Mitä Raamatun ajanlasku osoittaa vuodesta 1914?
Raamattu vastaa
Raamatun ajanlasku osoittaa, että vuonna 1914 Jumalan valtakunta perustettiin taivaassa. Tämä käy ilmi Raamatusta Danielin kirjan 4. luvun ennustuksesta.
Ennustus lyhyesti. Jumala antoi Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille profeetallisen unen suunnattomasta puusta, joka hakattiin poikki. Sen kantoa estettiin versomasta ”seitsemän aikaa” kestävän jakson ajan, minkä jälkeen puu kasvaisi uudelleen. (Daniel 4:1, 10–16.)
Ennustuksen ensimmäinen täyttymys. Suuri puu edusti kuningas Nebukadnessaria itseään (Daniel 4:20–22). Hänet kuvaannollisesti ”hakattiin poikki”, kun hän menetti järkensä ja kuninkuutensa seitsemäksi vuodeksi (Daniel 4:25). Kun Jumala palautti Nebukadnessarin mielenterveyden, tämä sai valtaistuimensa takaisin ja tunnusti Jumalan hallitusvallan (Daniel 4:34–36).
Todisteita profetian suuremmasta täyttymyksestä. Profetian tärkein tarkoitus oli, että ”elävät tietäisivät, että Korkein on Hallitsijana ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen, kenelle hän tahtoo, ja asettaa sitä hallitsemaan ihmisistä alhaisimman” (Daniel 4:17). Oliko ylpeä Nebukadnessar se, jolle Jumala viime kädessä halusi antaa tällaisen hallitusvallan? Ei, sillä aiemmin Jumala oli antanut hänelle toisen profeetallisen unen, joka osoitti, ettei tehtävää annettaisi Nebukadnessarille eikä kenellekään muullekaan hallitsijalle. Sen sijaan Jumala itse perustaisi ”valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu”. (Daniel 2:31–44.)
Jumala oli aiemmin perustanut valtakunnan – muinaisen Israelin kansan – edustamaan hänen hallitusvaltaansa maan päällä. Jumala salli tuon valtakunnan tulla ”raunioiksi”, koska sen hallitsijoista oli tullut uskottomia. Hän kuitenkin ennusti, että hän antaisi kuninkuuden sille, ”jolla on laillinen oikeus”. (Hesekiel 21:25–27.) Raamattu osoittaa, että Jeesus Kristus on laillisesti oikeutettu saamaan tämä ikuinen valtakunta (Luukas 1:30–33). Päinvastoin kuin Nebukadnessar Jeesus on ”nöyrä sydämeltä” (Matteus 11:29).
Mitä Danielin kirjan 4. luvun puu edustaa? Raamatussa puut edustavat toisinaan hallitusvaltaa (Hesekiel 17:22–24; 31:2–5). Danielin kirjan 4. luvun suuremmassa täyttymyksessä suunnaton puu edustaa Jumalan hallitusvaltaa.
Mitä puun poikki hakkaaminen merkitsee? Aivan kuten puun poikki hakkaaminen kuvasi Nebukadnessarin kuninkuuden keskeytymistä, se kuvasi myös Jumalan hallinnon keskeytymistä maan päällä. Tämä tapahtui silloin kun Nebukadnessar tuhosi Jerusalemin, jossa Israelin kuninkaat istuivat ”Jehovan valtaistuimella” itse Jumalan edustajina (1. Aikakirja 29:23).
Mitä tarkoitetaan ”seitsemällä ajalla”? ”Seitsemän aikaa” edustavat ajanjaksoa, jona Jumala salli kansojen hallita maan päällä hänen hallintonsa puuttumatta asiaan. ”Seitsemän aikaa” alkoivat lokakuussa vuonna 607 eaa., jolloin babylonialaiset Raamatun ajanlaskun mukaan tuhosivat Jerusalemina (2. Kuninkaiden kirja 25:1, 8–10).
Mikä on ”seitsemän ajan” pituus? Kyse ei voinut olla vain seitsemästä vuodesta, kuten Nebukadnessarin tapauksessa. Jeesus paljasti vastauksen sanoessaan, että ”Jerusalem [Jumalan hallitusvallan symboli] tulee olemaan kansakuntien tallattavana, kunnes kansakuntien määräajat täyttyvät” (Luukas 21:24). ”Kansakuntien määräajat” – ajanjakso jona Jumala salli hallitusvaltansa olla ”kansakuntien tallattavana” – tarkoittavat samaa jaksoa kuin Danielin kirjan 4. luvun ”seitsemän aikaa”. Niinpä ”seitsemän aikaa” olivat meneillään vielä silloin kuin Jeesus oli maan päällä.
Raamatun avulla on mahdollista laskea profeetallisten ”seitsemän ajan” pituus. Se osoittaa, että kolme ja puoli ”aikaa” ovat 1260 päivää, joten ”seitsemän aikaa” ovat kaksi kertaa niin paljon eli 2520 päivää (Ilmestys 12:6, 14). Profeetallista sääntöä ”päivä vuotta kohti” soveltamalla voidaan todeta, että 2520 päivää edustavat 2520:tä vuotta. Näin ollen ”seitsemän aikaa” eli 2520 vuotta päättyivät vuoden 1914 lokakuussa. (4. Mooseksen kirja 14:34; Hesekiel 4:6.)
a Lisää tietoa siitä, miksi tuhon sanotaan tapahtuneen vuonna 607 eaa., on artikkelissa ”Milloin muinainen Jerusalem tuhottiin? Osa 1” (Vartiotorni 1.10.2011 s. 26–31) ja artikkelissa ”Milloin muinainen Jerusalem tuhottiin? Osa 2” (Vartiotorni 1.11.2011 s. 22–28).