LUKU 42
Jeesus moittii fariseuksia
MATTEUS 12:33–50 MARKUS 3:31–35 LUUKAS 8:19–21
”JOONAN MERKKI”
OPETUSLAPSET OVAT LÄHEISEMPIÄ KUIN SUKULAISET
Kirjanoppineet ja fariseukset eivät tunnusta, että Jeesus ajaa demoneja ulos Jumalan hengen avulla, ja he ovat siksi vaarassa syyllistyä pyhän hengen herjaamiseen. Kumman puolelle he siis asettuvat, Jumalan vai Saatanan? Jeesus sanoo: ”Jos teidän puunne on hyvä, sen hedelmät ovat hyviä, mutta jos teidän puunne on huono, sen hedelmätkin ovat huonoja. Hedelmistään puu tunnetaan.” (Matteus 12:33.)
On typerää väittää, että se hyvä hedelmä, jota Jeesus tuottaa ajaessaan ulos demoneja, olisi sen ansiota, että hän palvelisi Saatanaa. Jeesus sanoi selvästi vuorisaarnassaan, että jos hedelmät ovat hyviä, puu on hyvä, ja jos hedelmät ovat huonoja, puu on huono. Siksi fariseusten tuottamat ”hedelmät” – heidän järjettömät syytöksensä Jeesusta vastaan – osoittavat, että he ovat ”huonoja puita”. Jeesus sanoo heille: ”Kyykäärmeiden jälkeläiset, miten te voisitte puhua hyvää, kun olette pahoja? Suu puhuu sitä, mitä sydän on täynnä.” (Matteus 7:16, 17; 12:34.)
Sanamme tosiaan kertovat, mitä on sydämessämme, ja vaikuttavat siihen, millaisen tuomion saamme. Jeesus sanookin: ”Minä sanon teille, että ihmiset tekevät tuomiopäivänä tilin jokaisesta hyödyttömästä sanasta, jonka ovat puhuneet, sillä sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matteus 12:36, 37.)
Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta kirjanoppineet ja fariseukset vaativat jotain vielä enemmän: ”Opettaja, haluamme, että näytät meille jonkin merkin.” Ovatpa he nähneet hänen ihmeitään omin silmin tai eivät, niistä on runsaasti silminnäkijöiden todistuksia. Siksi Jeesuksella on peruste sanoa noille juutalaisten uskonnollisille johtajille: ”Paha ja uskoton sukupolvi etsii jatkuvasti merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki.” (Matteus 12:38, 39.)
Heidän ei tarvitse jäädä pohtimaan, mitä Jeesus tarkoittaa, sillä hän jatkaa: ”Samoin kuin Joona oli valtavan kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, tulee Ihmisen Poikakin olemaan haudassa kolme päivää ja kolme yötä.” Valtava kala nielaisi Joonan, mutta kun hän pääsi pois sen sisältä, hän tavallaan sai ylösnousemuksen. Näin Jeesus ennustaa, että hän itse tulee kuolemaan ja että hänet herätetään kolmantena päivänä. Kun tämä aikanaan tapahtuu, juutalaisten johtajat hylkäävät ”Joonan merkin” ja kieltäytyvät katumasta ja muuttumasta. (Matteus 27:63–66; 28:12–15.) Niniveläiset sitä vastoin katuivat, kun Joona saarnasi heille, joten he tulevat tuomitsemaan ”tämän sukupolven”. Jeesus sanoo lisäksi, että myös Saban kuningatar tuomitsee heidät esimerkillään. Hän halusi kuulla Salomon hämmästyttävää viisautta. Jeesus sanoo lopuksi: ”Tässä on enemmän kuin Salomo!” (Matteus 12:40–42.)
Jeesus vertaa tuon pahan sukupolven tilannetta ihmiseen, josta tulee ulos epäpuhdas henki (Matteus 12:45). Kun tuo ihminen ei täytä tyhjäksi jäänyttä tilaa hyvillä asioilla, paha henki palaa sinne mukanaan seitsemän itseään pahempaa henkeä, ja he ottavat hänet valtaansa. Epäpuhtaasta hengestä vapautuneen ihmisen tavoin Israelin kansaa oli puhdistettu ja se oli parantunut. Kansa kuitenkin kieltäytyi kuuntelemasta Jumalan profeettoja, ja nyt se kaiken huipuksi vastustaa Jeesusta, jolla selvästi on Jumalan henkeä. Kansan tilanne on siis huonompi kuin alun perin.
Jeesuksen puhuessa hänen äitinsä ja veljensä tulevat paikalle ja jäävät seisomaan ihmisjoukon toiselle puolelle. Ihmiset, jotka istuvat Jeesuksen lähellä, sanovat hänelle: ”Äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja haluavat nähdä sinut.” Silloin Jeesus osoittaa, miten läheisinä hän pitää opetuslapsiaan. He ovat hänelle kuin veljiä, sisaria ja äitejä. Hän ojentaa kätensä opetuslapsiaan kohti ja sanoo: ”Äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan.” (Luukas 8:20, 21.) Näin Jeesus ilmaisee, että vaikka hänen sukulaisensa merkitsevät hänelle paljon, opetuslapset merkitsevät hänelle vielä enemmän. Tällainen läheinen suhde hengelliseen perheeseen on meillekin suuri ilonaihe, erityisesti silloin kun meihin suhtaudutaan epäluuloisesti tai meitä ja hyviä tekojamme arvostellaan.