Raamatun näkökanta:

Pitäisikö rukousten olla aina samanlaisia vai luontevia?

SUURI suihkumoottorinen matkustajalentokone lensi 12500 metrin korkeudessa Tyynenmeren kylmien vesien yläpuolella. Yhtäkkiä yksi moottori lakkasi toimimasta. Sitten kolme muuta moottoria lopettivat toimintansa. Lentokone syöksyi alas lähes 10 kilometriä kahdessa minuutissa! Vähän alle 3000 metrin korkeudessa suihkukoneen moottorit alkoivat jälleen toimia, ja se pääsi turvallisesti San Franciscoon. Muuan matkustaja huokaisi: ”Rukoilin kiihkeämmin kuin koskaan ennen elämäni aikana.”

Jonkin onnettomuuden, vaaran tai syvän surun kohdatessa monet ihmiset, ei-uskonnollisetkin, kääntyvät Kaikkivaltiaan puoleen avun saamiseksi. Uskonnolliset ihmiset taas toistavat säännöllisesti muodollisia rukouksia kirkoissa ja temppeleissä tai kotonaan. Monet lausuvat Isä meidän- ja Ave Maria -rukouksia rukousnauhojen avulla. Toiset käyttävät rukouskirjoja. Miljoonat itämaalaiset pyörittävät rukousmyllyjä voidakseen toistaa rukouksia nopeassa tahdissa.

Oletko koskaan miettinyt: Miten meidän tulisi rukoilla? Pitäisikö rukousten olla aina samanlaisia vai luontevia?

Mikä rukous on

Oletetaanpa, että toisessa maassa asuva rakas isäsi sanoisi sinun voivan soittaa hänelle aina halutessasi, eikä puhelu maksaisi sinulle mitään. Etkö soittelisikin usein? Eikö sinusta olisikin mukava ylläpitää, jopa vahvistaa välillänne vallitsevaa kallisarvoista sidettä? Etkö purkaisikin huoliasi ja kertoisi olevasi syvästi kiitollinen kaikesta elämäsi aikana häneltä saamastasi avusta ja rohkaisusta? Arvostaisit varmasti paljon tuota ihmissuhdetta.

Saattaisit puhelinkeskustelujenne aikana mainita joitakin asioita yhä uudelleen, mutta et toki ilmaisisi ajatuksiasi lukemalla jostakin kirjasta tai toistamalla kaavamaisesti itseäsi. Kristilliset rukouksetkaan eivät olisi sellaisia. Kristus Jeesus sanoikin, että rukousten tulisi olla aivan toisenlaisia.

Mitä Kristus Jeesus sanoi?

”Rukoillessanne älkää kuitenkaan sanoko samoja asioita yhä uudelleen niin kuin kansojen ihmiset, sillä he kuvittelevat, että heitä kuullaan, kun he käyttävät paljon sanoja.”a (Matteus 6:7.) Muissa käännöksissä sanotaan: ”Älkää rukoillessanne hokeko tyhjää niin kuin pakanat.” (Uusi testamentti nykysuomeksi.) ”Älkää rukoillessanne jaaritelko pakanoiden tavoin.” (The New English Bible.) ”Älkää rukoillessanne ladelko tyhjiä fraaseja, niin kuin pakanat.” (Revised Standard Version.)

Jotkut ihmiset sotkevat monisanaisuuden kunnioitukseen, vuolauden hartauteen, yksitoikkoisuuden ja pituuden rukoukseen saatavaan varmaan vastaukseen. Jumala ei kuitenkaan mittaa rukouksen arvoa sen pituuden perusteella. Jeesus ei selvästikään halunnut seuraajiensa käyttävän jäykkiä sanamuotoja tai esittävän ulkoa opeteltuja rukouksia. Mitä pysyvää arvoa on näin ollen rukousnauhoilla, -kirjoilla tai -myllyillä?

Sanottuaan edellä olevat sanat Jeesus esitti seuraavaksi opetuslapsilleen mallirukouksen – kuuluisan Isä meidän -rukouksen (Matteus 6:9–13). Mutta tarkoittiko hän, että heidän piti jatkuvasti toistaa mekaanisesti juuri noita sanoja? Ei tarkoittanut. Jeesus ei itsekään esittänyt sitä aivan samoin sanoin runsaan vuoden kuluttua (Luukas 11:2–4). Kerrotaanko missään, että varhaiskristityt olisivat toistaneet sitä tai muita kaavamaisia rukouksia? Jälleen vastaus on kielteinen.

Merkitseekö tämä sitä, ettemme voi esittää samaa asiaa tai pyyntöä useita kertoja? Ei suinkaan, sillä Jeesus sanoi myös: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte.” (Matteus 7:7.) Usein meidän on esitettävä sama pyyntö monta kertaa. Sillä tavalla Jehova näkee, miten tosissamme me pyydämme ja miten vakavasti me suhtaudumme asiaan.

Esimerkiksi 400-luvulla eaa. asui Babylonissa juutalaispakkosiirtolaisten yhdyskunnassa Nehemia-niminen jumalinen mies. Hän oli Persian kuninkaan juomanlaskija. Kun hänelle kerrottiin, etteivät Juudeaan asettuneiden hänen kansansa jäsenten asiat olleet oikein hyvin, hän rukoili ”päivät ja yöt” heille helpotusta (Nehemia 1:6). Hänen rukouksensa kuultiin suosiollisesti. Jehova sai ymmärtäväisen Persian hallitsijan antamaan Nehemialle luvan matkustaa Jerusalemiin oikaisemaan asioita. Hän matkustikin sinne, mistä hänen kansaansa kuuluvat olivat hyvin iloisia ja mikä piti yllä heidän uskoaan. (Nehemia 1:3–2:8.)

Miten sydämestä lähtevä rukous auttaa

Vaikka Jehova on kaikkeuden Korkein Voima, hän kehottaa ”lapsiaan” lähestymään häntä kokosydämisesti. ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”, sanoo Jeesuksen opetuslapsi Jaakob (Jaakob 4:8). Mutta miten? Meidän täytyy rukoilla Jeesuksen nimessä (Johannes 14:6, 14). Paavali totesi lisäksi: ”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää häntä hyvin, sillä Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Heprealaisille 11:6.)

Ongelmien parissa kamppailevat, jopa nekin, jotka ovat syyllistyneet vakaviin väärintekoihin, voivat pyytää ja saada apua ja anteeksiantoa. Jeesus valaisi tätä kertomalla uskonnollisesta johtajasta, joka rukoillessaan kiitti Jumalaa siitä, että hän oli muita hurskaampi, kun taas veronkantaja (jota pidettiin tuolloin kiusankappaleena ja vakavana synnintekijänä) sanoi vain: ”Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.” Tuota yksinkertaista, sydämestä tulevaa rukousta ei varmastikaan luettu mistään kirjasta. Jeesus tuomitsikin uskonnollisen ulkokultailijan, mutta sanoi tuosta toisesta: ”Joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Luukas 18:10–14.)

Maailman synkeät kehityssuunnat huolestuttavat monia ja saavat heidät masennuksen valtaan. Kristityt saattavat olla levottomia jopa asemastaan Jumalan edessä. Säännöllinen, usein tapahtuva, spontaani kääntyminen Jehovan puoleen avun saamiseksi voi kuitenkin saada ihmeitä aikaan. Paavali kirjoitti: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 4:6, 7.)

Nöyrä pyyntö merkitsee harrasta anomusta, avun pyytämistä Jumalalta, sydämemme vuodattamista hänelle niin kuin lapsi rakkaudelliselle ja ymmärtäväiselle isälle tai äidille. Sellaisia rukouksia ei lueta suoraan kirjoista, eikä niitä toisteta mekaanisen tavan vuoksi. Ne tulevat sydämestä, joka kaipaa apua ja todella uskoo Jehovaan, ”rukouksen Kuulijaan” (Psalmi 65:3, UM).

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Albrecht Dürerin piirroksia/Dover Publications, Inc.