”Odottakaa minua”

”’Sen tähden odottakaa minua’, lausuu Jehova.” (SEFANJA 3:8)

 1. Minkä varoituksen profeetta Sefanja antoi, ja mitä merkitystä sillä on nykyään eläville ihmisille?

”JEHOVAN suuri päivä on lähellä.” Tämän varoittavan huudon esitti profeetta Sefanja 600-luvun puolivälissä eaa. (Sefanja 1:14.) Ennustus täyttyi 40–50 vuoden kuluttua, kun Jehovan tuomioiden täytäntöönpanon päivä koitti Jerusalemille ja niille kansakunnille, jotka olivat uhmanneet Jehovan suvereeniutta kohtelemalla huonosti hänen kansaansa. Miksi tämä kiinnostaa 1900-luvun lopulla eläviä ihmisiä? Meidän aikanamme Jehovan lopullinen ”suuri päivä” lähestyy nopeasti. Aivan niin kuin Sefanjan aikana on Jehovan ”suuttumuksen – – hehku” syttymäisillään Jerusalemin nykyajan vastinetta – kristikuntaa – vastaan ja kaikkia niitä kansakuntia vastaan, jotka kohtelevat huonosti Jehovan kansaa ja uhmaavat hänen kaikkeudensuvereeniuttaan. (Sefanja 1:4; 2:4, 8, 12, 13; 3:8; 2. Pietarin kirje 3:12, 13.)

Sefanja – rohkea todistaja

2, 3. a) Mitä Sefanjasta tiedetään, ja mikä osoittaa, että hän oli Jehovan rohkea todistaja? b) Minkä seikkojen avulla voidaan saada selville, milloin ja missä Sefanja profetoi?

² Profeetta Sefanjasta – jonka nimi (hepreaksi Tsefan·jahʹ) merkitsee ’Jehova on kätkenyt (tallettanut)’ – ei tiedetä kovin paljon. Toisin kuin muut profeetat Sefanja esitti kuitenkin sukuluettelonsa neljänteen polveen, ”Hiskiaan”, saakka (Sefanja 1:1; vrt. Jesaja 1:1; Jeremia 1:1; Hesekiel 1:3). Tämä on niin epätavallista, että useimmat kommentaattorit pitävät uskollista kuningasta Hiskiaa hänen isoisänsä isoisänä. Jos näin oli, niin Sefanja oli kuninkaallista sukua, ja se olisi lisännyt painoa hänen Juudan ruhtinaita vastaan lausumalleen ankaralle tuomiolle sekä osoittanut, että hän oli Jehovan rohkea todistaja ja profeetta. Hän tunsi tarkasti Jerusalemin topografian ja kuninkaallisen hovin tapahtumat, mikä viittaa siihen, että hän on ehkä julistanut Jehovan tuomioita itse pääkaupungissa (ks. Sefanja 1:8–11, engl. viitelaitoksen alaviitteet).

³ On huomionarvoista, että vaikka Sefanja julisti Jumalan tuomioita Juudan siviili-”ruhtinaita” (jalosukuisia eli heimopäälliköitä) ja ”kuninkaan poikia” vastaan, hän ei koskaan maininnut kritiikissään itse kuningasta (Sefanja 1:8; 3:3).a Tämä viittaa siihen, että nuori kuningas Josia oli jo ilmaissut alttiutta puhtaan palvonnan puolesta, vaikka Sefanjan ankarasti arvosteleman tilanteen huomioon ottaen hän ei ilmeisesti vielä ollut aloittanut uskonnollisia uudistuksiaan. Kaikki tämä puhuu sen puolesta, että Sefanja profetoi Juudassa Josian hallituskauden (659–629 eaa.) ensimmäisinä vuosina. Sefanjan tarmokas profetoiminen epäilemättä tehosti sitä, että nuori Josia huomasi Juudassa tuolloin vallalla olleen epäjumalanpalveluksen, väkivaltaisuuden ja turmeluksen, ja rohkaisi häntä ryhtymään myöhemmin kampanjaan epäjumalanpalvelusta vastaan. (2. Aikakirja 34:1–3.)

Jehovan suuttumuksen hehkun syitä

 4. Millä sanoilla Jehova ilmaisi suuttumuksensa Juudaa ja Jerusalemia vastaan?

⁴ Jehovalla oli hyvä syy tuntea suuttumusta Juudan ja sen pääkaupungin Jerusalemin johtajia ja asukkaita kohtaan. Hän sanoi profeettansa Sefanjan välityksellä: ”Minä ojennan käteni Juudaa vastaan ja kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan, ja minä karsin pois tästä paikasta Baalin jäljelle jääneet, vieraiden jumalien pappien nimen sekä papit, ja ne, jotka katoilla kumartavat taivaiden armeijaa, ja ne, jotka kumartavat ja vannovat Jehovalle ja vannovat Malkamin kautta.” (Sefanja 1:4, 5.)

5, 6. a) Millainen oli uskonnollinen tilanne Juudassa Sefanjan aikana? b) Millaisia olivat Juudan siviilijohtajat ja heidän alaisensa?

⁵ Juuda oli tahriintunut Baalin palvonnan turmiollisista hedelmällisyysriiteistä, demonisesta astrologiasta ja pakanajumala Malkamin palvonnasta. Mikäli Malkam on sama kuin Molek, kuten jotkut ajattelevat, Juudan väärään palvontaan liittyi iljettävä lasten uhraaminen. Tällaiset uskonnolliset tavat olivat Jehovan silmissä inhottavia. (1. Kuninkaiden kirja 11:5, 7; 14:23, 24; 2. Kuninkaiden kirja 17:16, 17.) Ne herättivät hänen vihastuksensa sitäkin enemmän, kun nämä epäjumalanpalvelijat vannoivat edelleen Jehovan nimessä. Hän ei enää suvaitsisi sellaista uskonnollista epäpuhtautta vaan karsisi niin pakana- kuin luopiopapitkin pois.

⁶ Tämän lisäksi olivat Juudan siviilijohtajat turmeltuneita. Sen ruhtinaat olivat kuin saaliinhimoisia ”karjuvia leijonia”, ja sen tuomarit olivat verrattavissa ahnaisiin ”susiin” (Sefanja 3:3). Heidän alaisiaan syytettiin siitä, että he täyttivät ”isäntiensä huoneen väkivallalla ja petoksella” (Sefanja 1:9). Materialismi oli yleistä. Monet käyttivät tilannetta hyväkseen hankkiakseen rikkautta. (Sefanja 1:13.)

Epäilyksiä Jehovan päivää kohtaan

 7. Kuinka kauan Sefanja profetoi ennen ”Jehovan suurta päivää”, ja millaisia monet juutalaiset olivat hengellisesti?

⁷ Kuten jo huomasimme, Sefanjan päivinä vallinnut tuhoisa uskonnollinen tilanne osoittaa, että hän teki todistajan ja profeetan työtään ennen kuin kuningas Josia aloitti kampanjansa epäjumalanpalvelusta vastaan noin vuonna 648 eaa. (2. Aikakirja 34:4, 5). Sefanja siis profetoi luultavasti ainakin 40 vuotta ennen kuin ”Jehovan suuri päivä” koitti Juudan valtakunnalle. Sinä aikana oli monilla juutalaisilla epäilyksiä ja he ’vetäytyivät pois’ palvelemasta Jehovaa, koska heistä tuli välinpitämättömiä. Sefanja puhuu niistä, jotka ”eivät ole etsineet Jehovaa eivätkä tiedustelleet häneltä”. (Sefanja 1:6.) Juudassa oli selvästikin välinpitämättömiä ihmisiä, joita ei kiinnostanut Jumala.

8, 9. a) Miksi Jehova tarkastaisi ”miehet, jotka jähmettyvät pohjasakkansa päälle”? b) Millä tavoilla Jehova kiinnittäisi huomion Juudan asukkaisiin sekä heidän uskonnollisiin ja siviilijohtajiinsa?

⁸ Jehova teki tiettäväksi tarkoituksensa tarkastaa ne, jotka väittivät olevansa hänen kansansa. Hän etsisi palvojikseen tunnustautuvien joukosta ne, jotka sydämessään epäilivät hänen kykyään tai aikomustaan puuttua ihmisten asioihin. Hän sanoi: ”Siihen aikaan on tapahduttava, että minä tutkin Jerusalemin tarkoin lampuilla, ja minä kiinnitän huomion miehiin, jotka jähmettyvät pohjasakkansa päälle ja jotka sanovat sydämessään: ’Ei Jehova tee hyvää, eikä hän tee pahaa.’” (Sefanja 1:12.) Ilmaus ”miehet, jotka jähmettyvät pohjasakkansa päälle” (viittaus viininvalmistukseen) viittaa niihin, jotka ovat asettuneet aloilleen, kuin pohjasakka sammiossa, ja jotka eivät halua, että heidän rauhaansa häiritsisi mikään julistus aivan lähellä olevasta Jumalan puuttumisesta ihmiskunnan asioihin.

⁹ Jehova kiinnittäisi huomion Juudan ja Jerusalemin asukkaisiin ja heidän pappeihinsa, jotka olivat sekoittaneet hänen palvontaansa pakanuutta. Jos he tunsivat olonsa turvalliseksi, ikään kuin yön pimeyden suojissa Jerusalemin muurien sisäpuolella, hän hakisi heidät esiin aivan kuin kirkkaiden lamppujen avulla, joiden valo tunkeutuisi siihen hengelliseen pimeyteen, johon he olivat paenneet. Hän ravistelisi heidät hereille heidän uskonnollisesta välinpitämättömyydestään, ensin kunnioittavaa pelkoa herättävillä tuomiosanomilla, sitten panemalla nuo tuomiot täytäntöön.

”Jehovan suuri päivä on lähellä”

10. Miten Sefanja kuvaili ”Jehovan suurta päivää”?

¹⁰ Jehova henkeytti Sefanjan julistamaan: ”Jehovan suuri päivä on lähellä. Se on lähellä ja tulee hyvin kiireesti. Jehovan päivän ääni on katkera.” (Sefanja 1:14.) Katkerat päivät odottivat tosiaan jokaista – pappeja, ruhtinaita ja kansaa – joka kieltäytyi noudattamasta varoitusta ja palaamasta puhtaaseen palvontaan. Ennustus jatkuu kuvailemalla tuota tuomion täytäntöönpanon päivää: ”Se päivä on vimman päivä, ahdingon ja tuskan päivä, myrskyn ja autioituksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja sankan hämäryyden päivä, torven ja hälytysmerkin päivä linnoitettuja kaupunkeja ja korkeita kulmatorneja vastaan.” (Sefanja 1:15, 16.)

11, 12. a) Mikä tuomiosanoma lausuttiin Jerusalemia vastaan? b) Pelastaisiko vauraus juutalaiset?

¹¹ Muutaman ohikiitävän vuosikymmenen kuluttua Babylonian sotajoukot tunkeutuisivat Juudaan. Jerusalem ei säästyisi. Sen asunto- ja liikekorttelit hävitettäisiin. ”’Sinä päivänä’, lausuu Jehova, ’on kuuluva huuto Kalaportilta ja parkuminen toisesta kaupunginosasta ja suuri ryske kukkuloilta. Parkukaa, te Maktesin [Jerusalemin kaupunginosa] asukkaat, sillä kaikki kauppiasväki on vaiennettu, kaikki hopean punnitsijat on karsittu pois.’” (Sefanja 1:10, 11, engl. viitelaitoksen alaviite.)

¹² Koska monet juutalaiset kieltäytyivät uskomasta, että Jehovan päivä oli lähellä, he lähtivät mukaan tuottoisiin liikemaailman uhkayrityksiin. Mutta Jehova ennusti uskollisen profeettansa Sefanjan välityksellä, että heidän rikkautensa joutuisivat ”ryöstettäväksi ja heidän talonsa – – autioiksi”. He eivät joisi valmistamaansa viiniä, eikä ”heidän hopeansa eikä kultansa – – [voisi] vapauttaa heitä Jehovan vimman päivänä”. (Sefanja 1:13, 18.)

Tuomioita muille kansakunnille

13. Minkä tuomiosanoman Sefanja lausui Moabia, Ammonia ja Assyriaa vastaan?

¹³ Jehova ilmaisi profeettansa Sefanjan välityksellä suuttumuksensa myös sellaisia kansakuntia kohtaan, jotka olivat kohdelleet huonosti hänen kansaansa. Hän julisti: ”’Olen kuullut Moabin häväistyksen ja Ammonin poikien herjaavat sanat, joilla he ovat häväisseet kansaani ja pöyhkeilleet sen aluetta vastaan. Sen tähden, niin totta kuin minä elän’, lausuu armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, ’itse Moabista tulee Sodoman kaltainen ja Ammonin pojista kuin Gomorra, nokkosten valtaama paikka ja suolakuoppa ja autio aina ajan hämärään asti. – – Ja hän ojentaa kätensä pohjoista kohti, ja hän tuhoaa Assyrian. Ja hän tekee Niniven autioksi, erämaan kaltaiseksi vedettömäksi seuduksi.’” (Sefanja 2:8, 9, 13.)

14. Mitä todisteita on siitä, että vieraat kansakunnat ’pöyhkeilivät’ israelilaisia ja heidän Jumalaansa, Jehovaa, vastaan?

¹⁴ Moab ja Ammon olivat Israelin perivihollisia (vrt. Tuomarit 3:12–14). Louvressa Pariisissa esillä olevassa Mesan kivessä on piirtokirjoitus, joka sisältää moabilaiskuningas Mesan kerskailevat sanat. Hän kertoo ylpeästi vallanneensa joitakin Israelin kaupunkeja jumalansa Kemosin avulla (2. Kuninkaiden kirja 1:1). Sefanjan aikalainen Jeremia puhui siitä, miten ammonilaiset pitivät hallussaan israelilaista Gadin aluetta jumalansa Malkamin nimessä (Jeremia 49:1). Assyrian kuningas Salmanassar V oli puolestaan piirittänyt Samariaa ja valloittanut sen noin sata vuotta ennen Sefanjan aikaa (2. Kuninkaiden kirja 17:1–6). Vähän myöhemmin kuningas Sanherib hyökkäsi Juudaan, valloitti monia sen linnoitettuja kaupunkeja ja uhkasi jopa Jerusalemia (Jesaja 36:1, 2). Assyrian kuninkaan edustaja todella pöyhkeili Jehovaa vastaan, kun hän vaati Jerusalemia antautumaan (Jesaja 36:4–20).

15. Miten Jehova nöyryyttäisi niiden kansakuntien jumalat, jotka olivat pöyhkeilleet hänen kansaansa vastaan?

¹⁵ Psalmissa 83 mainitaan monia kansakuntia, muun muassa Moab, Ammon ja Assyria, jotka pöyhkeilivät Israelia vastaan rehennellen: ”Tulkaa, niin hävitetään heidät kansakuntana, ettei Israelin nimeä enää muistettaisi.” (Psalmit 83:4.) Profeetta Sefanja ilmoitti rohkeasti, että armeijoiden Jehova nöyryyttäisi kaikki nämä pöyhkeät kansakunnat jumalineen. ”Tämän he saavat ylpeytensä sijaan, koska he häpäisivät armeijoiden Jehovan kansaa ja pöyhkeilivät sitä vastaan. Jehova tulee olemaan heille pelottava, sillä hän on riuduttava kaikki maan jumalat, ja silloin kansat kumartavat häntä, kukin paikastaan, kaikki kansakuntien saaret.” (Sefanja 2:10, 11.)

”Odottakaa”

16. a) Keille Jehovan päivän lähestyminen tuotti iloa ja miksi? b) Mikä sytyttävä kehotus esitettiin tälle uskolliselle jäännökselle?

¹⁶ Vaikka hengellinen uneliaisuus, skeptisyys, epäjumalanpalvelus, turmelus ja materialismi olivat vallanneet alaa johtajien ja monien Juudan ja Jerusalemin asukkaiden parissa, jotkut uskolliset juutalaiset ilmeisesti kuuntelivat Sefanjan varoittavia ennustuksia. He olivat murheissaan Juudan ruhtinaiden, tuomarien ja pappien iljettävistä tavoista. Sefanjan julistukset lohduttivat näitä uskollisia. Jehovan päivän lähestyminen ei suinkaan tuottanut heille tuskaa vaan iloa, sillä se tekisi lopun noista vastenmielisistä tavoista. Tämä uskollinen jäännös noudatti Jehovan sytyttävää kehotusta: ”’Sen tähden odottakaa minua’, lausuu Jehova, ’siihen päivään saakka, jona nousen saaliille, sillä oikeudellinen päätökseni on, että minä kokoan kansakunnat, kerään valtakunnat vuodattaakseni niiden päälle tuomiojulistukseni, suuttumukseni koko hehkun.’” (Sefanja 3:8.)

17. Milloin ja miten Sefanjan tuomiosanomat kansakunnille alkoivat täyttyä?

¹⁷ Ne jotka noudattivat tuota varoitusta, eivät yllättyneet. Monet ehtivät nähdä, miten Sefanjan profetia täyttyi. Niniven valloitti ja tuhosi vuonna 632 eaa. liitto, jonka muodostivat babylonialaiset, meedialaiset ja jotkin pohjoisen paimentolaisheimot, luultavasti skyyttalaiset. Historioitsija Will Durant kertoo: ”Nabopolassarin johtama babylonialaisten sotajoukko liittyi Kyaksareen johtamaan meedialaisten sotajoukkoon ja Kaukasuksen skyyttalaisjoukkoon ja valloitti hämmästyttävän vaivattomasti ja nopeasti pohjoisen linnoitukset. – – Assyria hävisi historiasta yhdellä iskulla.” Täsmälleen näin Sefanja oli ennustanut (Sefanja 2:13–15).

18. a) Miten Jumalan tuomio Jerusalemille pantiin täytäntöön ja miksi? b) Miten Sefanjan ennustus Moabista ja Ammonista täyttyi?

¹⁸ Monet juutalaiset, jotka odottivat Jehovaa, ehtivät myös nähdä, miten hänen tuomionsa Juudalle ja Jerusalemille pantiin täytäntöön. Sefanja oli ennustanut Jerusalemista: ”Voi sortavaa kaupunkia, joka kapinoi ja saastuttaa itsensä! Se ei kuunnellut ääntä, se ei ottanut kuria vastaan. Se ei luottanut Jehovaan. Se ei vetäytynyt lähelle Jumalaansa.” (Sefanja 3:1, 2.) Jerusalemin uskottomuuden vuoksi babylonialaiset piirittivät sitä kahdesti ja lopulta valloittivat ja tuhosivat sen vuonna 607 eaa. (2. Aikakirja 36:5, 6, 11–21). Moabista ja Ammonista puolestaan kertoo juutalainen historioitsija Josefus, että viidentenä vuonna Jerusalemin kukistumisen jälkeen babylonialaiset ryhtyivät sotaan niitä vastaan ja voittivat ne. Sen johdosta ne lakkasivat olemasta, kuten oli ennustettu.

19, 20. a) Miten Jehova palkitsi ne, jotka odottivat häntä? b) Miksi nämä tapahtumat kiinnostavat meitä, ja mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁹ Näiden ja muiden Sefanjan profetioiden yksityiskohtien täyttyminen vahvisti niiden juutalaisten ja ei-juutalaisten uskoa, jotka odottivat Jehovaa. Juudaa ja Jerusalemia kohdanneesta tuhosta säilyivät elossa muun muassa Jeremia, etiopialainen Ebed-Melek ja rekabilaisen Jonadabin huone (Jeremia 35:18, 19; 39:11, 12, 16–18). Niistä pakkosiirtolaisuuteen joutuneista uskollisista juutalaisista ja heidän jälkeläisistään, jotka odottivat jatkuvasti Jehovaa, tuli osa sitä onnellista jäännöstä, joka vapautettiin Babylonista vuonna 537 eaa. ja joka palasi Juudaan aloittamaan puhtaan palvonnan uudelleen (Esra 2:1; Sefanja 3:14, 15, 20).

²⁰ Mitä merkitystä tällä kaikella on meidän aikanamme? Sefanjan päivien tilanne vastaa monin tavoin niitä vastenmielisiä asioita, joita nykyään tapahtuu kristikunnassa. Lisäksi tuon ajan juutalaisten eri asenteet muistuttavat niitä asenteita, joita nykyään on nähtävissä, toisinaan jopa Jehovan kansan keskuudessa. Näitä seikkoja käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]

Kertaukseksi

◻ Millainen oli uskonnollinen tilanne Juudassa Sefanjan päivinä?

◻ Millaisia olivat siviilijohtajat yleisesti, ja millainen oli monien kansaan kuuluvien asenne?

◻ Miten kansakunnat pöyhkeilivät Jehovan kansaa vastaan?

◻ Minkä varoituksen Sefanja antoi Juudalle ja muille kansakunnille?

◻ Miten ne, jotka odottivat Jehovaa, palkittiin?

[Kuva s. 9]

Mesan kivi vahvistaa, että Moabin kuningas Mesa lausui häpäiseviä sanoja muinaista Israelia vastaan

[Lähdemerkintä]

Mesan kivi: Musée du Louvre, Paris

[Kuva s. 10]

Tämä nuolenpääkirjoitus Babylonian aikakirjasta tukee Sefanjan profetiaa kertoessaan siitä, miten liittoutuneet sotajoukot tuhosivat Niniven

[Lähdemerkintä]

Nuolenpääkirjoitustaulu: The British Museum