”Odota sitä”

1, 2. a) Mitä voisit kysyä itseltäsi? b) Missä vaiheessa jotkut kahdestatoista profeetasta elivät, ja millainen asenne oli Miikalla?

MITEN kauan olet odottanut, että Jehovan päivä poistaisi pahuuden maan päältä? Miten kauan olet valmis odottamaan sitä? Millainen asenne ja millaiset teot leimaavat elämääsi, kun odotat sitä? On selvää, että vastauksesi ovat erilaisia kuin kirkossakävijöiden, jotka elävät juuri niin kuin heistä näyttää hyvältä ja odottavat taivaaseen pääsyä.

² Odottaessasi tuota suurta päivää kahdentoista profeetan kirjoista voi olla sinulle paljon hyötyä. Monet noista profeetoista elivät aikana, jolloin Jumala puuttuisi pian asioihin panemalla täytäntöön tuomionsa. Esimerkiksi Miikan palvellessa profeettana lähestyttiin vuotta 740 eaa., jolloin Samaria saisi rangaistuksen assyrialaisten käsissä (ks. sivujen 20 ja 21 aikajana). Myöhemmin Jehovan päivä koittaisi aivan yhtä varmasti Juudaa vastaan. Koska Miika ei tiennyt tarkkaan, milloin Jumala ryhtyisi toimiin, päättelikö hän, että hänen pitäisi vain odottaa kädet ristissä ja toivoa, että Jumala toimisi pian? Huomaa Miikan seuraavat sanat: ”Minä puolestani tähyilen Jehovaa. Tahdon ilmaista odottavani pelastukseni Jumalaa. Jumalani kuulee minua.” (Miika 7:7.) Miika oli tosiaan varma siitä, mitä oli tulossa, ja siksi hän oli kuin vartiotornissa oleva valpas vartija (2. Samuelin kirja 18:24–27; Miika 1:3, 4).

 3. Millainen asenne oli Habakukilla ja Sefanjalla Jerusalemin tuhon lähestyessä?

³ Etsi aikajanalta seuraavaksi Sefanja ja Habakuk. Voit havaita, että he elivät lähempänä Jerusalemin tuhoa, joka tapahtui vuonna 607 eaa. He eivät silti voineet tietää, panisiko Jumala tuomion täytäntöön aivan pian vai kymmenien vuosien päästä (Habakuk 1:2; Sefanja 1:7, 14–18). Sefanja kirjoitti: ”’Odottakaa minua’, lausuu Jehova, ’siihen päivään saakka, jona nousen saaliille, sillä oikeudellinen päätökseni on, että minä kokoan kansakunnat, – – vuodattaakseni niiden päälle tuomiojulistukseni, suuttumukseni koko hehkun.’” (Sefanja 3:8.) Entä Habakuk, joka eli jonkin aikaa Sefanjan jälkeen? Hän kirjoitti: ”Näky on vielä määräaikaa varten, ja se rientää kiihkeästi kohti loppua, eikä se valehtele. Vaikka se viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu. Se ei myöhästy.” (Habakuk 2:3.)

 4. Millaisissa olosuhteissa Sefanja ja Habakuk profetoivat, ja millainen oli heidän asenteensa?

⁴ On valaisevaa tarkastella niitä olosuhteita, joissa Sefanjan 3:8:n ja Habakukin 2:3:n julistukset esitettiin. Kun jotkut juutalaiset sanoivat, että ”ei Jehova tee hyvää eikä hän tee pahaa”, Sefanja julisti ”Jehovan suuttumuksen päivää”. Tuona päivänä sekä viholliskansat että kapinalliset juutalaiset tuntisivat, millaista on joutua Jumalan epäsuosioon. (Sefanja 1:4, 12; 2:2, 4, 13; 3:3, 4.) Mitä luulet, herättikö Jumalan tuomiojulistus ja suuttumus Sefanjassa pelkoa? Päinvastoin, hänen käskettiin ”odottaa”. Miten oli Habakukin laita? Hänenkin käskettiin ”odottaa”. Sefanja ja Habakuk eivät suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä oli edessä. He eivät ajatelleet, että he voisivat jatkaa elämäänsä ikään kuin mikään ei muuttuisi. (Habakuk 3:16; 2. Pietarin kirje 3:4.) Kuten edellä kuitenkin kävi ilmi, merkittävä näitä profeettoja yhdistävä seikka oli se, että molempien käskettiin odottaa. Näiden kahden profeetan odottamasta tapahtumasta tuli historiallinen tosiasia vuonna 607 eaa. Odottaminen oli siis viisasta.

5, 6. Millainen asenne meillä pitäisi olla, kun ajatellaan, missä vaiheessa Jumalan tarkoituksen toteutumista olemme?

⁵ Voit olla yhtä varma, että ”Jehovan suuttumuksen päivä” nykyiselle asiainjärjestelmälle koittaa vääjäämättä. Tuosta päivästä tulee ehdottomasti tosiasia. Sinulla ei varmaankaan ole epäilyksiä tämän suhteen. Sefanjan ja Habakukin tavoin et tiedä tarkkaan, milloin tuo päivä tulee (Markus 13:32). Se kuitenkin tulee varmasti, ja nykyään täyttyvät Raamatun ennustukset viittaavat voimakkaasti siihen, että se tulee pian. Siksi se, mitä Jehova tähdensi noille profeetoille, soveltuu sinuunkin: ”Odota sitä.” Pidä myös mielessäsi se kiistaton tosiasia, että meidän Jumalamme on ainoa Jumala, joka ”toimii häntä odottavan hyväksi” (Jesaja 64:4).

⁶ Sinulla on oikeanlainen odottava asenne, jos osoitat teoillasi luottavasi siihen, että ”Jehovan suuttumuksen päivä” tulee tarkasti ajallaan. Kun olet vakuuttunut siitä, että näin tapahtuu, ja vakuuttuneisuutesi heijastuu teoistasi, sinuun sopii se, mitä Jeesus sanoi. Hän kehotti apostoleita ja kaikkia voideltuja kristittyjä: ”Olkoot kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa, ja olkaa itse niiden ihmisten kaltaisia, jotka odottavat isäntäänsä – –. Onnellisia ovat ne orjat, jotka isäntä saapuessaan tapaa valvomasta! Totisesti minä sanon teille: hän vyöttää itsensä ja panee heidät asettumaan pitkälleen pöydän ääreen ja tulee vierelle ja palvelee heitä.” (Luukas 12:35–37.) Kun meillä siis on oikeanlainen odottava asenne, me osoitamme luottavamme siihen, että Jehovan suuri päivä ei tule hetkeäkään myöhemmin kuin hän on tarkoittanut.

7, 8. a) Mitä Jumalan kärsivällisyys on saanut aikaan? b) Millaista asennetta Pietari kehottaa meitä ilmentämään?

⁷ Jumalan nykyiset palvelijat olivat odotuksen vallassa ennen kuin Jumalan valtakunta perustettiin taivaassa vuonna 1914, ja heillä on ollut odottava asenne senkin jälkeen. Odotus ei suinkaan ole merkinnyt joutilaisuutta. He ovat päinvastoin pysyneet aktiivisina todistustyössä, jonka Jumala on heille antanut (Apostolien teot 1:8). Mutta ajattele, millainen tilanteesi olisi ollut, jos Jehovan suuri päivä olisi tullut vuonna 1914. Vaikka se olisi tullut vain 40 vuotta sitten, leimasivatko elämääsi tuolloin ”pyhät käytöstavat ja jumalisen antaumuksen teot”? (2. Pietarin kirje 3:11.) Entä mitä voitaisiin sanoa niistä perheenjäsenistäsi, jotka ovat todistajia, tai seurakunnassa olevista läheisistä ystävistäsi? Odotuksen aika on selvästikin avannut sinulle ja monille kaltaisillesi tien pelastukseen, kuten 2. Pietarin kirjeen 3:9 osoittaa. Se että Jehova ei tuhonnut pahaa järjestelmää heti kun Valtakunta oli perustettu, on antanut monille mahdollisuuden katua, aivan niin kuin niniveläiset saattoivat katua ja säästyä tuholta. Meillä on kaikki syyt yhtyä apostoli Pietarin sanoihin: ”Pitäkää – – Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena.” (2. Pietarin kirje 3:15.) Ihmisillä on edelleenkin mahdollisuus katua tai korjata elämäntapaansa ja ajatteluaan.

⁸ Joku kristitty voisi kuitenkin suhtautua Miikan, Sefanjan ja Habakukin päivinä vallinneeseen tilanteeseen jokseenkin välinpitämättömästi. ”Sehän on kaukaista historiaa”, hän voisi sanoa. Mutta voisiko siitä oppia jotain? Olemme jo kiinnittäneet huomiota Pietarin neuvoon, jonka mukaan kristityille tulisi olla tunnusomaisia ”pyhät käytöstavat ja jumalisen antaumuksen teot”. Tämän ajatuksen jälkeen Pietari nostaa esiin vielä erään tärkeän piirteen, kun hän sanoo: ”Odottaessanne Jehovan päivän läsnäoloa ja pitäessänne sen läheisenä mielessänne.” (2. Pietarin kirje 3:11, 12.) Meidän tulee siis pitää tuo päivä läheisenä mielessämme ja odottaa sitä.

 9. Miksi meillä tulisi olla tähyilevä asenne?

⁹ Olemmepa palvelleet Jehovaa muutaman vuoden tai kymmeniä vuosia, onko meillä samanlainen tähyilevä ja odottava asenne kuin Miikalla oli? (Miika 7:7; Roomalaisille 13:11.) Meitä voi kiinnostaa kovasti tietää, milloin loppu tulee ja kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä, mutta sitä emme yksinkertaisesti voi tietää. Muista, mitä Jeesus sanoi: ”Jos talonisäntä olisi tiennyt, millä vartiolla varas tulee, niin hän olisi pysynyt valveilla eikä olisi sallinut murtautua taloonsa. Tämän vuoksi osoittakaa tekin olevanne valmiit, sillä hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matteus 24:43, 44.)

10. Mitä voimme oppia apostoli Johanneksen elämästä ja suhtautumistavasta?

¹⁰ Jeesuksen sanat muistuttavat hyvin paljon sitä, mitä Miika, Sefanja ja Habakuk kirjoittivat. Ne eivät kuitenkaan koskeneet muinoin eläneitä ihmisiä, vaan hänen seuraajiaan, siis meitä. Monet antaumukselliset kristityt ovat tosiaan noudattaneet Jeesuksen neuvoa. He ovat osoittaneet olevansa valmiit ja säilyttäneet odottavan asenteen. Apostoli Johannes oli hyvä esimerkki tästä. Hän oli yksi niistä neljästä, jotka kysyivät Öljyvuorella Jeesukselta asiainjärjestelmän päättymisestä (Matteus 24:3; Markus 13:3, 4). Silloin oli vuosi 33, mutta Johannes ei voinut tarkastella mitään aikajanaa, josta olisi käynyt ilmi, kuinka pian kaikki tapahtuisi. Siirrytään nyt ajassa eteenpäin noin 60 vuotta. Johannes oli ikääntynyt, mutta hän ei ollut menettänyt intoaan eikä lakannut odottamasta. Päinvastoin, kun hän kuuli Jeesuksen sanat ”Niin; minä tulen nopeasti”, hän sanoi: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” Johannes ei katunut sitä, miten hän oli viettänyt elämänsä. Hän oli vakuuttunut siitä, että kun Jehova panisi tuomion täytäntöön, Hän myös palkitsisi jokaisen tekojensa mukaan. (Ilmestys 22:12, 20.) Koittaisipa tuo hetki milloin tahansa, Johannes halusi ”olla valmiina”, kuten Herra Jeesus oli neuvonut. Haluatko sinäkin?

11. Miten Miika ja Hoosea erosivat aikalaisistaan?

¹¹ Mietitäänpä, mitä muuta voimme oppia profeetoilta, jotka elivät lähellä sitä aikaa, jolloin Jehova panisi täytäntöön tuomion ensin Israelille ja sitten Juudalle. Miika ”tähyili” ja ”odotti”, mutta samaa ei voida sanoa monista hänen ympärillään olleista. Heistä tuli ”hyvän vihaajia ja pahuuden rakastajia”. Hän varoitti, että jos he eivät muuttuisi, he voisivat kyllä huutaa Jehovaa avuksi, mutta hän ei vastaisi heille. (Miika 3:2, 4; 7:7.) Miikan aikalainen Hoosea käytti maanviljelyssanastoa kehottaessaan Israelin pohjoisen valtakunnan asukkaita: ”Kylväkää itsellenne vanhurskaudessa, korjatkaa rakkaudellisen huomaavaisuuden mukaan. Muokatkaa itsellenne viljelysmaata, kun on aika etsiä Jehovaa.” Useimmat eivät kuitenkaan kuunnelleet. He ”kyntivät jumalattomuutta” ja korjasivat siksi epävanhurskautta. (Hoosea 10:12, 13.) He suvaitsivat tai omaksuivat turmeltuneita tapoja ja ”luottivat [omaan] tiehensä” Jehovan teiden sijasta. Jotkut saattavat nykyään kummastella, miten Luvatussa maassa asuvat tosi palvojat saattoivat toimia näin? Hoosea osoitti, että heidän surkea tilansa johtui heidän asenteestaan: he halusivat viettää mukavaa elämää ja olivat tulleet ”kylläisiksi”. Meidän on varottava samaa asennetta, mikäli haluamme elää Jehovan suuren päivän odotuksessa.

12. a) Mihin kielteiseen suuntaukseen, joka oli vallalla israelilaisten keskuudessa ennen vuotta 740 eaa., Hoosea kiinnitti huomiota? b) Miten ihmisten ”kylläisyys” ilmeni?

¹² Jumalan palvelijat saivat nauttia huomattavasta vauraudesta tultuaan Luvattuun maahan, joka vuoti maitoa ja hunajaa. Miten he suhtautuivat siihen? Hoosea välitti Jehovan sanat: ”Laitumensa mukaisesti hekin tulivat kylläisiksi. He tulivat kylläisiksi, ja heidän sydämensä alkoi ylpistyä. Siksi he unohtivat minut.” (Hoosea 13:6.) Jumala oli satoja vuosia aiemmin varoittanut heitä juuri tästä vaarasta (5. Mooseksen kirja 8:11–14; 32:15). Silti israelilaiset olivat langenneet tähän ansaan Hoosean ja Aamoksen päiviin mennessä: he olivat tulleet ”kylläisiksi”. Aamos kertoo asiasta tarkemmin. Hän sanoo, että monilla oli kodeissaan upeita huonekaluja ja joillakin perheillä oli jopa kaksi asuntoa. He söivät parasta ruokaa, joivat hienoja viinejä kalliista astioista ja voitelivat iholleen ”parhaita öljyjä”, mahdollisesti hajustettuja kosmeettisia aineita. (Aamos 3:12, 15; 6:4–6.) Luultavasti huomaat, etteivät mitkään näistä asioista olleet itsessään sopimattomia, mutta oli selvästikin väärin kiinnittää niihin ylen määrin huomiota.

13. Mikä perusvika oli israelilaisissa, olivatpa he rikkaita tai köyhiä?

¹³ Kaikista pohjoisen valtakunnan asukkaista ei tietenkään tullut rikkaita ja ”kylläisiä”. Oli myös köyhiä, joiden oli tehtävä kovasti työtä hankkiakseen elannon perheelleen (Aamos 2:6; 4:1; 8:4–6). Näin on myös nykyään monissa osissa maailmaa. Koskiko Hoosean 13:6:ssa oleva Jumalan neuvo muinoin myös Israelin köyhiä, ja koskeeko se köyhiä nykyään? Kyllä. Jehova osoitti, että olipa tosi palvoja rikas tai köyhä, hänen on varottava keskittymästä siinä määrin elämän aineelliseen puoleen, että hän unohtaa Jumalan. (Luukas 12:22–30.)

14. Miksi meidän on sopivaa miettiä, miten voimakas odotuksentunteemme on?

¹⁴ Monet Raamatun ennustukset ovat tähän mennessä jo täyttyneet, ja siksi meillä on suurempi syy olla valppaina, valmiina ja odotuksen vallassa. Entä jos olemme odottaneet jo jonkin aikaa, ehkä kymmeniä vuosia? Aiemmin ahkeroimme palveluksessa ja teimme ratkaisuja, joista näkyi, että uskoimme Jehovan päivän olevan lähellä. Tuo päivä ei kuitenkaan ole vielä tullut. Olemmeko säilyttäneet odotuksen tunteen? Voisit kysyä itseltäsi, onko odotuksentunteesi edelleen voimakas vai onko se huomattavasti heikentynyt. (Ilmestys 2:4.)

15. Mitkä ovat merkkejä siitä, että odotuksentunteemme voi olla heikentynyt?

¹⁵ Voimme arvioida odotuksentunteemme voimakkuutta monin tavoin, mutta mietitäänpä nyt asiaa sen valossa, mitä Aamos kertoo niistä aikalaisistaan, jotka ”tulivat kylläisiksi”. Voimme samalla selvittää, onko meillä taipumusta ”tulla kylläisiksi”. Kristitty, jonka ajattelusta ja teoista heijastui aiemmin odotuksen tunne, voisi alkaa nähdä kovasti vaivaa sen hyväksi, että hän saisi upeamman kodin tai auton, viimeisen muodin mukaisia vaatteita, kalliita kosmeettisia aineita ja koruja tai ensiluokkaisia viinejä ja ylellisiä ruokia. Raamattu ei anna ymmärtää, että meidän pitäisi olla askeetteja, jotka pidättyvät kokonaan aineellisista nautinnoista. Työteliään ihmisen ”tulisi syödä ja juoda ja nähdä hyvää kaiken kovan työnsä johdosta” (Saarnaaja 3:13). On kuitenkin olemassa vaara, että kristitty alkaa kiinnittää aina vain enemmän huomiota ruokiin, juomiin ja ulkonäköön (1. Pietarin kirje 3:3). Tämä vaara on todellinen, sillä Jeesus pani merkille, että joidenkuiden Vähässä-Aasiassa asuvien voideltujen ensisijainen kiinnostuksen kohde oli muuttunut (Ilmestys 3:14–17). Onko jotain samantapaista tapahtunut meille? Olemmeko ”tulossa kylläisiksi” ehkäpä siksi, että aineellisuus on valtaamassa huomiomme? Onko odotuksentunteemme heikentynyt? (Roomalaisille 8:5–8.)

16. Miksi emme ajattelisi lastemme parasta, jos kannustaisimme heitä tavoittelemaan ”kylläistä” eli mukavaa elämää?

¹⁶ Mikäli emme enää odota Jehovan suurta päivää yhtä innokkaasti kuin aiemmin, asenteemme voisi heijastua neuvoista, joita annamme lapsillemme tai muille. Kristitty voisi järkeillä: ”Luovuin opiskelumahdollisuuksista tai urasta, koska minusta tuntui, että loppu oli hyvin lähellä. Nyt haluan pitää huolen siitä, että lapseni saavat riittävästi koulutusta voidakseen elää mukavaa elämää.” Ehkä jotkut Hoosean aikalaiset ajattelivat samalla tavoin. Olisivatko tällaiset neuvot, joissa olisi pantu painoa ”kylläiselle” eli mukavalle elämälle, olleet heidän lastensa parhaaksi? Jos lapset olisivat tuolloin tavoitelleet mukavaa elämää, millainen olisi ollut heidän tilanteensa vuonna 740 eaa., jolloin assyrialaiset kukistivat Samarian? (Hoosea 13:16; Sefanja 1:12, 13.)

17. Miten meidän tulee jäljitellä Miikaa?

¹⁷ Muinaisten tosi palvojien tavoin voimme luottaa siihen, että Jumalan lupaukset täyttyvät silloin, kun niiden on määrä täyttyä (Joosua 23:14). Profeetta Miikan oli viisasta odottaa pelastuksensa Jumalaa. Näin jälkeenpäin voimme nähdä, miten lähellä Miika eli sitä aikaa, jolloin Samaria valloitettiin. Entä me ja meidän aikakautemme? Kun katsomme elämäämme taaksepäin, tuleeko olemaan selvää, että teimme viisaita ratkaisuja, esimerkiksi ansiotyön, elämäntavan ja kokoaikaisen palveluksen osalta? On totta, ettemme tiedä ”päivää ja hetkeä” (Matteus 24:36–42). Ei ole kuitenkaan mitään epäilystä siitä, että on viisasta omaksua samanlainen asenne kuin Miikalla oli ja ilmentää sitä teoin. Kun Miika palkitaan elämällä ennallistetussa maanpäällisessä paratiisissa, hän tulee olemaan hyvin iloinen siitä, että me hyödyimme hänen profeetallisesta sanomastaan ja uskollisesta esimerkistään. Me olemme silloin eläviä todisteita siitä, että Jehova on pelastuksen Jumala.

18, 19. a) Mihin tulevaan onnettomuuteen Obadja kiinnitti huomion? b) Minkä toivon Obadja asetti Israelin eteen?

¹⁸ Luottamuksellemme on vankat perusteet. Ajattele esimerkiksi lyhyttä Obadjan kirjaa. Sen aiheena on muinainen Edom, ja siinä esitetään Jehovan tuomio tuota kansaa vastaan, joka kohteli huonosti ”veljeään” Israelia (Obadja 12). Ennustettu tuho tuli, kuten tämän kirjan 10. luvussa osoitettiin. Babylonialaiset valloittivat Edomin Nabunaidin johdolla 600-luvun puolivälissä eaa., ja Edom hävisi kansana olemassaolosta. Obadjan sanomassa on toinenkin tärkeä seikka, joka liittyy Jehovan suuren päivän odotukseen.

¹⁹ Viholliskansa (Babylonia), joka syöksi Edomin perikatoon, oli pannut täytäntöön Jumalan tuomion myös hänen uskottomalle kansalleen. Vuonna 607 eaa. babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja veivät juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Juutalaisten maa autioitui. Tähänkö kaikki päättyi? Ei. Jehova ennusti Obadjan kautta, että israelilaiset saisivat maansa takaisin. Obadjan 17:ssä on seuraava rohkaiseva lupaus: ”Pakoon päässeet ovat Siioninvuorella, ja sen on tultava pyhäksi, ja Jaakobin huoneen on otettava haltuunsa se, mikä kuuluu heidän haltuunsa.”

20, 21. Miksi Obadjan 17:n pitäisi lohduttaa meitä?

²⁰ Historia vahvistaa, että se, mitä Jehova sanoi Obadjan kautta, kävi toteen. Jumala oli esittänyt ennustuksen, ja se myös toteutui. Vuonna 537 eaa. tuhannet Juudan ja Israelin pakkosiirtolaiset palasivat maahansa. Kotimaahansa palanneet muuttivat Jehovan siunauksen ansiosta erämaan vehreäksi paratiisiksi. Olet lukenut Jesajan 11:6–9:n ja 35:1–7:n ennustukset tuosta suurenmoisesta muodonmuutoksesta. Tärkeintä oli se, että he ennallistivat tosi palvonnan, joka keskittyi Jehovan uudelleenrakennettuun temppeliin. Obadjan 17 on siis jälleen yksi esimerkki siitä, että Jehovan lupaukset ovat luotettavia. Ne täyttyvät aina.

²¹ Obadja päättää profetiansa seuraaviin painokkaisiin sanoihin: ”Kuninkuus on oleva Jehovan.” (Obadja 21.) Sinä luotat tähän, ja siksi odotat sitä loistoisaa aikaa, jolloin Jehova hallitsee Jeesuksen välityksellä koko kaikkeutta, myös meidän planeettaamme, eikä vastustajia ole. Oletpa odottanut Jehovan suurta päivää – ja sen mukana tulevia siunauksia – lyhyen aikaa tai kymmeniä vuosia, voit olla ehdottoman varma siitä, että nämä Raamattuun perustuvat odotukset tulevat toteutumaan.

22. Miksi haluat Habakukin 2:3:n ja Miikan 4:5:n heijastuvan asenteestasi?

²² On siis syytä toistaa Habakukin vakuutus, joka soveltuu varmasti meidän aikaamme: ”Näky on vielä määräaikaa varten, ja se rientää kiihkeästi kohti loppua, eikä se valehtele. Vaikka se viipyisikin, odota sitä, sillä se toteutumalla toteutuu. Se ei myöhästy.” (Habakuk 2:3.) Vaikka inhimillisesti katsoen voisi näyttää siltä, että Jehovan suuri päivä on viivästynyt, tuo päivä tulee ehdottomasti ajallaan. Jehova on antanut siitä sanansa. Siksi ne, jotka ovat palvelleet Jumalaa vuosia tai alkaneet palvoa häntä vasta äskettäin, voivat mennä yhdessä eteenpäin ja tuntea sellaista luottamusta, jota ilmaistaan Miikan 4:5:ssä: ”Me puolestamme vaellamme Jehovan, Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.”