Vahvistakaamme luottamustamme Jumalan vanhurskauteen
”Jotta sinä Jehovaan luottaisit, olen antanut sinulle – – tietoa.” (SANANLASKUT 22:19)
1, 2. a) Miksi Jehovan todistajat ilmaisevat luottamusta Jehovaan? (Sananlaskut 22:19.) b) Mikä osoittaa, että joidenkuiden yksilöiden on tarpeellista vahvistaa luottamustaan Jehovaan?
TOSI kristittyjä siunataan Jehovan ja hänen tarkoitustensa täsmällisellä tuntemuksella. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” antaa heille rakkaudellisesti hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan” (Matteus 24:45). Saamansa tiedon avulla he voivat luoda lujan perustuksen, jolle rakentaa luottamuksensa Jumalaan. Tämän vuoksi ryhmänä Jehovan todistajat ilmaisevatkin huomattavaa luottamusta Jehovaan ja hänen vanhurskauteensa.
2 Näyttää kuitenkin siltä, että yksilöinä joidenkuiden todistajien saattaa olla tarpeellista vahvistaa tätä luottamusta. Seura saa aika ajoin kirjeitä, jotka ilmaisevat epävarmuutta joidenkin sen julkaisuissa esitettyjen selitysten suhteen. Nämä epäilykset voivat johtua joidenkin seikkojen ymmärtämisessä tehdyistä tarkistuksista, tai ne voivat liittyä asioihin, jotka koskettavat kysyjää erityisesti tunnetasolla (vrt. Johannes 6:60, 61).
3. Mitä voi tapahtua uskollisillekin Jehovan palvelijoille ja miksi?
3 Jehovan tosi palvelijatkin tietävät kokemuksesta, että Saarnaajan 9:11:n sanat pitävät paikkansa: ”Minä palasin näkemään auringon alla, ettei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa eikä taistelu väkevien, eikä viisaillakaan ole ruokaa eikä ymmärtäväisilläkään rikkautta, eikä edes tietävillä ole suosiota, sillä aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” Miten tämä voisi osoittautua todeksi laajemmassa, hengellisessä merkityksessä? Olemme saattaneet tuntea kristittyjä, jotka ovat olleet nopeita Raamatun neuvojen noudattamisessa, väkeviä totuuden puolustamisessa, viisaita Raamatun periaatteiden soveltamisessa ja innokkaita täsmällisen tiedon hankkimisessa. Mutta jotkut saattavat nykyään havaita, että ”ajan ja sattuman” vuoksi jokin onnettomuus tai ikääntyminen ovat rajoittaneet heidän mahdollisuuksiaan. He saattavat pohtia, mahtavatko he päästä Jumalan uuteen maailmaan joutumatta koskaan kuolemaan.
4, 5. Miksi kristityillä ei ole mitään syytä menettää luottamustaan Jehovan vanhurskauteen?
4 Kun kristitty menettää aviopuolisonsa, tuska ja menetyksen tunne ovat musertavia. He ovat saattaneet avioparina palvella yhdessä Jehovaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Eloon jäänyt puoliso tietää, että kuolema purkaa aviositeen (1. Korinttilaisille 7:39).a Jottei hänen luottamuksensa järkkyisi, hänen täytyy nyt pitää tunteensa kurissa (vrt. Markus 16:8).
5 Miten viisasta onkaan pitää puolison, isän, äidin, lapsen tai läheisen kristityn ystävän kuolemaa tilaisuutena osoittaa luottamusta Jehovan vanhurskauteen! Vaikka kohtaisimme henkilökohtaisen menetyksen, voimme luottaa siihen, että Jehova ei ole epävanhurskas. Voimme luottaa siihen, että jokainen, joka saa ikuisen elämän – joko säilymällä elossa tai ylösnousemuksen välityksellä – tulee olemaan onnellinen. Psalmista sanoo Jumalasta: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elollisten halun. Jehova on vanhurskas kaikilla teillään ja uskollinen kaikissa teoissaan. Jehova on lähellä kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen, kaikkia, jotka totuudellisuudessa huutavat häntä avukseen. Hän täyttää häntä pelkäävien halun ja kuulee heidän avunhuutonsa, ja hän pelastaa heidät.” (Psalmit 145:16–19.)
Jos tuntee kärsineensä turhaan
6, 7. a) Miksi jotkut todistajat, jotka ovat kärsineet menneisyydessä, voivat nykyään ymmärtää asiat eri tavoin? b) Miksi meidän ei tule pitää Jehovaa epävanhurskaana siksi, että hän on sallinut tällaista kärsimystä menneisyydessä?
6 Menneisyydessä jotkut todistajat ovat kärsineet siksi, että he ovat kieltäytyneet toiminnasta, jonka heidän omatuntonsa voisi nykyään sallia. Kyseessä on esimerkiksi voinut olla päätös, jonka he ovat tehneet vuosia sitten joistakin siviililuonteisen palveluksen muodoista. Veljestä saattaisi nyt tuntua, että hän voisi suorittaa sen hyvällä omallatunnolla rikkomatta kristillistä puolueettomuuttaan nykyisen asiainjärjestelmän suhteen.
7 Oliko Jehova epävanhurskas antaessaan hänen kärsiä siitä syystä, että hän kieltäytyi tekemästä sellaista, mitä hän nyt voisi tehdä ilman seurauksia? Useimmat, jotka ovat kokeneet tällaista, eivät ajattelisi niin. Pikemminkin he iloitsevat siitä, että heillä oli tilaisuus todistaa julkisesti ja selvästi päättäneensä pysyä lujina kaikkeuden suvereeniutta koskevassa kiistakysymyksessä (vrt. Job 27:5). Mitä syytä kenelläkään voisi olla pahoitella sitä, että on toiminut omantuntonsa mukaan ja asettunut tiukasti Jehovan puolelle? Kannattamalla uskollisesti kristillisiä periaatteita sellaisina kuin he ne ymmärsivät tai kuuntelemalla omantuntonsa ääntä he ovat osoittautuneet Jehovan ystävyyden arvoisiksi. On varmasti viisasta välttää tekemästä sellaista, mikä vaivaisi omaatuntoa tai mikä olisi todennäköisesti kompastuksen aihe toisille. Voimme tässä asiassa ajatella apostoli Paavalin esimerkkiä. (1. Korinttilaisille 8:12, 13; 10:31–33.)
8. Miksi juutalaiskristityillä, jotka pitivät aiemmin kiinni Laista, ei ollut syytä asettaa Jehovan vanhurskautta kyseenalaiseksi?
8 Miellyttääkseen Jehovaa juutalaisten piti noudattaa kymmentä käskyä ja lisäksi noin 600:aa muuta lakia, jotka koskivat hyvin erilaisia asioita. Myöhemmin kristillisen järjestelyn alaisuudessa näiden lakien noudattamista sellaisenaan ei enää vaadittu Jehovan palvelijoilta, ei edes lihallisilta juutalaisilta. Lakeihin, jotka eivät enää sitoneet heitä, kuuluivat ympärileikkaukseen, sapatin viettämiseen, eläinuhrien uhraamiseen ja joidenkin ruokavaliorajoitusten noudattamiseen liittyvät lait. (1. Korinttilaisille 7:19; 10:25; Kolossalaisille 2:16, 17; Heprealaisille 10:1, 11–14.) Kristityiksi tulleet juutalaiset – apostolit mukaan luettuina – vapautettiin velvollisuudesta noudattaa lakeja, joita heitä oli lakiliiton alaisuudessa vaadittu tottelemaan. Valittivatko he, että Jumalan järjestely oli epävanhurskas, kun heiltä oli aiemmin vaadittu sellaista, mikä ei ollut enää tarpeellista? Ei, vaan he iloitsivat siitä, että heidän ymmärryksensä Jehovan tarkoituksista oli laajentunut (Apostolien teot 16:4, 5).
9. Mikä on pitänyt paikkansa joistakuista todistajista, mutta miksi heillä ei ole aihetta pahoitteluun?
9 Nykyään on ollut joitakin todistajia, joilla on ollut hyvin jyrkkä kanta siihen, mitä he tekisivät tai mitä eivät. Siksi he ovat kärsineet enemmän kuin toiset. Tiedon lisääntyminen on myöhemmin auttanut heitä avartamaan näkökantaansa. Mutta heillä ei ole mitään syytä pahoitella sitä, että he ovat toimineet omantuntonsa mukaisesti, silloinkin kun tämä on saattanut aiheuttaa ylimääräistä kärsimystä. On todella kiitettävää, että he ovat osoittaneet halukkuutta kärsiä uskollisina Jehovalle, ’tehdä kaiken hyvän uutisen tähden’. Jehova siunaa tällaista jumalista antaumusta. (1. Korinttilaisille 9:23; Heprealaisille 6:10.) Apostoli Pietari kirjoitti ymmärtäväisesti: ”Jos kestätte, kun teette hyvää ja kärsitte, niin se on mieluista Jumalan edessä.” (1. Pietarin kirje 2:20.)
Mitä voimme oppia Joonasta
10, 11. Miten Joona osoitti luottamuksen puutetta Jehovaan, a) kun hänelle annettiin tehtäväksi mennä Niniveen? b) kun Jumala ei tuhonnut niniveläisiä?
10 Kun Joonaa käskettiin menemään Niniveen, hän ilmaisi arvostuksen puutetta Jehovalta saamaansa luottamuksenosoitusta kohtaan. Joonan haluttomuus totella aiheutti hänelle kauhistavan kokemuksen, jonka jälkeen hän tuli järkiinsä, tajusi virheensä, otti vastaan ulkomaisen tehtävänsä ja varoitti niniveläisiä uhkaavasta tuhosta. Sitten tapahtui jotain odottamatonta: Jehova päätti niniveläisten katuvan asenteen vuoksi, ettei hän tuhoakaan heitä. (Joona 1:1–3:10.)
11 Miten Joona reagoi? Pettyneenä hän valitti Jumalalle rukouksessa. Hänen valituksensa voidaan tiivistää seuraavasti: ”Arvasin, että tässä kävisi näin. Siksi en alun alkaenkaan halunnut tulla Niniveen. Millaista kauhua ja nöyryytystä jouduinkaan kestämään, kun iso kala nielaisi minut, ja miten paljon vaivaa näinkään varoittaessani niniveläisiä uhkaavasta tuhosta, ja tässä sitä nyt ollaan! Kaikki työni ja kärsimykseni menivät hukkaan! Yhtä hyvin voisin kuolla pois!” (Joona 4:1–3.)
12. Mitä voimme oppia Joonan kokemuksesta?
12 Oliko Joonalla aihetta valittamiseen? Oliko Jehova epävanhurskas osoittaessaan armoa katuville väärintekijöille? Todellisuudessa Joonan olisi pitänyt iloita: kymmeniätuhansia ihmisiä säästyi teloitukselta! (Joona 4:11.) Hänen epäkunnioittava, valittava asenteensa osoitti kuitenkin sen, ettei hän tuntenut syvää luottamusta Jehovan vanhurskauteen. Hän ajatteli liiaksi itseään ja liian vähän toisia. Ottakaamme oppia Joonasta pitämällä itsemme ja henkilökohtaiset tunteemme taka-alalla. Luottakaamme siihen, että Jehovan totteleminen, niiden ohjeiden noudattaminen, joita saamme hänen järjestönsä välityksellä, ja hänen ratkaisujensa hyväksyminen on oikea tie. Olemme vakuuttuneita siitä, että ”tosi Jumalaa pelkäävien käy hyvin” (Saarnaaja 8:12).
Nyt on aika vahvistaa luottamustamme!
13. Miten me kaikki voimme vahvistaa luottamustamme Jehovaan?
13 Luottamuksemme vahvistaminen Jehovaan on viisasta (Sananlaskut 3:5–8). Meidän täytyy tietysti tehdä muutakin kuin vain rukoilla, että Jehova auttaa meitä tulemaan luottavaisemmiksi. Luottamus kasvaa täsmällisen tiedon perusteella, ja siksi meidän täytyy sisällyttää henkilökohtainen Raamatun tutkiminen, sekä Raamatun että sitä selittävän kirjallisuuden lukeminen, tavanomaiseen päiväohjelmaamme. On erittäin tärkeää käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa samoin kuin valmistautua ja osallistua niihin mahdollisimman suuressa määrin. Myös se, että otamme tavaksemme kertoa Raamatun totuuksista toisille ja käsitellä tahdikkaasti vastaväitteitä, syventää luottamustamme Jehovaan ja hänen Sanaansa. Näin hän vaikuttaa yhä enemmän jokapäiväisessä elämässämme.
14. Miksi Jumalan kansaa vaaditaan pian ilmaisemaan luottamusta Jehovaan enemmän kuin koskaan?
14 Lähitulevaisuudessa alkaa yhtäkkiä suurimman ahdistuksen aika, mikä on koskaan kohtaava ihmissukua (Matteus 24:21). Kun tuo aika koittaa, Jumalan palvelijoiden täytyy ilmaista luottamusta Jehovan vanhurskauteen ja hänen järjestönsä antamaan ohjaukseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Silloin he vertauskuvallisella tavalla noudattavat luottavaisesti Jumalan käskyä: ”Mene, kansani, astu sisähuoneisiisi ja sulje ovesi perässäsi. Kätkeydy hetkeksi, kunnes tuomiojulistus menee ohitse.” (Jesaja 26:20.) He ovat jo päässeet siihen suojaisaan ilmapiiriin, joka vallitsee yli 85 000 seurakunnassa 232 maassa. Mitä muuta sitten sisältyneekin määräykseen ”astu sisähuoneisiisi”, voimme luottaa siihen, että Jehova auttaa meitä panemaan sen täytäntöön.
15. Miten luottamuksen tärkeyttä on korostettu vuoden 1998 aikana, ja miksi se on ollut aiheellista?
15 Meidän on välttämättä vahvistettava luottamustamme nyt. Ilman luottamusta kristittyihin veljiimme, Jehovan järjestöön ja ennen kaikkea itse Jehovaan ei ole mahdollista selviytyä. Miten sopivasti Jehovan todistajia onkaan siksi vuoden 1998 aikana muistutettu toistuvasti kautta maailman heidän vuositekstinsä sanoin siitä, että ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu”! (Roomalaisille 10:13.) Siihen meidän täytyy luottaa jatkuvasti. Jos havaitsemme vähäisintäkään epävarmuutta tässä luottamuksessa, meidän pitäisi ponnistella asian korjaamiseksi pian, niin tänään.
Jehovan tuomio tulee olemaan vanhurskas
16. Mitä luottamukselle voi tapahtua, jos sitä ei kehitetä, ja miten voimme estää tämän?
16 Voideltuja kristittyjä varoitetaan Heprealaiskirjeen 3:14:ssä: ”Todellisuudessa me tulemme osallisiksi Kristuksesta vain, jos pidämme otteemme siihen luottamukseen, joka meillä alussa oli, lujana loppuun saakka.” Periaatteessa nämä sanat soveltuvat myös niihin kristittyihin, joilla on maallinen toivo. Alkuperäinen luottamus voi heikentyä, ellei sitä kehitetä. On siksi hyvin tärkeää, että hankimme jatkuvasti täsmällistä tietoa ja vahvistamme siten perustusta, jolla luottamuksemme lepää!
17. Miksi voimme luottaa siihen, että ratkaistessaan, ketkä säilyvät elossa, Jeesus tulee tuomitsemaan oikein?
17 Kristus tutkii pian kaikki kansakunnat voidakseen ”erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” (Matteus 25:31–33). Voimme luottaa siihen, että Kristus tulee olemaan vanhurskas tuomitessaan, kuka on arvollinen säilymään elossa. Jehova on antanut hänelle viisautta, ymmärtäväisyyttä ja muita tarpeellisia ominaisuuksia, niin että hän voi ”tuomita asutun maan vanhurskaudessa”. (Apostolien teot 17:30, 31.) Olkoon meillä samanlainen luottamus kuin Abrahamilla, joka sanoi: ”On mahdotonta ajatella sinusta [Jehova], että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaalle täytyy käydä niin kuin jumalattomalle! Sitä on mahdotonta ajatella sinusta. Eikö kaiken maan Tuomari tee sitä, mikä on oikein?” (1. Mooseksen kirja 18:25.)
18. Miksi meidän ei pitäisi huolestua liiaksi asioista, joita emme ehkä tiedä tällä hetkellä?
18 Kun meillä on täydellinen luottamus Jehovan vanhurskauteen, meidän ei tarvitse vaivata itseämme esimerkiksi kysymyksillä: ”Miten vastasyntyneet ja pienet lapset tuomitaan? Voisiko Harmagedonin alkaessa olla vielä paljon ihmisiä, joille ei ole viety hyvää uutista? Miten käy mielisairaille? Entä miten . . . ?” On myönnettävä, ettemme tällä hetkellä ehkä tiedä, miten Jehova ratkaisee nämä kysymykset. Hän tekee sen kuitenkin vanhurskaalla ja armollisella tavalla. Meidän ei pitäisi koskaan epäillä tätä. Tosiasiassa voi käydä niin, että tulemme hämmästymään ja ilahtumaan nähdessämme, miten hän ratkaisee ne tavalla, joka ei ollut tullut koskaan mieleemmekään (vrt. Job 42:3; Psalmit 78:11–16; 136:4–9; Matteus 15:31; Luukas 2:47).
19, 20. a) Miksi ei ole väärin esittää järkeviä kysymyksiä? b) Milloin Jehova antaa tarvittavat vastaukset?
19 Jehovan järjestö ei yritä estää ihmisiä esittämästä vilpittömiä, ajankohtaisia kysymyksiä, kuten jotkut vastustajat erheellisesti väittävät (1. Pietarin kirje 1:10–12). Raamatussa meitä kuitenkin neuvotaan välttämään tyhmiä, teoreettisia kysymyksiä (Titukselle 3:9). Esittämällä järkeviä kysymyksiä ja etsimällä raamatullisia vastauksia Jumalan sanasta ja kristillisistä julkaisuista voimme lisätä täsmällistä tietoamme ja siten vahvistaa luottamustamme Jehovaan. Järjestö noudattaa Jeesuksen esimerkkiä. Hän sivuutti kysymykset, joiden vastaamisen aika ei ollut vielä tullut. Hän selitti: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” (Johannes 16:12.) Lisäksi hän myönsi, että joitakin asioita hän ei itsekään siinä vaiheessa tiennyt (Matteus 24:36).
20 Jehovalla on vielä paljon paljastettavaa. On todella viisasta odottaa häntä luottaen siihen, että hän ilmaisee tarkoituksensa täsmälleen oikeaan aikaan. Voimme luottaa siihen, että kun Jehovan määräaika on koittanut, meillä on ilo saada lisää ymmärrystä hänen teistään. Meidät tosiaan palkitaan, jos luotamme ehdottomasti Jehovaan ja järjestöön, jota hän käyttää. Sananlaskujen 14:26:ssa vakuutetaan: ”Jehovan pelossa on luja luottamus, ja hänen pojillaan tulee olemaan turva.”
[Alaviite]
Mitä ajattelet?
◻ Miksi ei ole viisasta antaa tunteiden jäytää luottamustamme Jehovaan?
◻ Mitä voimme oppia Joonan kokemuksesta?
◻ Miksi on hyvin tärkeää tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa?
[Kuva s. 16]
Henkilökohtaisen menetyksenkin edessä voimme luottaa siihen, että Jehova on vanhurskas
[Kuvat s. 18]
Luotatko varmasti Jehovaan?