Älköön kukaan turmelko hyödyllisiä tapojasi

”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. KORINTTOLAISILLE 15:33.)

 1, 2. a) Mitä apostoli Paavali tunsi Korinton kristittyjä kohtaan ja miksi? b) Mitä nimenomaista neuvoa tarkastelemme?

MITEN voimakasta vanhempien tuntema rakkaus onkaan! Se saa vanhemmat uhrautumaan lastensa puolesta, opettamaan ja neuvomaan heitä. Apostoli Paavalilla ei ehkä ollut kirjaimellisia lapsia, mutta hän kirjoitti Korintossa asuville kristityille: ”Vaikka teillä voi olla kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä ei varmasti ole monta isää, sillä Kristuksessa Jeesuksessa minusta on tullut teidän isänne hyvän uutisen välityksellä.” (1. Korinttolaisille 4:15.)

² Paavali oli matkustanut aiemmin Korinttoon, missä hän saarnasi juutalaisille ja kreikkalaisille. Hän auttoi perustamaan Korinttoon seurakunnan. Eräässä toisessa kirjeessään Paavali vertasi huolenpitoaan imettävän äidin huolenpitoon, mutta korinttolaisille hän oli kuin isä (1. Tessalonikalaisille 2:7). Rakkaudellisen luonnollisen isän tavoin Paavali neuvoi hengellisiä lapsiaan. Voimme hyötyä hänen Korinton kristityille antamastaan isällisestä neuvosta: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttolaisille 15:33.) Miksi Paavali kirjoitti näin korinttolaisille? Miten voimme soveltaa hänen ohjettaan?

Neuvo heille ja meille

 3, 4. Mitä tiedämme ensimmäisen vuosisadan Korintosta ja sen väkiluvusta?

³ Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt kreikkalainen maantieteilijä Strabon kirjoitti: ”Korinttoa sanotaan ’vauraaksi’ sen kaupankäynnin vuoksi, sillä se sijaitsee kannaksella ja isännöi kahta satamaa, joista toinen johtaa suoraan Aasiaan ja toinen Italiaan; tämä tekee helpoksi kummankin maan kauppatavaroiden vaihtamisen.” Joka toinen vuosi pidetyt kuuluisat Isthmoksen kisat toivat Korinttoon suuret joukot ihmisiä.

⁴ Entä millaisia asukkaita oli tässä kaupungissa, joka oli hallinnollinen keskus ja myös Afroditen aistillisen palvonnan keskuspaikka? Professori T. S. Evans selitti: ”Väkiluku [oli] luultavasti noin 400 000. Yhdyskunnan kulttuuri [oli] korkeatasoista, mutta moraali löyhää, jopa törkeää. – – Akhaian kreikkalaisille asukkaille oli tunnusomaista henkinen levottomuus ja kiihkeä uutuuksien kaipuu. – – Heidän itsekkyytensä oli polttoainetta, joka oli pantu valmiiksi lahkolaisuuden soihtuun.”

 5. Minkä vaaran Korinton veljet joutuivat kohtaamaan?

⁵ Ajan mittaan jotkut, jotka olivat yhä taipuvaisia rakentelemaan ylpeästi teorioitaan, saivat seurakunnankin jakautumaan (1. Korinttolaisille 1:10–31; 3:2–9). Suuri ongelma oli se, että jotkut sanoivat, ”ettei kuolleiden ylösnousemusta ole” (1. Korinttolaisille 15:12; 2. Timoteukselle 2:16–18). Olipa heidän uskonsa (tai harhauskonsa) tarkalleen sanoen mikä tahansa, Paavalin täytyi oikaista heitä selvillä todisteilla siitä, että Kristus oli ”herätetty kuolleista”. Kristityt voisivat siten luottaa siihen, että Jumala antaa heille ”voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen välityksellä”. (1. Korinttolaisille 15:20, 51–57.) Olisivatko jakautumat voineet vaikuttaa sinuun, jos olisit ollut siellä?

 6. Keihin 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa oleva Paavalin neuvo erityisesti soveltui?

⁶ Esittäessään varmoja todisteita siitä, että kuolleet saavat ylösnousemuksen, Paavali sanoi heille: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Tämän neuvon opetus koski niitä seurakunnan yhteydessä olevia, jotka olivat eri mieltä ylösnousemusopetuksesta. Olivatko he vain epävarmoja asiasta, jota he eivät ymmärtäneet? (Vrt. Luukas 24:38.) Eivät. Paavali kirjoitti, että ”jotkut teidän keskuudessanne sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole”, toisin sanoen he toivat julki poikkeavan näkemyksensä ja kallistuivat luopumuksen suuntaan. Paavali oli hyvin perillä siitä, että he voisivat turmella toisten hyvät tavat ja ajatukset. (Apostolien teot 20:30; 2. Pietarin kirje 2:1).

 7. Millaisessa tilanteessa voisimme soveltaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:a?

⁷ Miten voimme soveltaa varoitusta, jonka Paavali antoi seurasta? Hän ei tarkoittanut sitä, että meidän tulisi kieltäytyä auttamasta jotakuta sellaista seurakuntaan kuuluvaa, jolla on vaikeuksia Raamatun jonkin jakeen tai opetuksen ymmärtämisessä. Juudaan 22, 23:ssa meitä kehotetaan auttamaan armollisesti sellaisia vilpittömiä, joilla on tällaisia epäilyksiä (Jaakob 5:19, 20). Paavalin isällistä neuvoa tulisi kuitenkin soveltaa ehdottomasti silloin, kun joku poikkeaa jatkuvasti siitä, minkä tiedämme olevan Raamatun totuus, tai kun hän esittää säännöllisesti luonteeltaan epäileviä tai kielteisiä ajatuksia. Meidän tulee varoa seurustelua tällaisen ihmisen kanssa. Jos jostakusta tulisi selvästi luopio, niin hengellisten paimenten täytyisi tietenkin toimia lauman suojelemiseksi. (2. Timoteukselle 2:16–18; Tiitukselle 3:10, 11.)

 8. Miten voimme toimia havaintokykyisesti silloin, kun joku on eri mieltä jonkin Raamatun opetuksen kanssa?

⁸ Voimme soveltaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa olevia Paavalin isällisiä sanoja myös silloin, kun on kyse vääriä opetuksia edistävistä, seurakunnan ulkopuolella olevista ihmisistä. Miten saattaisimme joutua vedetyksi heidän seuraansa? Niin voisi käydä, ellemme tekisi eroa niiden välillä, joita voidaan auttaa oppimaan totuus, ja niiden välillä, jotka vain kiistelevät edistääkseen jotain väärää opetusta. Saatamme esimerkiksi todistustyössämme kohdata jonkun, joka on eri mieltä jostakin, mutta on halukas jatkamaan keskustelua (Apostolien teot 17:32–34). Tämän ei itsessään tarvitse olla mikään ongelma, sillä selitämme Raamatun totuutta mielellämme kenelle tahansa, joka todella haluaa oppia sen, ja palaamme jopa esittämään vakuuttavia todisteita (1. Pietarin kirje 3:15). Jotkut eivät ehkä ole kuitenkaan aidosti kiinnostuneita saamaan selville Raamatun totuutta.

 9. Miten meidän tulee suhtautua uskonkäsityksiämme vastaan esitettyihin haasteisiin?

⁹ Monet ihmiset väittelevät tuntikausia, viikosta toiseen, mutta eivät siksi, että he etsisivät Raamatun totuutta. He vain haluavat jäytää toisten uskoa pöyhkeillessään itsellään mahdollisesti olevilla heprean tai kreikan kielen tai kehitysopin tiedoilla. Kohdatessaan tällaisia ihmisiä jotkut Jehovan todistajat ovat pitäneet tilannetta haasteena, ja niin he ovat lopulta syventyneet keskustelemaan laajasti vääristä uskonnollisista opetuksista, filosofiasta tai virheellisistä tieteellisistä käsityksistä. On pantava merkille, ettei Jeesus alistunut tällaiseen, vaikka hän olisikin voinut voittaa väittelyitä uskonnollisten johtajien kanssa, jotka olivat saaneet opetusta heprean tai kreikan kielessä. Kun Jeesusta asetuttiin vastustamaan, hän vastasi lyhyesti ja käänsi sitten jälleen huomionsa nöyrien, todella lampaan kaltaisten, ihmisten puoleen. (Matteus 22:41–46; 1. Korinttolaisille 1:23–2:2.)

10. Miksi kristittyjen, joilla on tietokone ja jotka voivat päästä käyttämään sähköpostijärjestelmiä, on sopivaa olla varovaisia?

¹⁰ Nykyajan tietokoneet ovat avanneet muita tapoja huonoon seuraan joutumiselle. Jotkin kaupalliset yritykset tarjoavat asiakkailleen mahdollisuutta lähettää viestejä sähköpostijärjestelmässä käyttämällä tietokonetta ja puhelinta; sähköpostiin voi siis panna viestin, jonka kuka tahansa asiakkaista voi lukea. Tämä on johtanut siihen, että tietokoneen välityksellä on ruvettu käymään väittelyjä uskonnollisista kysymyksistä. Kristitty saattaa mennä mukaan sellaisiin väittelyihin ja viettää tuntikausia jonkun luopioajattelijan kanssa, joka on ehkä erotettu seurakunnasta. 2. Johanneksen kirjeen 9–11:ssä esitetty käsky korostaa Paavalin isällistä neuvoa huonon seuran karttamisesta.a

Vältä eksymästä

11. Millaisen tilaisuuden Korinton asema kaupan keskuksena tarjosi?

¹¹ Kuten mainittiin, Korintto oli kaupan keskus, jossa sijaitsi lukuisia kauppoja ja liikeyrityksiä (1. Korinttolaisille 10:25). Monet, jotka tulivat seuraamaan Isthmoksen kisoja, asuivat teltoissa, ja kauppiaat harjoittivat tointaan siirrettävissä tai katetuissa myyntikojuissa tuon tapahtuman aikana (vrt. Apostolien teot 18:1–3). Tämän ansiosta Paavali saattoi löytää täältä työtä teltantekijänä. Hän saattoi käyttää työpaikkaansa hyvän uutisen levittämiseen. Professori J. Murphy-O’Connor kirjoittaa: ”Vilkkaan torin tai täpötäyden kadun varrella olevasta kaupasta Paavali saattoi lähestyä työtovereiden ja asiakkaiden lisäksi myös ulkopuolella olevia suuria ihmisjoukkoja. Joutohetkinä hän saattoi seisoskella ovensuussa ja puhua pitkään niille, joiden hän arveli voivan kuunnella – – On vaikea kuvitella, etteivät hänen dynaaminen persoonallisuutensa ja täydellinen vakaumuksensa olisi tehneet hänestä nopeasti seutukunnan ’merkkihenkilöä’, mikä olisi vetänyt puoleensa uteliaita, ei ainoastaan tyhjäntoimittajia vaan myös niitä, jotka etsivät tietoa vilpittömästi. – – Naimisissa olevat naiset, jotka olivat kuulleet hänestä, saattoivat käydä palvelijoineen hänen luonaan sillä varjolla, että he tulivat ostoksille. Ahtaina aikoina, kun vaino tai silkka kiusaaminen uhkasivat, uskovat saattoivat asiakkaina tulla tapaamaan häntä. Työpajan ansiosta hän myös pääsi tekemisiin kaupungin virkailijoiden kanssa.”

12, 13. Miten 1. Korinttolaiskirjeen 15:33 voi soveltua erittäin hyvin työpaikalla?

¹² Paavali olisi kuitenkin tunnistanut, mikä olisi voinut olla ”huonoa seuraa” työpaikalla. Meidänkin tulisi tehdä niin. On merkille pantavaa, että Paavali viittasi joidenkin keskuudessa vallinneeseen asenteeseen: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (1. Korinttolaisille 15:32.) Heti seuraavaksi hän antoi isällisen neuvonsa: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Miten työpaikka ja nautinnon tavoittelu voivat liittyä mahdollisen vaaran syntymiseen?

¹³ Kristityt haluavat olla ystävällisiä työtovereitaan kohtaan, ja monet kokemukset osoittavat, miten tehokkaasti tämä on voinut avata tilaisuuksia todistuksen antamiseen. Työtoveri voisi kuitenkin erehtyä luulemaan, että ystävällisyyden tavoitteena on yhteinen hauskanpito. Hän saattaisi esittää epävirallisen kutsun aterialle, pyytää, että pistäydyttäisiin ottamaan lasillinen työajan jälkeen tai virkistäydyttäisiin yhdessä viikonloppuna. Tämä työtoveri saattaa näyttää siivolta ja miellyttävältä, ja kutsu saattaa vaikuttaa viattomalta. Siitä huolimatta Paavali neuvoo meitä: ”Älkää eksykö.”

14. Miten seura on eksyttänyt jotkut kristityt?

¹⁴ Jotkut kristityt ovat eksyneet. Heille on kehittynyt pikkuhiljaa huoleton asenne työtovereiden kanssa seurustelua kohtaan. Se on saattanut päästä kehittymään yhteisestä kiinnostuksesta johonkin urheilulajiin tai harrastukseen. Tai työpaikalla oleva ei-kristitty on saattanut olla poikkeuksellisen ystävällinen ja huomaavainen, mikä on johtanut siihen, että kristitty on viettänyt hänen kanssaan aikaa yhä enemmän ja enemmän ja pitänyt hänen seuraansa jopa parempana kuin joidenkin seurakuntaan kuuluvien seuraa. Sitten seuranpito voi saada hänet jäämään pois vain yhdestä kokouksesta. Se voisi johtaa siihen, että on yhtenä iltana myöhään ulkona ja poikkeaa tavastaan lähteä kenttäpalvelukseen seuraavana aamuna. Se voisi saada katsomaan sellaisen elokuvan tai videonauhan, jota kristitty ei tavallisesti haluaisi katsoa. Saatamme ajatella, ettei meille voi koskaan käydä niin. Mutta useimmat niistä, jotka ovat eksyneet, ovat saattaneet sanoa aluksi juuri noin. Meidän täytyy kysyä itseltämme: Miten lujasti olen päättänyt noudattaa Paavalin neuvoa?

15. Millainen tasapainoinen näkemys meillä tulee olla naapureita kohtaan?

¹⁵ Se, mitä olemme juuri tarkastelleet työpaikan suhteen, soveltuu myös seurusteluumme naapureiden kanssa. Muinaisessa Korintossa asuneilla kristityillä oli varmasti naapureita. Joissakin yhdyskunnissa on tavallista suhtautua varsin ystävällisesti naapureihin ja tukea heitä. Maaseutualueilla naapurit saattavat tukeutua toisiinsa eristyneisyyden vuoksi. Joissakin kulttuureissa on erityisen lujat perhesiteet, minkä vuoksi perheet saavat usein kutsuja yhteisille aterioille. On selvästikin tärkeää säilyttää tasapainoinen näkemys, jollainen oli Jeesuksella (Luukas 8:20, 21; Johannes 2:12). Toimimmeko naapureiden ja sukulaisten kanssa seurustellessamme helposti samoin kuin silloin, kun emme vielä olleet kristittyjä? Eikö meidän tulisi nyt pikemminkin tarkastella uudelleen toimiamme ja päättää huolellisesti, millaiset rajoitukset ovat sopivia?

16. Miten Matteuksen 13:3, 4:ssä olevat Jeesuksen sanat on ymmärrettävä?

¹⁶ Jeesus vertasi Valtakunnan sanaa erään kerran siemeniin, jotka ”putosivat tien varteen, ja linnut tulivat ja söivät ne” (Matteus 13:3, 4, 19). Tien varrella olevasta maasta tuli tuohon aikaan kovaa, kun siinä käveltiin paljon edestakaisin. Juuri niin on monien ihmisten laita. Heidän elämänsä on täynnä naapureita, sukulaisia ja muita tulijoita ja menijöitä, joiden kanssa riittää puuhaa. Tämä ikään kuin tallaa heidän sydämensä maan ja tekee siitä niin kovaa, etteivät totuuden siemenet juurru siihen. Samanlaista kylmäkiskoisuutta voisi kehittyä jossakussa, joka on jo kristitty.

17. Miten naapureiden ja muiden seura voisi vaikuttaa meihin?

¹⁷ Jotkut maailmalliset naapurit ja sukulaiset voivat olla ystävällisiä ja auttavaisia, vaikka he eivät usein olekaan kiinnostuneita hengellisistä asioista eivätkä vanhurskauden rakastamisesta (Markus 10:21, 22; 2. Korinttolaisille 6:14). Sen, että meistä on tullut kristittyjä, ei tule merkitä sitä, että meistä tulee töykeitä ja epäystävällisiä. Jeesus neuvoi meitä ilmaisemaan aitoa kiinnostusta toisia kohtaan (Luukas 10:29–37). Aivan yhtä henkeytetty ja tarpeellinen on kuitenkin se Paavalin neuvo, että meidän tulee olla huolellisia seuramme suhteen. Soveltaessamme ensimmäistä neuvoa meidän ei tule unohtaa jälkimmäistä. Se, ettemme pitäisi mielessämme kumpaakin periaatetta, voisi vaikuttaa tapoihimme. Millaisia ovat tapasi, kun vertaat niitä naapureidesi tai sukulaistesi tapoihin rehellisyyden ja keisarin lakien tottelemisen ollessa kyseessä? He saattavat esimerkiksi ajatella, että veroilmoituksen tekemisen aikaan tulojen tai liikevoittojen ilmoittaminen liian pieniksi on hyväksyttävää, jopa välttämätöntä hengissä pysymiseksi. He saattavat puolustella kantaansa ohimennen kahvikupin ääressä tai lyhyen vierailun aikana. Miten tämä voisi vaikuttaa ajatteluusi ja rehellisiin tapoihisi? (Markus 12:17; Roomalaisille 12:2.) ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.”

Myös nuorten tavat

18. Miksi 1. Korinttolaiskirjeen 15:33 soveltuu myös nuoriin?

¹⁸ Nuoriin vaikuttaa erityisesti se, mitä he näkevät ja kuulevat. Etkö olekin nähnyt lapsia, joilla on paljolti samoja eleitä tai samanlainen esiintymistapa kuin heidän vanhemmillaan tai sisaruksillaan? Meidän ei tulisi siksi hämmästyä sitä, että lasten leikki- tai koulutoverit voivat vaikuttaa heihin suuresti (vrt. Matteus 11:16, 17). Jos poikasi tai tyttäresi on sellaisten nuorten seurassa, jotka puhuvat vanhemmistaan epäkunnioittavasti, niin miksi kuvittelisit, ettei se vaikuta lapsiisi? Entä jos he kuulevat usein toisten nuorten käyttävän rivoa kieltä? Entäpä jos heidän toverinsa koulussa tai naapuristossa innostuvat uudesta kenkä- tai korumuodista? Pitäisikö meidän ajatella, ettei tällainen voi vaikuttaa nuoriin kristittyihin? Sanoiko Paavali, että 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:een sisältyy vähimmäisikäraja?

19. Millainen näkemys vanhempien tulee yrittää juurruttaa lapsiinsa?

¹⁹ Jos olet isä tai äiti, niin oletko selvillä tästä neuvosta keskustellessasi lastesi kanssa ja tehdessäsi heitä koskevia päätöksiä? Sinua luultavasti auttaa sen myöntäminen, ettei tämä merkitse sitä, että kaikki naapuriston ja koulun nuoret, joiden kanssa lapsesi viettävät aikaansa, olisivat pahoja. Jotkut heistä saattavat olla miellyttäviä ja kunnollisia, niin kuin myös jotkut naapurisi, sukulaisesi ja työtoverisi ovat. Yritä auttaa jälkeläisiäsi näkemään tämä ja käsittämään se, että sovellat tasapainoisesti Paavalin korinttolaisille antamaa viisasta, isällistä neuvoa. Se, että he näkevät sinun suhtautuvan asioihin tasapainoisesti, voi auttaa heitä jäljittelemään sinua (Luukas 6:40; 2. Timoteukselle 2:22).

20. Minkä haasteen te nuoret kohtaatte?

²⁰ Yrittäkää te, jotka olette vielä nuoria, panna merkille, miten Paavalin neuvoa tulee soveltaa, tietäen, että jokaisen kristityn, sekä vanhan että nuoren, on tärkeää tehdä niin. Tämä on haastavaa, mutta miksi ette vastaisi halukkaasti tähän haasteeseen? Ymmärtäkää se, että joidenkin noiden toisten nuorten tunteminen lapsuudesta saakka ei merkitse sitä, etteivät he voisi vaikuttaa tapoihinne ja turmella niitä tapoja, joita te kehitätte kristittyinä nuorina (Sananlaskut 2:1, 10–15).

Myönteisiä askeleita tapojemme varjelemiseksi

21. a) Mitä seuraan liittyvää meillä täytyy olla? b) Miksi voimme olla varmoja siitä, että joidenkin seura voi olla vaarallista?

²¹ Me kaikki tarvitsemme seuraa. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että seuramme voi vaikuttaa meihin, joko hyvään tai huonoon suuntaan. Tämä piti paikkansa Aadamin tapauksessa, ja se on pitänyt paikkansa aina siitä lähtien kaikista ihmisistä satojen vuosien ajan. Esimerkiksi Joosafat, Juudan hyvä kuningas, sai nauttia Jehovan suosiosta ja siunauksesta. Mutta sallittuaan poikansa mennä naimisiin Israelin kuninkaan Ahabin tyttären kanssa Joosafat alkoi seurustella Ahabin kanssa. Tuo huono seura oli viedä Joosafatilta hengen. (2. Kuningasten kirja 8:16–18; 2. Aikakirja 18:1–3, 29–31.) Seuramme valitseminen epäviisaasti voi olla aivan yhtä vaarallista.

22. Mihin meidän tulee suhtautua vakavasti ja miksi?

²² Suhtautukaamme siksi vakavasti siihen rakkaudelliseen neuvoon, jonka Paavali antaa meille 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa. Siihen ei sisälly vain sanoja, jotka olemme saattaneet kuulla niin usein, että voimme toistaa ne ulkoa. Siitä ilmenee se isällinen kiintymys, jota Paavali tunsi Korintossa asuvia veljiään ja sisariaan kohtaan – ja laajemmaltikin – meitä kohtaan. Noihin sanoihin sisältyy epäilemättä neuvo, jonka taivaallinen Isämme antaa, koska hän haluaa toimiemme onnistuvan (1. Korinttolaisille 15:58).

[Alaviitteet]

Muistatko?

◻ Minkä erityisen syyn vuoksi Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:n?

◻ Miten voimme soveltaa Paavalin neuvoa työpaikalla?

◻ Mikä tasapainoinen näkemys meillä tulee olla naapureista?

◻ Miksi 1. Korinttolaiskirjeen 15:33:ssa oleva neuvo soveltuu erityisesti nuoriin?

[Kuva s. 17]

Paavali käytti työpaikkaa hyvän uutisen levittämiseen

[Kuva s. 18]

Toiset nuoret voivat turmella kristilliset tapasi