Kohota uskolliset kädet rukouksessa
”Haluan sen tähden, että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihastusta ja väittelyjä.” (1. TIMOTEUKSELLE 2:8)
1, 2. a) Miten 1. Timoteuksen kirjeen 2:8 soveltuu Jehovan kansan rukouksiin? b) Mitä nyt tarkastelemme?
JEHOVA odottaa, että hänen kansaansa kuuluvat ovat uskollisia hänelle ja toisilleen. Apostoli Paavali yhdisti uskollisuuden rukoilemiseen, kun hän kirjoitti: ”Haluan sen tähden, että jokaisessa paikassa miehet rukoilevat edelleen, kohottaen uskolliset kädet, ilman vihastusta ja väittelyjä.” (1. Timoteukselle 2:8.) Ilmeisesti Paavali viittasi julkisiin rukouksiin, joita esitettiin ”jokaisessa paikassa”, mihin kristityt kokoontuivat yhteen. Keiden piti edustaa Jumalan kansaa seurakunnankokouksissa pidettävissä rukouksissa? Vain niiden pyhien, vanhurskaiden ja jumalaapelkäävien miesten, jotka täyttivät huolellisesti kaikki raamatulliset velvollisuudet Jumalaa kohtaan (Saarnaaja 12:13, 14). Heidän piti olla hengellisesti ja moraalisesti puhtaita ja kiistatta vihkiytyneitä Jehova Jumalalle.
2 Erityisesti seurakunnan vanhinten pitäisi ’kohottaa uskolliset kädet rukouksessa’. Heidän sydämestä lähtevät rukouksensa, jotka he esittävät Jeesuksen Kristuksen välityksellä, ilmaisevat uskollisuutta Jumalaa kohtaan ja auttavat heitä välttämään väittelyjä ja vihanpurkauksia. Oikeastaan kukaan, jolla on etu edustaa kristillistä seurakuntaa julkisessa rukouksessa, ei saisi ilmaista vihastusta, pahantahtoisuutta tai uskottomuutta Jehovaa tai hänen järjestöään kohtaan. (Jaakobin kirje 1:19, 20.) Mitä muita raamatullisia suuntaviivoja esitetään niille, jotka saavat edustaa toisia julkisessa rukouksessa? Entä mitä raamatullisia periaatteita meidän pitäisi soveltaa yksityisissä ja perherukouksissamme?
Mieti rukousta etukäteen
3, 4. a) Miksi on hyödyllistä miettiä etukäteen julkista rukousta? b) Mitä Raamatussa osoitetaan rukousten pituudesta?
3 Jos meitä on pyydetty rukoilemaan julkisesti, voimme todennäköisesti miettiä rukoustamme ainakin vähän etukäteen. Näin pystymme käsittelemään sopivia, tärkeitä asioita esittämättä pitkää, rönsyilevää rukousta. Tietysti voimme esittää yksityisiäkin rukouksia ääneen. Ne voivat olla miten pitkiä tahansa. Jeesus rukoili koko yön ennen kuin hän valitsi 12 apostoliaan. Mutta kun hän asetti kuolemansa muiston vieton, hänen leivän ja viinin johdosta esittämänsä rukoukset olivat ilmeisesti melko lyhyitä. (Markus 14:22–24; Luukas 6:12–16.) Ja me tiedämme, että Jeesuksen lyhyetkin rukoukset olivat täysin otollisia Jumalalle.
4 Oletetaan, että saamme edustaa perhettä rukouksessa ennen ateriaa. Tällainen rukous voisi olla melko lyhyt, mutta joka tapauksessa siihen tulisi sisältyä kiitollisuuden ilmaus ruoan johdosta. Jos rukoilemme julkisesti ennen kristillistä kokousta tai sen jälkeen, meidän ei tarvitse esittää pitkää rukousta, jossa käsitellään monia seikkoja. Jeesus arvosteli kirjanoppineita, jotka ’pitivät pitkiä rukouksia näön vuoksi’ (Luukas 20:46, 47). Jumalinen ihminen ei koskaan haluaisi menetellä siten. Toisinaan voi kuitenkin olla sopivaa esittää vähän pitempi julkinen rukous. Esimerkiksi vanhimman, joka valitaan esittämään konventin loppurukous, tulee miettiä sitä etukäteen, ja hän voi haluta mainita melko monia piirteitä. Tällaisenkaan rukouksen ei silti tulisi olla ylettömän pitkä.
Lähesty Jumalaa kunnioittavasti
5. a) Mitä meidän tulee muistaa, kun rukoilemme julkisesti? b) Miksi pitäisi rukoilla arvokkaalla ja kunnioittavalla tavalla?
5 Rukoillessamme julkisesti meidän tulee muistaa, ettemme ole puhumassa ihmisille. Pikemminkin olemme syntisiä luomuksia, jotka esittävät anomuksia Suvereenille Herralle Jehovalle. (Psalmit 8:3–5, 9; 73:28.) Siksi meidän pitäisi ilmaista kunnioittavaa pelkoa olla miellyttämättä häntä siinä, mitä sanomme ja miten ilmaisemme sen (Sananlaskut 1:7). Psalmista Daavid lauloi: ”Mutta minä tulen huoneeseesi rakkaudellisen huomaavaisuutesi runsaudesta, kumarran syvään pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi.” (Psalmit 5:7.) Jos meillä on tällainen asenne, niin miten esitämme ajatuksemme, kun meitä pyydetään rukoilemaan julkisesti Jehovan todistajien kokouksessa? Jos puhuisimme ihmiskuninkaalle, puhetapamme olisi kunnioittava ja arvokas. Eikö rukoustemme tule olla vielä arvokkaampia ja kunnioittavampia, koska rukoilemme Jehovaa, ”ikuisuuden Kuningasta”? (Ilmestys 15:3.) Siksi emme käyttäisi rukoillessamme esimerkiksi ilmauksia ”Hyvää huomenta, Jehova”, ”Lähetämme sinulle terveisiä” tai ”Mukavaa päivänjatkoa”. Raamatusta käy ilmi, ettei Jumalan ainosyntyinen Poika, Jeesus Kristus, koskaan puhunut taivaalliselle Isälleen siten.
6. Mitä meidän tulee muistaa ’lähestyessämme ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta’?
6 Paavali sanoi: ”Lähestykäämme – – vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta.” (Heprealaisille 4:16.) Me voimme syntisestä tilastamme huolimatta lähestyä Jehovaa ”vapaasti puhuen”, koska uskomme Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin (Apostolien teot 10:42, 43; 20:20, 21). ’Vapaasti puhuminen’ ei kuitenkaan merkitse Jumalan kanssa rupattelemista, eikä meidän tule puhutella häntä epäkunnioittavasti. Jotta julkiset rukouksemme miellyttäisivät Jehovaa, ne täytyy esittää sopivan kunnioittavasti ja arvokkaasti, eikä olisi sopivaa käyttää niitä ilmoitusten tekemiseen, ihmisten neuvomiseen eikä kuulijoiden läksyttämiseen.
Osoita rukouksissasi nöyrää henkeä
7. Miten Salomo osoitti nöyryyttä rukoillessaan Jehovan temppelin vihkiäisissä?
7 Rukoilemmepa julkisesti tai yksityisesti, on pidettävä mielessä se tärkeä raamatullinen periaate, että meidän tulisi ilmaista rukouksissamme nöyrää asennetta (2. Aikakirja 7:13, 14). Kuningas Salomo osoitti nöyryyttä esittäessään julkisen rukouksen Jehovan temppelin vihkiäisissä Jerusalemissa. Salomo oli juuri saanut valmiiksi yhden suurenmoisimmista rakennuksista, mitä on koskaan tehty maan päällä. Silti hän rukoili nöyrästi: ”Asuuko Jumala todellakin maan päällä? Katso! Taivaisiinkaan, niin, taivasten taivaaseen, sinä et voi mahtua, saati sitten tähän huoneeseen, jonka olen rakentanut!” (1. Kuninkaiden kirja 8:27.)
8. Millä tavoin nöyryys ilmenee julkisissa rukouksissa?
8 Meidän pitäisi Salomon tavoin olla nöyriä edustaessamme toisia julkisessa rukouksessa. Vaikka meidän tuleekin välttää antamasta hurskastelevaa vaikutelmaa, voimme osoittaa nöyryyttä äänensävyllämme. Nöyrät rukoukset eivät ole mahtipontisia eivätkä teatraalisia. Ne eivät kohdista huomiota rukouksen esittäjään, vaan Häneen, jolle rukous esitetään. (Matteus 6:5.) Osoitamme nöyryyttä myös sillä, mitä sanomme rukouksessa. Jos rukoilemme nöyrästi, emme kuulosta siltä kuin vaatisimme Jumalaa tekemään tietyt asiat meidän haluamallamme tavalla. Sen sijaan anomme, että Jehova toimisi tavalla, joka on sopusoinnussa hänen pyhän tahtonsa kanssa. Psalmista antoi esimerkin oikeasta asenteesta, kun hän anoi: ”Ah, Jehova, pelastathan toki. Ah, Jehova, suothan toki menestyksen.” (Psalmit 118:25; Luukas 18:9–14.)
Rukoile sydämestä
9. Mikä Jeesuksen antama erinomainen neuvo on Matteuksen 6:7:ssä, ja miten sitä voidaan soveltaa?
9 Jotta niin julkiset kuin yksityisetkin rukouksemme miellyttäisivät Jehovaa, niiden täytyy tulla sydämestä. Emme siis vain toista rukouksissamme jotakin kaavaa yhä uudelleen ajattelematta, mitä sanomme. Jeesus neuvoi vuorisaarnassaan: ”Rukoillessanne älkää – – hokeko samoja asioita niin kuin kansakuntien ihmiset, sillä he kuvittelevat [erheellisesti], että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.” Toisin sanoen Jeesus varoitti: ”Älkää lörpötelkö”, ”älkää hokeko tyhjiä”. (Matteus 6:7; engl. viitelaitoksen alaviite.)
10. Miksi olisi sopivaa rukoilla saman asian johdosta useammin kuin kerran?
10 Tietysti meidän täytyy ehkä rukoilla saman asian johdosta yhä uudelleen. Se ei olisi väärin, sillä Jeesus kehotti: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte; kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan.” (Matteus 7:7.) Tarvitaan ehkä uutta valtakunnansalia, koska Jehova saa alueella tehtävän saarnaamistyön menestymään (Jesaja 60:22). Olisi sopivaa mainita yhä uudelleen tästä tarpeesta, kun rukoillaan yksityisesti tai kun esitetään julkisia rukouksia Jehovan kansan kokouksissa. Se ei merkitsisi sitä, että ’hokisimme tyhjiä’.
Muista kiittää ja ylistää
11. Miten Filippiläiskirjeen 4:6, 7 soveltuu yksityiseen ja julkiseen rukoukseen?
11 Monet rukoilevat vain pyytääkseen jotakin, mutta rakkautemme Jehova Jumalaa kohtaan pitäisi saada meidät kiittämään ja ylistämään häntä sekä yksityisissä että julkisissa rukouksissa. Paavali kirjoitti: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.) Nöyrien pyyntöjen ja anomusten lisäksi meidän tulisi siis ilmaista kiitollisuutta Jehovaa kohtaan hengellisten ja aineellisten siunausten johdosta (Sananlaskut 10:22). Psalmista lauloi: ”Uhraa Jumalalle uhrinasi kiitosta ja täytä Korkeimmalle juhlalliset lupauksesi.” (Psalmit 50:14.) Daavidin rukouksena esittämään lauluun sisältyivät nämä koskettavat sanat: ”Tahdon ylistää Jumalan nimeä lauluin ja julistaa hänen suuruuttaan kiitoksin.” (Psalmit 69:30.) Eikö meidän pitäisi tehdä samoin julkisissa ja yksityisissä rukouksissa?
12. Miten psalmi 100:4, 5 täyttyy nykyään, ja mistä voimme siksi kiittää ja ylistää Jumalaa?
12 Psalmista lauloi Jumalasta: ”Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen, hänen esipihoihinsa ylistäen. Kiittäkää häntä, siunatkaa hänen nimeään. Sillä Jehova on hyvä, hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa kestää ajan hämärään asti ja hänen uskollisuutensa sukupolvesta sukupolveen.” (Psalmit 100:4, 5.) Ihmisiä kaikista kansakunnista astuu nykyään Jehovan pyhäkön esipihoihin, ja tästä voimme ylistää ja kiittää häntä. Ilmaisetko Jumalalle kiitollisuutta paikallisesta valtakunnansalista ja osoitatko arvostuksesi tulemalla sinne säännöllisesti kokouksiin niiden kanssa, jotka rakastavat häntä? Kohotatko siellä ollessasi sydämestäsi äänesi rakkaudelliselle taivaalliselle Isällemme esitettäviin ylistys- ja kiitoslauluihin?
Älä koskaan häpeä rukoilla
13. Mikä raamatullinen esimerkki osoittaa, että meidän pitäisi rukoilla Jehovaa silloinkin, kun tunnemme syyllisyyden vuoksi olevamme arvottomia?
13 Silloinkin kun tunnemme syyllisyyden vuoksi olevamme arvottomia, meidän pitäisi kääntyä Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa. Kun juutalaiset tekivät syntiä ottamalla vierasmaisia vaimoja, Esra polvistui, levitti uskolliset kätensä Jumalan puoleen ja rukoili nöyrästi: ”Oi Jumalani, minua todella hävettää ja nolottaa kohottaa kasvoni puoleesi, oi Jumalani, sillä ovathan erheemme lisääntyneet päämme yli ja syyllisyytemme on kasvanut suureksi aina taivaisiin asti. Esi-isiemme päivistä tähän päivään asti on syyllisyytemme ollut suuri – – Ja kaiken sen jälkeen, mikä on kohdannut meitä pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden – sillä sinä, oi Jumalamme, olet katsonut erheemme vähäisemmäksi kuin se on ja olet antanut meille poispäässeet, kuten nämä – ryhtyisimmekö taas rikkomaan käskyjäsi ja lankoutumaan kansojen kanssa, joilla on nämä inhottavuudet? Etkö sinä vihastu meihin siinä määrin, ettei ketään jää jäljelle eikä kukaan pääse pois? Oi Jehova, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, koska olemme jääneet jäljelle pois päässeenä kansana, niin kuin tänä päivänä on. Tässä me olemme edessäsi syyllisyydessämme, sillä tämän takia on mahdotonta seisoa edessäsi.” (Esra 9:1–15; 5. Mooseksen kirja 7:3, 4.)
14. Mitä vaaditaan Jumalan anteeksiannon saamiseksi, kuten kävi ilmi Esran päivinä?
14 Jotta saisimme Jumalan anteeksiannon, hänelle esitettävään tunnustukseen täytyy liittyä katumus ja ”katumukseen sopivat hedelmät” (Luukas 3:8; Job 42:1–6; Jesaja 66:2). Katuvaan asenteeseen liittyi Esran päivinä se, että väärä menettely pyrittiin oikaisemaan lähettämällä pois vierasmaiset vaimot (Esra 10:44; vrt. 2. Korinttilaisille 7:8–13). Jos etsimme Jumalan anteeksiantoa vakavan väärinteon vuoksi, tunnustakaamme se nöyrässä rukouksessa ja tuottakaamme katumukseen sopivia hedelmiä. Katuva henki ja halu oikaista väärä menettely saisivat meidät myös etsimään kristittyjen vanhinten hengellistä apua. (Jaakobin kirje 5:13–15.)
Ammenna lohtua rukouksesta
15. Miten Hannan kokemus osoittaa, että voimme etsiä rukouksesta lohtua?
15 Kun tunnemme jostakin syystä tuskaa sydämessämme, voimme etsiä rukouksesta lohtua (Psalmit 51:17; Sananlaskut 15:13). Uskollinen Hanna teki näin. Hän eli aikana, jolloin israelilaisilla oli yleensä suuret perheet, mutta hän ei ollut saanut yhtään lasta. Hänen miehellään Elkanalla oli poikia ja tyttäriä toisesta vaimostaan, Peninnasta, joka pilkkasi Hannaa siksi, että tämä oli hedelmätön. Hanna rukoili hartaasti ja lupasi, että jos häntä siunattaisiin pojalla, ’hän antaisi tämän Jehovalle tämän kaikiksi elinpäiviksi’. Hanna sai lohdutusta rukouksestaan ja ylimmäisen papin Eelin sanoista, eikä hän ’enää näyttänyt huolestuneelta’. Hän synnytti pojan, jolle hän antoi nimen Samuel. Myöhemmin Hanna toi hänet Jehovan pyhäkköön palvelemaan siellä. (1. Samuelin kirja 1:9–28.) Kiitollisena osakseen saamastaan Jumalan huomaavaisuudesta hän esitti kiitosrukouksen, jossa hän ylisti Jehovan ylivertaisuutta (1. Samuelin kirja 2:1–10). Me voimme Hannan tavoin ammentaa lohtua rukouksesta ja luottaa siihen, että Jumala vastaa kaikkiin pyyntöihin, jotka ovat sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Kun vuodatamme sydämemme hänelle, älkäämme olko ”enää – – huolestuneita”, sillä hän poistaa taakkamme tai antaa meille voimaa kantaa sen (Psalmit 55:22).
16. Miksi meidän tulisi rukoilla, kun olemme peloissamme tai huolissamme, kuten ilmenee Jaakobin tapauksesta?
16 Jos jokin tilanne aiheuttaa pelkoa, sydämen tuskaa tai huolta, älkäämme unohtako kääntyä Jumalan puoleen rukouksessa lohdun saamiseksi (Psalmit 55:1–4). Jaakobia pelotti, kun hänen piti kohdata veljensä Esau, josta hän oli vieraantunut. Jaakob kuitenkin rukoili: ”Oi isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, oi Jehova, sinä joka sanot minulle: ’Palaa maahasi ja sukulaistesi luo, niin tahdon kohdella sinua hyvin.’ En ole kaikkien niiden rakkaudellisten huomaavaisuuksien enkä kaiken sen uskollisuuden arvoinen, joita olet osoittanut palvelijaasi kohtaan, sillä vain sauva mukanani minä ylitin tämän Jordanin, ja nyt minusta on tullut kaksi leiriä. Rukoilen sinua: vapauta minut veljeni kädestä, Esaun kädestä, koska pelkään häntä, että hän tulee ja varmasti hyökkää minun kimppuuni, äidin sekä lasten kimppuun. Ja sinä olet sanonut: ’Aivan varmasti minä kohtelen sinua hyvin ja teen sinun siemenesi meren hiekkajyvästen kaltaiseksi, joita ei voida laskea paljouden tähden.’” (1. Mooseksen kirja 32:9–12.) Esau ei hyökännyt Jaakobin eikä hänen väkensä kimppuun. Siten Jehova ’kohteli hyvin’ Jaakobia tuossa tilanteessa.
17. Miten rukous voi psalmin 119:52 mukaisesti tuoda meille lohtua, kun olemme ankarassa koetuksessa?
17 Esittäessämme rukouksia voimme saada lohtua muistelemalla asioita, joita on sanottu Jumalan sanassa. Pisimmässä psalmissa – laulun muotoon sovitetussa kauniissa rukouksessa – jonka laati mahdollisesti Hiskia ennen kuninkaaksi tulemistaan, laulettiin: ”Olen muistanut oikeudelliset päätöksesi ajan hämärästä asti, oi Jehova, ja saan lohdutusta itselleni.” (Psalmit 119:52.) Esittäessämme nöyrää rukousta ankaran koetuksen aikana saatamme muistaa jonkin Raamatun periaatteen tai lain, joka voi auttaa meitä toimimaan tavalla, joka tuottaa lohduttavan varmuuden siitä, että miellytämme taivaallista Isäämme.
Uskolliset ovat hellittämättömiä rukouksessa
18. Miksi voidaan sanoa, että ’jokainen uskollinen rukoilee Jumalaa’?
18 Kaikki Jehova Jumalalle uskolliset ovat ”hellittämättömiä rukouksessa” (Roomalaisille 12:12). Psalmissa 32 – joka sepitettiin mahdollisesti sen jälkeen, kun Daavid oli tehnyt syntiä Batseban kanssa – Daavid kuvaili, millaista tuskaa hän tunsi siksi, että hän ei etsinyt anteeksiantoa ja huojennusta, jonka katumus ja Jumalalle tunnustaminen hänelle toi. Sitten Daavid lauloi: ”Tämän vuoksi [koska Jehovan anteeksianto on aidosti katuvien saatavissa] jokainen uskollinen rukoilee sinua sellaiseen aikaan vain, jolloin sinut voi löytää.” (Psalmit 32:6.)
19. Miksi meidän pitäisi kohottaa uskolliset kädet rukouksessa?
19 Jos vaalimme suhdettamme Jehova Jumalaan, rukoilemme hänen armoaan Jeesuksen lunastusuhrin perusteella. Me voimme lähestyä uskossa ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta vapaasti puhuen saadaksemme armon ja avun ajallaan (Heprealaisille 4:16). Mutta on monia syitä rukoilla! ’Rukoilkaamme siksi lakkaamatta’ ja esittäkäämme usein sydämestä lähtevän ylistyksen ja kiitollisuuden sanoja Jumalalle (1. Tessalonikalaisille 5:17). Kohottakaamme päivin ja öin uskolliset kädet rukouksessa.
Miten vastaisit?
◻ Mitä hyötyä on siitä, että miettii etukäteen julkista rukousta?
◻ Miksi meidän tulee rukoilla kunnioittavasti ja arvokkaasti?
◻ Millaista henkeä meidän tulisi ilmaista rukoillessamme?
◻ Miksi meidän pitäisi muistaa rukoillessamme kiittää ja ylistää?
◻ Miten Raamatussa osoitetaan, että voimme ammentaa lohtua rukouksesta?
[Kuva s. 17]
Kuningas Salomo osoitti nöyryyttä Jehovan temppelin vihkiäisissä esittämässään julkisessa rukouksessa
[Kuvat s. 18]
Sinä voit Hannan tavoin ammentaa lohtua rukouksesta