Raamatun näkökanta
Miten Jumala suhtautuu esineiden käyttöön rukousten yhteydessä?
Buddhalaisuudessa, hindulaisuudessa, islamissa, juutalaisuudessa, roomalaiskatolisuudessa ja ortodoksisuudessa käytetään yleisesti erilaisia esineitä rukousten yhteydessä. Siksi miljoonat ihmiset lähes kaikissa maissa uskovat, että ne auttavat heitä lähestymään Jumalaa, voittamaan hänen suosionsa tai saamaan muita siunauksia. Mitä Raamattu opettaa?
RUKOUSTEN yhteydessä on käytetty apuvälineitä jo tuhansia vuosia. Esimerkiksi muinaisen Niniven paikalta on löydetty kaivauksissa patsas, jossa ”kaksi siivellistä naishahmoa seisoo pyhän puun edessä rukousasennossa. – – vasemmassa kädessään niillä on seppele tai rukousnauha.” (The Catholic Encyclopedia.)
Sama katolinen tietosanakirja kertoo rukousnauhojen tarkoituksesta: ”Kun rukous on toistettava monta kertaa, apukeinona käytetään mieluummin jotain mekaanista laitetta kuin hankalaa sormilla laskemista.”
Rukousmyllyissä rukousten toistaminen viedään askelta pitemmälle. Jokainen myllyn pyörähdys, tapahtuipa se käden, tuulen, veden tai sähkön avulla, edustaa rukousta. Myllyihin kiinnitetään usein kirjoitettuja mantroja eli mystisiä tavuja tai sanoja. Mitä Jumala ajattelee tällaisesta?
”Älkää – – hokeko samoja asioita”
Jeesus Kristus, jota miljoonat ei-kristitytkin pitävät Jumalan profeettana, osoitti, mitä Luoja ajattelee rukousten toistamisesta, kun hän sanoi: ”Rukoillessanne älkää – – hokeko samoja asioita niin kuin kansakuntien ihmiset, sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.” (Matteus 6:7.)a
Jos Jumala ei siis hyväksy samojen asioiden toistamista yhä uudelleen, eikö olisi loogista ajatella, ettei hän hyväksy myöskään tällaisten rukousten tukena käytettäviä esineitä? Raamatussa ei mainita kertaakaan, että joku tosi Jumalan uskollinen palvelija olisi koskaan käyttänyt rukousnauhaa, rukousmyllyä tai muita vastaavia esineitä. Asia tulee vielä selvemmäksi, kun ymmärtää rukouksen todellisen luonteen ja tarkoituksen.
Jumalaa miellyttävä rukous
Mallirukouksessaan Jeesus puhui Jumalasta ”meidän Isänämme”. Luoja ei tosiaan ole mikään etäinen olento tai mystinen voima, jota pitää lepyttää loitsuilla, rituaaleilla tai mantroilla, vaan rakastava Isä, joka haluaa, että myös tunnemme hänet sellaisena ja ilmaisemme vastarakkautta. ”Minä rakastan Isää”, Jeesus sanoi (Johannes 14:31). Eräs muinaisen Israelin profeetta kirjoitti: ”Oi Jehova, sinä olet meidän Isämme.” (Jesaja 64:8.)
Miten voimme päästä lähelle hengellistä Isäämme, Jehovaa? (Jaakobin kirje 4:8.) Aivan kuten mikä tahansa suhde se vaatii kaksisuuntaista viestintää. Jumala ”puhuu” meille Raamatun – kirjoitetun Sanansa – sivujen välityksellä, joilla hän kertoo toimistaan, persoonallisuudestaan ja meitä koskevasta tarkoituksestaan (2. Timoteukselle 3:16). Me taas puhumme Jumalalle rukoilemalla. Sen tulisi tietysti olla vilpitöntä ja henkilökohtaista, ei muodollista ja rituaalista.
Miten normaalit, älykkäät lapset viestivät vanhempiensa kanssa lämminhenkisessä perheessä? Toistavatko he samoja sanoja tai lauseita yhä uudestaan, ehkä laskien toistokertoja jonkin esineen avulla? Ei, vaan he puhuvat merkityksellisistä asioista kunnioittavasti ja sydämestään.
Jumalalle esitettyjen rukousten tulisi olla pitkälti samanlaisia. Voimme puhua hänelle käytännössä kaikesta, mikä huolettaa meitä. Filippiläiskirjeen 4:6, 7:ssä sanotaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha – – varjelee teidän sydämenne ja mielenne.” Ollessamme huolissamme jostain asiasta saatamme tietenkin rukoilla sen johdosta usein. Se ei ole kuitenkaan samaa kuin samojen sanojen toistaminen. (Matteus 7:7–11.)
Raamatussa on monia esimerkkejä Jumalaa miellyttävistä rukouksista, kuten psalmejab eli lauluja ja Jeesuksen itsensä esittämiä rukouksia (Psalmit 17 ja 86, päällekirjoitukset; Luukas 10:21, 22; 22:40–44). Yksi Jeesuksen rukouksista on Johanneksen 17. luvussa. Varaa muutama minuutti aikaa ja lue se. Kiinnitä huomiota siihen, miten Jeesus vuodatti Jumalalle sydämensä. Mieti myös hänen rukouksensa epäitsekkyyttä, sitä miten se heijasti hänen syvää rakkauttaan hänen seuraajiaan kohtaan. ”Pyhä Isä”, hän pyysi, ”valvo heitä paholaisen [Saatanan] takia.” (Johannes 17:11, 15.)
Jeesuksen sanoissa ei voi havaita pienintäkään merkkiä persoonattomasta, mekaanisesta rituaalista. Hän on meille erinomaisena esimerkkinä. Kaikkien niiden, jotka haluavat luoda läheisen suhteen tosi Jumalaan, tulisi opetella tuntemaan Hänet persoonana. Tällainen täsmällinen tuntemus synnyttää rakkautta, joka saa hylkäämään Jumalalle vastenmieliset uskonnolliset tavat. Tällaisille ihmisille Jehova sanoo: ”Minä tulen olemaan teille isänä, ja te tulette olemaan minulle poikina ja tyttärinä.” (2. Korinttilaisille 6:17, 18.)
[Alaviitteet]
a Mallirukouksessaan eli Isä meidän -rukouksessa Jeesus ei sanonut: ”Teidän on siis rukoiltava tämä rukous”, mikä olisi ollut ristiriidassa sen kanssa, mitä hän oli hetkeä aiemmin sanonut, vaan hän kehotti: ”Teidän on siis rukoiltava näin” eli tällä tavalla. (Matteus 6:9–13.) Tällä rukouksella hän osoitti, että meidän tulisi asettaa rukouksissamme hengelliset asiat aineellisten edelle.
b Vaikka psalmeja laulettiin eri tilaisuuksissa, niitä ei toistettu mantran tavoin eikä niiden yhteydessä käytetty rukousnauhoja tai -myllyjä.
OLETKO MIETTINYT?
◼ Liittyykö rukousten toistamista koskeva Jeesuksen kielto mitenkään rukousnauhojen ja -myllyjen käyttöön? (Matteus 6:7.)
◼ Mitä rukoustemme tulisi kertoa siitä, miten suhtaudumme Jumalaan? (Jesaja 64:8.)
◼ Miten Jumala suhtautuu meihin, jos hylkäämme uskonnolliset valheet? (2. Korinttilaisille 6:17, 18.)