HUOLI

Useat heprealaiset sanat sisältävät ajatuksen huolesta tai huolestuneisuudesta. Yksi niistä (tsa·rarʹ) merkitsee fyysisesti rajoitettuna olemista, ja se käännetäänkin vastineilla ”kääriä”, ”peittää” ja ”olla ahdas” (2Mo 12:34; San 26:8; Jes 49:19). Kuvaannollisesti se tarkoittaa ’huolestua, olla ahtaalla’ (1Mo 32:7; 1Sa 28:15). Toinen tällainen sana on da·ʼagʹ, joka on käännetty vastineilla ”huolestua, säikähtää”; se on sukua sanalle deʼa·gahʹ, joka merkitsee ’huolestuneisuutta’ (1Sa 9:5; Jes 57:11; San 12:25). Kreikkalainen substantiivi meʹri·mna käännetään vastineella ”huoli”, ja sen sukulaisverbi me·ri·mnaʹō merkitsee ’olla huolissaan’ (Mt 13:22; Lu 12:22).

Huolestuneisuus voi olla vahingollista ihmisen hyvinvoinnille. Se voi johtaa masennukseen, joka vie ihmiseltä voimat ja aloitekyvyn. Henkeytetty sananlasku sanookin: ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa.” (San 12:25.) Ahdistava huolestuneisuus voi ilmetä vakavina fyysisinä oireina. Tri P. Steincrohnin ja tri D. LaFian kirjassa Miten hallitsen hermoni (1972, s. 27) huomautetaankin: ”Lääkärit tietävät, miten ahdistuneisuus vaikuttaa ruumiin toimintoihin. Se voi nostaa (tai laskea) verenpainetta; se voi nostaa valkoisten verisolujen määrää; se voi muuttaa veren sokerisuutta adrenaliinin vaikuttaessa maksaan. Se voi vaikuttaa jopa sydänfilmiin. Tohtori Charles Mayo on sanonut: ’Ahdistuneisuus vaikuttaa verenkiertoon, sydämeen, rauhasiin ja koko hermojärjestelmään.’”

Paljon vakavampaa on kuitenkin se hengellinen vahinko, jota liiallinen huolestuneisuus voi saada aikaan. Jeesus Kristus osoitti, että ”Jumalan sanan” arvostus voi täysin tukahtua siihen, että kannetaan huolta ongelmista, jotka usein kuuluvat elämään tässä asiainjärjestelmässä. Samalla tavalla kuin orjantappurat voivat estää taimia kasvamasta ja tuottamasta hedelmää, huoli voi estää hengellisen kasvun ja hedelmän kantamisen Jumalan ylistykseksi. (Mt 13:22; Mr 4:18, 19; Lu 8:7, 11, 14.) Koska monet ovat antaneet näiden huolten hallita elämäänsä hengellisten etujen kustannuksella, he havaitsevat olevansa kelpaamattomassa tilassa Jumalan Pojan edessä, kun hän palaa kirkkaudessa, mikä koituu heidän ikuiseksi tappiokseen (Lu 21:34–36).

Sopivat huolenaiheet. On oikein olla huolissaan siitä, että toimii varmasti Jehova Jumalaa miellyttävällä tavalla, jotta ei menettäisi niitä siunauksia, joista hänen antaumukselliset palvelijansa saavat nauttia. Vakavaan väärintekoon syyllistyneen tulisi tuntea samoin kuin psalmista: ”Aloin olla huolestunut syntini tähden.” (Ps 38:18.) Oikea huoli synnistä johtaa tunnustamiseen, katumiseen ja väärältä tieltä kääntymiseen, jolloin hyvä suhde Korkeimpaan saadaan takaisin.

Kaikkien kristittyjen tulisi olla huolissaan eli todella välittää uskovien tovereittensa hengellisestä, fyysisestä ja aineellisesta hyvinvoinnista (1Ko 12:25–27). Tällainen huoli heijastuu apostoli Johanneksen Gaiukselle kirjoittamasta kirjeestä: ”Rakas, minä rukoilen, että kaikessa menestyisit ja pysyisit terveenä, niin kuin sielusi menestyy.” (3Jo 2.) Apostoli Paavali mainitsi ”huolen kaikista seurakunnista” (2Ko 11:28). Hän oli syvästi huolissaan siitä, että kaikki pysyisivät Jumalan Pojan uskollisina opetuslapsina loppuun asti.

Raamatussa puhutaan siitä, että ”on huolissaan Herran asioista”, ts. kiinnostunut kaikesta, mikä edistää Jumalan Pojan etuja. Koska naimattomat kristityt ovat vapaita siitä vastuusta ja niistä huolista, jotka liittyvät puolisoon ja lapsiin, he voivat naimisissa olevia helpommin olla mahdollisimman vähän huolissaan ”maailman asioista” ja kiinnittää siten enemmän huomiota ”Herran asioihin”. (1Ko 7:32–35.)

Apostoli Paavali kirjoitti, että kristityt aviomiehet ja vaimot olisivat ”huolissaan maailman asioista”, koska heidän elämässään on sellaisia huomiota hajottavia seikkoja, joita naimattomilla kristityillä ei ole. Naimattoman huolenpito itsestään ja kodistaan sekä elämän välttämättömyyksistä – ravinnosta, vaatteista ja suojasta – ei ehkä ole läheskään niin vaativaa kuin perheen tarpeista huolehtiminen. Aviomiehen ja vaimon läheisen suhteen vuoksi he molemmat ovat aivan oikein huolissaan eli kiinnostuneita toistensa miellyttämisestä pyrkiessään edistämään koko perheen fyysistä, henkistä, tunneperäistä ja hengellistä hyvinvointia. Vaikka avioparien, joilla on lapsia, ei tarvitsisikaan kamppailla sairauksien, vaikeiden tilanteiden, rajoitusten tai vammaisuuden kanssa, heidän täytyy omistaa paljon enemmän aikaa ”maailman asioille”, ts. ihmiselämään liittyville ei-hengellisille toimille, kuin naimattomien kristittyjen yleensä täytyy.

Maallisten asioiden ei tulisi kuitenkaan antaa tulla liian tärkeiksi. Jeesus Kristus selvitti tätä Martalle, Lasaruksen sisarelle. Koska Martta huolehti vieraansa kestitsemisestä, hän ei ymmärtänyt, kuinka aikaa olisi riittänyt Jeesuksen kuuntelemiseen. Maria taas kykeni valitsemaan ”hyvän osan”, hengellisen ravinnon vastaanottamisen Jumalan Pojalta. (Lu 10:38–42.)

Aiheettomien huolten välttäminen. Ehdoton luottamus siihen, että Jehova pitää rakkaudellisesti huolta palvelijoittensa hyvinvoinnista, voi auttaa välttämään tarpeettomien huolten kantamista (Jer 17:7, 8). Jeesus Kristus esitti vuorisaarnassaan saman havainnon. Hän päätti huolestuneisuutta koskevat neuvonsa sanoihin: ”Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa. Kullekin päivälle riittää sen oma pahuus.” (Mt 6:25–34.) Kristityllä on riittämiin ongelmia kullekin päivälle hänen tarvitsematta lisätä niitä kantamalla huolta siitä, mitä saattaisi tapahtua seuraavana päivänä ja mitä ei välttämättä kuitenkaan tapahtuisi.

Vaikka kristitty vietäisiin vainon aikana viranomaisten kuulusteltavaksi, hänen luottamuksensa Jumalaan voi vapauttaa hänet huolesta. Henkensä avulla Jehova tukee kristittyä tämän koettelevassa tilanteessa ja auttaa häntä antamaan hyvän todistuksen. (Mt 10:18–20; Lu 12:11, 12.)

Aina kun kristittyä ahdistaa jokin, mikä voisi huolestuttaa hänet ja täyttää hänet levottomuudella ja pelolla, hänen tulisi kääntyä taivaallisen Isänsä puoleen rukouksessa. Näin hän voi ’heittää huolensa Jehovalle’ varmana siitä, että hänestä huolehtiva Jumala kuulee häntä. (1Pi 5:7.) Tuloksena on sisäinen tyyneys, Jumalan rauha, joka varjelee sydämen ja mielen. Syvällä sisimmässään, sydämessään, kristitty vapautuu rauhattomuudesta, pahoista aavistuksista ja levottomuudesta, eikä hänen mieltään paina huolten synnyttämä hämminki eikä neuvottomuus. (Fil 4:6, 7.)