Lukijoiden kysymyksiä
◼ Mikä on Malakian 2:15:ssä (UM) mainittu ”Jumalan siemen”?
Osa tästä mutkikkaasta jakeesta kuuluu ”Uuden maailman käännöksen” mukaan seuraavasti: ”Ja yksi ei tehnyt niin, koska hänellä oli, mitä hengestä oli jäljellä. Ja mitä tuo yksi etsi? Jumalan siementä.” ”Siemen” viittaa ilmeisesti muinaiseen Israelin kansaan, jonka uskonto oli jakeen kirjoittamisen aikaan vaarassa saastua.
Malakian profetoimisen aikoihin kansan keskuudessa vallitsi moraalinen turmelus. Jotkut israelilaismiehet eivät ainoastaan ottaneet ”avioksi vieraan jumalan tyttäriä”, vaan myös erosivat entisistä juutalaisvaimoistaan, ’nuoruutensa vaimoista’, ottaakseen ehkäpä nuorempia pakanavaimoja. Kaikki israelilaismiehet eivät kuitenkaan tehneet tätä ”kauhistusta”. (Malakia 2:11, 13, 14; 5. Mooseksen kirja 7:3, 4) Malakia viittasi ilmeisesti niihin yksilöihin, jotka kieltäytyivät rikkomasta toisen Jehovan palvojan kanssa tekemäänsä avioliittosopimusta, kun hän kirjoitti: ”Ja yksi ei tehnyt niin, koska hänellä oli, mitä hengestä oli jäljellä.”
”Henki” on Jumalan pyhä henki, jonka hän oli vuodattanut kansalleen. Tottelemattomat israelilaiset kuitenkin vastustivat ja siten murehduttivat tuota henkeä. (Jesaja 63:10; Apostolien teot 7:51–53; vrt. Efesolaisille 4:30.) Jotkut yksittäiset juutalaiset olivat uskollisia Jumalan laeille, ja tottelevaisuudellaan he olivat säilyttäneet sen, mitä ”hengestä oli jäljellä”. Nämä uskolliset palvojat eivät etsineet omaa itsekästä nautintoaan. Sellaisesta yksilöstä Malakia kirjoitti: ”Mitä tuo yksi etsi? Jumalan siementä.” Tämä ”siemen” oli muinainen Israelin kansa, jonka Malakia sanoi olleen ’Jumalan luoma’. Se ’luotiin’, kun Jehova johdatti israelilaiset liittoon kanssaan Siinainvuorella tehden heistä ”omaisuutensa” ja ”pyhän kansan”. Aabrahamin todellinen ”siemen”, joka siunaisi kaikki maan päällä asuvat ihmiset, oli tuleva tämän kansan kautta. – Malakia 2:10; 2. Mooseksen kirja 19:5, 6; 1. Mooseksen kirja 22:18.
Israelilaisten täytyi kuitenkin pitää uskontonsa puhtaana olemalla menemättä naimisiin niiden kansojen ihmisten kanssa, jotka eivät palvoneet Jehovaa. Sellaisten ihmisten jumalattomuus oli turmelevaa, kuten voidaan nähdä Esran aikana israelilaisten keskuudessa vallinneesta tilanteesta. Raamattu kertoo siitä: ”Sillä näiden [ympärillä asuneiden kansojen] tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensa vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin.” (Esra 9:2) Tällainen samanlainen ”suuri paha” tehtiin Nehemian, Malakian aikalaisen, päivinä. Jumalalle uskolliset juutalaismiehet havaitsivat heille itselleen ja sellaisessa liitossa syntyville lapsille koituvan ilmeisen hengellisen vaaran. Vaimo, joka ei ollut omistautunut Jehovalle, saattaisi vetää heidät pois Hänen palvonnastaan. Nehemia jopa kertoi, että seka-avioliittoon menneiden juutalaisten ’lapset eivät osanneet puhua juudankieltä’. – Nehemia 13:23–27.
Uskottomat juutalaiset etsivät omia nautintojaan huolimatta tuon menettelyn vahingollisesta uskonnollisesta vaikutuksesta heidän kansaansa, ”Jumalan siemeneen”. Ei ole ihme, että Malakia kehotti: ”Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat nuoruutenne vaimolle.” (Malakia 2:15) Uskolliset juutalaiset ottivat vaarin hengestään eli asenteestaan ja pysyivät uskollisina juutalaisvaimoilleen. Nämä miehet arvostivat suuresti ”pyhän kansansa” uskonnollista puhtautta. He halusivat lastensa lukevan Jumalan sanaa ja kehittävän rakkautta Jehovaan, mikä antaisi kansalle uskonnollista voimaa.
Vihkiytyneiden kristittyjen on nykyään oltava yhtä tarkkaavaisia henkensä eli hallitsevan asenteensa suhteen. Jos he ovat naimisissa, heidän tulee karttaa petollista eroamista puolisostaan. Naimattoman kristityn pitäisi noudattaa apostoli Paavalin neuvoa mennä naimisiin ”vain Herrassa” eli solmia avioliitto ainoastaan toisen vihkiytyneen, kastetun Jehovan todistajan kanssa. – 1. Korinttolaisille 7:39.