavalio olisi parempi kuin rasvainen liharuoka. Kymmenen päivää on lyhyt aika minkäänlaisen ruokavalion tuottaa silminnähtäviä tuloksia, mutta se ei ole liian lyhyt Jehovalle toteuttaa tarkoituksensa. ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa”, sanoo hänen Sanansa (Sananlaskut 10:22). Neljä nuorta heprealaista panivat uskonsa ja luottamuksensa Jehovaan, eikä hän hylännyt heitä. Vuosisatoja myöhemmin Jeesus Kristus pysyi hengissä ilman ruokaa 40 päivän ajan. Tässä yhteydessä hän lainasi 5. Mooseksen kirjan 8:3:a, josta luemme, ”ettei ihminen elä yksistään leivästä, vaan että ihminen elää jokaisesta Jehovan suun ilmauksesta”. Danielin ja hänen ystäviensä kokemus on tästä klassinen esimerkki.

YMMÄRTÄVÄISYYS JA VIISAUS HERKKUJEN JA VIININ SIJASTA

27, 28. Millä tavoin ruokavalio, johon Daniel ja hänen kolme ystäväänsä tyytyivät, valmisti heitä edessä oleviin suurempiin koetuksiin?

²⁷ Nuo kymmenen päivää olivat vain koe, mutta tulokset olivat mitä vakuuttavimmat. ”Niinpä vartija otti edelleenkin pois heidän herkkunsa ja heidän juomaviininsä ja antoi heille vihanneksia.” (Daniel 1:16.) Ei ole vaikea kuvitella, mitä muut valmennusohjelmassa olevat nuoret ajattelivat Danielista ja hänen tovereistaan. Kuninkaan juhla-ateriasta kieltäytyminen vihannesten hyväksi joka päivä on varmasti näyttänyt heistä varsin tyhmältä. Näköpiirissä oli kuitenkin suuria koetuksia ja koettelemuksia, ja ne vaatisivat kaiken sen valppauden ja henkisen terävyyden, jonka heprealaisnuoret suinkin vain ehtisivät hankkia. Ennen kaikkea heidän uskonsa ja luottamuksensa Jehovaan auttaisi heitä selviytymään uskon koetuksistaan (vrt. Joosua 1:7).

²⁸ Todisteet siitä, että Jehova oli näiden nuorten kanssa, voidaan nähdä seuraavista sanoista: ”Näille lapsille, näille neljälle, heille tosi Jumala antoi tietoa ja ymmärtäväisyyttä kaiken kirjoituksen ja viisauden suhteen, ja Daniel itse ymmärsi kaikenlaisia näkyjä ja unia.” (Daniel 1:17.) Voidakseen selviytyä tulossa olevista vaikeista ajoista he tarvitsivat enemmän kuin fyysistä voimaa ja hyvää terveyttä. ”Kun viisaus tulee sydämeesi ja sielullesi tulee tieto miellyttäväksi, niin ajattelukyky sinua vartioi, tarkkanäköisyys sinua varjelee, vapauttaakseen sinut pahalta tieltä.” (Sananlaskut 2:10–12.) Juuri tätä Jehova antoi näille neljälle uskolliselle nuorukaiselle varustaakseen heidät siihen, mitä oli edessä.

29. Miksi Daniel pystyi ’ymmärtämään kaikenlaisia näkyjä ja unia’?

²⁹ Danielista mainitaan, että hän ”ymmärsi kaikenlaisia näkyjä ja unia”. Tämä ei tarkoita sitä, että hänestä olisi tullut eräänlainen meedio. On kiinnostavaa, että vaikka Danielia pidetään yhtenä suurista heprealaisista profeetoista, häntä ei koskaan henkeytetty lausumaan sellaisia julistuksia kuin ”Suvereeni Herra Jehova on sanonut näin” tai ”näin on armeijoiden Jehova sanonut” (Jesaja 28:16; Jeremia 6:9). Silti ainoastaan Jumalan pyhän hengen ohjauksessa Daniel pystyi ymmärtämään ja selittämään näkyjä ja unia, jotka paljastivat Jehovan tarkoituksen.

LOPUKSI: RATKAISEVA KOE

30, 31. Miten Danielin ja hänen tovereittensa valitsema menettely osoittautui heille hyödylliseksi?

³⁰ Kolmivuotinen uudelleenkoulutus ja valmentautuminen päättyi. Seuraavaksi tuli ratkaiseva koe: henkilökohtainen haastattelu kuninkaan edessä. ”Niiden päivien kuluttua, joiden jälkeen kuningas oli käskenyt tuoda heidät sisään, ylin hovivirkamies sitten vei heidät Nebukadnessarin eteen.” (Daniel 1:18.) Neljän nuorukaisen oli aika tehdä tiliä itsestään. Osoittautuisiko heille hyödylliseksi se, että he olivat pitäneet kiinni Jehovan laeista eivätkä olleet antaneet myöten babylonialaisille tavoille?

³¹ ”Kuningas alkoi puhua heidän kanssaan, eikä heistä kaikista kenenkään havaittu olevan Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan kaltainen, ja he seisoivat siitä lähtien kuninkaan edessä.” (Daniel 1:19.) Miten täydellisesti heidän toimintatapansa kuluneina kolmena vuotena saatettiinkaan kunniaan! Heidän uskonsa ja omantuntonsa sanelemasta ruokavaliosta kiinni pitäminen ei ollut heiltä suinkaan mielettömyyttä. Olemalla uskollisia siinä, mikä olisi saattanut näyttää vähäisimmältä, Daniel ja hänen ystävänsä saivat osakseen suurempia siunauksia. Etu ’seisoa kuninkaan edessä’ oli ollut kaikkien valmennusohjelmaan osallistuneiden nuorukaisten tavoitteena. Raamattu ei kerro, olivatko nuo neljä heprealaista nuorukaista ainoat, jotka valittiin. Joka tapauksessa heidän uskollinen menettelynsä totisesti toi heille ”suuren palkan” (Psalmit 19:11).

32. Miksi voidaan sanoa, että Daniel, Hananja, Misael ja Asarja nauttivat suuremmasta edusta kuin kuninkaan hovissa olemisesta?

³² ”Oletko nähnyt työssään taitavan miehen? Kuninkaiden eteen hän asettuu”, sanoo Raamattu. (Sananlaskut 22:29.) Näin Nebukadnessar valitsi Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan seisomaan kuninkaan edessä, toisin sanoen kuninkaan hoviin. Kaikessa tässä voimme nähdä Jehovan käden ohjaavan asioita niin, että näiden nuorten miesten – ja varsinkin Danielin – välityksellä Jumalan tarkoituksen tärkeitä piirteitä tehtäisiin tunnetuksi. Vaikka valinta Nebukadnessarin kuninkaalliseen hoviin oli kunnia, niin paljon suurempi kunnia oli olla näin ihmeteltävällä tavalla Kaikkeuden Kuninkaan, Jehovan, käytössä.

33, 34. a) Miksi nuoret heprealaiset tekivät kuninkaaseen syvän vaikutuksen? b) Mitä voimme oppia neljän heprealaisen kokemuksesta?

³³ Nebukadnessar havaitsi pian, että se viisaus ja ymmärtäväisyys, jonka Jehova oli suonut näille neljälle heprealaiselle nuorukaiselle, oli verrattomasti suurempi kuin se, mikä oli kaikilla hänen hovinsa neuvonantajilla ja viisailla. ”Kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä tiedusteli, hän myös havaitsi heidän olevan kymmenen kertaa parempia kuin kaikki taikuutta harjoittavat papit ja manaajat, jotka hänen koko kuningaskunnassaan olivat.” (Daniel 1:20.) Miten olisi toisin voinut ollakaan? ”Taikuutta harjoittavat papit ja manaajat” turvautuivat Babylonian maailmalliseen ja taikauskoiseen oppineisuuteen, kun taas Daniel ja hänen ystävänsä panivat luottamuksensa ylhäältä tulevaan viisauteen. Niitä ei yksinkertaisesti voinut verrata toisiinsa – ne eivät voineet kilpailla keskenään!

³⁴ Todellisuudessa asiat eivät ole paljonkaan muuttuneet aikojen kuluessa. Ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin kreikkalainen filosofia ja roomalainen oikeus olivat muodissa, apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä; onhan kirjoitettu: ’Hän pyydystää viisaat heidän omaan viekkauteensa.’ Ja jälleen: ’Jehova tietää, että viisaiden järkeilyt ovat turhia.’ Älköön niin ollen kukaan ylpeilkö ihmisistä.” (1. Korinttilaisille 3:19–21.) Nykyään meidän on pidettävä lujasti kiinni siitä, mitä Jehova on meille opettanut, ja varottava antamasta maailman lumouksen ja kimalluksen vaikuttaa itseemme herkästi (1. Johanneksen kirje 2:15–17).

USKOLLISIA LOPPUUN ASTI

35. Kuinka paljon meille kerrotaan Danielin kolmesta toverista?

³⁵ Hananjan, Misaelin ja Asarjan vahvaa uskoa valaistaan dramaattisella tavalla Danielin 3. luvussa, Duran tasangolla olleen Nebukadnessarin kultaisen kuvapatsaan ja tulisen pätsin koetuksen yhteydessä. Nämä Jumalaa pelkäävät heprealaiset pysyivät epäilemättä uskollisina Jehovalle kuolemaansa asti. Tiedämme tämän, koska apostoli Paavali selvästi viittasi heihin kirjoittaessaan niistä, ”jotka uskon avulla – – ehkäisivät tulen voiman” (Heprealaisille 11:33, 34). He ovat huomattavia esimerkkejä Jehovan palvelijoille, nuorille ja vanhoille.

36. Mikä huomattava ura Danielilla oli?

³⁶ Danielista sanoo 1. luvun viimeinen jae: ”Daniel jäi sinne kuningas Kyyroksen ensimmäiseen vuoteen asti.” Historia paljastaa, että Kyyros kukisti Babylonin yhdessä yössä vuonna 539 eaa. Ilmeisesti maineensa ja merkittävyytensä ansiosta Daniel jatkoi palvelustaan Kyyroksen hovissa. Danielin 10:1 kertookin, että ”Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena vuonna” Jehova paljasti Danielille huomionarvoisen asian. Jos hän oli toisella kymmenellä, kun hänet tuotiin Babyloniin vuonna 617 eaa., niin hän olisi ollut lähes satavuotias saadessaan tuon viimeisen näyn. Miten pitkä ja siunattu ura Jehovan uskollisessa palveluksessa!

37. Mitä voimme oppia Danielin 1. luvun tarkastelusta?

³⁷ Danielin kirjan alkuluku on enemmän kuin vain kertomus neljästä uskollisesta nuorukaisesta, jotka menestyksellisesti kohtasivat uskon koetuksia. Se osoittaa, miten Jehova voi käyttää ketä vain haluaa toteuttaakseen tarkoituksensa. Kertomus todistaa, että Jehovan sallinnalla sekin, mikä näyttää onnettomuudelta, voi palvella hyödyllistä tarkoitusta. Ja se kertoo, että uskollisuus vähässä tuo suuren palkan.

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Mitä voidaan sanoa Danielin ja hänen kolmen nuoren ystävänsä taustasta?

• Miten neljän heprealaisen nuorukaisen erinomainen kasvatus pantiin kokeeseen Babylonissa?

• Miten Jehova palkitsi neljä heprealaista heidän rohkean asenteensa vuoksi?

• Mitä Jehovan nykyiset palvelijat voivat oppia Danielista ja hänen kolmesta toveristaan?

[Kokosivun kuva s. 30]