BEERSEBA

(’valan kaivo’ tai ’seitsemän kaivo’).

Erään Juudan eteläosassa sijainneen kaivon ja myöhemmin kaupungin sijaintipaikka, joka on suurin piirtein Välimeren rannikon ja Kuolleenmeren eteläkärjen puolivälissä, n. 45 km Hebronista lounaaseen ja suunnilleen saman verran Gazasta kaakkoon.

Beerseba alkoi Luvatun maan pituudesta puhuttaessa edustaa sen eteläisintä kärkeä, kuten ilmenee sanonnoista ”Danista Beersebaan asti” (Tu 20:1) tai päinvastaiseen suuntaan ”Beersebasta Daniin” (1Ai 21:2; 2Ai 30:5). Kansakunnan jakaannuttua kahteen valtakuntaan Beersebaa käytettiin edelleenkin tarkoittamaan Juudan valtakunnan eteläkärkeä esimerkiksi ilmauksissa ”Gebasta Beersebaan asti” (2Ku 23:8) ja ”Beersebasta alkaen Efraimin vuoristoon” (josta Israelin pohjoinen valtakunta alkoi) (2Ai 19:4). Pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana tuota ilmausta käytettiin vielä pienemmästä alueesta, jolle kotimaahansa palanneet Juudan miehet asettuivat asumaan ja joka ulottui Beersebasta ”aina Hinnominlaaksoon asti” (Ne 11:27, 30).

Luvatussa maassa oli todellisuudessa muita kaupunkeja, jotka sijaitsivat Beerseban eteläpuolella, kuten Israelissakin oli kaupunkeja Danin pohjoispuolella. Sekä Dan että Beerseba sijaitsivat kuitenkin maan luonnollisilla raja-alueilla. Beerseba sijaitsi Juudan vuorten eteläpuolella erämaan liepeillä. Lisäksi se oli Juudan tärkeimpiä kaupunkeja (Jerusalemin ja Hebronin ohella). Tämä johtui paitsi siitä, että sillä oli erinomaiset vesivarat ympäröiviin alueisiin verrattuna, minkä ansiosta siellä voitiin sekä viljellä maata että kasvattaa nauta- ja pienkarjaa, myös siitä, että se oli useilta eri suunnilta tulevien tärkeiden teiden risteyspaikka. Egyptistä johti ikivanha reitti ”Kaivojen tietä” Kades-Barnean läpi Beersebaan, ja siihen yhtyi toinen tie, jota pitkin Arabian niemimaan ”maustevaltakunnista” tulevat kamelikaravaanit kulkivat Filisteaan tai Juudaan. Akabanlahden kärjessä sijainneesta Esjon-Geberistä johti toinen reitti Araban halki, kääntyi sitten länteen ja nousi Akrabbimin ylämäkeä Beersebaan. Filistean tasangolla sijainneessa Gazassa valtatiestä haarautunut tie johti kaakkoon kohti Beersebaa. Ja Beerseban yhdisti muuhun Juudaan sieltä koilliseen lähtenyt tie, joka nousi pitkin ylätasankoa Juudan vuoriston kautta Jerusalemiin ja kauempana pohjoisessa sijainneisiin paikkoihin. (1Mo 22:19.)

Paikka mainitaan ensi kerran kerrottaessa Hagarista, joka harhaili poikansa Ismaelin kanssa ”Beerseban erämaassa”, sen jälkeen kun Abraham oli lähettänyt hänet pois (1Mo 21:14). Koska Hagar oletti Ismaelin kuolevan janoon, hän jätti poikansa yksin, mutta Jumala kuuli pojan ääntelyn ja ohjasi Hagarin kaivolle (1Mo 21:19). Se on saattanut olla kaivo, jonka Abraham oli aiemmin kaivanut mutta jolla ei siihen aikaan ollut vielä nimeä, kuten voidaan päätellä siitä, mitä kerrotaan seuraavaksi. Jotkut filistealaiset ottivat väkivalloin haltuunsa erään tämän alueen kaivon nähtävästi Gerarin kuninkaan Abimelekin tietämättä. Tämä tuli Abrahamin luo armeijansa päällikön Pikolin kanssa ehdottamaan rauhanliittoa. Kun Abraham arvosteli Abimelekia ankarasti sen vuoksi, että tämän palvelijat olivat väkivalloin ottaneet kaivon haltuunsa, Abimelek vakuutti tietämättömyyttään, solmi liiton Abrahamin kanssa ja suostui ottamaan häneltä seitsemän naaraskaritsaa todisteeksi siitä, että kaivo kuului Abrahamille. ”Siksi hän [Abraham] nimitti sen paikan Beersebaksi, koska he molemmat olivat siellä vannoneet valan.” (1Mo 21:31.) Sitten Abraham istutti sinne tamariskipuun ja huusi avukseen ”Jehovan, ajan hämärään asti pysyvän Jumalan, nimeä” (1Mo 21:33). Beersebasta Abraham meni Moriaan uhraamaan Iisakin, minkä jälkeen hän palasi Beersebaan asumaan (1Mo 22:19).

Abrahamin kuoltua filistealaiset tukkivat hänen kaivamansa kaivot, mutta kun Iisak myöhemmin asettui asumaan sinne, hän alkoi kaivaa niitä uudelleen auki ja antoi niille samat nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut (1Mo 26:18). Koska filistealaiset vastustivat häntä, hän siirtyi paikasta toiseen, kunnes löysi runsaasti tilaa Rehobotista, ja myöhemmin hän meni Beersebaan (1Mo 26:22, 23). Kun Iisakin palvelijat olivat kaivamassa kaivoa Beersebassa, Abimelek, joka oli mahdollisesti toinen Gerarin kuningas (hänellä oli kenties sama eris- tai arvonimi kuin sillä, joka oli tehnyt liiton Abrahamin kanssa, tai hän oli ehkä sama kuningas), tuli armeijansa päällikön Pikolin kanssa Iisakin luo ehdottamaan tälle rauhanliittoa. Juhlittuaan ja juotuaan he nousivat varhain seuraavana aamuna ja vannoivat toisilleen valoja. Tuona samana päivänä kaivoon tuli vettä, ja Iisak antoi sille nimen Sibea, joka merkitsee ’vala’ tai ’seitsemän’ ja viittaa seitsemän asian kautta vannottuun valaan tai toteamukseen. (1Mo 26:31–33; ks. SIBEA.) Käyttämällä nimeä ”Sibea” (toinen muoto nimestä Seba) Iisak ilmeisesti säilytti nimen Beerseba, jonka Abraham oli antanut tuolle paikalle. Jo mainitun 1. Mooseksen kirjan 26:18:n mukaan on mahdollista, että se oli sama kaivo, jonka Abraham oli aiemmin kaivanut ja jonka Iisakin miehet kaivoivat uudelleen auki. Niinä vuosina, joina Iisak asui siellä, hän siunasi Esaun sijasta Jaakobin ja lähetti tämän Haraniin ottamaan vaimon enonsa Labanin tyttäristä (1Mo 28:1, 2, 10). Myöhemmin Jaakob, jota nyt sanottiin Israeliksi, uhrasi teurasuhreja Iisakin Jumalalle Beersebassa ollessaan matkalla poikansa Joosefin luo Egyptiin (1Mo 46:1–5).

Niiden runsaan 250 vuoden aikana, jotka kuluivat ennen kuin Kanaan jaettiin Israelin 12 heimon kesken, Beerseba oli kasvanut kaupungiksi (Jos 15:21, 28), ja se annettiin Simeonin heimolle erilliskaupunkina Juudan alueelta (Jos 19:1, 2). Samuelin pojat toimivat siellä tuomareina (1Sa 8:1, 2). Kun Elia pakeni kuningatar Isebelin vihaa, hän jätti palvelijansa Beersebaan ja kulki Negevin poikki etelään kohti Horebia (1Ku 19:3). Juudan kuninkaan Joasin äiti Sibja oli kotoisin tästä paikasta (2Ku 12:1). Beerseba mainittiin Daavidin koko Israelissa toimeenpaneman väestönlaskennan päätekohtana (2Sa 24:2, 7) ja Josafatin tekemien palvontaa koskeneiden uudistusten aloituspaikkana (2Ai 19:4). Aamoksen viittaukset Beersebaan hänen aikanaan osoittavat painokkaasti, että siellä harjoitettiin silloin epäpuhtaita uskonnollisia menoja (Am 5:5; 8:14), jotka liittyivät ehkä jollain tavoin epäjumalia palvoneeseen pohjoiseen valtakuntaan. Sieltä, kuten monista muistakin Israelin osista, on kaivettu esiin Astarte-jumalattaren pienoispatsaita. Tästä eteenpäin Beerseban nimeä ei mainita Raamatun kirjoituksissa lukuun ottamatta lyhyttä mainintaa kaupungin ja sen tytärkaupunkien uudelleen asuttamisesta Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen (Ne 11:27).

Kuninkaiden aikaisen kaupungin sijaintipaikaksi on määritetty Tell es-Sabaʽ (Tel Beʼer Shevaʽ), 4 km nykyisestä Beʼer Shevaʽsta itään. 300-luvulla eläneet kirjailijat kuvailevat Beerseban olleen silloin pieni kaupunki, jossa oli roomalainen varuskunta. Se on vielä nykyäänkin risteyskaupunki ja tärkeä kauppapaikka. Vaikka Beerseban syvänne on aromaata ja sen vuotuinen sademäärä on vain n. 150–200 mm, maaperä on hedelmällistä ja alueella on tuottoisia maatiloja. Siellä on useita kaivoja; suurin niistä on läpimitaltaan lähes neljä metriä, ja viitisen metriä sen alaosasta on hakattu kallioon.