Opetusta Raamatusta: Miika 1:1–7:20

Jehovan oikeudenmukaisuus ja nimi korotetaan

PROFEETTA Miika eli 700-luvulla eaa., joka oli epäjumalanpalveluksen ja epäoikeudenmukaisuuden aikaa Israelissa ja Juudassa. Silloiset olosuhteet vastaavat niin tarkoin nykyään vallitsevia olosuhteita, että Miikan sanomat ja varoitukset sopivat meidän aikaamme. Lisäksi se myönteinen sanoma, jota hän myös esitti, antaa meille todellisen toivon Saatanan hallitsemassa maailmassa. – 1. Johannes 5:19.

Miikan sanomasta voidaan kenties tehdä paras yhteenveto seuraavilla kolmella ilmaisulla: ”Voi niitä, jotka – – valmistelevat pahaa.” ”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi [”olet vaatimaton vaeltaessasi”, UM] Jumalasi edessä?” ”Me vaellamme Herran [”Jehovan”, UM], meidän Jumalamme, nimessä – – iankaikkisesti.” – Miika 2:1; 6:8; 4:5.

Epäjumalanpalvelus tuomitaan

Jehova ei siedä väärintekijöitä loputtomasti. Epäjumalanpalvelus ja kapinointi rehottavat Israelissa ja Juudassa. Sen vuoksi Jehova toimii todistajana heitä vastaan. Heidän jumalankuvansa särjetään. Epäjumalanpalvelijoiden päät tulevat ’paljaiksi niinkuin korppikotkalla’, ja he joutuvat vankeuteen. – 1:1–16.

Uskollisille Jehova osoittautuu toivon Jumalaksi. Juonittelevat itsevaltiaat tuomitaan varkaiksi ja ryöstäjiksi. Onnettomuus kohtaa heitä. ”Israelin jääneille” luvataan kuitenkin ennallistus. Jehova ”saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan”. – 2:1–13.

Jehova odottaa, että ne, jotka kantavat vastuuta hänen kansansa keskuudessa, harjoittavat oikeutta. Israelin kavalille johtajille sanotaan: ”Eikö teidän tulisi tuntea oikeus, teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka raastatte ihmisten nahan heidän päältänsä ja lihan irti heidän luistansa?” Miika, joka on täynnä ”Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä”, julistaa Jumalan tuomioita heitä vastaan. Hän sanoo, että epärehelliset johtajat tuomitsevat lahjuksia vastaan, papit opettavat maksusta ja profeetat ennustelevat rahasta. Sen vuoksi ”Jerusalem tulee kiviraunioksi”. – 3:1–12.

Toivon sanoma

Tosi palvontaa harjoitetaan koko maassa. Miika ennustaa, että ”aikojen lopussa” moniin kansoihin kuuluville ihmisille opetetaan Jehovan teitä. Jumala tuomitsee, eikä sotia enää ole. Tosi palvojat ’vaeltavat Herran [”Jehovan”, UM], heidän Jumalansa, nimessä iankaikkisesti’. Maastakarkotuksesta ja tuskasta huolimatta hänen kansansa pelastetaan vihollistensa käsistä. – 4:1–13.

Me voimme luottaa Jumalan lupaamaan Pelastajaan. Betlehemistä nouseva hallitsija kaitsee Jehovan voimassa. ’Pelastus Assurin vallasta’ ennustetaan. Tosi palvojien jäännöksestä tulee kuin virkistävä kaste ja sadekuuro, ja kaikki väärän uskonnon ja demonismin muodot kukistetaan. – 5:alkujae–14.

Jehovan oikeus vallitsee

Jehova odottaa kansansa mukautuvan hänen oikeisiin ja vanhurskaisiin mittapuihinsa. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen halventavaa palvontaa? Hän on tehnyt hyvää kansalleen. ’Mitä muuta Herra [”Jehova”, UM] heiltä vaatii, kuin että he tekevät sitä, mikä oikein on, rakastavat laupeutta ja vaeltavat nöyrästi [’vaatimattomasti’, UM] Jumalansa edessä?’ Jos he jatkavat jumalatonta väkivaltaansa ja riistoaan, he voivat odottaa vain hänen epäsuotuisaa tuomiotaan. – 6:1–16.

Meidän pitäisi luottaa Jehovan oikeudenmukaisuuteen ja armoon. Jopa perheenjäsenistä tulee vihollisia. Mutta Miika sanoo: ”Minä – – odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.” Profeetta luottaa Jehovan oikeudenmukaisuuteen ja tietää, että Jumala ”ei – – pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen”. – 7:1–20.

Opetuksia meille: Jehova odottaa kansansa noudattavan oikeutta. Liike-elämän tapojen suhteen kristityn täytyy itse asiassa kysyä itseltään: ”Olisinko minä puhdas, jos minulla olisi väärä vaaka ja kukkarossa petolliset punnuskivet?” (6:11) Näinä viimeisinä päivinä kaikkien Jehovan kansaan kuuluvien täytyy osaltaan edistää hänen maallisen järjestönsä ykseyttä ja ottaa vastaan opastusta hänen rauhan teillään. Meidän pitäisi tehdä kaikki mahdollinen korottaaksemme Jehovan nimen ja edistääksemme tosi palvontaa. – 2:12; 4:1–4.

[Tekstiruutu s. 14]

TARKASTELTAVIA RAAMATUNKOHTIA

○ 1:16 – Israelissa paljas pää, kaljuus, liitettiin häpeään, suruun ja ahdinkoon. (Jesaja 3:24–26; 15:2, 3; Jeremia 47:5) Joillakin pakanakansoilla oli tapana ajaa päänsä kaljuksi kuolleen sukulaisen suruajaksi. Vaikka luonnollista kaljuutta ei pidetty epäpuhtaana Lain mukaan, israelilaisten ei tullut ajaa päätään paljaaksi surun merkiksi, koska he olivat ”Herralle – – pyhitetty kansa”. (5. Mooseksen kirja 14:1, 2) Miika käski kuitenkin Israelia ja Juudaa leikkaamaan hiuksensa heidän harjoittamansa synnillisen epäjumalanpalveluksen vuoksi, jonka takia he eivät kelvanneet pyhäksi kansaksi ja jonka vuoksi he ja heidän jälkeläisensä ansaitsivat pakkosiirtolaisuuden. Heprealainen sana, joka tässä on käännetty ”korppikotkaksi” saattaa viitata hanhikorppikotkaan, jolla on vain hieman pehmeää valkoista untuvaa päästä niskaan. Vaikka se ei olekaan samaa lajia kuin kotka, sen katsotaan kuuluvan samaan heimoon.

○ 2:12 – Nämä sanat täyttyvät nykyään hengellisessä Israelissa. (Galatalaisille 6:16) Erityisesti vuodesta 1919 lähtien he saattoivat esteettä paeta uskonnollisen Suuren Babylonin vankeudesta. (Ilmestys 18:2) Kuten Miika ennusti, heidät koottiin ”niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauma laitumellensa”. Kun heihin on vuodesta 1935 lähtien liittynyt ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, seurauksena on todella ollut ”ihmisten kohina”. – Ilmestys 7:9; Johannes 10:16.

○ 3:1–3 – Tässä esitetään räikeä vastakohta, joka vallitsee Jehovan, hyvän Paimenen, ja hänen Miikan päivinä eläneen muinaisen kansansa julmien johtajien välillä. Nämä epäonnistuivat tehtävässään suojella laumaa noudattamalla oikeutta. He käyttivät julmasti hyväkseen kuvaannollisia lampaita paitsi riistämällä heitä myös ’nylkemällä nahan heidän päältänsä’ – kuin sudet. Pahat paimenet veivät ihmisiltä oikeuden ja saattoivat heidät alttiiksi ”veritöille”. (3:10) Väärillä tuomioilla puolustuskyvyttömiltä ihmisiltä riistettiin petollisesti heidän kotinsa ja toimeentulonsa. – 2:2; vrt. Hesekiel 34:1–5.

○ 4:3 – Näitä ”monia kansoja” ja ”väkeviä pakanakansoja” ei voida tunnistaa poliittisiksi kansoiksi ja hallituksiksi. Ne ovat sen sijaan kaikista kansoista tulevia yksilöitä, ihmisiä jotka tempautuvat irti kansallismielisyydestään ja ryhtyvät yksimieliseen palvelukseen Jehovan tosi palvonnan vuorella. (Jesaja 2:2–4) Jehova ’tuomitsee ja säätää oikeutta’ hengellisellä tavalla näille uskoville, jotka asennoituvat Jumalan valtakunnan puolelle. Nämä ”suureen joukkoon” kuuluvat ihmiset mukautuvat jumalallisiin tuomioihin takomalla miekkansa vantaiksi ja elämällä siten rauhassa toisten Jehovan todistajien kanssa.

○ 5:1 – Betlehem Efrata luultavasti nimettiin näin, koska oli olemassa kaksi Betlehem-nimistä kaupunkia. Miika mainitsee sen, mikä sijaitsi Juudassa, Jerusalemista hieman etelään. Toinen kaupunki oli pohjoisessa Sebulonissa. (Joosua 19:10, 15) ”Efrata” oli Juudassa sijaitsevan Betlehemin tai sitä ympäröivän alueen vanha nimi. (1. Mooseksen kirja 48:7; Ruut 4:11) Tällainen yksityiskohtainen maininta korostaa sitä, miten täsmällisiä Jumalan Messiasta koskevat profeetalliset lupaukset ovat.

○ 6:8 – Miika ei vähätellyt synnit sovittavien uhrien arvoa, vaan tähdensi sitä, mikä oli todella arvokasta Jumalan silmissä. (Vrt. 5. Mooseksen kirja 10:12.) Jotta Jehova olisi hyväksynyt hänelle esitetyt uhrit, synnintekijän täytyi ilmaista oikeudenmukaisuuden, huomaavaisuuden ja vaatimattomuuden ominaisuuksia. Nykyään Jehova odottaa samaa meidän palvelukseltamme. – 1. Korinttolaisille 13:4–8.

○ 7:4 – Orjantappura ja teräväokainen aita voivat repiä vaatteet ja viiltää ihon rikki. Miika kuvaili tässä aikansa kansan moraalista rappiota. Niinpä hän ilmeisesti tarkoitti, että jopa parhaimmat tottelemattomien israelilaisten joukossa olivat yhtä vahingollisia ja tuskallisia kuin orjantappura ja teräväokainen aita kenelle tahansa, joka meni liian lähelle.

[Kuva s. 15]

Miika ennusti Jeesuksen syntymäpaikan