Opettaako Jumalan sana jälleensyntymistä?

JOKAINEN, joka tutkii Raamattua löytääkseen siitä tukea jälleensyntymisopille, pettyy varmasti. Siinä ei missään kohtaa sanota, että ihmiset olisivat eläneet aiemmin. Raamatusta ei liioin löydy sellaisia ilmauksia kuin ”jälleensyntyminen”, ”sielunvaellus” tai ”kuolematon sielu”.

Jotkut jälleensyntymiseen uskovat ihmiset yrittävät kuitenkin selittää raamatullisen tuen puuttumisen sanomalla, että jälleensyntymisajatuksen yleisyys muinaisina aikoina teki kaikki selitykset tarpeettomiksi. Jälleensyntymisoppi on kieltämättä hyvin vanha, mutta riippumatta siitä, minkä ikäinen se on tai miten yleinen se oli tai ei ollut, kysymys kuuluu edelleen: opettaako Raamattu sitä?

Apostoli Paavali kirjoitti 2. Timoteuksen kirjeen 3:16, 17:ssä: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” Raamattu on tosiaan Jumalan henkeytetty sana, hänen ilmoituksensa ihmisperheelle. Ja kuten Paavali kirjoitti, se tekee rehellisestä etsijästä ”täysin pätevän, täydelleen varustautuneen” vastaamaan kaikkiin elämää koskeviin tärkeisiin kysymyksiin, muun muassa kysymyksiin menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Lisäksi Paavali sanoi: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, te otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se todella on, Jumalan sanana.” (1. Tessalonikalaisille 2:13.) Koska Raamatussa on Jumalan eikä epätäydellisen ihmisen ajatuksia, ei pitäisi tuntua yllättävältä huomata, että se poikkeaa tämän tästä ihmisten ajatuksista silloinkin, kun nuo ajatukset ovat olleet suosittuja kautta aikojen. Joku voi kuitenkin kysyä, eikö Raamattu joissakin kohdissa ainakin vihjaa jälleensyntymiseen.

Väärin ymmärrettyjä jakeita

Jälleensyntymisen kannattajat sanovat, että Raamattu sivuaa aihetta Matteuksen 17:11–13:ssa, missä Jeesus yhdistää Johannes Kastajan muinaiseen profeettaan Eliaan. Katkelma kuuluu: ”’Elia tosiaan tulee ja ennallistaa kaiken. Mutta minä sanon teille, että Elia on jo tullut – –.’ Silloin opetuslapset tajusivat, että hän puhui heille Johannes Kastajasta.”

Tarkoittiko Jeesus näillä sanoilla sitä, että Johannes Kastaja oli jälleensyntynyt profeetta Elia? Johannes itse tiesi, ettei hän ollut. Kun häneltä kerran kysyttiin: ”Oletko sinä Elia?”, hän vastasi selvästi: ”En ole.” (Johannes 1:21.) Oli kuitenkin ennustettu, että Johannes edeltäisi Messiasta ”Elian hengessä ja voimassa” (Luukas 1:17; Malakia 4:5, 6). Toisin sanoen Johannes Kastaja oli ”Elia” siinä merkityksessä, että hän teki samanlaista työtä kuin Elia.

Johanneksen 9:1, 2:ssa sanotaan: ”Kun hän [Jeesus] oli kulkemassa eteenpäin, hän näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?’” Jotkut jälleensyntymiseen uskovat antavat ymmärtää, että koska tämä mies syntyi sokeana, hänen on täytynyt tehdä syntiä aiemmassa elämässä.

Mutta olipa opetuslasten kysymyksen syy mikä tahansa, täytyy Jeesuksen vastauksen olla ratkaiseva seikka. Hän vakuutti: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa.” (Johannes 9:3.) Tämä kumoaa jälleensyntymisen, jonka mukaan vammaisuus johtuu edellisessä elämässä tehdyistä synneistä. Paavalikin korosti sitä, ettei kukaan voi tehdä syntiä ennen syntymäänsä, kirjoittaessaan Eesausta ja Jaakobista: ”He eivät olleet vielä syntyneet eivätkä olleet harjoittaneet mitään hyvää tai inhottavaa.” (Roomalaisille 9:11.)

Ylösnousemus, ei jälleensyntymistä

Kenenkään ei tarvitse tuntea itseään pettyneeksi, vaikkei Raamattu tuekaan jälleensyntymisoppia. Raamatun sanomaan liittyy jotain paljon lohduttavampaa kuin syntyminen uudelleen maailmaan, joka on täynnä sairautta, surua, tuskaa ja kuolemaa. Eikä Raamatun sanoma ole ainoastaan lohduttava, vaan se on myös totuus, Jumalan oma sana.

Paavali ilmaisi tämän rohkaisevan opin seuraavasti: ”Minulla on Jumalaan kohdistuva toivo, – – että on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” Sana ylösnousemus tai jokin sen muoto esiintyy runsaat 50 kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, ja Paavali puhuu siitä kristillisen uskon alkeisoppina. (Apostolien teot 24:15; Heprealaisille 6:1, 2.)

Ylösnousemus kuolleista tarkoittaa tietenkin sitä, että kuolema on olemassa. Missään kohti Raamattua ei edes vihjata, että ihmisellä on kuolematon sielu. Jos ihmisellä olisi kuolematon sielu, joka erkanisi ruumiista kuoleman hetkellä ja menisi taivaaseen tai helvettiin ikuiseen osaansa tai syntyisi uudelleen, ylösnousemusta ei tarvittaisi. Toisaalta noin sata raamatunkohtaa osoittaa, että ihmissielu on – kuolemattoman sijasta – kuolevainen ja tuhottavissa. Raamattu puhuu kuolemasta yhdenmukaisesti elämän vastakohtana – olemattomuutena olemassaolon vastakohtana.

Kuolema eli olemattomuus oli rangaistus, joka koitui Aadamin ja Eevan synnistä Jumalaa vastaan. Se oli rangaistus eikä sisäänkäynti kuolemattomaan elämään jossain muualla. Jumala ilmoitti selvästi, että he menisivät takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin – maan tomuun: ”Siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Heillä ei ollut kuolematonta sielua ennen kuin Jumala loi heidät ja asetti heidät maan päälle Eedenin puutarhaan, eikä heillä ollut sellaista kuoltuaankaan.

Ylösnousemus kuolleista rinnastetaan heräämiseen unesta eli levosta. Esimerkiksi Jeesus sanoi Lasaruksesta, jonka hän aikoi herättää kuolleista: ”Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” (Johannes 11:11.) Profeetta Danielille sanottiin: ”Lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Daniel 12:13.)

Ikuinen elämä maan päällä

Mitä tapahtuu niille, jotka saavat ylösnousemuksen kuolleista? Raamattu puhuu kahdenlaisesta ylösnousemuksesta: taivaallisesta ja maallisesta. Valtaosa niistä, jotka ovat jolloinkin eläneet ja kuolleet, tulee saamaan maallisen ylösnousemuksen. Hyvin harvat saavat taivaallisen ylösnousemuksen ja pääsevät hallitsemaan Kristuksen kanssa Jumalan taivaalliseen valtakuntaan (Ilmestys 14:1–3; 20:4). Milloin maallinen ylösnousemus alkaa? Sen jälkeen kun Jumala on tuhonnut tämän nykyisen pahan järjestelmän ja kun ”uusi maa”, vanhurskas uusi ihmisyhteiskunta, on todellisuutta (2. Pietarin kirje 3:13; Sananlaskut 2:21, 22; Daniel 2:44).

”Uudessa maassa” ei enää ole sairauksia eikä kärsimyksiä. Enää ei ole edes kuolemaa, vaan sen sijaan astuu ikuisen elämän odote. ”Hän [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.) Lisäksi psalmista ennusti: ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” (Psalmit 37:29.) Jeesuskin lausui: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matteus 5:5.)

Vertaa näitä Jumalan loistavia lupauksia jälleensyntymisoppiin. Sen mukaan sinun oletetaan palaavan yhä uudelleen elämään tähän samaan turmeltuneeseen vanhaan asiainjärjestelmään. Se merkitsisi sitä, että pahuus, kärsimys, sairaus ja kuolema jatkaisivat ympärilläsi lähes loputonta kiertokulkuaan. Miten toivoton tulevaisuudennäkymä!

Raamattu siis vastaa kysymyksiin ”Oletko elänyt joskus aiemmin?” ja ”Tuletko jälleen elämään?” tällä tavalla: Et ole elänyt mitään muuta elämää kuin tätä nykyistä. Mutta sinä voit saada elämäsi kestämään pitkään, tosiaankin, ikuisesti. Nykyään, tämän nykyisen järjestelmän ”viimeisinä päivinä”, sinulla voi olla toivo säilyä elossa tämän maailman lopusta ja päästä Jumalan uuteen maailmaan kuolematta lainkaan (2. Timoteukselle 3:1–5; Ilmestys 7:9–15). Tai jos kuolet ennen Jumalan uuden maailman koittoa, sinulla voi olla toivo saada ylösnousemus ikuiseen elämään paratiisimaahan (Luukas 23:43).

Jos uskot Jeesukseen, niin tapahtuupa mitä tahansa, Jeesuksen sanat Martalle tämän veljen Lasaruksen kuoltua soveltuvat sinuunkin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.” (Johannes 11:25, 26.)

[Huomioteksti s. 8]

Aadamilla ei ollut kuolematonta sielua, vaan hän palasi kuollessaan maan tomuun

[Kuva s. 9]

Jumalan sana opettaa ylösnousemusta, ei jälleensyntymistä