Kullan seassa on usein jonkin verran hopeaa. Ei tiedetä, kuinka ne erotettiin toisistaan Raamatun aikoina, mutta niiden käsittelymenetelmien välinen ero käy ilmi Sananlaskujen 17:3:sta ja 27:21:stä: ”Puhdistusastia on hopeaa varten ja sulatusuuni kultaa varten.” Typpihappo löydettiin ilmeisesti vasta 800-luvulla, joten kulta puhdistettiin aiemmin jollakin muulla tavalla. Jos kullassa oli esimerkiksi lyijyä, voitiin epäpuhtaudet siirtää kuonaan, kun taas lyijy sitoi kullan. Kun lyijy sitten hitaasti kiehutettiin pois (menetelmää sanotaan kapelloimiseksi), jäi jäljelle puhdas kulta. Tämä menetelmä vaatii melkoista taitoa, sillä jos lämpötila on liian korkea tai kiehuminen liian nopeaa, lyijy vie kullan mennessään. Sulattaja oppii arvioimaan ja valvomaan puhdistusprosessia sulan metallin värin perusteella. (Vrt. Ps 12:6; Jer 6:28–30; Hes 22:18–22.) Raamattu viittaa siihen, että hopean puhdistamisessa käytettiin lipeää (Mal 3:2, 3).

Jehovaa itseään kuvaillaan sulattajaksi ja puhdistajaksi. Hänen Sanansa on läpikotaisin puhdistettua. (2Sa 22:31; Ps 18:30; 119:140; San 30:5.) Tämä koeteltu Sana on yksi keino, jolla Jumala puhdistaa kansaansa kaiken synnillisen epäpuhtauden kuonan poistamiseksi (Ps 17:3; 26:2; 105:19; Da 12:9, 10; Mal 3:3).