Pitäisikö meidän rukoilla?

Jos Jumala tietää kaiken, myös ajatuksemme ja tarpeemme, miksi meidän pitäisi rukoilla? Tämä on aiheellinen kysymys. Jeesushan sanoi, että Jumala ”tietää mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä pyydättekään” (Matteus 6:8). Muinaisen Israelin kuningas Daavid ajatteli samoin. Hän kirjoitti: ”Ei ole sanaa kielelläni, mutta katso, oi Jehova, sinä tiedät jo sen.” (Psalmit 139:4.) Miksi meidän sitten tulisi lähestyä Jumalaa rukouksessa? Saamme tähän vastauksen, kun tarkastelemme, mitä Raamattu sanoo rukoilemisesta.a

Raamatussa kyllä sanotaan, että Jehovab Jumala tietää kaiken, mutta siinä osoitetaan, että hän on kiinnostunut muustakin kuin palvelijoitaan koskevien tietojen keräämisestä (Psalmit 139:6; Roomalaisille 11:33). Vaikka hänellä on rajaton muisti, hän ei ole kuin tietokone, joka persoonattomasti tallentaa tietoa ihmisistä. Jumala on sitä vastoin hyvin kiinnostunut syvimmistä ajatuksistamme, koska hän haluaa meidän pääsevän lähemmäksi häntä (Psalmit 139:23, 24; Jaakobin kirje 4:8). Siksi Jeesus kehotti seuraajiaan rukoilemaan, vaikka hänen Isänsä tietääkin perustarpeemme (Matteus 6:6–8). Mitä enemmän kerromme Luojalle ajatuksiamme, sitä läheisemmäksi hän tulee meille.

Emme ehkä aina tiedä tarkalleen, mitä pyytää rukouksessa. Tällaisissa tilanteissa Jumala voi silti täyttää tarpeemme, koska hän tuntee olosuhteemme täydellisesti ja näkee jopa tunteemme, joita emme osaa pukea sanoiksi. (Roomalaisille 8:26, 27; Efesolaisille 3:20.) Se että havaitsemme Jumalan vaikuttaneen elämäämme, ehkä melko huomaamattomillakin tavoilla, vetää meitä hänen puoleensa.

Raamattu vakuuttaa, että Kaikkivaltias Jumala vastaa uskollisten palvelijoidensa rukouksiin, mutta se kertoo myös, miksi hän ei kuuntele joitain rukouksia. Esimerkiksi silloin kun väkivalta oli yleistä muinaisessa Israelissa, Jumala käski profeetta Jesajan sanoa kansalle: ”Vaikka esitätte monia rukouksia, minä en kuuntele; teidän kätenne ovat tulleet täyteen vuodatettua verta.” (Jesaja 1:15.) Jumala ei selvästikään kuuntele niiden rukouksia, jotka halveksuvat hänen lakejaan tai rukoilevat häntä vääristä vaikuttimista (Sananlaskut 28:9; Jaakobin kirje 4:3).

Toisaalta Raamatussa sanotaan: ”Mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” (1. Johanneksen kirje 5:14.) Tarkoittaako tämä sitä, että Jumala myöntyy automaattisesti palvelijoidensa jokaiseen pyyntöön? Ei välttämättä. Ajattelehan apostoli Paavalia, joka pyysi hartaasti kolme kertaa Jumalaa poistamaan häneltä ”piikin lihasta” (2. Korinttilaisille 12:7, 8). Paavali kärsi mahdollisesti kroonisesta silmävaivasta. Sen on täytynyt olla hänelle todella turhauttavaa. Hän oli saanut kyvyn parantaa sairaita ja jopa herättää kuolleita, mutta silti hänen täytyi kestää omaa sairauttaan (Apostolien teot 19:11, 12; 20:9, 10). Vaikka Paavalin pyyntöihin ei vastattukaan hänen toivomallaan tavalla, hän oli kiitollinen Jumalan antamasta vastauksesta (2. Korinttilaisille 12:9, 10).

Joidenkin Raamatun henkilöiden rukouksiin vastattiin ihmeen välityksellä (2. Kuninkaiden kirja 20:1–7). Tämä oli kuitenkin jopa Raamatun aikoina pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Jotkut Jumalan palvelijat olivat huolissaan, kun Jumala ei näyttänyt vastaavan heidän rukouksiinsa. Uskollinen kuningas Daavid kysyi: ”Kuinka kauaksi aikaa, oi Jehova, sinä unohdat minut? Iäksikö?” (Psalmit 13:1.) Mutta tajutessaan, miten usein Jehova oli pelastanut hänet, hän vakuutti samassa rukouksessa luottavansa edelleen Jehovan uskolliseen rakkauteen (Psalmit 13:5). Daavidin tavoin Jumalan nykyistenkin palvelijoiden täytyy joskus rukoilla hellittämättä, ennen kuin he näkevät, miten Jumala vastaa heidän pyyntöihinsä (Roomalaisille 12:12).

Jumala täyttää todelliset tarpeemme.

Huolehtivaiset vanhemmat eivät ymmärrettävistä syistä aina anna lapsilleen sitä, mitä he pyytävät, juuri silloin kun he sitä pyytävät. Jumalakaan ei ehkä vastaa pyyntöihimme haluamallamme tavalla tai odottamallamme hetkellä. Voimme kuitenkin luottaa siihen, että rakkaudellisen isän tavoin Luojamme täyttää todelliset tarpeemme oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. (Luukas 11:11–13.)

Vastaukset eivät ole aina kovin ilmeisiä.

Entä jos rukoilemme saadaksemme helpotusta johonkin pitkäaikaiseen ongelmaan? Pitäisikö meidän ajatella, että ellemme ole saaneet vastausta aivan poikkeuksellisella tavalla, Jehova ei ole vastannut lainkaan? Päinvastoin, meidän kannattaa miettiä, onko Jumala auttanut meitä tavoilla, jotka eivät ole niin ilmeisiä. Kenties joku huolehtivainen ystävä auttoi meitä juuri oikeaan aikaan (Sananlaskut 17:17). Onko mahdollista, että Jehova sai hänet tarjoamaan apuaan? Jumalan vastaus avunpyyntöömme voi tulla myös Raamatun välityksellä. Saatamme löytää sen sivuilta viisautta, jota tarvitsemme selviytyäksemme vaikeasta tilanteesta. (2. Timoteukselle 3:16, 17.)

Usein Jumala antaa palvelijoilleen voimaa jonkin henkilökohtaisen ongelman kestämiseen sen sijaan, että hän poistaisi tuon ongelman (2. Korinttilaisille 4:7). Esimerkiksi kun Jeesus anoi Isäänsä Jehovaa poistamaan erään koettelemuksen, koska hän pelkäsi sen tuovan häpeää Jehovan nimelle, tämä lähetti enkelin vahvistamaan Poikaansa (Luukas 22:42, 43). Samalla tavoin Jumala saattaa antaa meille rohkaisua jonkun läheisen ystävämme välityksellä juuri silloin kun sitä eniten tarvitsemme (Sananlaskut 12:25). Koska tällaiset vastaukset rukouksiimme eivät ole aina kovin selvästi havaittavissa, meidän täytyy ehkä panna ne valppaammin merkille.

Jumala vastaa oikeaan aikaan.

Raamatun mukaan Kaikkivaltias Jumala osoittaa nöyrille ihmisille suosiota ”aikanaan” (1. Pietarin kirje 5:6). Jos siis vastaus vilpittömiin pyyntöihimme näyttää viipyvän, meidän ei tule ajatella, ettei Jehova välitä meistä. Rakastava Luojamme sitä vastoin katselee asioita paljon laajemmasta perspektiivistä kuin me ja varmasti arvioi pyyntöjämme sen perusteella, mikä on meille parasta.

Valaistaanpa asiaa. Kuvittele, että sinulla on pieni poika, joka pyytää polkupyörää. Suostuisitko hänen pyyntöönsä automaattisesti? Jos hän ei mielestäsi ole vielä riittävän vastuullinen liikkumaan pyörällä yksin, voit päättää siirtää pyörän hankkimista. Koska ajattelet lapsesi parasta, saatat kuitenkin suostua tähän pyyntöön myöhemmin, kun tilanne muuttuu. Samoin Jumala voi aikanaan ”antaa sinulle, mitä sydämesi pyytää”, jos jatkat rukoilemista (Psalmit 37:4).

Raamattu kehottaa kristittyjä luottamaan vankkumatta siihen, että rukouksillamme on merkitystä. Joidenkin mielestä se on helpommin sanottu kuin tehty. Meidän voi tietysti olla vaikea odottaa Jumalan vastausta, jos olemme joutuneet kestämään itsepintaista ongelmaa tai epäoikeudenmukaista kohtelua jo jonkin aikaa. On kuitenkin hyvä muistaa, mitä Jeesus opetti hellittämättömästä rukoilemisesta.

Jeesus esitti vertauksen köyhästä leskestä, joka kävi yhä uudelleen erään epäoikeudenmukaisen tuomarin luona saadakseen oikeutta (Luukas 18:1–3). Tuomari kieltäytyi aluksi auttamasta leskeä mutta totesi lopulta itsekseen: ”Minä katson että hän saa oikeutta, jottei hän vähän väliä tule ja rusikoi minua loppuun.” (Luukas 18:4, 5.) Alkukielisen tekstin mukaan tuomari otti lesken huomioon, jotta tämä ei ’iskisi [häntä] silmän alle’ eli pilaisi hänen mainettaan.c Jos maineensa puolesta pelkäävä epävanhurskas tuomari auttaisi köyhää leskeä, niin miten paljon ennemmin rakkaudellinen Jumalamme toimittaa oikeuden niille, ”jotka huutavat hänen puoleensa päivin ja öin”? Kuten Jeesus sanoi, Jumala ”toimittaa heille oikeuden pikaisesti”. (Luukas 18:6–8.)

Vaikka saatamme joskus väsyä pyytämään apua tai suosiota, meidän ei pitäisi luovuttaa. Kun rukoilemme hellittämättä, osoitamme, että haluamme aidosti nähdä Jumalan auttavan käden elämässämme. Opimme myös havaitsemaan Jumalan vastaukset rukouksiimme, mikä tekee hänestä meille entistä läheisemmän. Voimme siis luottaa siihen, että Jehova vastaa sopiviin pyyntöihimme, jos pyydämme jatkuvasti ja uskomme hänen kuulevan meitä. (Luukas 11:9.)