21. Keillä on ”pyhä paikka”, jonka seitsemäs maailmanvalta yrittää autioittaa?

²¹ Nykyään 144000:sta jäljellä olevat ovat ”taivaallisen Jerusalemin” – kaupungin kaltaisen Jumalan valtakunnan – ja sen temppelijärjestelyn maallisia edustajia (Heprealaisille 12:22, 28; 13:14). Tässä mielessä heillä on ”pyhä paikka”, jota seitsemäs maailmanvalta yrittää tallata ja jonka se yrittää autioittaa (Daniel 8:13). Daniel puhuu tästä pyhästä paikasta myös Jehovan ”pyhäkön pysyvänä paikkana” ja sanoo: ”Häneltä [Jehovalta] otettiin pois vakituinen uhri, ja hänen pyhäkkönsä pysyvä paikka syöstiin maahan. Ja armeijakin annettiin vähitellen alttiiksi, kuten vakituinen uhrikin, rikkomuksen tähden, ja se heitti totuuden jatkuvasti maahan, ja se toimi ja menestyi.” (Daniel 8:11, 12.) Miten tämä täyttyi?

22. Miten seitsemäs maailmanvalta syyllistyi toisen maailmansodan aikana merkittävään ”rikkomukseen”?

²² Mitä Jehovan todistajat kokivat toisen maailmansodan aikana? He kärsivät ankaraa vainoa! Se alkoi kansallissosialistisissa ja fasistisissa maissa. Mutta pian ’totuus heitettiin maahan’ koko laajalla ’voimaltaan väkeväksi tulleen’ ”pienen sarven” valta-alueella. Valtakunnan julistajien ”armeija” ja heidän ”hyvän uutisen” saarnaamistyönsä kiellettiin miltei kaikkialla Brittiläisessä kansainyhteisössä (Markus 13:10). Kun nämä valtiot kutsuivat miehensä asepalvelukseen, ne eivät suoneet sananpalvelijoille kuuluvaa vapautusta Jehovan todistajille eivätkä kunnioittaneet heidän teokraattista nimitystään Jumalan sananpalvelijoina. Yhdysvalloissa Jehovan uskolliset palvelijat kokivat joukkoväkivaltaa ja monenlaisia häväistyksiä. Oikeastaan seitsemäs maailmanvalta yritti ottaa pois ylistysuhrin, ”huulten hedelmän”, jota Jehovan kansa uhrasi hänelle säännöllisesti palvontansa ”vakituisena uhrina” (Heprealaisille 13:15). Näin tämä maailmanvalta syyllistyi ”rikkomukseen” tunkeutumalla Korkeimmalle Jumalalle kuuluvalle alueelle – ”hänen pyhäkkönsä pysyvään paikkaan”.

23. a) Miten Angloamerikkalainen maailmanvalta nousi toisen maailmansodan aikana ”ruhtinaiden Ruhtinasta vastaan”? b) Kuka on ”ruhtinaiden Ruhtinas”?

²³ Vainoamalla ”pyhiä” toisen maailmansodan aikana ”pieni sarvi” pöyhkeili ”armeijan Ruhtinaallekin”, tai kuten enkeli Gabriel sanoo, se nousi ”ruhtinaiden Ruhtinasta vastaan” (Daniel 8:11, 25). Arvonimi ”ruhtinaiden Ruhtinas” soveltuu yksinomaan Jehova Jumalaan. Heprealainen sana sar, joka on käännetty ”ruhtinaaksi”, on sukua verbille, joka tarkoittaa ’käyttää ylintä valtaa’. Paitsi kuninkaalliseen henkilöön, kuten prinssiin, sana soveltuu myös päämieheen, johtajaan. Danielin kirjassa mainitaan muitakin enkeliruhtinaita, esimerkiksi Mikael. Jumala on kaikkien sellaisten ruhtinaiden Pääruhtinas. (Daniel 10:13, 21; vrt. Psalmit 83:18.) Voimmeko kuvitella kenenkään voivan nousta Jehovaa – ruhtinaiden Ruhtinasta – vastaan?

”PYHÄ PAIKKA” SAATETAAN OIKEAAN TILAAN

24. Minkä vakuutuksen Danielin 8:14 esittää?

²⁴ Kukaan ei voi nousta ruhtinaiden Ruhtinasta vastaan – ei edes niin ”tuimakatseinen” kuningas kuin Angloamerikkalainen maailmanvalta! Tämän kuninkaan yritykset Jumalan pyhäkön autioittamiseksi eivät onnistu.

27. Mitä todisteita on siitä, että ”vakituisen uhrin” uhraamista rajoitettiin toisen maailmansodan vainontäyteisinä vuosina?

²⁷ Kun 2300 päivää kuluivat vuonna 1939 alkaneen toisen maailmansodan aikana, vaino rajoitti ankarasti ”vakituisen uhrin” uhraamista Jumalan pyhäkössä. Vuonna 1938 Vartiotorni-seuralla oli 39 haaratoimistoa valvomassa todistajien maailmanlaajuista työtä, mutta vuonna 1943 niitä oli enää 21. Valtakunnan julistajien määrän kasvu oli myös vähäistä tuona ajanjaksona.