Kahdestoista luku

Jumalan sanansaattaja vahvistaa

1. Miten Danielia siunattiin siksi, että hän oli syvästi kiinnostunut Jehovan tarkoituksen toteutumisesta?

DANIELIN syvä kiinnostus Jehovan tarkoituksen toteutumiseen palkittiin runsaasti. Hänelle annettiin innostava profetia 70 viikosta, jotka liittyvät Messiaan ilmaantumisen ajankohtaan. Danielia siunattiin myös siten, että hän sai nähdä kansansa uskollisen jäännöksen palaavan kotimaahansa. Tämä tapahtui ”Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisen vuoden” lopulla vuonna 537 eaa. (Esra 1:1–4).

2, 3. Mikä voi olla syynä siihen, että Daniel ei palannut Juudan maahan juutalaisen jäännöksen mukana?

² Daniel ei ollut Juudan maahan palaavien joukossa. Matkustaminen on voinut olla vaikeata hänen korkeassa iässään. Joka tapauksessa Jumalalla oli vielä mielessään lisäpalvelusta hänelle Babylonissa. Kului kaksi vuotta. Sitten kerrotaan seuraavaa: ”Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena vuonna paljastettiin eräs asia Danielille, jota kutsuttiin nimellä Beltesassar, ja asia oli tosi, ja oli suurta sotapalvelusta. Ja hän käsitti asian, ja hänellä oli ymmärrystä näkemänsä suhteen.” (Daniel 10:1.)

³ ”Kyyroksen kolmas vuosi” vastaisi vuotta 536–535 eaa. Yli 80 vuotta oli kulunut sen jälkeen, kun Daniel tuotiin Babyloniin yhdessä kuninkaallisten jälkeläisten ja Juudan jalosukuisten nuorten kanssa (Daniel 1:3). Jos hän oli silloin alun toisellakymmenellä, hän olisi nyt lähes satavuotias. Mikä hämmästyttävä uskollisen palveluksen ura hänellä olikaan!

4. Mikä merkittävä osa Danielilla korkeasta iästään huolimatta vielä olisi Jehovan palveluksessa?

⁴ Danielin korkeasta iästä huolimatta hänen osansa Jehovan palveluksessa ei ollut ohi. Jumala julistaisi vielä hänen kauttaan profeetallisen sanoman, jolla oli kauaskantoinen merkitys. Sen oli määrä olla profetia, joka ulottuisi aina meidän aikoihimme asti ja vielä kauemmaksikin. Valmistaakseen Danielia tähän lisätehtävään Jehova näki sopivaksi auttaa häntä ja vahvistaa häntä edessä olevaan palvelukseen.

HUOLENAIHE

5. Mitkä uutiset olivat todennäköisesti syynä Danielin huoleen?

⁵ Vaikka Daniel ei palannut Juudan maahan juutalaisen jäännöksen mukana, hän oli syvästi kiinnostunut siitä, mitä hänen rakkaassa kotimaassaan oli tapahtumassa. Korviinsa kantautuneista uutisista Daniel sai tietää, ettei kaikki sujunut siellä hyvin. Alttari oli jälleen pystytetty ja temppelin perustus laskettu Jerusalemissa (Esra, 3. luku). Mutta naapurikansat vastustivat jälleenrakennushanketta ja aiheuttivat hankaluuksia kotiin palanneille juutalaisille (Esra 4:1–5). Daniel olisi tosiaan voinut helposti huolestua monistakin asioista.

6. Miksi Jerusalemin olosuhteet vaivasivat Danielia?

⁶ Daniel tunsi Jeremian profetian (Daniel 9:2). Hän tiesi, että Jerusalemin temppelin uudelleen rakentaminen ja tosi palvonnan ennallistaminen sinne olivat läheisessä yhteydessä Jehovan tarkoitukseen, joka liittyi Hänen kansaansa, ja että tämä kaikki edeltäisi luvatun Messiaan ilmaantumista. Danielillahan oli ollut suuri etu saada Jehovalta ”seitsemääkymmentä viikkoa” koskeva profetia. Siitä hän ymmärsi, että Messias tulisi 69 ”viikkoa” sen jälkeen, kun Jerusalemin ennallistamista ja uudelleen rakentamista koskeva sana oli lähtenyt (Daniel 9:24–27). Jerusalemin hävitetyn tilan ja temppelin rakennustöiden viivästymisen vuoksi on kuitenkin helppo nähdä, miksi Daniel olisi voinut tulla masentuneeksi ja alakuloiseksi.

7. Mitä Daniel teki kolmen viikon ajan?

⁷ ”Niinä päivinä minä, Daniel, tulin murehtineeksi kolme täyttä viikkoa”, sanotaan kertomuksessa. ”Herkkuleipää en syönyt, eikä suuhuni tullut lihaa eikä viiniä, enkä tippaakaan sivellyt itseeni öljyä ennen noiden kolmen täyden viikon päättymistä.” (Daniel 10:2, 3.) ”Kolme täyttä viikkoa” eli 21 päivää murehtimista ja paastoa oli epätavallisen pitkä aika. Ilmeisesti se päättyi ”ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä” (Daniel 10:4). Danielin paaston aika käsitti siis pesahin, jota vietettiin ensimmäisen kuun, nisanin, 14. päivänä, ja sitä seuraavan happamattoman leivän seitsenpäiväisen juhlan.

8. Missä aiemmassa tilanteessa Daniel oli hartaasti etsinyt Jehovan ohjausta, ja mikä oli ollut seurauksena?

⁸ Danielilla oli ollut samanlainen kokemus aiemminkin. Hän oli siihen aikaan ollut ymmällään Jerusalemin 70-vuotista autioitusta koskevan Jehovan profetian täyttymyksestä. Mitä Daniel oli silloin tehnyt? ”Minä käänsin sitten kasvoni Jehovan, tosi Jumalan, puoleen”, sanoi Daniel, ”etsiäkseni häntä rukouksessa ja hartain pyynnöin, paastoten ja säkkivaatteessa ja tuhkassa.” Jehova oli vastannut Danielin rukoukseen lähettämällä enkeli Gabrielin tuomaan hänelle sanoman, joka suuresti rohkaisi häntä. (Daniel 9:3, 21, 22.) Toimisiko Jehova nyt samanlaisella tavalla antamalla Danielille rohkaisua, jota hän kipeästi tarvitsi?

KUNNIOITTAVAA PELKOA HERÄTTÄVÄ NÄKY

9, 10. a) Missä Daniel näyn saadessaan oli? b) Kuvaile, mitä Daniel näki näyssään.

⁹ Daniel ei koe pettymystä. Hän ryhtyy kertomaan, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja sanoo: ”Kun minä satuin olemaan suuren virran, nimittäin Hiddekelin, rannalla, niin minä nostin silmäni, ja katso, oli eräs pellavaan pukeutunut mies, jonka lanteet oli vyötetty Ufasin kullalla.” (Daniel 10:4, 5.) Hiddekel oli yksi niistä neljästä virrasta, joiden lähteet olivat Eedenin puutarhassa (1. Mooseksen kirja 2:10–14). Muinaispersian kielessä Hiddekel tunnettiin nimellä Tigra, josta tuli kreikkalainen nimi Tigris. Sen ja Eufratin välistä aluetta alettiin kutsua nimellä Mesopotamia, joka tarkoittaa ’jokien välistä maata’. Tämä vahvistaa sen, että Daniel oli tämän näyn saadessaan yhä Babylonian maassa, joskaan ei ehkä Babylonin kaupungissa.

¹⁰ Millaisen näyn Daniel saikaan! Nostaessaan silmänsä hän ei ilmeisesti nähnyt mitään tavallista miestä. Daniel esittää seuraavan eloisan kuvauksen: ”Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, ja hänen kasvonsa olivat salaman näköiset ja hänen silmänsä kuin tulisoihdut, ja hänen käsivartensa ja hänen jalkojensa sija olivat näöltään kuin kiiltäväksi hangattua kuparia, ja hänen sanojensa ääni oli kuin ihmisjoukon ääni.” (Daniel 10:6.)

11. Millainen vaikutus tällä näyllä oli Danieliin ja hänen seurassaan olleisiin miehiin?

¹¹ Vaikka näky oli niin kirkas, ”ne miehet, jotka sattuivat olemaan seurassani, eivät nähneet näkyä”, sanoi Daniel. Jostain selittämättömästä syystä ”heidät valtasi kuitenkin suuri vavistus, niin että he juoksivat pois piiloutuakseen”. Daniel jäi siksi aivan yksin virran rannalle. ”Tämän suuren näyn” näkeminen oli niin häkellyttävää, että hän tunnusti: ”Eikä minuun jäänyt jäljelle yhtään voimaa, ja oma arvokkuuteni minussa turmeltui, eikä minussa ollut enää mitään voimaa.” (Daniel 10:7, 8.)

12, 13. Mitä ilmaisee sanansaattajasta a) hänen vaatetuksensa? b) hänen ulkonäkönsä?

¹² Katsokaamme tarkemmin tätä vaikuttavaa sanansaattajaa, joka oli niin pelästyttänyt Danielin. Hän oli ”pellavaan pukeutunut mies, jonka lanteet oli vyötetty Ufasin kullalla”. Muinaisessa Israelissa ylimmäisen papin vyö, efodi ja rintakilpi sekä muiden pappien ihokkaat oli tehty hienosta kerratusta pellavalangasta ja koristeltu kullalla (2. Mooseksen kirja 28:4–8; 39:27–29). Sanansaattajan vaatetus ilmaisee siis pyhyyttä ja viran arvokkuutta.

¹³ Danielissa herätti kunnioittavaa pelkoa myös sanansaattajan ulkonäkö: hänen jalokiven kaltaisen ruumiinsa kirkas hehku, loistavien kasvojensa sokaiseva säteily, tulisten silmiensä läpitunkeva voima ja voimakkaiden käsivarsiensa ja jalkojensa välke. Hänen käskevä äänensäkin herätti pelkoa. Kaikki tämä ilmaisee selvästi hänen olleen yli-inhimillinen. Tämä ”pellavaan pukeutunut mies” oli aivan ilmeisesti korkea-arvoinen enkeli, joka palveli Jehovan pyhässä läsnäolossa, mistä hän tuli sanoma mukanaan.a

”HYVIN ARVOSTETTUA MIESTÄ” VAHVISTETAAN

14. Mitä apua Daniel tarvitsi ottaakseen enkelin sanoman vastaan?

¹⁴ Sanoma, joka Jehovan enkelillä oli Danielille, oli painava ja monisäikeinen. Ennen kuin Daniel pystyi ottamaan sen vastaan, hän tarvitsi apua toipuakseen ruumiillisesta ja henkisestä ahdingostaan. Enkeli oli ilmeisesti tästä tietoinen ja antoi Danielille rakkaudellisesti henkilökohtaista apua ja rohkaisua. Seuratkaamme Danielin omaa kertomusta siitä, mitä tapahtui.

15. Miten enkeli auttoi Danielia?

¹⁵ ”Kun kuulin hänen sanojensa äänen, niin minä olin sikeässä unessa kasvoillani, kasvot maata vasten.” Ilmeisesti pelko ja levottomuus olivat saaneet Danielin vaipumaan horrokseen. Miten enkeli auttoi häntä? ”Katso”, sanoi Daniel, ”minua kosketti käsi, ja se ravisti minut vähitellen hereille, niin että nousin polvilleni ja kämmenieni varaan.” Lisäksi enkeli rohkaisi profeettaa seuraavin sanoin: ”Oi Daniel, sinä hyvin arvostettu mies, ymmärrä ne sanat, jotka puhun sinulle, ja nouse seisomaan siihen, missä seisoit, sillä minut on nyt lähetetty sinun luoksesi.” Auttava käsi ja lohduttavat sanat elvyttivät Danielin. Hän ’nousi tosiaan seisomaan’, vaikkakin ”vavisten”. (Daniel 10:9–11.)

16. a) Mistä näkee, että Jehova vastaa nopeasti palvelijoittensa rukouksiin? b) Miksi enkelin tulo Danielin avuksi viivästyi? (Huomaa myös tekstiruutu.) c) Mikä sanoma enkelillä oli Danielille?

¹⁶ Enkeli korosti, että hän oli tullut nimenomaan vahvistamaan Danielia. ”Älä pelkää, oi Daniel”, sanoi enkeli, ”sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona taivutit sydämesi ymmärtämään ja nöyrtymään Jumalasi edessä, sinun sanasi on kuultu, ja minä olen tullut sanojesi takia.” Enkeli selitti sitten, miksi hän oli viipynyt. Hän sanoi: ”Mutta Persian kuningaskunnan ruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, ja katso, Mikael, yksi huomattavimmista ruhtinaista, tuli auttamaan minua, ja minä puolestani jäin sinne Persian kuninkaiden viereen.” Mikaelin avulla enkeli pystyi suorittamaan tehtävänsä ja tulemaan Danielin luo mukanaan tämä erittäin tärkeä sanoma: ”Olen tullut saadakseni sinut ymmärtämään, mikä kansaasi kohtaa päivien lopulla, sillä on vielä tulevia päiviä koskeva näky.” (Daniel 10:12–14.)

17, 18. Miten Danielia autettiin toisen kerran, ja mitä hän pystyi sen ansiosta tekemään?

¹⁷ Sen sijaan että Daniel olisi valpastunut näin jännittävän sanoman saamisesta, näyttää siltä, että hänen kuulemillaan asioilla olikin häneen päinvastainen vaikutus. Kertomuksessa sanotaan: ”Hänen nyt puhuessaan minulle tällaisia sanoja olin kääntänyt kasvoni maahan päin ja olin mykistynyt.” Mutta enkelisanansaattaja oli valmis tarjoamaan rakkaudellista apua – toisen kerran. Daniel sanoi: ”Katso, eräs hahmoltaan ihmisten poikien kaltainen kosketti huuliani, jolloin avasin suuni ja puhuin.”b (Daniel 10:15, 16a.)

¹⁸ Daniel vahvistui enkelin koskettaessa hänen huuliaan (vrt. Jesaja 6:7). Puhekykynsä palauduttua Daniel kykeni selittämään enkelisanansaattajalle, mikä häntä vaivasi. Hän sanoi: ”Oi herrani, näyn takia sisukseni joutuivat kouristuksiin, eikä minussa ollut enää mitään voimaa. Kuinka siis tämän herrani palvelija saattoi puhua tämän herrani kanssa? Ja tähän asti ei minussa itsessäni ollut voimaa, eikä minuun jäänyt jäljelle edes hengitystä.” (Daniel 10:16b, 17.)

19. Miten Danielia autettiin kolmannen kerran, ja mikä oli seurauksena?

¹⁹ Daniel ei valittanut eikä puolustellut itseään. Hän vain kertoi tukalasta tilanteestaan, ja enkeli ymmärsi häntä. Niinpä enkelisanansaattaja auttoi Danielia kolmannen kerran. ”Silloin se ihmisen näköinen kosketti minua jälleen ja vahvisti minua”, sanoi profeetta. Energiaa antavaa kosketusta seurasivat nämä sanansaattajan lohduttavat sanat: ”Älä pelkää, oi hyvin arvostettu mies. Olkoon sinulla rauha. Ole vahva, niin, ole vahva.” Juuri tätä rakkaudellista kosketusta ja näitä rakentavia sanoja Daniel näytti tarvitsevan. Mikä oli seuraus? Daniel selitti: ”Heti kun hän puhui kanssani, ponnistin voimani ja sanoin lopulta: ’Puhukoon herrani, sillä olet vahvistanut minua.’” Daniel oli nyt valmis uuteen haastavaan tehtävään. (Daniel 10:18, 19.)

20. Miksi enkelisanansaattajan oli täytynyt ponnistella voidakseen suorittaa tehtävänsä?

²⁰ Vahvistettuaan Danielia ja autettuaan häntä pääsemään takaisin henkiseen ja ruumiilliseen tasapainoon enkeli esitti uudelleen tehtävänsä tarkoituksen. Hän sanoi: ”Tiedätkö todella, miksi olen tullut luoksesi? Ja nyt minä palaan taistelemaan Persian ruhtinasta vastaan. Kun lähden, katso, myös Kreikan ruhtinas tulee. Mutta minä kerron sinulle, mitä on merkitty muistiin totuuden kirjoitukseen, eikä ole ketään muuta, joka voimakkaasti tukee minua näissä asioissa, kuin Mikael, teidän ruhtinaanne.” (Daniel 10:20, 21.)

21, 22. a) Mitä voimme Danielin kokemuksen perusteella oppia Jehovan tavasta kohdella palvelijoitaan? b) Mihin Daniel oli nyt vahvistunut?

²¹ Miten rakkaudellista ja huomaavaista Jehovalta! Hän kohtelee aina palvelijoitaan heidän kykyjensä ja rajoitustensa mukaisesti. Toisaalta hän antaa heille sellaisia tehtäviä, joista hän tietää heidän selviytyvän, vaikka joskus heistä itsestään saattaa tuntua aivan muulta; toisaalta hän on halukas kuuntelemaan heitä ja antaa heille sitten sen, mitä tarvitaan, auttaakseen heitä suoriutumaan tehtävistään. Jäljitelkäämme aina taivaallista Isäämme Jehovaa rohkaisemalla ja vahvistamalla rakkaudellisesti palvojatovereitamme (Heprealaisille 10:24).

²² Enkelin lohduttava sanoma rohkaisi Danielia suuresti. Korkeasta iästään huolimatta Daniel oli nyt vahvistunut ja valmis ottamaan vastaan ja merkitsemään muistiin uuden huomattavan profetian meidän hyödyksemme.

[Alaviitteet]

MITÄ SAIT SELVILLE?

• Miksi Jehovan enkelin tulo Danielin avuksi vuonna 536–535 eaa. viivästyi?

• Mitä Jumalan enkelisanansaattajan vaatetus ja ulkonäkö ilmaisivat hänestä?

• Mitä apua Daniel tarvitsi, ja miten enkeli antoi sitä kolme kertaa?

• Mikä sanoma enkelillä oli Danielille?

[Tekstiruutu s. 204, 205]

Suojelevia enkeleitä vai demonihallitsijoita?

VOIMME oppia paljon siitä, mitä Danielin kirja sanoo enkeleistä. Se kertoo siitä osasta, joka heillä on Jehovan sanan toteuttamisessa, ja siitä, miten he ponnistelevat täyttääkseen tehtävänsä.

Jumalan enkeli sanoi, että kun hän oli matkalla puhumaan Danielille, ”Persian kuningaskunnan ruhtinas” esti häntä. Kamppailtuaan hänen kanssaan 21 päivää enkelisanansaattaja pystyi jatkamaan vain, koska ”Mikael, yksi huomattavimmista ruhtinaista, tuli auttamaan” häntä. Enkeli sanoi myös, että hänen pitäisi uudelleen taistella samaa vihollista ja mahdollisesti ”Kreikan ruhtinasta” vastaan. (Daniel 10:13, 20.) Ei mikään helppo tehtävä, ei edes enkelille! Mutta keitä olivat nämä Persian ja Kreikan ruhtinaat?

Havaitsemme ensiksikin, että Mikaelin sanottiin olevan ”yksi huomattavimmista ruhtinaista” ja ”teidän ruhtinaanne”. Myöhemmin Danielille sanottiin Mikaelin olevan ”suuri ruhtinas, joka seisoo kansasi poikien puolella”. (Daniel 10:21; 12:1.) Tämä osoittaa Mikaelin olleen se enkeli, jonka Jehova määräsi johdattamaan israelilaiset erämaan halki (2. Mooseksen kirja 23:20–23; 32:34; 33:2).

Tätä johtopäätöstä tukevat opetuslapsi Juudaan sanat, joiden mukaan ”ylienkeli Mikael oli eri mieltä kuin Panettelija ja väitteli Mooseksen ruumiista” (Juudaan kirje 9). Mikaelin asema, voima ja valta tekivät hänestä todella ”ylienkelin” eli ”pääenkelin”. On varsin sopivaa, ettei tämä ylhäinen asema voi soveltua kehenkään muuhun kuin Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, ennen hänen elämäänsä maan päällä ja sen jälkeen (1. Tessalonikalaisille 4:16; Ilmestys 12:7–9).

Merkitseekö tämä sitä, että Jehova nimitti enkeleitä myös Persian ja Kreikan kaltaisille kansakunnille opastamaan niitä niiden asioissa? Jeesus Kristus, Jumalan Poika, sanoi avoimesti: ”Maailman hallitsija – – hänellä ei ole mitään otetta minuun.” Jeesus sanoi myös: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. – – minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 14:30; 18:36.) Apostoli Johannes selitti, että ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). On selvää, että maailman kansakunnat eivät ole koskaan olleet eivätkä ole nytkään Jumalan tai Kristuksen ohjauksen tai hallitusvallan alaisuudessa. Vaikka Jehova sallii ”esivaltojen” olla olemassa ja valvoa maallisia hallitusasioita, hän ei nimitä enkeleitään ohjaamaan niitä (Roomalaisille 13:1–7). Ainoastaan ”maailman hallitsija”, Saatana Panettelija, on voinut asettaa näiden yläpuolelle ”ruhtinaita” tai ”hallitsijoita”. Näiden täytyisi olla demonihallitsijoita pikemmin kuin suojelevia enkeleitä. Näkyvien hallitsijoiden takana on näin ollen näkymättömiä demonivoimia eli ”ruhtinaita”, ja kansallisiin selkkauksiin liittyy muutakin kuin pelkkiä ihmisiä.

[Kokosivun kuva s. 199]

[Kokosivun kuva s. 207]