JOONAN KIRJA

Ainoa Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirja, jossa käsitellään yksinomaan sitä, miten Jehovan profeetta sai tehtäväkseen julistaa ei-israelilaisessa kaupungissa tuomiosanomaa tuolle kaupungille ja miten julistaminen johti siihen, että kaupunki katui. Tässä kirjassa kerrotaan ainoastaan sen kirjoittajan, Amittain pojan Joonan, kokemuksista. Hän on sama henkilö kuin 2. Kuninkaiden kirjan 14:25:ssä mainittu Joona, joten hänen on täytynyt profetoida Israelin kuninkaan Jerobeam II:n hallituskaudella (n. 844–804 eaa.). On siksi loogista sijoittaa Joonan kirjassa kerrotut tapahtumat 800-luvulle eaa. (Ks. JOONA nro 1.)

Oikeaperäisyys. Raamatunkriitikot ovat usein hyökänneet Joonan kirjaa vastaan monien siinä mainittujen tapausten yliluonnollisuuden vuoksi. Myrskytuulen nouseminen ja äkillinen tyyntyminen, se että kala nielaisi Joonan ja oksensi profeetan ulos vahingoittumattomana kolme päivää myöhemmin, ja kurpitsakasvin nopea kasvu ja kuihtuminen on kaikki leimattu epähistoriallisiksi, koska sellaista ei tapahdu nykyään. Tämä väite voisi olla perusteltu, jos Joonan kirjassa sanottaisiin, että ne olivat siihen aikaan jokapäiväisiä tapahtumia, mutta niin ei sanota. Siinä kerrotaan siitä, mitä tapahtui erään Jumalan erikoisvaltuutuksen saaneen henkilön elämässä. Näin ollen niiden, jotka väittävät, ettei sellaista ole voinut tapahtua, täytyy kieltää joko Jumalan olemassaolo tai hänen kykynsä vaikuttaa luonnonvoimiin ja kasvien, eläinten ja ihmisten elämään erityisellä tavalla tarkoitustensa toteuttamiseksi (ks. Mt 19:26).

Millainen merieläin olisi voinut nielaista Joonan?

Aikoinaan väitettiin yleisesti, ettei mikään merieläin pystyisi nielaisemaan ihmistä, mutta enää sitä ei voida kiistää. Kaskelotti, jonka valtavan suuri, kulmikas pää muodostaa noin kolmanneksen sen ruumiin pituudesta, pystyy aivan hyvin nielaisemaan ihmisen kokonaisena (Walker, Mammals of the World, tark. R. Nowak ja J. Paradiso, 1983, II osa, s. 901). On löytynyt kiinnostavia todisteita siitä, että Joppen satama oli muinoin valaanpyytäjien keskuspaikka. Toisaalta on mahdollista, että Joonan nielaissut kala oli valkohai. Vuonna 1939 pyydystettiin yksilö, jolla oli kaksi kokonaista, parimetristä haita mahassaan – kumpikin niistä oli suurin piirtein ihmisen kokoinen. Valkohait ovat uiskennelleet kaikissa merissä, myös Välimeressä. (G. P. Whitley, Australian Zoological Handbook, The Fishes of Australia, Sydney 1940, 1. osa – The Sharks, s. 125; R. H. Backus ja T. H. Lineaweaver III, The Natural History of Sharks, 1970, s. 111, 113.) Tulee kuitenkin muistaa, että Raamatussa sanotaan vain: ”Jehova toimitti suuren kalan nielaisemaan Joonan”, joten kalalajia ei ilmaista sen tarkemmin (Jn 1:17). Näin ollen ei voida määrittää, mikä nimenomainen ”kala” oli kyseessä. Itse asiassa ihmisen tiedot merten asukeista ovat varsin puutteellisia. Scientific American -lehdessä (syyskuu 1969, s. 162) sanottiin: ”Kuten on käynyt menneisyydessäkin, syvyyksien lisätutkimuksissa tulee epäilemättä esiin ennestään tuntemattomia eläimiä, mm. sellaisten ryhmien edustajia, joiden ajateltiin jo aikoja sitten kuolleen sukupuuttoon.”

Joidenkuiden mielestä Joonan kirjan oikeaperäisyys on kyseenalainen, koska tämän profeetan toiminnalle ei löydetä vahvistusta assyrialaisista asiakirjoista. Tällaisten tietojen puuttumisen ei kuitenkaan pitäisi olla mitenkään yllättävää. Muinaisilla kansakunnilla oli tapana ylistää saavutuksiaan, ei epäonnistumisiaan tai nöyryytyksiään, ja pyyhkiä pois kaikki niille epäedulliset asiat. Kaikki muinaiset asiakirjat eivät myöskään ole säilyneet tai niitä ei ole löydetty, joten ei voida sanoa varmasti, ettei kertomusta Joonan ajan tapahtumista ole koskaan ollut olemassa.

Joidenkin yksityiskohtien puuttumista (esim. Assyrian kuninkaan nimen ja sen tarkan paikan nimen puuttumista, missä Joona oksennettiin kuivalle maalle) on myös pidetty osoituksena siitä, että Joonan kirja ei ole todella historiallinen. Tällöin jää kuitenkin huomioon ottamatta se, että kaikki historialliset kertomukset ovat tiivistelmiä, sillä historioitsija kirjoittaa muistiin vain ne tiedot, joita hän pitää tarkoituksensa kannalta tärkeinä tai välttämättöminä. Kommentaattori C. F. Keil huomauttaakin: ”Ei ole ainoatakaan muinaista historioitsijaa, jonka teokset olisivat yhtä täydellisiä kuin tämä; vielä vähemmän pyrkivät Raamatun historioitsijat mainitsemaan sellaisia asioita, jotka eivät liity kiinteästi heidän kertomuksensa päätarkoitukseen tai itse tietojen uskonnolliseen merkitykseen.” (Commentary on the Old Testament, 1973, X osa, johdanto Joonan kirjaan, s. 381.)

Koska arkeologisten todisteiden on tulkittu osoittavan, että muinaista Niniveä ympäröivät muurit olivat ympärysmitaltaan vain n. 13 km, Joonan kirjan väitetään liioittelevan kaupungin kokoa, sillä siinä sen kerrotaan olleen kolmen päivän kävelymatkan mittainen (Jn 3:3). Tämä ei kuitenkaan ole pätevä syy kyseenalaistaa Raamatun mainintaa. Sekä raamatullisessa että nykyisessä kielenkäytössä kaupungin nimellä voidaan tarkoittaa myös sen esikaupunkeja. 1. Mooseksen kirjan 10:11, 12:ssa osoitetaankin, että Ninive, Rehobot-Ir, Kalah ja Resen muodostivat ”suuren kaupungin”.

Kirjan uskottavuutta on koetettu horjuttaa sillä perusteella, että Joona ei kirjoittanut ensimmäisessä persoonassa. Silloin ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että raamatunkirjoittajilla oli tapana puhua itsestään kolmannessa persoonassa (2Mo 24:1–18; Jes 7:3; 20:2; 37:2, 5, 6, 21; Jer 20:1, 2; 26:7, 8, 12; 37:2–6, 12–21; Da 1:6–13; Am 7:12–14; Hag 1:1, 3, 12, 13; 2:1, 10–14, 20; Joh 21:20). Muinaiset maalliset historioitsijatkin, mm. Ksenofon ja Thukydides, tekivät niin, mutta on huomionarvoista, ettei heidän kertomustensa aitoutta ole koskaan asetettu kyseenalaiseksi tällä perusteella.

Joonan kirjan alussa puhutaan ’Jehovan sanan tulemisesta’, mikä ilmaisee kirjan olevan lähtöisin Jumalasta (Jn 1:1). Juutalaiset ovat alusta lähtien tunnustaneet tämän ja muut samalla tavalla alkavat profeettakirjat (Jer 1:1, 2; Ho 1:1; Mi 1:1; Sef 1:1; Hag 1:1; Sak 1:1; Mal 1:1) aidoiksi. Tämä tukee jo sinänsä sen oikeaperäisyyttä. On sanottukin: ”On mahdotonta ajatella – – että juutalaiset auktoriteetit olisivat hyväksyneet tämän kirjan Raamatun kaanoniin ilman pitäviä todisteita sen aitoudesta ja oikeaperäisyydestä.” (The Imperial Bible-Dictionary, toim. P. Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 945.)

Tämä kirja on lisäksi täysin sopusoinnussa Raamatun muiden osien kanssa. Pelastus luetaan siinä Jehovan ansioksi (Jn 2:9; vrt. Ps 3:8; Jes 12:2; Il 7:10), ja kertomus valaisee sitä, kuinka Jehova on osoittanut armoa, pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja ansaitsematonta hyvyyttä ollessaan tekemisissä syntisten ihmisten kanssa (Jn 3:10; 4:2, 11; vrt. 5Mo 4:29–31; Jer 18:6–10; Ro 9:21–23; Ef 2:4–7; 2Pi 3:9).

Tämän Raamatun kirjan oikeaperäisyydestä on todisteena myös sen avoimuus. Siinä kerrotaan peittelemättä, miten väärin Joona suhtautui saamaansa tehtävään ja siihen, että Jumala säästi niniveläiset.

Ratkaisevimman todisteen tarjoaa kuitenkin itse Jumalan Poika. Hän sanoi: ”Muuta tunnusmerkkiä ei – – [tälle sukupolvelle] anneta kuin profeetta Joonan tunnusmerkki. Sillä niin kuin Joona oli suunnattoman kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin tulee Ihmisen Poika olemaan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä. Niniven miehet nousevat tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion, koska he katuivat sen johdosta mitä Joona saarnasi, mutta katso, tässä on enemmän kuin Joona.” (Mt 12:39–41; 16:4.) Kristuksen Jeesuksen ylösnousemuksen oli määrä olla yhtä todellinen kuin Joonan pelastuminen kalan vatsasta. Samoin sen sukupolven, joka kuuli Joonan saarnaavan, on täytynyt olla yhtä kirjaimellinen kuin se sukupolvi, joka kuuli, mitä Kristus Jeesus sanoi. Kuvitellut Niniven miehet eivät voisi milloinkaan nousta tuomiolle ja langettaa tuomiota juutalaisten välinpitämättömälle sukupolvelle.

[Tekstiruutu s. 1050]

JOONAN KIRJAN KOHOKOHTIA

Joonan kokemukset sen jälkeen, kun hänet oli määrätty profetoimaan pakanakansalle, Niniven asukkaille

Kirja kirjoitettiin n. 844 eaa., satakunta vuotta ennen kuin Assyria vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen

Joonan pako (1:1–2:10)

Joona valtuutetaan varoittamaan niniveläisiä Jehovan suuttumuksesta, mutta hän astuu Tarsisiin lähtevään laivaan

Nousee kova myrsky, jonka vuoksi aletaan pelätä haaksirikkoa

Pelokkaat merenkulkijat huutavat jumaliensa puoleen, yrittävät keventää laivaa ja heittävät sitten arpaa saadakseen selville, kenen takia onnettomuus on kohdannut heitä

Arpa lankeaa Joonalle; hän käskee merenkulkijoita heittämään hänet yli laidan, koska myrsky on noussut hänen takiaan

Merimiehet eivät halua tehdä sitä ja yrittävät saada aluksen takaisin maihin; kun se ei onnistu, he heittävät Joonan mereen; myrsky laantuu nopeasti

Vedessä Joonan nielaisee suuri kala

Kalan vatsasta hän rukoilee Jehovaa ja lupaa täyttää sen, mitä hän on juhlallisesti luvannut

Lopulta Joona oksennetaan kuivalle maalle

Joona menee Niniveen (3:1–4:11)

Jälleen Jehova käskee Joonan mennä Niniveen julistamaan hänen varoitussanomaansa

Joona menee Niniveen ja ilmoittaa, että kaupunki hävitetään 40 päivän kuluttua

Niniveläiset katuvat; kuninkaan määräyksestä he verhoavat eläimensä ja itsensä säkkikankaaseen ja pyytävät Jumalalta armoa; Jehova ”tuntee mielipahaa” ennustetun onnettomuuden vuoksi

Joona suuttuu siitä, että Ninive säästetään; hän pystyttää lehtimajan kaupungin ulkopuolelle, istuu sen varjossa ja odottaa, mitä tuleman pitää

Jehova panee pullokurpitsakasvin versomaan ja suomaan tervetullutta varjoa Joonalle; seuraavana päivänä mato iskee kasviin ja se kuihtuu; Jehova käyttää Joonan reaktiota hyväkseen selittäessään tälle, miksi Hän osoitti armoa yli 120000:lle Niniven asukkaalle