Onko Raamattu ristiriitainen?
KIRJAILIJA Henry van Dyke kirjoitti: ”Idässä syntynyt ja itämaiseen muotoon ja kuvakieleen puettu Raamattu liikkuu luontevasti kaikilla maailman teillä ja menee maahan toisensa jälkeen löytämään omiaan kaikkialta. Se on oppinut puhumaan sadoilla kielillä ihmisen sydämeen. Lapset kuuntelevat sen kertomuksia ihmetellen ja ihastuksissaan, ja viisaat punnitsevat niitä elämää koskevina vertauksina. Sen varoitukset saavat pahat ja ylpeät vapisemaan, mutta haavoittuneille ja katuville sillä on äidin ääni. – – Kukaan ihminen, joka omistaa tämän aarteen, ei ole köyhä eikä yksinäinen.”
Raamattu on tosiaan ”oppinut puhumaan sadoilla kielillä”. Yksi tai useampia sen 66 kirjasta on käännetty noin 1970 kielelle. Miljoonat pitävät Raamattua Jumalalta tulleena lahjana, ja sen lukeminen tuottaa heille iloa ja hyötyä. Jotkut kuitenkin sanovat, että se on ristiriitainen ja siksi epäluotettava. Mitä huolellinen tutkimus osoittaa?
Kuten tämän lehden kansikuvasta käy ilmi, Jumala käytti uskollisia miehiä Raamatun kirjoittamisessa. Raamatun huolellinen erittely tosiaan paljastaa, että noin 40 miestä kirjoitti sen yli 1 600 vuoden aikana. Olivatko he ammatiltaan kirjailijoita? Eivät. Heidän joukostaan voi löytää paimenen, kalastajan, veronkantajan, lääkärin, teltantekijän, papin, profeetan ja kuninkaan. Heidän kirjoituksissaan mainitaan usein ihmisiä ja tapoja, jotka eivät ole meille 1900-luvulla eläville tuttuja. Raamatunkirjoittajat eivät todellisuudessa aina itsekään ymmärtäneet kirjoittamansa merkitystä (Daniel 12:8–10). Meidän ei siksi tulisi yllättyä, jos törmäämme joihinkin ongelmiin lukiessamme Raamattua.
Voidaanko sellaiset ongelmat ratkaista? Onko Raamattu ristiriitainen? Saadaksemme asiasta selvän tarkastelkaamme joitakin esimerkkejä.
Ovatko nämä todellisia ongelmia?
▪ Mistä Kain sai vaimonsa? (1. Mooseksen kirja 4:17)
Saattaisi tuntua siltä, että Aabelin murhan jälkeen maan päälle ei jäänyt muita kuin Aabelin murhaamiseen syyllistynyt Kain ja heidän vanhempansa Aadam ja Eeva. Aadamilla ja Eevalla oli kuitenkin suuri perhe. 1. Mooseksen kirjan 5:3, 4:n mukaan Aadamilla oli Seet-niminen poika. Kertomuksessa jatketaan: ”Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” Kain meni siis naimisiin sisarensa tai veljen- tai sisarentyttärensä kanssa. Tällainen avioliitto ei selvästikään aiheuttanut siitä syntyville lapsille sellaisia terveysvaaroja kuin tällaisesta liitosta nykyään aiheutuisi, sillä ihmiskunta oli tuolloin hyvin lähellä täydellisyyttä.
▪ Ketkä myivät Joosefin Egyptiin?
1. Mooseksen kirjan 37:27:ssä sanotaan, että Joosefin veljet päättivät myydä hänet ismaelilaisille. Mutta seuraavassa jakeessa sanotaan: ”Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.” Myytiinkö Joosef ismaelilaisille vai midianilaisille? Midianilaisiakin on voitu kutsua ismaelilaisiksi, joiden sukulaisia he olivat esi-isänsä Aabrahamin kautta. Tai midianilaiset kauppiaat ovat voineet matkustaa ismaelilaiskaravaanin mukana. Joosefin veljet olivat joka tapauksessa myyjiä; Joosef saattoikin myöhemmin sanoa heille: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin.” (1. Mooseksen kirja 45:4.)
▪ Kuinka monta israelilaista kuoli oltuaan moraalittomissa suhteissa mooabilaisten naisten kanssa ja antauduttuaan Baal-Peorin palvontaan?
4. Mooseksen kirjan 25:9:ssä sanotaan: ”Niitä, jotka kuolivat tässä vitsauksessa, [jonka Jumala aiheutti heidän väärän käytöksensä vuoksi] oli kaksikymmentäneljä tuhatta.” Toisaalta apostoli Paavali sanoi: ”Älkäämme liioin harjoittako haureutta, niin kuin jotkut heistä [erämaassa olleista israelilaisista] syyllistyivät haureuteen ja kaatuivat, kaksikymmentäkolmetuhatta heistä yhtenä päivänä.” (1. Korinttolaisille 10:8.) Surmattujen määrä oli kenties jossakin 23 000:n ja 24 000 välillä, joten kumpi tahansa luvuista ilmaisisi asian tyydyttävästi. 4. Mooseksen kirja mainitsee kuitenkin erityisesti sen, että tuomarit surmasivat ”kansan kaikki päämiehet”, jotka olivat syyllistyneet edellä mainittuun syntiin (4. Mooseksen kirja 25:4, 5). Näitä ”päämiehiä” on hyvinkin voinut olla tuhat, ja kun tämä lukumäärä lisätään Paavalin mainitsemaan 23 000:een, saadaan tulokseksi 24 000. Vaikka Jumalalta tulleen vitsauksen suoranaisia uhreja olikin nähtävästi 23 000, kaikki 24 000 kohtasivat Jumalan vitsauksen, sillä he kaikki kuolivat Jumalan langettavan tuomion vuoksi (5. Mooseksen kirja 4:3).
▪ Koska Agag oli Israelin kuninkaan Saulin aikalainen, eikö se ole ristiriidassa sen kanssa, että Bileam viittaa paljon aikaisemmin tämännimiseen amalekilaiseen hallitsijaan?
Noin vuonna 1473 eaa. Bileam ennusti, että Israelin kuningas olisi ”Agagia mahtavampi” (4. Mooseksen kirja 24:7). Seuraavan kerran Agagiin viitataan vasta kuningas Saulin hallituskaudella (1117–1078 eaa.) (1. Samuelin kirja 15:8). Nämä maininnat eivät kuitenkaan ole keskenään ristiriidassa, sillä ”Agag” on voinut olla samanlainen arvonimi kuin egyptiläinen nimi farao. Agag on voinut olla myös henkilönnimi, jota amalekilaiset hallitsijat toistuvasti käyttivät.
▪ Kenen vaikutuksesta Daavid laski Israelin?
2. Samuelin kirjan 24:1:ssä sanotaan: ”Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, niin että hän yllytti Daavidin heitä vastaan, sanoen: ’Mene ja laske Israel ja Juuda.’” Jehova ei kuitenkaan saanut aikaan sitä, että Daavid teki syntiä, sillä 1. Aikakirjan 21:1:ssä sanotaan: ”Saatana [tai: ”vastustaja”, UM, engl. viitelaitoksen alaviite] nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin.” Jumala oli tyytymätön israelilaisiin ja salli siksi Saatana Panettelijan saattaa tämän synnin heidän päälleen. Tästä syystä 2. Samuelin kirjan 24:1:ssä Jumalan sanotaan ikään kuin aiheuttaneen sen. Joseph B. Rotherhamin käännöksessä tämä jae kuuluukin kiinnostavasti: ”Jahven viha syttyi Israelia vastaan, niin että hän salli Daavidin toimia sitä vastaan ja sanoi: ’Mene, laske Israel ja Juuda.’”
▪ Miten voidaan saattaa sopusointuun Daavidin toimeenpanemassa laskennassa saadut erilaiset lukumäärät, jotka koskevat israelilaisia ja juudealaisia?
2. Samuelin kirjan 24:9:n mukaan israelilaisia oli 800 000 ja juudealaisia 500 000, kun taas 1. Aikakirjan 21:5:n mukaan Israelissa oli 1 100 000 sotilasta ja Juudassa 470 000. Kuninkaan palveluksessa oli vakinaisesti 288 000 sotilasta, jotka oli jaettu 12:een 24 000 hengen osastoon. Jokainen osasto palveli vuosittain kuukauden ajan. Lisäksi oli sukukuntien 12:lla ruhtinaalla palveluksessaan kaikkiaan 12 000 miestä, mikä tekee yhteensä 300 000 miestä. Nämä aiemmin värvätyt 300 000 nähtävästi sisällytetään 1. Aikakirjan 21:5:ssä mainittuihin 1 100 000:een mutta ei 2. Samuelin kirjan 24:9:ssä olevaan lukumäärään. (4. Mooseksen kirja 1:16; 5. Mooseksen kirja 1:15; 1. Aikakirja 27:1–22.) 2. Samuelin kirjan 24:9:ssä mainittuun Juudan miesten lukumäärään ilmeisesti luettiin ne 30 000 sotilasta, jotka oli asetettu tähystystehtäviin Filistean rajalle, mutta joita ei laskettu mukaan 1. Aikakirjan 21:5:ssä esitettyyn lukuun (2. Samuelin kirja 6:1). Jos pidämme mielessämme sen, että 2. Samuelin kirjalla ja 1. Aikakirjalla oli eri kirjoittajat, jotka katselivat asioita eri näkökulmista ja joilla oli erilaiset tavoitteet, voimme helposti saada sopusointuun nämä luvut.
▪ Kuka oli Sealtielin isä?
Joissakin raamatunkohdissa annetaan ymmärtää, että Jekonja (kuningas Joojakin) oli Sealtielin lihallinen isä (1. Aikakirja 3:16–18; Matteus 1:12). Evankeliuminkirjoittaja Luukas sanoo Sealtielia kuitenkin Neerin pojaksi (Luukas 3:27). Neeri antoi nähtävästi tyttärensä Sealtielille vaimoksi. Koska heprealaisilla oli tapana, varsinkin sukuluetteloissa, sanoa vävyä pojaksi, Luukas saattoi aivan oikein puhua Sealtielista Neerin poikana. Luukas kutsuu samalla tavoin Joosefia Eelin pojaksi, vaikka Eeli oli todellisuudessa Joosefin vaimon, Marian, isä (Luukas 3:23).
Jeesusta koskevien raamatunkohtien sopusointuun saattaminen
▪ Kuinka monesta miehestä Jeesus karkotti demonit, jotka asettuivat suureen sikalaumaan?
Evankeliuminkirjoittaja Matteus mainitsee kaksi miestä, mutta Markus ja Luukas yhden (Matteus 8:28; Markus 5:2; Luukas 8:27). Kaikesta päättäen Markus ja Luukas kohdistavat huomion vain yhteen demonien riivaamaan mieheen, koska Jeesus puhui hänelle ja hänen tapauksensa oli huomattavampi. Ehkä hän näistä kahdesta oli väkivaltaisempi ja oli ollut demonien riivaamana kauemmin. Mahdollisesti vain tämä yksi mies halusi jälkeenpäin seurata Jeesusta (Markus 5:18–20). Jokseenkin vastaavanlaisesta ongelmasta on kyse, kun Matteus puhuu kahdesta miehestä, jotka Jeesus paransi, mutta Markus ja Luukas vain yhdestä (Matteus 20:29–34; Markus 10:46; Luukas 18:35). Tässä ei ole kysymys ristiriidasta, sillä paikalla on ollut ainakin yksi sellainen mies.
▪ Minkä värinen päällysvaippa Jeesuksella oli yllään kuolinpäivänään?
Markuksen (15:17) ja Johanneksen (19:2) mukaan sotilaat panivat hänen ylleen purppuranpunaisen päällysvaipan. Matteus (27:28) sanoo sitä kuitenkin ”helakanpunaiseksi viitaksi” ja korostaa näin sen punaisuutta. Koska purppura viittaa mihin tahansa värisävyyn, joka on punaisen ja sinisen yhdistelmä, Markus ja Johannes ovat yhtä mieltä siitä, että viitassa oli punainen sävy. Valonheijastusten ja taustan vaikutuksesta päällysvaippa on voinut saada eri värivivahteita, ja evankeliumien kirjoittajat ovat maininneet sen värisävyn, jota he tai ne, joilta he saivat tietonsa, pitivät voimakkaimpana. Vähäiset eroavuudet kertovat kirjoittajien yksilöllisyydestä ja todistavat, ettei heidän välillään ollut mitään salaista sopimusta.
▪ Kuka kantoi Jeesuksen kidutuspaalua?
Johannes (19:17) sanoi: ”Kantaen itse kidutuspaaluaan hän [Jeesus] meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota hepreaksi kutsutaan Golgataksi.” Matteus (27:32), Markus (15:21) ja Luukas (23:26) sanovat kuitenkin, että ulos mentäessä Simon-niminen kyreneläinen pakotettiin palvelukseen, kantamaan kidutuspaalua. Jeesus kantoi kidutuspaaluaan, kuten Johannes sanoo. Tiivistetyssä kertomuksessaan Johannes ei kuitenkaan lisää sitä seikkaa, että myöhemmin Simon pakotettiin palvelukseen, kantamaan paalua. Evankeliuminkertomukset ovat siis tässä asiassa sopusointuisia.
▪ Miten Juudas Iskariot kuoli?
Matteuksen 27:5:ssä sanotaan, että Juudas hirttäytyi, kun taas Apostolien tekojen 1:18:ssa sanotaan, että ”syöksyen pää edellä hän rusahtaen halkesi keskeltä, ja kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos”. Matteus näyttää käsittelevän itsemurhayrityksen tapaa, kun sitä vastoin Apostolien teoissa kuvaillaan sen seurauksia. Ilmeisesti Juudas sitoi köyden puunoksaan, pani hirttosilmukan kaulaansa ja yritti hirttäytyä hyppäämällä jyrkänteeltä tyhjyyteen. Nähtävästi joko köysi tai puunoksa katkesi, niin että hän syöksyi alas ja ruhjoutui alhaalla oleviin kiviin. Kun Jerusalemin ympäristön pinnanmuodostus otetaan huomioon, tällainen päätelmä tuntuu järkevältä.
Miltä kannalta katselet asioita?
Jos törmäämme Raamatussa näennäisiin ristiriitaisuuksiin, on hyvä tajuta, että ihmiset sanovat usein asioita, jotka näyttävät ristiriitaisilta, mutta jotka on helppo selittää tai ymmärtää. Liikemies esimerkiksi voisi olla kirjeenvaihdossa jonkun kanssa sanelemalla kirjeen sihteerilleen. Liikemies puhuisi itsestään kirjeen lähettäjänä, jos asiaa kysyttäisiin häneltä. Mutta koska sihteeri kirjoitti ja postitti kirjeen, hänkin voisi sanoa itseään sen lähettäjäksi. Samoin siinäkään ei ole mitään ristiriitaa, että Matteus (8:5) sanoo erään upseerin tulleen pyytämään Jeesukselta palvelusta, kun Luukas (7:2, 3) puolestaan sanoo tämän miehen lähettäneen edustajansa.
Edellä mainitut esimerkit osoittavat, että Raamattuun liittyvät ongelmat voidaan selvittää. Raamattuun voidaan siis hyvällä syyllä suhtautua myönteisesti. Tällaista suhtautumistapaa suositellaan seuraavissa sanoissa, jotka esiintyvät eräässä vuonna 1876 julkaistussa perheraamatussa:
”Oikea tapa käsitellä näitä ongelmia on raivata ne pois tieltä niin kauas kuin mahdollista ja olla uskollinen totuudelle ja mukautua siihen, silloinkin kun kaikkia pilviä sen edestä ei voida hälventää. Meidän tulisi jäljitellä apostolien esimerkkiä. Kun jotkut opetuslapset loukkaantuivat siihen, mitä he kutsuivat ’kovaksi puheeksi’, niin että he jättivät Kristuksen, apostolit tukahduttivat kaikki vastaväitteet sanomalla: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me olemme varmoja siitä, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.’ – – Kun jokin totuus näyttää meistä olevan ristiriidassa jonkin toisen totuuden kanssa, yrittäkäämme sovittaa ne yhteen ja osoittakaamme siten niiden olevan sopusoinnussa kaiken kanssa.” (Johannes 6:60–69.)
Mille kannalle sinä asetut tässä asiassa? Tarkasteltuasi vain muutamaa esimerkkiä, jotka havainnollistavat Raamatun sopusointuisuutta, olet toivottavasti yhtä mieltä psalmistan seuraavien sanojen kanssa: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus.” (Psalmi 119:160.) Jehovan todistajat ovat tätä mieltä koko Raamatusta, ja he esittävät mielellään perusteet uskolleen. Miksi et keskustelisi tästä verrattomasta kirjasta heidän kanssaan? Sen rohkaiseva sanoma voi hyvinkin täyttää sinut todellisella toivolla ja onnellisuudella.
[Kuva s. 7]
Oletko kysynyt Jehovan todistajilta, miksi he uskovat Raamattuun?