HERODES

Erään juutalaisia hallinneen suvun nimi. Siihen kuuluvat olivat idumealaisia (edomilaisia) ja nimellisesti juutalaisia, sillä Josefuksen mukaan makkabilaishallitsija Johannes Hyrkanos I oli pakottanut idumealaiset ympärileikkauttamaan itsensä noin vuonna 125 eaa.

Lukuun ottamatta Raamatun lyhyitä mainintoja Herodeksista, suurin osa heitä koskevista tiedoista on Josefuksen historiassa. Herodesten kantaisä oli Antipater (Antipas) I, josta hasmonikuningas (makkabilaiskuningas) Aleksanteri Jannaios oli tehnyt Idumean käskynhaltijan. Antipaterin poika, joka myös oli nimeltään Antipater tai Antipas, oli Herodes Suuren isä. Josefus kertoo, että historioitsija Nikolaos Damaskolainen sanoo Antipaterin (II) polveutuneen niistä huomattavista juutalaisista, jotka tulivat Babylonista Juudan maahan. Josefuksen mukaan Nikolaos halusi kuitenkin väitteellään vain miellyttää Herodesta, joka oli todellisuudessa edomilainen sekä isänsä että äitinsä puolelta.

Antipater II, hyvin rikas mies, oli mukana politiikassa ja vehkeilyissä, ja hänellä oli kunnianhimoisia suunnitelmia poikiensa suhteen. Hän kannatti Johannes Hyrkanos II:ta, Aleksanteri Jannaioksen ja Salome Aleksandran poikaa, Hyrkanoksen veljen Aristobuloksen sijasta juutalaisten ylimmäisen papin ja kuninkaan asemaan. Antipater tavoitteli todellisuudessa kuitenkin kunnianhimoisesti omaa etuaan ja sai lopulta Julius Caesarilta Rooman kansalaisuuden ja Juudean käskynhaltijan viran. Antipater nimitti esikoispoikansa Fasaelin Jerusalemin käskynhaltijaksi ja toisen poikansa, Herodeksen, Galilean käskynhaltijaksi. Antipaterin ura päättyi siihen, että salamurhaaja myrkytti hänet.

1. Herodes Suuri. Antipater (Antipas) II:n ja hänen vaimonsa Kyproksen toinen poika. Historia vahvistaa sen Raamatun esittämän lyhyen kuvauksen tämän miehen luonteesta, jonka mukaan hän oli häikäilemätön, viekas, epäluuloinen, moraaliton, julma ja murhanhimoinen. Hänellä oli isänsä diplomaatin ja opportunistin taidot. On kuitenkin todettava, että hän oli kyvykäs organisaattori ja sotapäällikkö. Josefus kuvailee hänet hyvin vahvaksi mieheksi, joka käsitteli taitavasti hevosia sekä heittokeihästä ja jousta (The Jewish War, I, 429, 430 [xxi, 13]). Luultavasti hänen merkittävin hyödyllinen ominaisuutensa oli se, että hän oli taitava rakentaja.

Hän kunnostautui ensimmäiseksi Galilean käskynhaltijana vapauttamalla alueensa ryöstelevistä joukkioista. Jotkut juutalaiset olivat kuitenkin kateellisia hänelle, ja he yllyttivät yhdessä surmattujen ryöstäjien äitien kanssa Hyrkanos II:n (silloinen ylimmäinen pappi) haastamaan Herodeksen sanhedriniin sillä perusteella, että hän oli ohittanut tuon elimen teloittaessaan ryöstäjät saman tien sen sijaan, että olisi tuonut heidät ensin oikeuteen. Herodes otti haasteen vastaan mutta tuli tuomioistuimen eteen julkeasti ja epäkunnioittavasti henkivartiostonsa kanssa, vaikka hän oli käännynnäiseksi tunnustautuvana tuon oikeuden alainen. Tämä loukkaus juutalaisten ylintä tuomioistuinta kohtaan saattoi hänet tuomarien vihoihin. Josefuksen mukaan muuan tuomari, jonka nimi oli Samaias (Simeon), oli tarpeeksi rohkea noustakseen puhumaan, ja hän ennusti, että jos Herodes välttäisi rangaistuksen, hän surmaisi aikanaan ne, jotka istuivat häntä tuomitsemassa. Mutta Hyrkanos oli passiivinen, heikkotahtoinen mies. Herodeksen pelottelu ja Sextus Caesarilta (Julius Caesarin sukulainen ja Syyrian silloinen käskynhaltija) tullut kirje, jossa Hyrkanosta uhkailtiin, jollei hän hylkäisi syytteitä, saivat Hyrkanoksen antamaan periksi. (Jewish Antiquities, XIV, 168–176 [ix, 4].)

Juudean kuningas. Herodeksesta tuli isänsä seuraaja, ja noin vuonna 39 eaa. Rooman senaatti nimitti hänet Juudean kuninkaaksi; hän pystyi kuitenkin toimimaan kuninkaana varsinaisesti vasta kolme vuotta myöhemmin, kun hän valtasi Jerusalemin ja syöksi valtaistuimelta Aristobuloksen pojan Antigonoksen. Tämän voiton jälkeen Herodes ryhtyi toimiin säilyttääkseen asemansa: hän sai roomalaisen Marcus Antoniuksen tappamaan Antigonoksen, etsi käsiinsä Antigonoksen puolueen pääjäsenet, kaikkiaan 45 miestä, ja surmasi heidät. Hän säästi huomattavimmista fariseuksista ainoastaan Samaiaksen ja Pollion, sillä hän tappoi lopulta joitakin vuosia myöhemmin myös Johannes Hyrkanos II:n. Surmaamalla näin ne, jotka olivat olleet tuomitsemassa häntä, hän täytti Samaiaksen ennustuksen.

Juonikkaana poliitikkona Herodes uskoi, että hänen kannatti tukea Roomaa. Hänen oli kuitenkin oltava erittäin diplomaattinen ja vaihdettava usein puolta pysyäkseen Rooman hallitsijoiden muuttuvien vaiheiden tasalla. Koska Herodes oli Sextuksen läheinen ystävä, hän kannatti aluksi Julius Caesaria, mutta asettui sitten Caesarin salamurhaajan Cassiuksen puolelle. Hän onnistui – osittain suurten lahjusten avulla – pääsemään Cassiuksen vihollisen Marcus Antoniuksen suosioon, joka halusi kostaa Caesarin kuoleman. Myöhemmin kun Octavianus (keisari Augustus) voitti Antoniuksen Aktionin taistelussa, Herodes sai taitavasti Augustuksen antamaan hänelle anteeksi sen, että hän oli kannattanut Antoniusta, ja sen jälkeen hän pysyi Augustuksen ystävänä. Koska Herodes kannatti Roomaa ja antoi runsaasti rahalahjoituksia keisareille ja koska hän oli sujuvapuheinen, hän voitti aina, kun juutalaiset tai jotkut muut, joskus hänen omaan huonekuntaansa kuuluvat, veivät häntä vastaan esitettyjä valituksia tai syytöksiä Roomaan.

Galilean käskynhaltijan virka oli ollut Herodeksen ensimmäinen valta-asema. Cassius oli tehnyt hänestä Koile-Syyrian käskynhaltijan. Myöhemmin Rooman senaatti oli Antoniuksen suosituksesta tehnyt hänestä Juudean kuninkaan. Tähän keisari Augustus lisäsi nyt Samarian, Gadaran, Gazan ja Joppen, sitten Trakonitiksen, Batanean ja Auranitiksen alueet sekä Perean, Jordanin itäpuolella sijaitsevan alueen, joka vastasi suurin piirtein Gileadia. Hänen valta-alueeseensa kuului myös Idumea.

Temppeli ja muita rakennushankkeita. Huomattavin Herodeksen rakennushankkeista, varsinkin raamatulliselta näkökannalta, on Jerusalemissa olleen Serubbabelin temppelin jälleenrakentaminen. Sen rakentaminen tuli valtavan kalliiksi, ja Josefus kuvailee sen olleen todella upea (Jewish Antiquities, XV, 395, 396 [xi, 3]). Koska juutalaiset suhtautuivat Herodekseen vihamielisesti ja epäluuloisesti, he eivät antaneet hänen repiä jäljellä olevaa temppeliä maahan etukäteen, vaan hänen oli koottava rakennusmateriaalit rakennuspaikalle, ennen kuin hän saattoi alkaa purkamisen. Temppelin pyhäkkö rakennettiin Josefuksen mukaan uudelleen puolessatoista vuodessa (Jewish Antiquities, XV, 421 [xi, 6]). Muut päärakennukset pystytettiin kahdeksassa vuodessa. Vuonna 30 juutalaiset kuitenkin sanoivat, että temppeliä rakennettiin 46 vuotta. Tämä sanottiin keskustelussa Jeesuksen Kristuksen kanssa lähellä ensimmäistä Jeesuksen kasteen jälkeistä pesahia. (Joh 2:13–20.) Josefuksen mukaan (Jewish Antiquities, XV, 380 [xi, 1]) tuo työ alkoi Herodeksen 18. hallitusvuonna. Jos se lasketaan sen mukaan, miten juutalaiset olivat laskeneet kuninkaittensa hallitusvuosia, se saattoi tarkoittaa vuotta 18 tai 17 eaa. Oikeastaan temppeliin rakennettiin mm. erilaisia lisärakennuksia, kunnes sen tuhoutumiseen vuonna 70 oli jäljellä enää kuusi vuotta.

Herodes rakennutti myös teattereita, amfiteattereita, hippodromeja, sitadelleja, linnoituksia, palatseja, puutarhoja, keisarille omistettuja temppeleitä, akvedukteja, monumentteja ja jopa kaupunkeja. Hän nimesi nämä kaupungit itsensä, sukulaistensa tai Rooman keisarien mukaan. Hän rakensi Kesareaan sataman, joka kilpaili Tyroksen sataman kanssa. Josefuksen mukaan valtavia kiviä upotettiin veteen 20 sylen (36 m:n) syvyyteen, jotta saatiin n. 60 m:n levyinen aallonmurtaja. (Jewish Antiquities, XV, 334, 335 [ix, 6].) Herodes rakensi uudelleen Antonian ja Masadan linnoitukset, ja jälkimmäisestä tehtiin suorastaan upea. Hänen rakennushankkeensa levisivät niinkin kaukaisiin kaupunkeihin kuin Syyrian Antiokiaan ja Rodokseen (joka sijaitsi samannimisellä saarella).

Herodes tuhlasi erittäin paljon varoja viihteeseen ja antoi avokätisesti lahjoja, varsinkin roomalaisille arvohenkilöille. Juutalaisten suurimpia valituksenaiheita häntä vastaan oli se, että hän rakensi amfiteattereita, esim. Kesarean amfiteatterin, ja järjesti niissä kreikkalaisia ja roomalaisia kisoja, joihin kuului mm. kilpa-ajoja, gladiaattoritaisteluja, ihmisten ja villieläinten välisiä tappeluja ja muita pakanallisia menoja. Hän oli niin kiinnostunut Olympian kisojen jatkumisesta, että pysähtyessään Kreikassa matkallaan Roomaan hän ryhtyi jopa itse kilpailijaksi. Sitten hän lahjoitti suuren rahasumman kisojen ja siinä sivussa myös oman nimensä säilyttämiseksi. Koska hän oli nimellisesti juutalainen, hän käytti juutalaisista ilmausta ”maanmieheni” ja niistä, jotka olivat palanneet Babylonista rakentamaan Serubbabelin temppeliä, ilmausta ”isäni”. Hänen elämäntapansa kumosi kuitenkin täysin hänen väitteensä, että hän oli Jehova Jumalan palvelija.

Ongelmia perheessä. Lähes kaikki Herodesten sukuun kuuluvat olivat kunnianhimoisia, epäluuloisia, törkeän moraalittomia ja hankalia. Suurimmat vaikeutensa ja murheensa Herodes koki omassa perheessään. Hänen äitinsä Kypros ja sisarensa Salome pahensivat tilannetta jatkuvasti. Herodes oli mennyt naimisiin Mariamnen (I) kanssa, joka oli Hyrkanos II:n tyttärentytär ja Aristobuloksen pojan Aleksanterin tytär. Hän oli tavattoman kaunis nainen, ja Herodes rakasti häntä syvästi, mutta Mariamnen ja Herodeksen äidin ja sisaren välille syntyi vihamielisyyttä. Herodes oli kaiken aikaa kateellinen, ja hän epäili, että hänen oman perheensä jäsenet, varsinkin hänen poikansa, juonittelivat häntä vastaan; joissakin tapauksissa hänen epäluulonsa olivat aiheellisiakin. Hänen vallanhimonsa ja epäluulonsa saivat hänet sittemmin murhauttamaan vaimonsa Mariamnen, kolme poikaansa, vaimonsa veljen ja isoisän (Hyrkanoksen), joista useat olivat olleet hänen parhaita ystäviään, ja monia muita. Hän turvautui kidutukseen pusertaakseen irti tunnustuksia keneltä tahansa, jolla hän epäili olevan hänen epäluulojaan vahvistavia tietoja.

Suhde juutalaisiin. Herodes yritti rauhoittaa juutalaisia rakentamalla uudelleen temppelin ja antamalla heille tarpeellista apua nälänhädän aikoina. Toisinaan hän huojensi joidenkin alamaistensa veroja. Hänen onnistui jopa saada Augustus myöntämään juutalaisille joitakin etuja eri puolilla maailmaa. Tämä jäi kuitenkin hänen hirmuvaltansa ja julmuutensa varjoon, ja suurimman osan hallintokaudestaan hänellä oli ongelmia juutalaisten kanssa.

Sairaus ja kuolema. Lopulta Herodes sairastui – varsin todennäköisesti hillittömän elämäntapansa vuoksi – inhottavaan tautiin, johon liittyi kuume ja Josefuksen mukaan ”koko ihon sietämätön kutina, jatkuvat sisusvaivat, jalkojen turpoaminen niin kuin vesipöhössä, vatsan tulehtuminen ja sukupuolielinten kuolio, joka synnytti matoja, ja lisäksi astma ja pahat hengitysvaikeudet sekä kaikkien raajojen kouristelu” (The Jewish War, I, 656 [xxxiii, 5]).

Tämän kohtalokkaan sairauden aikana hän määräsi juonittelevan poikansa Antipaterin surmattavaksi. Koska Herodes tiesi, että juutalaiset iloitsisivat kuullessaan hänen omasta kuolemastaan, hän määräsi myös juutalaisen kansakunnan huomattavimmat miehet koottavaksi ns. hippodromiin Jerikoon ja suljettavaksi sinne. Sitten hän antoi läheisilleen käskyn, että hänen kuoltuaan tietoa hänen kuolemastaan ei saanut ilmoittaa, ennen kuin nämä juutalaisten johtajat oli ensin tapettu. Silloin jokainen Juudean perhe varmasti itkisi hänen hautajaisissaan. Tätä käskyä ei pantu koskaan täytäntöön. Herodeksen sisar Salome ja tämän aviomies Alexas vapauttivat nämä miehet ja lähettivät heidät kotiin.

Herodes kuoli noin 70-vuotiaana. Hän oli tehnyt testamentin, jossa hän oli nimittänyt seuraajakseen poikansa Antipaan, mutta vähän ennen kuolemaansa hän teki lisätestamentin tai uuden testamentin, jossa hän nimitti tuohon asemaan Arkelaoksen. Kansa ja armeija tunnustivat Arkelaoksen kuninkaaksi (Raamatussa sanotaan Jeesuksen ottoisän Joosefin kuulleen, että ”Arkelaos hallitsi Juudean kuninkaana isänsä Herodeksen sijassa”; Mt 2:22). Antipas vei kuitenkin asian oikeuteen. Kun asia oli käsitelty Roomassa, keisari Augustus piti Arkelaoksen vallassa, mutta teki hänestä etnarkin ja jakoi Herodeksen aiemmin hallitseman alueen: puolet meni Arkelaokselle ja kaksi muuta Herodeksen poikaa, Antipas ja Filippos, saivat kumpikin osansa toisesta puolikkaasta.

Lasten surmaaminen. Raamatun kertomus siitä, miten Herodes surmautti Betlehemissä ja sen seuduilla kaikki pojat kaksivuotiaista alaspäin, on sopusoinnussa muiden Herodeksesta ja hänen pahuudestaan kertovien historiallisten kuvausten kanssa. Se tapahtui vähän ennen Herodeksen kuolemaa, sillä Jeesus pelastui, koska hänen vanhempansa veivät hänet Egyptiin, mutta he palasivat Herodeksen kuoleman jälkeen Galileaan ja jäivät sinne asumaan. Jehova ennusti nämä kaksi tapausta profeettojensa Jeremian ja Hoosean välityksellä. (Mt 2:1–23; Jer 31:15; Ho 11:1.)

Kuolinaika.  Herodeksen kuolinajan määrittämisessä on vaikeuksia. Jotkut ajanlaskun tutkijat ovat sitä mieltä, että hän kuoli vuonna 5 tai 4 eaa. Heidän aikalaskelmansa perustuvat suureksi osaksi Josefuksen historiaan. Määrittäessään aikaa, jolloin Rooma nimitti Herodeksen kuninkaaksi, Josefus käyttää konsulien mukaista ajanmääritystä eli ajoittaa tapahtumat sen mukaan, kenen Rooman konsulin hallintokaudella ne sattuivat. Tämän perusteella Herodes olisi nimitetty kuninkaaksi vuonna 40 eaa., mutta erään toisen historioitsijan, Appianoksen, tietojen mukaan se olisi tapahtunut vuonna 39 eaa. Samaa menetelmää käyttäen Josefus ajoittaa Herodeksen suorittaman Jerusalemin valloituksen vuoteen 37 eaa., mutta sanoo myös, että se tapahtui 27 vuotta sen jälkeen, kun Pompeius oli valloittanut kaupungin (mikä tapahtui 63 eaa.). (Jewish Antiquities, XIV, 487, 488 [xvi, 4].) Hänen viittauksensa viimeksi mainittuun tapahtumaan osoittaisi Herodeksen vallanneen Jerusalemin kaupungin vuonna 36 eaa. Josefus sanoo myös, että Herodes kuoli 37 vuoden kuluttua siitä, kun roomalaiset olivat nimittäneet hänet kuninkaaksi, ja 34 vuotta sen jälkeen, kun hän oli valloittanut Jerusalemin (Jewish Antiquities, XVII, 190, 191 [viii, 1]). Tämä tarkoittaisi sitä, että hänen kuolinvuotensa oli vuosi 2 tai ehkä vuosi 1 eaa.

Juutalainen historioitsija Josefus saattoi laskea Juudean kuninkaiden hallituskaudet virkaanastumisvuosiin perustuvan menetelmän mukaan, kuten Daavidin suvun kuninkaiden hallituskaudet oli laskettu. Jos Rooma nimitti Herodeksen kuninkaaksi vuonna 40 eaa., hänen ensimmäinen hallitusvuotensa kesti ehkä vuoden 39 eaa. nisankuusta vuoden 38 eaa. nisankuuhun; jos taas laskeminen aloitetaan siitä, kun hän valloitti Jerusalemin vuonna 37 (tai 36) eaa., hänen ensimmäinen hallitusvuotensa saattoi alkaa nisankuussa vuonna 36 (tai 35) eaa. Jos Herodes siis Josefuksen sanojen mukaisesti kuoli 37 vuoden kuluttua siitä, kun Rooma asetti hänet virkaansa, ja 34 vuoden kuluttua siitä, kun hän valloitti Jerusalemin, ja jos nuo vuodet kummassakin tapauksessa lasketaan hallitusvuoden mukaan, hän on voinut kuolla vuonna 1 eaa. W. E. Filmer esittää tähän liittyvän näkemyksen julkaisussa The Journal of Theological Studies (toim. H. Chadwick ja H. Sparks, Oxford 1966, XVII vsk., s. 284) kirjoittaessaan, että juutalaisen perimätiedon sisältämät todisteet osoittavat Herodeksen kuolleen 2. sebatkuuta (sebatkuu vastaa meidän kalenterissamme tammi-helmikuuta).

Josefuksen mukaan Herodes kuoli pian kuunpimennyksen jälkeen ja ennen pesahia (Jewish Antiquities, XVII, 167 [vi, 4]; 213 [ix, 3]). Koska 11. maaliskuuta vuonna 4 eaa. (juliaanisen kalenterin mukaan 13. maaliskuuta) oli kuunpimennys, jotkut ovat päätelleet, että Josefus tarkoitti juuri tätä pimennystä.

Toisaalta vuonna 1 eaa. oli täydellinen kuunpimennys noin kolme kuukautta ennen pesahia, kun taas vuoden 4 eaa. pimennys oli vain osittainen. Vuoden 1 eaa. täydellinen kuunpimennys oli 8. tammikuuta (juliaanisen kalenterin mukaan 10. tammikuuta), 18 päivää ennen sebatkuun 2. päivää, jota perimätiedon mukaan pidetään Herodeksen kuolinpäivänä. Vuoden 1 eaa. joulukuun 27. päivänä (juliaanisen kalenterin mukaan 29. joulukuuta) oli myös (osittainen) kuunpimennys. (Ks. AJANLASKU: Kuunpimennykset.)

Yksi laskutapa perustuu Herodeksen ikään hänen kuolinhetkellään. Josefus kertoo hänen olleen noin 70-vuotias. Josefus mainitsee, että saadessaan nimityksensä Galilean käskynhaltijaksi (minkä yleensä uskotaan tapahtuneen vuonna 47 eaa.) Herodes oli 15-vuotias; tutkijat ovat kuitenkin pitäneet tätä tietoa virheellisenä, ja ilmeisesti hänen iäkseen on ollut tarkoitus merkitä 25 vuotta. (Jewish Antiquities, XVII, 148 [vi, 1]; XIV, 158 [ix, 2].) Tämän mukaan Herodes kuoli vuonna 2 tai 1 eaa. On kuitenkin pidettävä mielessä, että Josefus on usein epäjohdonmukainen ajanmäärityksissään, eikä hän siksi ole luotettavin mahdollinen tietolähde. Luotettavimpia todisteita on etsittävä Raamatusta.

Käytettävissä olevat todisteet viittaavat siihen, että Herodes kuoli todennäköisesti vuonna 1 eaa. Raamatunhistorioitsija Luukas kertoo Johanneksen alkaneen kastaa keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna (Lu 3:1–3). Augustus kuoli 17. elokuuta vuonna 14 ya. Syyskuun 15. päivänä Rooman senaatti nimitti Tiberiuksen keisariksi. Roomalaiset eivät käyttäneet virkaanastumisvuosijärjestelmää, joten 15. vuosi kesti vuoden 28 jälkipuoliskolta vuoden 29 jälkipuoliskolle. Johannes oli puoli vuotta Jeesusta vanhempi, ja hän aloitti palveluksensa (ilmeisesti tuon vuoden keväällä) ennen Jeesusta tämän edelläkävijänä, joka valmisti tietä hänelle (Lu 1:35, 36). Jeesus, jonka Raamattu osoittaa syntyneen syksyllä, oli noin 30-vuotias tullessaan Johanneksen luo kastettavaksi (Lu 3:21–23). Hänet siis kastettiin varsin todennäköisesti syksyllä, vuoden 29 lokakuun tienoilla. Kun tästä lasketaan taaksepäin 30 vuotta, saadaan vuoden 2 eaa. syksy ajaksi, jolloin Jumalan Poika syntyi ihmiseksi. (Vrt. Lu 3:1, 23:a Da 9:24–27:ssä olevaan Danielin profetiaan ”seitsemästäkymmenestä viikosta”; ks. SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIIKKOA.)

Tähdistäennustajat jotka kävivät Jeesuksen luona. Apostoli Matteus kertoo, että Jeesuksen synnyttyä Betlehemissä ”kuningas Herodeksen päivinä” itäisiltä seuduilta tuli Jerusalemiin tähdistäennustajia, jotka sanoivat nähneensä hänen tähtensä ollessaan idässä. Herodeksen pelot ja epäluulot heräsivät heti, ja hän sai ylipapeilta ja kirjanoppineilta tietää, että Kristuksen oli määrä syntyä Betlehemissä. Sitten hän kutsui tähdistäennustajat luokseen ja otti heiltä selville tähden ilmaantumisajan. (Mt 2:1–7.)

Huomaamme, että tämä tapahtui jonkin aikaa Jeesuksen syntymän jälkeen, sillä hän ei ollut enää seimessä vaan vanhempiensa kanssa talossa (Mt 2:11; vrt. Lu 2:4–7). Kun tähdistäennustajat eivät palanneetkaan Herodeksen luo kertomaan pikkulapsen olinpaikkaa, tuo kuningas määräsi surmattavaksi kaikkialta Betlehemistä ja sen seuduilta kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Jeesuksen vanhemmat olivat sillä välin vieneet hänet Egyptiin, koska Jumala oli varoittanut heitä. (Mt 2:12–18.) Herodes on tuskin voinut kuolla ennen vuotta 1 eaa., koska silloin Jeesus (joka syntyi lokakuun 1. päivän tienoilla v. 2 eaa.) olisi ollut vajaan kolmen kuukauden ikäinen.

Toisaalta Jeesuksen ei välttämättä tarvinnut olla kaksivuotias lasten surmaamisen aikaan. Hän on saattanut olla jopa alle vuoden ikäinen, sillä Herodes aloitti laskelmansa siitä, kun tähti ilmaantui tähdistäennustajille näiden ollessa idässä (Mt 2:1, 2, 7–9). Kyseessä on saattanut hyvinkin olla muutamien kuukausien ajanjakso, sillä jos tähdistäennustajat tulivat ikivanhasta tähdistäennustamisen keskuksesta, Babylonista tai Mesopotamiasta, mikä tässä tapauksessa on todennäköistä, heidän matkansa oli varsin pitkä. Israelilaisilta oli kulunut tuohon matkaan ainakin neljä kuukautta, kun he palasivat Babylonista kotimaahansa vuonna 537 eaa. Ilmeisesti Herodes päätteli, että surmatessaan kaikki pojat kaksivuotiaisiin saakka hän tavoittaisi varmasti myös sen, joka oli syntynyt ”juutalaisten kuninkaaksi” (Mt 2:2). Jeesus ei nähtävästi ollut Egyptissä kovin kauan, mikä viittaa siihen, että Herodes kuoli pian näiden tapahtumien jälkeen (Mt 2:19–21).

Raamatun ajanlasku, tähtitiede ja käytettävissä olevat historialliset muistiinmerkinnät näyttävät siis viittaavan siihen, että Herodes kuoli vuonna 1 eaa. tai mahdollisesti jopa vuoden 1 ya. alkupuolella.

2. Herodes Antipas. Herodes Suuren ja Maltake-nimisen samarialaisnaisen poika. Hänet kasvatettiin veljensä Arkelaoksen kanssa Roomassa. Antipas oli nimetty Herodeksen testamentissa kuninkuuden saajaksi, mutta Herodes muutti viime tingassa testamenttinsa ja nimitti hänen sijastaan Arkelaoksen. Antipas moitti testamenttia keisari Augustuksen edessä, joka pysytti voimassa Arkelaoksen nimityksen, mutta jakoi valtakunnan ja teki Antipaasta Galilean ja Perean tetrarkin. ”Tetrarkki” tarkoittaa provinssin ’neljänneksen hallitsijaa’, ja tuota nimitystä käytettiin vähäisemmistä piirihallitsijoista tai paikallisruhtinaista. Häntä on voitu kuitenkin kansan suussa sanoa kuninkaaksi kuten Arkelaostakin (Mt 14:9; Mr 6:14, 22, 25–27).

Antipas meni naimisiin Arabian kuninkaan Aretaan tyttären kanssa; Aretaan pääkaupunki oli Petra. Eräällä Rooman-matkallaan Antipas kävi kuitenkin velipuolensa Herodes Filippoksen, Herodes Suuren ja Mariamne II:n pojan (ei tetrarkki Filippos), luona. Hän ihastui vierailunsa aikana Filippoksen vaimoon Herodiaaseen, joka tavoitteli kunnianhimoisesti huomattavaa asemaa. Antipas vei hänet mukanaan Galileaan ja meni hänen kanssaan naimisiin otettuaan avioeron Aretaan tyttärestä, jonka hän lähetti takaisin tämän kotiin. Tämä loukkaus sytytti sodan. Aretas tunkeutui Antipaan valta-alueelle ja aiheutti hänelle suunnattomat tappiot, niin että hän melkein kukistui. Antipaan pelasti vetoomus Roomaan, josta keisari lähetti käskyn vangita tai tappaa Aretas.

Antipas pääsi keisari Tiberiuksen, Augustuksen seuraajan, suosioon. Antipas oli rakentaja kuten isänsäkin mutta pienemmässä mitassa, ja hän rakennutti Gennesaretinjärven (Galilean- eli Tiberiaanmeren) rannalle kaupungin, jolle hän antoi keisarin mukaan nimen Tiberias (Joh 6:1, 23). Erään toisen, Julias-nimisen kaupungin hän nimesi Augustuksen vaimon Julian (jota tavallisesti sanottiin Liviaksi) mukaan. Lisäksi hän rakensi linnoituksia, palatseja ja teattereita.

Surmaa Johannes Kastajan. Herodes Antipaan avionrikkoinen suhde Herodiaaseen sai Johannes Kastajan ojentamaan häntä. Johanneksen oli sopivaa oikaista Antipasta tässä asiassa, sillä Antipas oli nimellisesti juutalainen ja tunnustautui Mooseksen lain alaiseksi. Antipas pani Johanneksen vankilaan ja halusi surmata hänet, mutta hän pelkäsi kansaa, joka uskoi, että Johannes oli profeetta. Antipaan syntymäpäiväjuhlilla Herodiaan tytär miellytti häntä kuitenkin siinä määrin, että hän vannoi antavansa tytölle, mitä ikinä tämä pyytäisi. Herodias neuvoi tytärtään pyytämään Johanneksen päätä. Vaikka se ei miellyttänyt Herodesta, hän antoi pelkurimaisesti periksi säilyttääkseen kasvonsa juhlavieraiden edessä ja pitääkseen valansa. (Mooseksen lain alaisuudessa vala ei kuitenkaan olisi velvoittanut häntä tekemään mitään laitonta, esim. murhaamaan.) (Mt 14:3–12; Mr 6:17–29.)

Kun Antipas myöhemmin kuuli Jeesuksen palveluksesta, siitä miten hän saarnasi, paransi ja ajoi ulos demoneja, hän säikähti, sillä hän pelkäsi, että Jeesus oli todellisuudessa kuolleista herätetty Johannes. Sen jälkeen hän halusi kiihkeästi tavata Jeesuksen, ei ilmeisesti siksi, että hän kuulisi hänen saarnaavan, vaan siksi, ettei hän ollut varma omasta päätelmästään. (Mt 14:1, 2; Mr 6:14–16; Lu 9:7–9.)

Todennäköisesti Jeesuksen ollessa matkalla Perean halki Jerusalemiin fariseukset sanoivat hänelle: ”Lähde ja mene pois täältä, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut.” Saattaa olla, että Herodes pani tämän huhun liikkeelle siinä toivossa, että se saisi Jeesuksen pakenemaan hänen alueeltaan pelon vallassa, sillä Herodes ei ehkä uskaltanut olla niin julkea, että olisi nostanut kätensä uudelleen tappaakseen Jumalan profeetan. Ilmeisesti Jeesus viittasi Herodeksen kavaluuteen, kun hän vastatessaan sanoi Herodesta ”siksi ketuksi”. (Lu 13:31–33.)

”Herodeksen hapate”. Juuri Herodes Antipaan hallituskaudella Jeesus varoitti seuraajiaan: ”Pitäkää silmänne auki, varokaa fariseusten hapatetta ja Herodeksen hapatetta.” (Mr 8:15.) Molemmat näistä lahkoista, fariseukset ja herodilaiset eli Herodeksen puoluelaiset, vastustivat Jeesusta Kristusta ja hänen opetuksiaan, ja vaikka he olivat vihollisia keskenään, molemmat pitivät Kristusta yhteisenä vihollisenaan ja yhdistivät voimansa häntä vastaan. Herodilaiset olivat enemmän poliittisia kuin uskonnollisia; on sanottu, että he väittivät noudattavansa Mooseksen lakia mutta olivat sitä mieltä, että juutalaiset saattoivat Lain mukaan tunnustaa vierasmaalaisen ruhtinaan (Herodeksethan eivät olleet varsinaisesti juutalaisia vaan idumealaisia). Herodilaiset olivat hyvin kansallismielisiä eivätkä kannattaneet sen enempää juutalaisten kuninkaiden teokraattista hallintoa kuin Rooman hallintoakaan, vaan halusivat kansallisen valtakunnan ennallistamista jonkun Herodeksen pojan alaisuuteen.

Heidän kansallismielinen ’hapatteensa’ kävi ilmi mm. kysymyksestä, jolla he yrittivät fariseusten kanssa saada Jeesuksen satimeen: ”Onko luvallista maksaa henkilöveroa keisarille vai ei? Tuleeko meidän maksaa, vai eikö meidän tule maksaa?” (Mr 12:13–15.) Jeesus sanoi heitä ”ulkokullatuiksi” ja osoitti, että hän varoi valppaasti heidän ’hapatettaan’, sillä hänen vastauksensa riisui heidät aseista ja teki tyhjäksi heidän aikomuksensa joko hankkia hänelle syyte kapinan lietsonnasta tai nostattaa kansa häntä vastaan. (Mt 22:15–22.)

Tekee pilaa Jeesuksesta. Kun Jeesus maanpäällisen elämänsä viimeisenä päivänä vietiin Pontius Pilatuksen eteen ja tämä kuuli, että Jeesus oli galilealainen, Pilatus lähetti hänet Galilean piirihallitsijan (tetrarkin) Herodes Antipaan luo (joka oli silloin Jerusalemissa), sillä Pilatuksella oli ollut ongelmia galilealaisten kanssa (Lu 13:1; 23:1–7). Herodes iloitsi nähdessään Jeesuksen, ei siksi, että hän olisi ollut kiinnostunut Jeesuksen hyvinvoinnista tai halunnut tosissaan yrittää saada selville, pitivätkö pappien ja kirjanoppineiden häntä vastaan esittämät syytökset paikkansa vai eivät, vaan siksi, että hän halusi nähdä Jeesuksen tekevän jonkin tunnusmerkin. Jeesus kieltäytyi siitä ja vaikeni Herodeksen kuulustellessa häntä ”varsin monin sanoin”. Jeesus tiesi, että hänen pakottamisensa menemään Herodeksen eteen oli vain jonkinlaista ivailua. Pettyneenä Jeesukseen Herodes kohteli häntä halventavasti, teki hänestä pilaa pukemalla hänet loistavaan vaatteeseen ja lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo, joka oli Rooman esivallan edustaja. Pilatus ja Herodes olivat olleet vihollisia, mahdollisesti joidenkin syytösten vuoksi, joita Herodes oli esittänyt Pilatusta vastaan, mutta tämä Pilatuksen ele miellytti Herodesta, ja heistä tuli ystäviä. (Lu 23:8–12.)

Sen jälkeen kun Pietari ja Johannes oli vapautettu turvasäilöstä pian vuoden 33 helluntain jälkeen, opetuslapset sanoivat Jumalalle rukouksessa: ”Siten olivat sekä Herodes [Antipas] että Pontius Pilatus kansakuntien ihmisten ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa todellisuudessa koolla tässä kaupungissa sinun pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan – –. Ja nyt, Jehova, ota huomioon heidän uhkauksensa ja suo orjiesi puhua jatkuvasti sanaasi täysin rohkeasti.” (Ap 4:23, 27–29.)

Apostolien tekojen 13:1:ssä mainitaan Manaen-niminen kristitty, joka oli kasvatettu piirihallitsija Herodeksen kanssa. Koska Antipas kasvatettiin Roomassa erään yksityisen kansalaisen luona, Raamatun kertomus saattaa merkitä sitä, että Manaen sai koulutuksensa Roomassa.

Karkotus Galliaan. Kun keisari Gaius (Caligula) teki Agrippa I:stä Filippoksen tetrarkian kuninkaan, Antipaan vaimo Herodias moitti miestään, että tämä jäi ilman kuninkuutta silkkaa saamattomuuttaan. Hän väitti, että koska Antipas oli jo tetrarkki, kun taas Agrippalla ei ollut aiemmin ollut minkäänlaista virkaa, hänen piti mennä Roomaan pyytämään keisarilta kuninkuutta. Lopulta Antipas taipui vaimonsa itsepintaiseen painostukseen. Caligula kuitenkin närkästyi Antipaan kunnianhimoisesta pyynnöstä, ja kuunneltuaan Agrippan esittämiä syytöksiä hän karkotti Antipaan Galliaan (nyk. Ranskassa sijaitsevaan Lyonin kaupunkiin); hän kuoli lopulta Espanjassa. Vaikka Herodias olisi voinut välttyä rangaistukselta, koska hän oli Agrippan sisar, hän pysyi miehensä luona, todennäköisesti ylpeyttään. Antipaan tetrarkia ja hänen karkotuksensa jälkeen hänen rahansa sekä Herodiaan maaomaisuus annettiin lopulta Agrippa I:lle. Herodias oli siis vastuussa Antipaan kahdesta suuresta onnettomuudesta: siitä että kuningas Aretas melkein kukisti hänet, ja siitä että hänet karkotettiin.

3. Herodes Agrippa I. Herodes Suuren pojanpoika. Hänen isänsä oli Aristobulos, joka puolestaan oli Herodes Suuren ja tämän vaimon, ylimmäisen papin Hyrkanos II:n tyttärentyttären Mariamne I:n, poika. Herodes Suuri oli surmannut Aristobuloksen. Agrippa oli viimeinen Herodes, josta tuli isoisänsä tavoin koko Palestiinan kuningas.

Nuoruus. Agrippa sai ”kuningas Herodeksen” aseman monilla neuvokkailla toimillaan ja Roomassa olevien ystäviensä avulla (Ap 12:1). Hänet kasvatettiin Roomassa keisari Tiberiuksen pojan Drusuksen ja Tiberiuksen veljenpojan Claudiuksen kanssa, ja hänestä tuli huomattava hahmo sikäläisissä vaikutusvaltaisissa piireissä. Hän oli äärimmäisen tuhlaavainen ja hillitön. Hän velkaantui pahoin – hän oli velkaa jopa Rooman valtion kassaan – ja niinpä hän lähti Roomasta ja pakeni Idumeaan. Lopulta hän asettui sisarensa Herodiaan ja vaimonsa Kyproksen (joka oli Herodes Suuren veljenpojan ja tämän vaimon, Herodeksen tyttären, tytär) avulla joksikin aikaa asumaan Tiberiaaseen. Hänen ja Antipaan välille syntyi riitaa, minkä vuoksi hän joutui lähtemään. Lopulta hän pääsi takaisin Roomaan ja keisari Tiberiuksen suosioon.

Agrippa joutui kuitenkin epäviisaiden sanojensa vuoksi vaikeuksiin keisari Tiberiuksen kanssa. Hän ilmaisi varomattomasti Gaiukselle (Caligulalle), jonka kanssa hän oli ystävystynyt, toivovansa, että Gaiuksesta tulisi pian keisari. Agrippan palvelija sattui kuulemaan hänen sanansa, ja niin ne kantautuivat Tiberiuksen korviin, joka heitti Agrippan vankilaan. Hänen elämänsä oli useita kuukausia hiuskarvan varassa, mutta sitten Tiberius kuoli ja Caligulasta tuli keisari. Hän päästi Agrippan vapaaksi ja korotti hänet niiden alueiden kuninkaaksi, joita hänen setävainajansa Filippos oli hallinnut.

Rooman keisarien suosiossa. Herodias, joka oli kateellinen veljensä kuninkuudesta, houkutteli miehensä Herodes Antipaan, joka oli vain tetrarkki, vetoamaan Rooman uuteen keisariin, jotta Antipas olisi saanut kruunun. Agrippa toimi tässä asiassa kuitenkin viekkaammin kuin Antipas. Hän esitti Gaiukselle (Caligulalle) syytöksiä, joiden mukaan Antipas oli solminut liittoja Tiberiusta vastaan juonitelleen Sejanuksen ja parthialaisten kanssa, eikä Antipas voinut kiistää noita syytöksiä. Se johti Antipaan karkotukseen. Antipaan alueet, Galilea ja Perea, liitettiin Agrippan valtakuntaan. Josefus sanoo eräässä kohdassa, että Caligula antoi nämä valta-alueet Agrippalle, ja kahdessa muussa kohdassa, että Claudius antoi ne. Todennäköisesti Caligula lupasi alueet ja Claudius vahvisti lupauksen.

Kun Caligula murhattiin – tutkijoiden mukaan vuonna 41 – Agrippa oli Roomassa. Hän saattoi toimia yhdyshenkilönä eli neuvottelijana senaatin ja ystävänsä, uuden keisarin Claudiuksen, välillä. Claudius osoitti arvostuksensa antamalla hänelle palkaksi Juudean ja Samarian alueet sekä Lysaniaan valtakunnan. Agrippa hallitsi nyt suunnilleen samaa aluetta kuin hänen isoisänsä Herodes Suuri oli hallinnut. Näihin aikoihin Agrippa pyysi ja myös sai Claudiukselta Khalkiin valtakunnan veljelleen Herodekselle. (Tämä Herodes mainitaan historiassa vain Khalkiin kuninkaana; Khalkis oli pieni Anti-Libanonin vuoriston länsirinteellä sijainnut alue.)

Mielistelee juutalaisia; vainoaa kristittyjä. Agrippa mielisteli juutalaisia ja oli olevinaan juutalaisuuden innokas kannattaja. Caligula, joka väitti olevansa jumala, oli päättänyt pystyttää patsaansa Jerusalemin temppeliin, mutta Agrippa sai taitavasti hänet luopumaan siitä. Myöhemmin Agrippa alkoi rakentaa muuria Jerusalemin pohjoisen esikaupungin ympärille. Tämä näytti Claudiuksesta siltä, että kaupunkia linnoitettiin mahdollisesti roomalaisten tulevien hyökkäyksien varalta. Niinpä Claudius käski Agrippan luopua hankkeesta. Tukemalla ja järjestämällä gladiaattorinäytöksiä ja muita pakanallisia esityksiä Agrippa kumosi väitteensä, että hän oli Jumalan palvoja.

Juutalaiset hyväksyivät Agrippan, koska hänen sukunsa polveutui hänen isoäitinsä Mariamnen puolelta hasmoneista. Samalla kun hän taisteli Rooman ikeen alla olevien juutalaisten asian puolesta, hän loi myös itselleen huonon maineen vainoamalla kristittyjä, joita ei-uskovat juutalaiset tavallisesti vihasivat. Hän ”surmasi miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen” (Ap 12:1, 2). Huomattuaan, että tämä miellytti juutalaisia, hän pidätti Pietarin ja pani hänet vankilaan. Enkelin puuttuminen asiaan siten, että hän vapautti Pietarin, aiheutti melkoisen hälinän Agrippan sotilaiden keskuudessa ja johti Pietarin vartijoiden rankaisemiseen. (Ap 12:3–19.)

Jumalan enkeli teloittaa. Agrippan hallinto päättyi äkisti. Ollessaan Kesareassa keisarin kunniaksi järjestetyssä juhlassa hän pukeutui upeaan kuninkaalliseen asuun ja alkoi pitää julkista puhetta yleisölle, joka oli tullut Tyroksesta ja Sidonista hieromaan rauhaa hänen kanssaan. Yleisö reagoi huutamalla: ”Jumalan ääni eikä ihmisen!” Raamatussa kerrotaan, kuinka hänet teloitettiin nopeasti ulkokullatuksi tuomittuna: ”Samassa Jehovan enkeli löi häntä, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle, ja madot söivät hänet, ja hän kuoli.” (Ap 12:20–23.)

Ajanlaskun tutkijat katsovat kuningas Herodes Agrippa I:n kuolleen vuonna 44, kun hän oli 54-vuotias ja oli hallinnut kolme vuotta koko Juudeaa. Hänen jälkeensä jäivät hänen poikansa Herodes Agrippa II ja hänen tyttärensä Bernike (Ap 25:13), Drusilla, joka oli käskynhaltija Felixin vaimo, sekä Mariamne III (Ap 24:24).

4. Herodes Agrippa II. Herodes Suuren pojanpojanpoika. Hän oli Herodes Agrippa I:n ja tämän vaimon Kyproksen poika, historioitsijoiden mukaan Herodesten sukuhaaran viimeinen prinssi. Agrippalla oli kolme sisarta: Bernike, Drusilla ja Mariamne III (Ap 25:13; 24:24). Hänet kasvatettiin keisarin hovissa Roomassa. Hänen ollessaan vasta 17-vuotias hänen isänsä kuoli ja keisari Claudiuksen neuvonantajat ajattelivat hänen olevan liian nuori hallitsemaan isänsä valta-alueita. Sen vuoksi Claudius määräsi noille alueille käskynhaltijoita. Agrippa II:n oltua jonkin aikaa Roomassa hänelle annettiin kuninkaan arvo ja pieni, Anti-Libanonin vuorijonon länsirinteellä sijaitseva Khalkiin valtakunta sen jälkeen, kun hänen setänsä (Khalkiin kuningas Herodes) oli kuollut.

Pian tämän jälkeen Claudius nimitti hänet aiemmin Filippokselle ja Lysaniaalle kuuluneiden tetrarkioiden kuninkaaksi (Lu 3:1). Hänelle uskottiin myös Jerusalemin temppelin valvonta ja annettiin valta nimittää juutalaisten ylimmäiset papit. Claudiuksen seuraaja Nero laajensi sittemmin hänen valta-alueitaan ja antoi hänelle Galileasta Tiberiaan ja Tarikean ja Pereasta Juliaan tytärkaupunkeineen.

Myöhemmin Agrippa ryhtyi laajentamaan palatsia, jonka hasmonikuninkaat olivat rakentaneet Jerusalemiin. Koska hän saattoi tästä palatsin lisärakennuksesta käsin nähdä, mitä temppelin esipihalla tapahtui, juutalaiset pystyttivät muurin, joka esti näkyvyyden ja peitti myös erään roomalaisten vartijoiden tähystyspaikan näköalan. Tästä eivät pitäneet sen enempää Herodes kuin Festuskaan, mutta juutalaisten vedottua Neroon keisari antoi muurin jäädä paikalleen. Agrippa kaunisti myös Filippoksen Kesareaa (ja muutti sen nimeksi Neronias Neron kunniaksi). Isänsä mallin mukaisesti hän rakensi teatterin Berytokseen Foinikiaan ja käytti siellä valtavia summia erilaisiin näytöksiin.

Huhuttiin laajalti, että Agrippalla oli sukurutsainen suhde sisareensa Bernikeen ennen kuin tämä meni naimisiin Kilikian kuninkaan kanssa (Flavius Josefus, Jewish Antiquities, XX, 145, 146 [vii, 3]). Josefus ei missään mainitse, oliko Agrippa naimisissa vai ei.

Kun kävi ilmeiseksi, että juutalaisten kapina Rooman iestä vastaan (v. 66–70) merkitsisi vain koko kansakunnan tuhoa, Agrippa yritti taivutella heidät maltillisempaan toimintaan. Hänen vetoomuksensa kaikuivat kuuroille korville, joten hän hylkäsi juutalaiset ja liittyi Rooman armeijaan; hän haavoittui linkokivestä taistelussa.

Paavalin puolustuspuhe hänen edessään. Raamatussa kuningas Herodes Agrippa II ja hänen sisarensa Bernike mainitaan heidän tullessaan kohteliaisuuskäynnille käskynhaltija Festuksen luo noin vuonna 58 (Ap 25:13). Festus oli käskynhaltija Felixin seuraaja. Juutalaiset olivat syyttäneet apostoli Paavalia Felixin käskynhaltijakaudella, mutta koska tämä halusi virasta luopuessaan saavuttaa juutalaisten suosion, hän jätti Paavalin vankeuteen. (Ap 24:27.) Felix oli muuten Agrippan lanko, sillä hän oli mennyt naimisiin tämän sisaren Drusillan kanssa (Ap 24:24). Paavalin odotellessa keisarille esittämänsä vetoomuksen aiheuttamia jatkotoimia (Ap 25:8–12) kuningas Agrippa ilmaisi käskynhaltija Festukselle haluavansa kuulla, mitä sanottavaa Paavalilla oli (Ap 25:22). Paavali esitti mielellään puolustuspuheensa Agrippan edessä, jonka hän sanoi olevan ”kaikkien juutalaisten keskuudessa vallitsevien tapojen sekä kiistojen asiantuntija” (Ap 26:1–3). Paavalin tehokas todistelu sai Agrippan sanomaan: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi.” Tähän Paavali vastasi: ”Toivoisin Jumalalta, että joko lyhyessä tai pitkässä ajassa et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki ne, jotka kuulevat minua tänään, tulisitte sellaisiksi kuin minäkin olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.” (Ap 26:4–29.) Agrippa ja Festus tulivat siihen tulokseen, että Paavali oli syytön mutta koska hän oli vedonnut keisariin, hänet oli lähetettävä Roomaan oikeudenkäyntiä varten (Ap 26:30–32).

Jerusalemin tuhouduttua vuonna 70 Herodes Agrippa ja hänen sisarensa Bernike muuttivat Roomaan, missä Agrippalle annettiin preettorin virka. Hän kuoli lapsettomana noin vuonna 100.

5. Herodes Filippos. Herodes Suuren ja Mariamne II:n, ylimmäisen papin Simonin tyttären, poika. Filippos oli Herodiaan ensimmäinen aviomies, josta tämä erosi mennäkseen naimisiin Filippoksen velipuolen Herodes Antipaan kanssa. Hänet mainitaan Raamatussa ohimennen Matteuksen 14:3:ssa, Markuksen 6:17, 18:ssa ja Luukkaan 3:19:ssä.

Häntä sanotaan Herodes Filippokseksi erotukseksi tetrarkki Filippoksesta, sillä Josefuksen mukaan myös jälkimmäinen oli Herodes Suuren poika, mutta eri vaimosta, jerusalemilaisesta Kleopatrasta.

Filippos oli ilmeisesti isänsä seuraajaehdokas, koska hän oli seuraavaksi vanhin velipuoltensa Antipaterin, Aleksanterin ja Aristobuloksen jälkeen, jotka kaikki kolme hänen isänsä oli teloittanut. Yhdessä Herodeksen aiemmista testamenteista hän oli perimysjärjestyksessä Antipaterin jälkeen, mutta Herodeksen lopullisessa testamentissa hänet syrjäytettiin ja valtakunta meni Arkelaokselle. Josefus kertoo, että Herodes pyyhki Filippoksen nimen testamentistaan siksi, että Filippoksen äiti Mariamne II oli tiennyt Antipaterin juonittelusta Herodesta vastaan muttei ollut paljastanut sitä.

Filippos sai Herodiaan kanssa Salome-nimisen tyttären. Hän oli ilmeisesti se tyttö, joka tanssi Herodes Antipaan edessä ja pyysi häneltä äitinsä yllytyksestä Johannes Kastajan päätä (Mt 14:1–13; Mr 6:17–29).

6. Tetrarkki Filippos. Herodes Suuren ja hänen vaimonsa, jerusalemilaisen Kleopatran, poika. Hänet kasvatettiin Roomassa. Hän meni naimisiin Salomen, Herodes Filippoksen ja Herodiaan tyttären, kanssa. Kun Filippoksen isä kuoli, keisari Augustus jakoi valtakunnan ja teki Filippoksesta Iturean, Trakonitiksen ja joidenkin muiden lähialueiden tetrarkin, jolla oli 100 talentin vuositulot. (Iturea lisättiin ehkä myöhemmin, ja siksi Josefus ei mainitse sitä.) Hän hallitsi yli 30 vuotta. Josefus sanoo: ”Hänen hallintonsa oli maltillista ja rentoa. Hän vietti tosiaan kaiken aikansa alaisuudessaan olevalla alueella.” Josefus jatkaa, että Filippos piti oikeudenistuntoja, olipa hän missä hyvänsä, ja käsitteli oikeusjutut viipymättä. Hän kuoli Juliaassa, ja hänet haudattiin loisteliain menoin. Häneltä ei jäänyt poikia, joten keisari Tiberius liitti hänen tetrarkiansa Syyrian provinssiin. (Jewish Antiquities, XVIII, 106–108 [iv, 6].)

Filippos mainitaan Raamatussa nimeltä yhden kerran ajoitettaessa Johannes Kastajan palvelusta (Lu 3:1). Tämä raamatunkohta sekä historialliset tiedot Augustuksen ja Tiberiuksen hallituskausista osoittavat, että Johanneksen palvelus alkoi vuonna 29.