58. luku
Leivät ja hapatus
SUURET ihmisjoukot ovat kerääntyneet Jeesuksen luokse Dekapoliiseen. Monet tulivat kaukaa tälle enimmäkseen pakanoiden asuttamalle alueelle kuullakseen häntä ja parantuakseen raihnaisuudestaan. He ovat tuoneet mukanaan suuret eväskorit, joissa heillä on tapana kuljettaa elintarvikkeita matkustaessaan pakanaseutujen halki.
Lopulta Jeesus kuitenkin kutsuu opetuslapsensa luokseen ja sanoo: ”Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan, koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää, ja jos lähetän heidät kotiinsa paastoavina, niin he nääntyvät tiellä. Jotkuthan heistä ovat kaukaa.”
”Mistä kukaan täällä syrjäisessä paikassa voi saada nämä leivillä kylläisiksi?” kysyvät opetuslapset.
Jeesus tiedustelee: ”Montako leipää teillä on?”
”Seitsemän”, he vastaavat, ”ja muutamia pikkukaloja.”
Jeesus käskee ihmisten asettua pitkälleen maahan, ottaa leivät ja kalat, rukoilee Jumalaa, taittaa ne ja rupeaa antamaan niitä opetuslapsilleen. He vuorostaan tarjoilevat ihmisille, jotka kaikki tulevat kylläisiksi. Kun tähteet jälkeenpäin kerätään, niitä on seitsemän täyttä eväskorillista, vaikka syöjiä on ollut noin 4000 miestä sekä naisia ja lapsia.
Jeesus lähettää ihmisjoukot pois, astuu opetuslapsineen veneeseen ja lähtee Galileanmeren poikki sen länsirannalle. Täällä fariseukset, joiden mukana on tällä kertaa saddukeusten uskonnollisen lahkon jäseniä, yrittävät kiusata Jeesusta pyytämällä häntä näyttämään tunnusmerkin taivaasta.
Jeesus on selvillä siitä, että he yrittävät kiusata häntä, ja hän vastaa: ”Kun ilta saapuu, teillä on tapana sanoa: ’Tulee kaunis ilma, sillä taivas on tulipunainen’, ja aamulla: ’Tänään tulee talvinen, sateinen ilma, sillä taivas on tulipunainen mutta synkännäköinen.’ Taivaan näön te osaatte tulkita, mutta määräaikojen tunnusmerkkejä ette kykene tulkitsemaan.”
Sen jälkeen Jeesus kutsuu heitä pahaksi ja avion rikkoneeksi sukupolveksi ja varoittaa heitä samoin sanoin kuin fariseuksia aiemmin siitä, ettei heille anneta muuta tunnusmerkkiä kuin Joonan tunnusmerkki. Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtevät sieltä, nousevat veneeseen ja suuntaavat kulkunsa Galileanmeren koillisrannalla sijaitsevaa Betsaidaa kohti. Matkalla opetuslapset huomaavat unohtaneensa ottaa leipää mukaansa; heillä on vain yksi leipä.
Mielessään äskeinen tapaaminen fariseusten ja Herodesta kannattavien saddukeusten kanssa Jeesus neuvoo: ”Pitäkää silmänne auki, varokaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta.” Hapatuksen mainitseminen saa opetuslapset ilmeisesti luulemaan Jeesuksen viittaavan siihen, että he ovat unohtaneet ottaa mukaansa leipää, joten he rupeavat kiistelemään siitä. Huomatessaan heidän käsittäneen asian väärin Jeesus sanoo: ”Miksi te kiistelette siitä, ettei teillä ole leipiä?”
Jeesus oli äskettäin ihmeen avulla järjestänyt leipää tuhansille ihmisille; hän oli tehnyt tämän ihmeensä ehkä vain pari päivää aikaisemmin. Heidän pitäisi tietää, ettei hän ole huolissaan kirjaimellisten leipien puuttumisesta. ”Ettekö muista”, hän muistuttaa heitä, ”kun taitoin ne viisi leipää viidelletuhannelle miehelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te keräsitte?”
”Kaksitoista”, he vastaavat.
”Kun taitoin ne seitsemän neljälletuhannelle miehelle, kuinka monta täyttä eväskorillista palasia te keräsitte?”
”Seitsemän”, he sanovat.
”Ettekö vieläkään tajua merkitystä?” kysyy Jeesus. ”Kuinka ette havaitse, etten minä puhunut teille leivistä? Vaan varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.”
Lopulta opetuslapset ymmärtävät asian ytimen. Sanaa hapatus – aine, joka aiheuttaa käymistä ja saa leivän nousemaan – käytettiin merkitsemään turmelusta. Niinpä opetuslapset ymmärtävät nyt, että Jeesus käyttää kuvakieltä varoittaessaan heitä ”fariseusten ja saddukeusten opetuksesta”, jolla on turmeleva vaikutus. Markus 8:1–21; Matteus 15:32–16:12.
▪ Miksi ihmisillä on mukanaan suuret eväskorit?
▪ Mitä venematkoja Jeesus tekee Dekapoliista lähdettyään?
▪ Miten opetuslapset käsittävät väärin Jeesuksen sanat hapatuksesta?
▪ Mitä Jeesus tarkoittaa ilmauksella ”fariseusten ja saddukeusten hapatus”?