PUUTTUVAN MONARKIN TAPAUS

7. a) Miksi Danielin viittaukset Belsassariin olivat kauan raamatunkriitikkojen mieleen? b) Mitä tapahtui käsitykselle, jonka mukaan Belsassar oli pelkästään kuvitteellinen henkilö?

⁷ Daniel kirjoitti, että Belsassar, Nebukadnessarin ”poika”, hallitsi kuninkaana Babylonissa kaupungin kukistuessa (Daniel 5:1, 11, 18, 22, 30). Kriitikot hyökkäilivät kauan tämän kohdan kimppuun, sillä Belsassarin nimeä ei ollut löydetty mistään Raamatun ulkopuolelta. Sen sijaan muinaiset historioitsijat mainitsivat Nabunaidin, Nebukadnessarin seuraajan, olleen viimeinen Babylonian kuninkaista. Niinpä vuonna 1850 Ferdinand Hitzig sanoi Belsassarin olleen ilmeisesti kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. Mutta eikö Hitzigin mielipide vaikutakin sinusta hieman hätiköidyltä? Voisiko loppujen lopuksi se, ettei tätä kuningasta mainita missään – varsinkin kun kyseessä on ajanjakso, jolta historiallinen todistusaineisto on tunnetusti niukka – todella todistaa, ettei häntä ole ollut olemassa? Joka tapauksessa vuonna 1854 muinaisen babylonialaisen kaupungin Urin raunioista nykyisestä Etelä-Irakista löytyi pieniä savilieriöitä. Nämä kuningas Nabunaidin nuolenpääasiakirjat sisälsivät rukouksen ”Bel-sar-ussurin, vanhimman poikani” puolesta. Kriitikkojenkin oli myönnettävä: tämä oli Danielin kirjan Belsassar.

8. Miten Danielin kuvaus Belsassarista hallitsevana kuninkaana on osoitettu todeksi?

⁸ Kriitikot eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä. ”Ei tämä todista mitään”, kirjoitti yksi heistä, nimeltä H. F. Talbot. Hän väitti, että nuolenpääkirjoituksessa mainittu poika on saattanut olla pelkkä lapsi, kun taas Daniel esittää hänet hallitsevana kuninkaana. Vain vuosi sen jälkeen kun Talbotin huomautukset oli julkaistu, löydettiin kuitenkin lisää nuolenpäätauluja, joissa mainittiin Belsassarilla olleen sihteerejä ja henkilökuntaa. Ei mikään lapsi siis! Vihdoin muut taulut ratkaisivat asian lopullisesti kertoessaan, että Nabunaid oli poissa Babylonista vuosiakin kerrallaan. Näissä tauluissa osoitettiin myös, että näiksi ajanjaksoiksi hän ”jätti kuninkuuden” Babyloniassa vanhimmalle pojalleen (Belsassarille). Sellaisina aikoina Belsassar oli itse asiassa kuningas – isänsä hallitsijakumppani.b