Raamatun 36. kirja: Sefanja

Kirjoittaja: Sefanja

Kirjoituspaikka: Juuda

Kirjoitus päättyi: ennen vuotta 648 eaa.

1. a) Miksi Sefanjan sanoma oli sopiva hänen ajalleen? b) Miten hänen nimensä merkitys sopi tilanteeseen?

PROFEETTA Sefanjan julistaman sanoman on täytynyt hätkähdyttää Jerusalemin asukkaita Juudan kuninkaan Joosian hallituskauden (659–629 eaa.) alkupuolella, jolloin Baalin palvonta rehotti ja ”vieraiden jumalien papit” johtivat tuota epäpuhdasta palvontaa. Vaikka Sefanja olikin luultavasti Juudan kuningashuoneeseen kuuluneen kuningas Hiskian jälkeläinen, hän arvosteli ankarasti kansakunnan keskuudessa vallinneita olosuhteita. (Sef. 1:1, 4, UM) Hän julisti tuomiosanomaa. Jumalan kansa oli tullut tottelemattomaksi, ja vain Jehova voisi ennallistaa siihen kuuluvat puhtaaseen palvontaan ja siunata heitä, niin että he voisivat olla ”nimenä ja ylistyksenä kaikkien maan kansojen keskuudessa”. (3:20, UM) Sefanja osoitti, että vain Jumalan avulla voisi tulla ’kätketyksi Jehovan suuttumuksen päivänä’. (2:3, UM) Hänen nimensä Tsefan·jahʹ (hepr.) merkitys ’Jehova on kätkenyt (tallettanut)’ on tosiaan sopiva.

2. Miten Sefanjan ponnistelut kantoivat hedelmää, mutta miksi se oli vain tilapäistä?

² Sefanjan ponnistelut kantoivat hedelmää. Kahdeksanvuotiaana valtaistuimelle noussut kuningas Joosia alkoi hallituskautensa 12. vuonna ”puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia”. Hän hävitti väärän palvonnan juurineen, korjasi ”Jehovan huoneen” (UM) ja asetti jälleen passahin vieton. (2. Aikak., luvut 34, 35) Kuningas Joosian uudistukset olivat kuitenkin vain tilapäisiä, sillä häntä seurasivat hallitsijoina kolme hänen poikaansa ja yksi hänen pojanpoikansa, jotka tekivät kaikki ”sitä, mikä oli pahaa Herran – – silmissä”. (2. Aikak. 36:1–12) Tässä kaikessa täyttyivät Sefanjan sanat: ”Minä rankaisen päämiehiä ja kuninkaan poikia ja kaikkia – –, jotka täyttävät herransa huoneen väkivallalla ja petoksella.” – Sef. 1:8, 9.

3. Milloin ja missä Sefanja profetoi, ja minkä kaksipuolisen sanoman kirja sisältää?

³ Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että ”Jehovan sana – – tuli Sefanjalle” jolloinkin ennen vuotta 648 eaa., Joosian 12. hallitusvuotta. Sen lisäksi että ensimmäisestä jakeesta käy ilmi hänen puhuneen Juudassa, hänen yksityiskohtaiset tietonsa Jerusalemin paikoista ja tavoista todistavat hänen asuneen Juudassa. Kirjan sisältämä sanoma on kaksipuolinen – sekä uhkaava että lohduttava. Suurimmaksi osaksi siinä keskitytään Jehovan päivään, lähellä olevaan kauhun päivään, mutta samaan aikaan siinä ennustetaan Jehovan ennallistavan nöyrän kansan, johon kuuluvat ”turvautuvat Jehovan nimeen”. – 1:1, 7–18; 3:12; UM.

4. Mikä todistaa Sefanjan kirjan oikeaperäiseksi ja Jumalan henkeyttämäksi?

⁴ Tämän profeetallisen kirjan oikeaperäisyyttä ei voida perustellusti kiistää. Jerusalem hävitettiin vuonna 607 eaa., yli 40 vuotta sen jälkeen kun Sefanja oli ennustanut sen. Sen lisäksi, että maallinen historia vahvistaa tämän, myös Raamatun sisäiset todisteet osoittavat, että se tapahtui täsmälleen niin kuin Sefanja oli ennustanut. Jeremia kirjoitti pian Jerusalemin tuhon jälkeen Valituslaulut, jossa hän kuvaili näkemiään kauhuja, kun ne olivat vielä tuoreina hänen mielessään. Useiden kohtien vertailu osoittaa, että Sefanjan sanoma on tosiaan ”Jumalan henkeyttämä”. Sefanja varoittaa, että on tarpeellista katua ”ennen kuin teidän päällenne tulee Jehovan suuttumuksen hehku”, kun taas Jeremia viittaa jo tapahtuneisiin asioihin sanoessaan, että ”Jehova on – – vuodattanut suuttumuksensa hehkun”. (Sef. 2:2; Valit. 4:11; UM) Sefanja ennustaa, että Jehova ’saattaa ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat – –. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu.’ (Sef. 1:17) Jeremia puhuu tästä tapahtuneena tosiasiana: ”He harhailivat sokeina kaduilla, verellä tahrattuina.” – Valit. 4:14; vrt. myös Sef. 1:13 – Valit. 5:2; Sef. 2:8, 10 – Valit. 1:9, 16 ja 3:61.

5. Miten historia osoittaa, että Sefanjan profetia täyttyi täsmällisesti?

⁵ Historia kertoo myös pakanakansojen, Moabin ja Ammonin sekä Assyrian ja sen pääkaupungin Niniven, tulleen hävitetyiksi, aivan niin kuin Sefanja oli Jumalan ohjauksesta ennustanut. Profeetta Naahum ennusti Niniven tuhon (Naah. 1:1; 2:10), ja Sefanjakin julisti, että Jehova ”tekee Niniven autioksi, vedettömäksi kuin erämaa”. (Sef. 2:13, UM) Tämä tuho oli niin täydellinen, että tuskin 200:aa vuotta myöhemmin historioitsija Herodotos kirjoitti Tigriin olevan ”virta, jonka varrella Niniven kaupunki aikoinaan sijaitsi”.a Noin vuonna 150 ya. kreikkalainen kirjailija Lukianos kirjoitti, että ”siitä ei ole enää jälkeäkään”.b Teoksessa The New Westminster Dictionary of the Bible (Westminsterin uusi Raamatun sanakirja, 1970) sanotaan sivulla 669, että hyökkääviä armeijoita ”auttoi suuresti Tigriin yllättävä nousu, jolloin virta vei mennessään suuren osan kaupungin muuria ja teki sen kohdan mahdottomaksi puolustaa. – – Hävitys oli niin täydellinen, että Ninivestä tuli Kreikan ja Rooman aikoina lähes tarunomainen. Koko ajan kaupungin osia oli kuitenkin hautautuneena jätekasoilta näyttävien kumpujen alle.” Saman teoksen sivulla 627 osoitetaan, että Moabkin hävitettiin ennustuksen mukaisesti: ”Nebukadnessar kukisti moabilaiset.” Josephus mainitsee myös Ammonin kukistamisen.c Lopulta sekä moabilaiset että ammonilaiset lakkasivat olemasta kansoina.

6. Miksi Sefanjan kirjalla on siis oikeutettu paikka Raamatun kaanonissa?

⁶ Juutalaiset ovat aina antaneet Sefanjan kirjalle sille oikeutetusti kuuluvan paikan henkeytetyn Raamatun kaanonissa. Siinä Jehovan nimessä lausutut julistukset ovat täyttyneet merkittävällä tavalla saattaen Jehovan kunniaan.

SEFANJAN KIRJAN SISÄLTÖ

7. Mitä Jehovan suuri päivä merkitsee hänen vihollisilleen?

⁷ Jehovan päivä on käsillä (1:1–18). Kirja alkaa tuomion ilmoituksella. ”’Minä tekemällä teen lopun kaikesta mikä on maan pinnalla’, lausuu Jehova.” (1:2, UM) Kukaan ei pääse pakoon, eivät ihmiset eivätkä eläimet. Baalin palvojien, vieraiden jumalien pappien, niiden jotka palvovat katolla taivaita, niiden jotka sekoittavat Jehovan palvonnan ja Malkamin palvonnan, niiden jotka vetäytyvät pois Jehovasta ja niiden joita hänen etsimisensä ei kiinnosta – niiden kaikkien on tuhouduttava. Profeetta käskee: ”Pysykää vaiti Suvereenin Herran Jehovan edessä, sillä Jehovan päivä on lähellä.” (1:7, UM) Jehova on valmistanut teurasuhrin. Ruhtinaat, väkivaltaiset, pettäjät ja sydämeltään välinpitämättömät – heidät kaikki etsitään esille. Heidän rikkaudestaan ja omaisuudestaan tehdään loppu. Jehovan suuri päivä on lähellä! Se on ”vihan päivä – –, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä”. Jehovaa vastaan syntiä tehneiden veri vuodatetaan kuin tomu. ”Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä.” Hänen kiivautensa tuli kuluttaa koko maan. – 1:15, 18.

8. a) Miten suojeluksen voi saada? b) Mitä onnettomuuksia julistetaan kansakunnille?

⁸ Etsikää Jehovaa; kansakunnat hävitetään (2:1–15). Ennen kuin tuo päivä menee ohi kuin akanat, nöyriä kehotetaan: ”Etsikää Jehovaa – –. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä.” Silloin voi olla, että ”teidät kätketään Jehovan suuttumuksen päivänä”. (2:3, UM) Jehova jatkaa puhumista julistaen onnettomuuden filistealaisten maalle, josta on myöhemmin määrä tulla ”alue Juudan huoneen jäljellä olevia varten”. Ylpeät Moab ja Ammon autioitetaan kuin Sodoma ja Gomorra, ”koska he häpäisivät armeijoiden Jehovan kansaa ja pöyhkeilivät sitä vastaan”. Heidän jumalansa tuhoutuvat heidän kanssaan. (2:7, 10, UM) Jehovan ”miekka” surmaa myös etiopialaiset. Entä miten käy pohjoisessa sijaitsevan Assyrian ja sen pääkaupungin Niniven? Siitä tulee hedelmätön erämaa ja villieläinten asuinpaikka, ”hämmästelyn kohde”, niin että ”jokainen siitä ohitse kulkeva viheltää” hämmästyksestä. – 2:12, 15, UM.

9. a) Miksi onnettomuus kohtaa Jerusalemia, ja mikä on Jehovan oikeudellinen päätös kansakunnista? b) Mihin iloon profetia päättyy?

⁹ Kapinallinen Jerusalem vaaditaan tilille; nöyrää jäännöstä siunataan (3:1–20). Onnettomuus kohtaa myös Jerusalemia, kapinallista ja sortavaa kaupunkia! Sen ruhtinaat, ”karjuvat leijonat”, ja sen profeetat, ”petoksen miehet”, eivät ole luottaneet sen Jumalaan, Jehovaan. Hän tulee vaatimaan sen täysin tilille. Tulevatko sen asukkaat pelkäämään Jehovaa ja ottamaan vastaan kurituksen? Eivät, sillä he toimivat ”nopeasti tehdessään kaikki menettelynsä turmiollisiksi”. (3:3, 4, 7, UM) Jehovan oikeudellinen päätös on koota kansakunnat ja vuodattaa niiden päälle suuttumuksensa koko hehku, ja hänen kiivautensa tuli kuluttaa koko maan. Sitten esitetään kuitenkin suurenmoinen lupaus! Jehova muuttaa ”kansoille puhtaan kielen, jotta ne kaikki kääntyisivät Jehovan nimen puoleen palvellakseen häntä olka olkaa vasten”. (3:9, UM) Pöyhkeästi riemuitsevat poistetaan, ja vanhurskaasti toimiva nöyrä jäännös löytää turvapaikan Jehovan nimestä. Ilohuudot, riemuhuudot, iloitseminen ja riemuitseminen puhkeavat Siionissa, sillä Jehova, Israelin kuningas, on heidän keskellään. Silloin ei ole aika pelätä eikä antaa käsien vaipua, sillä Jehova pelastaa ja riemuitsee heistä rakkaudessaan ja ilossaan. ”’Sillä minä teen teidät nimeksi ja ylistykseksi kaikkien maan kansojen keskuudessa, kun minä kokoan takaisin vangittunne teidän silmienne edessä’, on Jehova sanonut.” – 3:20, UM.

MIKSI HYÖDYLLINEN

10. Mitä hyötyä Sefanjan profetiasta oli kuningas Joosian päivinä?

¹⁰ Kuningas Joosia oli yksi niistä, jotka noudattivat Sefanjan varoitussanomaa ja hyötyivät siitä suuresti. Hän pani alulle suuret uskonnon puhdistustoimet. Niissä tuli päivänvaloon myös Lain kirja, joka Jehovan huoneen rappeutuessa oli kadonnut. Joosia oli murheen murtama kuullessaan hänelle tästä kirjasta luetut tottelemattomuuden seuraukset. Kirjassa vahvistettiin toisen todistajan, Mooseksen, suulla se mitä Sefanja oli kaiken aikaa ennustanut. Joosia nöyrtyi sitten Jumalan edessä, minkä vuoksi Jehova lupasi hänelle, että ennustettu hävitys ei tulisi hänen aikanaan. (5. Moos., luvut 28–30; 2. Kun. 22:8–20) Maa oli säästynyt tuholta! Ei kuitenkaan pitkäksi aikaa, sillä Joosian pojat eivät noudattaneet hänen hyvää esimerkkiään. Se että Joosia ja hänen kansansa kiinnittivät huomiota ”Jehovan sanaan, joka tuli Sefanjalle”, osoittautui kuitenkin heille erittäin hyödylliseksi. – Sef. 1:1, UM.

11. a) Miten Sefanjan kirja liittyy vuorisaarnaan ja Paavalin Heprealaiskirjeeseen terveiden neuvojen antamisessa? b) Miksi Sefanja sanoo, että ”ehkä teidät kätketään”?

¹¹ Kuuluisassa vuorisaarnassaan Kristus Jeesus, Jumalan suurin profeetta, vahvisti Sefanjan Jumalan tosi profeetaksi esittämällä silmäänpistävän samanlaisia sanoja kuin Sefanja kirjansa 2. luvun jakeen 3 (UM) neuvossa: ”Etsikää Jehovaa kaikki te maan nöyrät – –. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä.” Jeesuksen kehotus kuului: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan.” (Matt. 6:33) Niiden, jotka etsivät ensin Jumalan valtakuntaa, täytyy varoa sitä välinpitämättömyyttä, josta Sefanja varoitti puhuessaan niistä, ”jotka ovat luopuneet seuraamasta Herraa, eivät etsi Herraa eivätkä häntä kysy” ja jotka ”sanovat sydämessään: ’Ei Herra tee hyvää eikä pahaa.’” (Sef. 1:6, 12) Myös Paavali kertoo Heprealaiskirjeessään tulevasta tuomiopäivästä ja varoittaa vetäytymästä pois. Hän lisää: ”Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Hepr. 10:30, 37–39) Seuraavia sanojaan profeetta ei sano luovuttajille eikä arvostamattomille, vaan niille, jotka nöyrästi ja hartaasti etsivät Jehovaa uskossa: ”Ehkä teidät kätketään Jehovan suuttumuksen päivänä.” Miksi ”ehkä”? Koska lopullinen pelastuminen riippuu yksilön omasta menettelytavasta. (Matt. 24:13) Se muistuttaa myös siitä, että me emme voi käyttää väärin Jumalan armoa. Sefanjan profetia ei jätä epäilyn sijaa sille, että tuo päivä yllättää pahaa aavistamattomat ihmiset äkkiä. – Sef. 2:3, UM; 1:14, 15; 3:8.

12. Mikä peruste rohkeudelle Sefanjan kirjassa annetaan niille, jotka ’etsivät Jehovaa’?

¹² Tämä sanoma siis ennakoi tuhoa niille, jotka tekevät syntiä Jehovaa vastaan, mutta tarjoaa valoisia ennakkovälähdyksiä siunauksista niille, jotka katuvina ’etsivät Jehovaa’. Nämä katuvat voivat rohkaista mielensä, sillä Sefanja sanoo, että ”Israelin kuningas, Jehova, on keskelläsi”. Siionin ei ole aika pelätä eikä antaa käsiensä vaipua toimettomuuteen. On aika luottaa Jehovaan. ”Väkevänä hän pelastaa. Hän riemuitsee sinusta iloiten. Hän vaikenee rakkaudessaan. Hän iloitsee sinusta onnen huudoin.” Onnellisia ovat myös ne, jotka ’etsivät ensin hänen valtakuntaansa’ odottaen hänen rakkaudellista suojelustaan ja ikuisia siunauksia! – 3:15–17, UM.

[Alaviitteet]