HYVYYS

Moraalista oivallisuutta; hyveellisyyttä. Hyvyys on läpeensä kunnollista, vailla kaikkea pahuutta ja turmelusta. Se on myönteinen ominaisuus, joka ilmenee hyvien ja hyödyllisten tekojen tekemisenä toisille. Yleisimmät Raamatussa vastineella ”hyvä” käännetyt sanat ovat heprealainen tōv ja kreikkalainen a·ga·thosʹ; sanaa a·ga·thosʹ käytetään yleensä moraalisessa tai uskonnollisessa merkityksessä.

Jehovan hyvyys. Jehova Jumala on hyvä sanan ehdottomassa ja täydellisessä merkityksessä. Raamatussa sanotaan: ”Hyvä ja oikeamielinen on Jehova” (Ps 25:8), ja huudahdetaan: ”Oi kuinka suuri onkaan hänen hyvyytensä!” (Sak 9:17.) Vaikka Jeesuksella Kristuksella oli tämä moraalisen oivallisuuden ominaisuus, hän ei antanut käyttää itsestään arvonimeä ”Hyvä”, vaan sanoi miehelle, joka puhutteli häntä ”Hyväksi Opettajaksi”: ”Miksi kutsut minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.” (Mr 10:17, 18.) Hän tunnusti siten Jehovan korkeimmaksi hyvyyden mittapuuksi.

Kun Mooses pyysi, että hän saisi nähdä Jehovan kirkkauden, tämä vastasi: ”Minä annan kaiken hyvyyteni kulkea kasvojesi editse ja olen julistava Jehovan nimeä edessäsi.” Jehova suojasi Moosesta, niin ettei tämä voinut nähdä hänen kasvojaan, mutta kulkiessaan hänen ohitseen (ilmeisesti enkeliedustajansa välityksellä [Ap 7:53]) hän julisti Moosekselle: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta.” (2Mo 33:18, 19, 22; 34:6, 7.)

Näistä sanoista nähdään, että hyvyys on ominaisuus, johon liittyy armo, rakkaudellinen huomaavaisuus ja totuus ja joka ei katso pahuutta läpi sormien eikä ole millään tavoin yhteistoiminnassa sen kanssa. Tällä perusteella Daavid saattoi rukoilla Jehovaa antamaan hänen syntinsä anteeksi ’Jehovan hyvyyden tähden’ (Ps 25:7). Jehovan hyvyys ja hänen rakkautensa liittyivät siihen, että hän antoi Poikansa uhriksi syntien edestä. Näin hän järjesti mahdollisuuden niiden auttamiseen, jotka haluaisivat sitä mikä on todella hyvää, ja samalla hän tuomitsi pahuuden ja laski perustan täydelliselle oikeuden ja vanhurskauden tyydyttämiselle. (Ro 3:23–26.)

Hengen hedelmä. Hyvyys on Jumalan hengen ja hänen totuuden Sanastaan loistavan valon hedelmä (Ga 5:22; Ef 5:9). Kristityn tulee ilmentää sitä. Tottelevaisuus Jehovan käskyjä kohtaan kehittää hyvyyttä; kenelläkään ihmisellä ei ole hyvyyttä omasta ansiostaan (Ro 7:18). Psalminkirjoittaja kääntyy Jumalan, hyvyyden Lähteen, puoleen ja pyytää: ”Opeta minulle hyvyyttä, järkevyyttä ja tietoa, sillä sinun käskyihisi olen uskonut”, ja: ”Sinä olet hyvä ja teet hyvää. Opeta minulle säännöksesi.” (Ps 119:66, 68.)

Hyvyydestä on hyötyä. Hyvyys voi tarkoittaa myös hyväntekeväisyyttä, jonkin hyödyllisen antamista toisille. Jehova haluaa ilmaista hyvyyttä kansaansa kohtaan, joten apostoli Paavali rukoili Tessalonikan kristittyjen puolesta: ”Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti suorittaisi täydelleen kaiken hyvyyden, mikä häntä miellyttää, ja uskon työn.” (2Te 1:11.) Monet esimerkit osoittavat, että Jumala suo runsain mitoin hyvyyttään niille, jotka luottavat häneen (1Ku 8:66; Ps 31:19; Jes 63:7; Jer 31:12, 14). Lisäksi ”Jehova on hyvä kaikille, ja hänen armonosoituksensa ovat kaikkien hänen tekojensa yllä” (Ps 145:9). Hän tekee hyvää kaikille, jotta hänen hyvyytensä saisi monet palvelemaan häntä ja jotta he siten saisivat elämän. Jokainen hyvyyttä ilmaiseva on myös siunaukseksi lähimmäisilleen (San 11:10).

Jumalan palvelijoina ja hänen jäljittelijöinään kristittyjä käsketään koettelemaan, mikä on Jumalan hyvä ja täydellinen tahto heidän suhteensa (Ro 12:2); heidän tulee pysyä kiinni hyvässä (Ro 12:9), tehdä sitä (Ro 13:3), saada aikaan hyvää (Ro 2:10), pyrkiä siihen (1Te 5:15), olla palavan innokkaita sen puolesta (1Pi 3:13), jäljitellä sitä mikä on hyvää (3Jo 11) ja voittaa paha hyvällä (Ro 12:21). Heidän tulee tehdä hyvää varsinkin niille, jotka ovat heille sukua kristillisessä uskossa, mutta myös kaikille muille (Ga 6:10).

Sukulaissana. Vastineella ”hyvä” käännetyn kreikkalaisen sanan (a·ga·thosʹ) lisäksi kreikassa on toinen merkitykseltään samantapainen sana ka·losʹ, joka tarkoittaa sellaista, mikä on luonnostaan hyvää, kaunista tai hyvin olosuhteisiin tai tarkoitukseen sopivaa (kuten hyvä maaperä; Mt 13:8, 23), ja sellaista, mikä on laadullisesti erinomaista ja myös eettisesti hyvää, oikeaa ja kunniallista (kuten Jumalan nimi; Ja 2:7). Se on merkitykseltään läheistä sukua ”hyvälle”, mutta erotukseksi siitä se voidaan kääntää myös sanoilla ”oikea”, ”vilpitön” tai ”rehellinen” (Mt 3:10; Ro 14:21; Ja 4:17; Hpr 13:18). (Ks. HUOMAAVAISUUS: Ansaitsematon hyvyys.)