Miten meidän tulisi rukoilla Jumalaa?
KUN Jeesuksen opetuslapsi kysyi, miten tulisi rukoilla, Jeesus ei kieltäytynyt opettamasta häntä. Hän vastasi Luukkaan 11:2–4:n mukaan: ”Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” (Vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Tämä tunnetaan yleisesti Isä meidän -rukouksena. Se on tavattoman runsassisältöinen.
Aivan ensimmäinen sana kertoo alkajaisiksi, ketä meidän tulee rukoilla: Isäämme. On hyvä panna merkille, että Jeesus ei antanut minkäänlaista mahdollisuutta rukoilla jotain muuta persoonaa, jumalankuvaa, ”pyhimystä” tai edes itseään. Olihan Jumala julistanut: ”Minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jesaja 42:8, KR-38.) Sen vuoksi taivaallinen Isämme ei kuule rukouksia, jotka osoitetaan jollekin tai jollekulle muulle kuin hänelle, onpa palvoja kuinka vilpitön tahansa. Ainoastaan Jehova Jumalaa sanotaan Raamatussa ”rukouksen Kuulijaksi” (Psalmit 65:2).
Jotkut voivat sanoa, että ”pyhimykset” toimivat pelkästään esirukoilijoina Jumalan edessä. Jeesus itse kuitenkin opetti: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. Ja mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojan yhteydessä.” (Johannes 14:6, 13.) Näin Jeesus sulki pois sellaisen ajatuksen, että joku pyhimykseksi kutsuttu voisi palvella esirukoilijana. On hyvä huomata myös, mitä apostoli Paavali sanoi Kristuksesta: ”Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.” ’Hän aina elää rukoillakseen niiden puolesta, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat.’ (Roomalaisille 8:34; Heprealaisille 7:25; KR-38.)
Nimi joka täytyy pyhittää
Jeesuksen rukouksen seuraavat sanat kuuluivat: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Miten Jumalan nimen voi pyhittää eli asettaa erilleen, ellei tiedä tuota nimeä ja käytä sitä? Jumalasta käytetään ”Vanhassa testamentissa” yli 6 000 kertaa erisnimeä Jehova.
Eräässä katolisessa raamatunkäännöksessä sanotaan 2. Mooseksen kirjan 6:3:n alaviitteessä Jumalan nimestä: ”Jotkut aikalaisemme ovat muodostaneet nimen Jehova, – – heprealaisessa tekstissä olevan [Jumalan] nimen todellista lausumistapaa ei nykyään tunneta, koska sitä ei ole pitkään aikaan käytetty.” (Douay Version.) Vuosien 1938 ja 1992 kirkkoraamatuissa esiintyy siksi muutamassa kohdassa nimi Jahve. Vaikka jotkut oppineet pitävät tuota lausumistapaa parempana, Jumalan nimen lausumistavalla ”Jehova” on hyvät perusteet ja pitkät perinteet suomen kielessä. Toisissa kielissä Jumalan nimi lausutaan jollain toisella tapaa. Ydinasia on se, että käytämme tuota nimeä, jotta voimme pyhittää sen. Onko sinun kirkkosi opettanut sinua käyttämään rukouksessa nimeä Jehova?
Sopivia rukousaiheita
Seuraavaksi Jeesus opetti opetuslapsensa rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” Jumalan valtakunta on Jeesuksen Kristuksen käsissä oleva hallitus (Jesaja 9:6, 7). Raamatun ennustusten mukaan se poistaa pian kaikki ihmishallitukset ja saattaa voimaan maailmanlaajuisen rauhan (Psalmit 72:1–7; Daniel 2:44; Ilmestys 21:3–5). Siksi tosi kristityt pitävät Valtakunnan tuloa jatkuvasti rukousaiheenaan. Onko sinun kirkkosi opettanut sinua tekemään niin?
Kiinnostavasti Jeesus osoitti myös, että voimme sisällyttää rukouksiimme henkilökohtaisia huolenaiheitamme. Hän sanoi: ”Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta.” (Luukas 11:3, 4, KR-38.) Jeesuksen sanat ilmaisevat, että voimme etsiä Jumalan tahtoa jokapäiväisissä asioissa, että voimme viedä Jehovan eteen minkä tahansa asian, joka ehkä painaa meitä tai häiritsee mielenrauhaamme. Kun esitämme Jumalalle tällaisia anomuksia säännöllisesti, ymmärrämme, miten riippuvaisia olemme hänestä. Opimme näkemään selvemmin, miten hän vaikuttaa elämäämme. On myös hyödyllistä pyytää Jumalalta joka päivä anteeksi rikkomuksiamme. Siten opimme huomaamaan paremmin omat heikkoutemme – ja meistä tulee kärsivällisempiä toisten puutteita kohtaan. Jeesuksen kehotus rukoilla vapautusta kiusauksesta on sekin sopiva, varsinkin kun ajatellaan tämän maailman rappeutuvaa moraalia. Tuon rukouksen mukaisesti varomme tarkoin sellaisia olosuhteita ja tilanteita, jotka voisivat johtaa meidät väärintekoon.
Ei siis ole epäilystäkään siitä, että Isä meidän -rukous kertoo paljon sellaisten rukousten esittämisestä, jotka miellyttävät Jumalaa. Mutta tarkoittiko Jeesus, että ottaisimme tämän rukouksen käyttöön ja yksinkertaisesti toistaisimme sitä säännöllisesti?
Lisäneuvoja rukoilemisesta
Jeesus antoi lisäneuvoja rukoilemisesta. Matteuksen 6:5, 6:ssa sanotaan: ”Kun rukoilette, ette saa olla niin kuin ulkokullatut, koska he rukoilevat mielellään seisten synagogissa ja valtakatujen kulmissa ollakseen ihmisten nähtävillä. – – Mutta sinä, kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi, joka on salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.” Nämä sanat opettavat, että rukousta ei tulisi esittää näyttävästi, huomiota herättävästi, siinä tarkoituksessa, että tekisi vaikutuksen johonkuhun. Vuodatatko sinä sydämesi Jehovalle yksityisesti, kuten Raamattu kehottaa? (Psalmit 62:8.)
Jeesus varoitti: ”Kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.” (Matteus 6:7, KR-38.) Jeesus ei selvästikään hyväksynyt sitä, että rukouksia opetellaan ulkoa – puhumattakaan niiden lukemisesta jostain kirjasta. Hänen sanansa sulkevat pois myös rukousnauhan käytön.
Eräässä katolisessa messukirjassa tehdään seuraava myönnytys: ”Parhaat rukouksemme saattavat olla omia spontaaneja ajatuksiamme, kun käännymme hänen puoleensa halutessamme kiittää häntä tai tarvitessamme hänen apuaan, kokiessamme surua tai palvoessamme häntä normaaliin, päivittäiseen tapaamme.” Jeesuksen omat rukoukset olivat spontaaneja, eivät ulkoa opeteltuja. Luehan vaikkapa Johanneksen 17. lukuun kirjoitettu Jeesuksen rukous. Se myötäilee mallirukousta, sillä siitä ilmenee Jeesuksen halu nähdä Jehovan nimi pyhitettynä. Jeesuksen rukous oli spontaani ja se lähti sydämestä.
Rukouksia jotka Jumala kuulee
Jos sinua on opetettu esittämään rukouksia ulkomuistista, rukoilemaan ”pyhimyksiä” tai jumalankuvia tai käyttämään uskonnollisia välineitä kuten rukousnauhaa, ajatus rukoilemisesta Jeesuksen hahmottelemalla tavalla saattaa ensin tuntua pelottavalta. Ratkaisevaa on kuitenkin oppia tuntemaan Jumala – hänen nimensä, tarkoituksensa, persoonallisuutensa. Tämä onnistuu tutkimalla perusteellisesti Raamattua (Johannes 17:3). Jehovan todistajat ovat valmiita ja halukkaita auttamaan sinua siinä. Ovathan he auttaneet miljoonia ihmisiä joka puolella maailmaa ’maistamaan ja näkemään, että Jehova on hyvä’! (Psalmit 34:8.) Mitä paremmin opit tuntemaan Jumalan, sitä enemmän haluat ylistää häntä rukouksessa. Ja mitä lähemmäksi Jehovaa vetäydyt kunnioittavassa rukouksessa, sitä läheisemmäksi tulee suhteesi häneen.
Kaikkia Jumalan tosi palvojia kannustetaan siksi ’rukoilemaan lakkaamatta’ (1. Tessalonikalaisille 5:17). Pidä huoli siitä, että rukouksesi ovat sopusoinnussa Raamatun ja Jeesuksen Kristuksen ohjeiden kanssa. Silloin voit olla varma siitä, että Jumala hyväksyy rukouksesi.
[Kuva s. 7]
Mitä paremmin opimme tuntemaan Jehovan, sitä enemmän haluamme rukoilla häntä sydämestämme