Raamatun näkökanta:

Voivatko protestit ja mielenosoitukset muuttaa maailman?

”MEIDÄN on korotettava äänemme. Meidän on järjestettävä mielenosoitus.” Tämä oli katolisen National Catholic Reporter -sanomalehden pääkirjoituksen otsikko juuri ennen Persianlahden sodan syttymistä vuonna 1991. Kannustaen lukijoita osallistumaan eri puolilla Yhdysvaltoja järjestettäviin rauhanmarsseihin ja mielenosoituksiin lehti jatkoi: ”Tarvitaan miljoonia ihmisiä ja hellittämättömiä rauhanpyrkimyksiä, jotta hallituksen välinpitämättömyys ja ylimielisyys saadaan nujerretuksi. – – Ihmisten täytyy osoittaa mieltään.”

Nykyaikana kuullaan usein tällaisia kutsuja toimintaan. Ihmiskunnan hyvinvointia uhkaavien poliittisten, taloudellisten ja ympäristökriisien vuoksi ihmisistä tuntuu siltä, että heidän on pakko protestoida ja osallistua yöjumalanpalveluksiin ja mielenosoituksiin. Aiheet vaihtelevat yhdyskunnassa olevan rikollisuuden lopettamisesta maailmanrauhan aikaansaamiseen. On kiinnostavaa, että kirkolliset järjestöt ja uskonnolliset johtajat tukevat monia näistä mielenosoituksista.

Mutta onko kristityn sopivaa osallistua tällaisiin mielenosoituksiin? Ja voivatko ne – olivatpa ne levottomuuksia lietsovia kulkueita tai vakavamielisiä, kynttilävalaistuksessa pidettyjä yöjumalanpalveluksia – todella muuttaa tämän maailman paremmaksi?

Kristillinen näkemys mielenosoituksista

Eräs yhteiskuntatieteilijä on kuvaillut mielenosoituksia ”erityisen tehokkaaksi poliittisen mielipiteen ilmaisukeinoksi – – jonka avulla aikaansaamattomia virkavallan edustajia kiihotetaan tarpeelliseen toimintaan”. Ihmiset tosiaankin marssivat kulkueissa tai panevat toimeen mielenosoituksia yleensä siksi, että he toivovat voivansa vaikuttaa tällaisin yhteisponnistuksin vallitseviin poliittisiin ja yhteiskuntajärjestelmiin.

Mutta millaisen mallin Jeesus Kristus antoi seuraajilleen? Jeesus eli aikana, jolloin Rooman maailmanvalta sorti juutalaisia. On varmaa, että nämä ihmiset halusivat hartaasti vapautua Rooman tyrannimaisesta ikeestä. Jeesus ei kuitenkaan koskaan kannustanut seuraajiaan järjestämään mielenosoituksia, marssimaan mielenosoituskulkueissa tai sekaantumaan politiikkaan millään muullakaan tavalla. Hän sanoi päinvastoin toistuvasti, että hänen opetuslastensa ei ollut määrä olla ”osa maailmasta” (Johannes 15:19; 17:16; ks. myös Johannes 6:15).

Samoin kun hallituksen virkamiehet pidättivät Jeesuksen, hän ei yrittänyt kiihottaa ihmisiä osoittamaan mieltään, vaikka hän niin halutessaan olisi varmasti kyennyt siihen. Hän sanoi sen sijaan roomalaiselle maaherralle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:33–36.) Kohdatessaan vastustusta Jeesus ei millään tavalla osoittanut mieltään, sillä hän ymmärsi, että politiikasta täytyy pysyä erossa. Hän kehotti myös seuraajiaan toimimaan näin.

Näin ollen mielenosoituksiin osallistuminen merkitsee Jeesuksen opettaman kristillisen puolueettomuuden perusperiaatteen rikkomista. Niihin osallistuminen voisi lisäksi johtaa muihin epäkristillisiin tekoihin. Kuinka niin? Hyvissä aikeissa järjestetyistä mielenosoituksista tulee usein ilmiselvästi kapinahenkisiä, kun niihin osallistuvat muuttuvat sotaisiksi tai väkivaltaisiksi tai alkavat käyttää herjaavaa kieltä. Laittomien menetelmien ja jarrutustaktiikan käyttäminen voi herättää huomiota, mutta tällainen toiminta ei varmastikaan sovi yhteen seuraavien Raamatun kehotusten kanssa: ”Säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa” ja ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille” (Roomalaisille 12:18; 13:1). Kansalaistottelemattomuuteen kannustamisen sijasta Raamattu kehottaa kristittyjä säilyttämään käytöksensä hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa ja pysymään alamaisina ihmishallituksille siinäkin tapauksessa, että vallanpitäjiä on vaikea miellyttää tai nämä ovat arvostelukyvyttömiä (1. Pietarin kirje 2:12, 13, 18).

”Kaikki mielenosoitukset eivät kuitenkaan ole sotaisia tai väkivaltaisia”, sanovat jotkut. Se on totta, ja jotkin mielenosoitukset näyttävät saavan aikaan hyviä tuloksia. Mutta voivatko mielenosoitukset – vaikka ne olisivatkin rauhaisia ja hyvän asian puolesta järjestettyjä – todella muuttaa maailman paremmaksi?

Voivatko ne muuttaa maailman?

Kristityt ovat hyvin kiinnostuneita lähimmäisistään ja haluavat auttaa heitä. Mutta voidaanko apua antaa parhaiten osallistumalla mielenosoituksiin? Kirjassa Demonstration Democracy sanotaan: ”Millään poliittisen mielipiteen ilmaisukeinolla ei voida saavuttaa mitä tahansa.” On kiistatonta, että ihmiskuntaa vaivaavia ongelmia ei voida poistaa protestoimalla tai marssimalla.

Jeesus esitti samantyyppisen ajatuksen puhuessaan siitä vuosisataisesta uskonnollisesta järjestelmästä, joka oli voimassa hänen aikanaan. Hän sanoi tästä fariseusten harjoittamasta ulkokultaisesta uskonnosta: ”Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan päällysvaippaan, sillä sen täysi voima repisi päällysvaippaa ja repeämä tulisi pahemmaksi.” (Matteus 9:16.) Mitä Jeesus tällä tarkoitti? Sitä, että tosi kristillisyys ei mukautuisi pahoihin, rappeutuneisiin järjestelmiin, jotka olivat enää hylkäämistä vaille. Hän ymmärsi, että käyttökelvottoman järjestelmän paikkaaminen oli hyödytöntä.

Sama pitää paikkansa nykyisestä maailmanlaajuisesta järjestelmästä, joka on vuosisatojen ajan kohdellut ihmiskuntaa epäoikeudenmukaisesti, raa’asti ja sortavasti. Saarnaajan 1:15:ssä sanotaan nasevasti: ”Väärä ei voi suoristua.” Nykyistä maailmanlaajuista järjestelmää ei voida suoristaa jaloimpienkaan ponnistelujen avulla. Miksi ei? Koska, kuten 1. Johanneksen kirjeen 5:19:ssä sanotaan, ”koko maailma on paholaisen [Saatana Panettelijan] vallassa”. Jeesus puhui hänestä ”tämän maailman hallitsijana” (Johannes 12:31). Pysyvää huojennusta ei saada aikaan niin kauan kuin Saatana johtaa tätä järjestelmää, vaikka sitä paikkailtaisiin kuinka paljon tahansa.

Tämä ei merkitse sitä, että kristityt suhtautuisivat välinpitämättömästi maailman ongelmiin tai eivät haluaisi tehdä mitään asioiden hyväksi. Kristittyjä ei todellisuudessa käsketä osoittamaan toimeliaasti mieltään vaan saarnaamaan ja opettamaan uutterasti hyvää uutista Jumalan valtakunnasta – juuri siitä Valtakunta-hallituksesta, jota Jeesus opetti seuraajansa rukoilemaan (Matteus 6:10; 24:14). Raamattu osoittaa, että Valtakunta ei yritä pelastaa tätä maailmaa, jota ei voi korjata. Valtakunta tulee sen sijaan hävittämään tyystin ihmiskuntaa tällä hetkellä sortavat pahat hallitukset ja yhteiskuntajärjestelmät ja korvaamaan ne järjestelmällä, joka voi saattaa voimaan kaikkialla maan päällä oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden (Daniel 2:44). Tuossa järjestelmässä kenenkään ei tarvitse osallistua mielenosoituksiin, sillä Jehova Jumala, joka ”tyydyttää kaikkien elollisten halun”, huolehtii siitä, että kaikki meidän tarpeemme täytetään (Psalmit 145:16, UM).

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Lakko, Leslie’s